Yritän olla niin hyvä mies kuin pystyn, mutta minussakin on parantamisen varaa. Riitatilanteessa muutun jostain ihmeen syystä samanlaiseksi kuin isäni, en anna missään asiassa periksi, murjotan ja istun hiljaa sohvalla. Katson tyhjyyteen enkä osaa puhua. Isäni on ollut aivan kamala ihminen, hän ei ole eläissään osannut keskustella asioista, saati sopia mistään. Riidellessä hänestä on puhjennut kukkaan varsinainen mulkku, josta ei ole esimerkkiä kenellekään. Ainoana tarkoituksenaan alistaa, loukata ja musertaa toinen. Riidat ovat ahdistavia ja oma käytökseni pitkittää niitä päiväkausia.
Sitten kun viha, katkeruus ja kauna toista kohtaan väistyy, sovin ja pyydän anteeksi. Ostan kukkia ja lepyttelen.
Kerron taipumuksestani ja siitä että yritän olla hyvä. Hyvä aika jatkuu jonkin aikaa, kunnes sisälle kasvanut isäni pääsee taas niskan päälle.
Sitten kun viha, katkeruus ja kauna toista kohtaan väistyy, sovin ja pyydän anteeksi. Ostan kukkia ja lepyttelen.
Kerron taipumuksestani ja siitä että yritän olla hyvä. Hyvä aika jatkuu jonkin aikaa, kunnes sisälle kasvanut isäni pääsee taas niskan päälle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
nähnyt isäsi itsessäsi. Hyvä. Nyt, kun olet sen itsellesi myöntänyt ja koet sen ongelmaksi, voit tehdä sille jotain. Jos et yksin pysty siihen...hae apua ammatti-ihmiseltä. Joko terveyskeskuspsykologin kautta tai yksityisesti.
Älä jätä asiaa kesken, sillä olet ottanut ison askeleen kohti parempaa ihmistä myöntämällä heikkoutesi.
Onnea elämäsi taipaleelle.
Olen samaa mieltä kuin edellinen kommentoija, että kannattaa ilman muuta tuossa tilanteessa hakea keskusteluapua ammattilaiselta. Ei siksi, että olisi 'sairas', vaan siksi, että on tulossa 'terveemmäksi' toimintatavoiltaa kun huomaa, että omassa käyttäytymisessä näkyy oman lapsuuden jäljet. Meissä kaikissa ne on, joten mitään syytä ei ainakaan ole hävetä. Päinvastoin, voi olla terveesti ylleä siitä, että arvostaa itseään, kumppaniaan ja suhdettaan niin paljon, että on valmis tekemään töitä paremman elämän eteen. Kannatta myös käväistä kirjastossa katsomassa parisuhteeseen ja/tai ihmisenä kasvamiseen liittyvää kirjallisuutta - sitä on runsaasti...! Ei kun tsemppiä vaan sinulle ja suhteellesi - samassa veneessä ollaan. Toivottavasti tulet vielä myönteisesti yllättymään siitä, miten kannatti nähdä vaivaa tämän asian eteen!!!
Samaa mieltä edellisen vastaajan kanssa!
Voisit myös laittaa ylös ajatuksiasi siitä kuinka itseäsi inhottaa oma käytöksesi etkä haluaisi olla sellainen. Sitten kun se sisällä oleva isäsi alkaa päästä niskan päälle ottaisit oman rauhan ja lukisit mitä olet kirjoittanut ja alkaisit miettiä mitä voisit tehdä toisin.
Mietin myös että voisit ottaa mallia lasten kasvatuksesta. Eli kun tulee riitaa niin riidan päätteeksi sovitaan ja kaikki pyytävät anteeksi toisiltaan ja sitten ollaan taas sovussa. Jos ei ole valmis anteeksipyyntöön ja sopuun pitää kertoa syy mikä vielä kaivelee. Hyvin yksinkertainen ja terve tapa riidellä.
Kannattaa myös muistaa ettei riidat ole mitään maailman loppuja. Niitä on joka parisuhteessa ja terveellä tavalla riitely auttaa paria eteenpäin suhteessa. Sovintoseksi kannattaa myös pitää mielessä… Ihanan intohimoista