miten päästä irti katkeruudesta joka kalvaa joka päivä..mieheni ja sinkkunaisen salasuhde paljastui minulle jo n. puoli vuotta sitten ja loppui siihen paikkaan (???) ehkä, en ole varma, aina vaan ajattelen mitä he tekivät yhdessä, näen sen silmissäni yms..soittelivat ahkerasti toisilleen ja viestittelivät..ja tietysti tapailivat aina kun miehelleni sattui sopimaan...meidän olisi tarkoitus jatkaa aviolittoa, sitä kestänyt jo 26 vuotta, lapset maailmalla..yritän unohtaa mutta joka päivä samat ajatukset pyörii mielessä
katkeruus
muistinmenetys?
6286
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itsellä vuosi takanapäin ja joskus vieläkin ahdistaa kun tulee jostain asia mieleen. Täytyy vaan uskoa, että joskus se kipu laimenee ja ajatus miehestä toisen kanssa ei enään tunnu niin raastavalta. Varmasti et sitä koskaan unohda, mutta päivä päivältä sulla on helpompaa ja joskus voit vielä katsoa tulevaisuuteen iloisin mielin. Sen pystyn sulle lupaamaan.
"Varmasti et sitä koskaan unohda, mutta päivä päivältä sulla on helpompaa ja joskus voit vielä katsoa tulevaisuuteen iloisin mielin"
Mikä on helpompaa? Sekö, että asia ei VITUTA niin paljon joka päivä? Vaikeinta mielestäni on kunnioittaa ihmistä, joka ei ole kunnioittanut sinua sen vertaa, että olisi uskollinen. Miten olla parisuhtessa ihmisen kanssa jota ei kunnioita? Miten pettäjää voi oppia kunnioittamaan uudelleen? Itselleni kaikenlainen lahjojenkin antaminen on todella vaikeaa nykyään, ne eivät tule suoraan sydämestä vaan siksi kun sattuu olemaan merkkipäivä. Taidanpa unohtaa vaimon synttärit tässä keväällä. Viimeksi kun annoin tuhansien eurojen lahjan, niin palkintona oli pettäminen, kun raha ei kuulemma korvaa huomioimista. Eihän se sitä korvaakaan, mutta pitäisihän vaimonkin ymmärtää, että en minä kankkulan kaivoon rahaa upota tieten tahtoen. Ihan hyvää sillä tarkoitin ja sydämestäni annoin.
kun huomaa että elämä jatkuu kaikesta huolimatta ja voit ajatella muitakin asioita kun sitä pettämistä.
Iloisella mielellä tarkoitin sitä että pystyy ajattelemaan elämää eteenpäin, esim. seuraavaa kesää yms.
Jos totaalinen vitutus jatkuu, ja jatkuu niin tarttis varmaan tehdä jotain, vaikka jatkaa elämää ilman vitutuksen aiheuttajaa???????? Pääsitkö elämään kiinni paremmin, jos ihminen jonka pärstä jo vituttaa ja jota et voi enään kunnioittaa ei vaikuttaisi sun elämässäs enään. Mieti sitä.
Jos meillä ei olisi lasta, en jatkaisi. Vaimo petti 8 kk sitten, ehtivät panna 2 kertaa yhden viikonlopun aikana ainoastaan. Katkeralta tuntuu ja seksistäkään ei saa oikein mitään irti, henkisesti jotain puuttuu. Mikään ei ole niin kuin ennen, vaikka haluaisi unohtaa ei pysty. Näen elävästi heidän alastomat vartalonsa ja kiihkeän seksin. Yritä siinä sitten innostua vaimosta. Mikään ei vedä miehen itsetuntoa matalammalle kuin se, miten oma vaimo kehuu toisen miehen kanssa sekstailun kiihkeyttä.
Yhdessä 11 vuotta ja naimisissa reilut 3 vuotta...
Muista en osaa sanoa,mutta itse en siitä pääse.Kun joutuu petetyksi sen ainoan ihmisen toimesta,mihin niin paljon turvaa ja luottaa,ei katkeruudella ole rajaa.Itse en meinannut selvitä koko pettämisestä,vieläkään en ole kuivilla siitä,vaikka aikaa on kulunut jo muutama vuosi.Se rikkoo niin syvältä ettei sitä hetkessä korjata,jos sitten ikinä.Itseni tunnen jo sen verran hyvin,että tiedän jotain pahaa tämän takia tapahtuu.Mutta olen ajatellut sen niin että toivottavasti oli sen arvoista,että yhden ihmisen elämä meni pirstaleiksi.Ja jos joskus sitten he molemmat tajuaisivat miten heidän itsekäs ajattelunsa sai muutamankin elämän sekaisin,sillä enhän ole yksin on minun lapseni,jotka myös suunnattomasti kärsivät asiasta.Osaisivat sitten tulevaisuudessa ehkä ajatella muitakin kuin itseään.Mutta niin tai näin,katkera olen,ja välillä suorastaan inhottaa sille ei mitään voi.Mutta vaikka niin katkera olenkin Rakastan miestäni suunnattomasti se ei ole laimennut,jotenkin säälittää ihmiset jotka eivät puolisoaan sen vertaa arvosta eikä kunnioita,että kohtelisivat erilailla,ei pettämällä.Mutta hyvää jatkoa vaan elämälle ja toivottavasti joskus saavat samalla mitalla takaisin.
Olen itse samassa tilanteessa. Miehelläni oli puolisen vuotta suhde työkaverinsa kanssa. Jäi siitä kiinni ja vakuuttaa lopettaneensa suhteen. Olemme kovasti työstäneet asiaa eli puhuneet ja puhuneet. Asian käsittely tekee kipeää ja olo on joskus toivoton. Aika ja puhuminen on kuitenkin helpottanut oloa ja ajoittain en enää keskity asian pohtimiseen. Tieto työkaverin tapaamisesta työpaikalla tekee kuitenkin kipeää aina kun mieheni on töissä. Jaksamista sinulle...