Pian vuosi oltu... Tuntuu, et suhde alkaa olla tuhoon tuomittu. Alku oli hehkeetä ja ihanaa, mies oli tosi ihastunu. Kertoi niin ja kertoi haaveilevansa minusta päivin öin.
Miehellä oma asunto josta maksaa vuokraa vaikka majailee mun luona 24/7. Kaikki on yhtäkkiä muuttunu. Ei enää hellyydenosoituksia, ei minkäänlaisia yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia. Jos hänellä menee huonosti töissä näyttää sen täällä mun kotona äkäilemällä mulle ja mun lapselle.
Sitten on näitä puhumattomuuden kausia. On vaan hiljaa eikä juurikaan kommentoi mihinkään mitään.
Istuu ääneti koneellaan tai sohvalla telkkaa tuijottaen. Ei siivoa omia jälkiään ja mä oon se joka tekee ja touhuaa. Laittaa napisematta ruoat ja pyykkää ja siivoo.
Mies ei liiku julkisilla paikoilla mun kanssa kahden. Ei ruokakauppaan tai ravintola-iltaa viettämään, edes mukaan parille siiderille. Mä alan oikeesti olla kurkkuani myöten täynnä. Vaikka ihmisestä muuten tykkäänkin. Hyvä luonne. Pienet asiat alkaa ärsyttää suunnattomasti. Kuten se, ettei muistanut mua esim. synttärinä ollenkaan. Sitten kertoo, kuinka joskus kävi lastensa äidille ostelemassa koruja sieltä täältä ja ex-akalleen pyykkikoneen ym. Jotenkin tuntuu ettei oo arvostus kohdallaan pätkääkään. En sano tätä sillä, että olisin jotenkin ns.lahjojen perään. Ois voinu muistaa vaikka kukalla tai viemällä ulos syömään... Vaan ei mitään. Asunnossa jossa asun kallis vuokra. Sen maksan pienistä tuloista itse. Mies ei osallistu, maksaa vaan oman asuntonsa jossa ei edes ole. Neuvokaa joku mua! Mitä pitäs tehä? Toisaalta pelkään yksinäisyyttä ja yksin jäämistä, mut parempi kai yksin lapsen kanssa kuin onnettomana parisuhteessa.
Oon alottanu kuntoiluharrastuksen ja alkanu panostaa omaan hyvinvointiin. Haaveilen itseni kehittämisestä (opiskelemaan lähtemisestä) jotta saisin itselleni ja lapselleni paremman elämänlaadun kun sitten opintojen jälkeen työllistyisin. Jos mies ei ole halukas panostamaan paskaakaan yhteiseen elämään niin teen sen sitten yksin. Tuntuu, et oon pattitilanteessa. Purkaako suhde?
Miehellä oma asunto josta maksaa vuokraa vaikka majailee mun luona 24/7. Kaikki on yhtäkkiä muuttunu. Ei enää hellyydenosoituksia, ei minkäänlaisia yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia. Jos hänellä menee huonosti töissä näyttää sen täällä mun kotona äkäilemällä mulle ja mun lapselle.
Sitten on näitä puhumattomuuden kausia. On vaan hiljaa eikä juurikaan kommentoi mihinkään mitään.
Istuu ääneti koneellaan tai sohvalla telkkaa tuijottaen. Ei siivoa omia jälkiään ja mä oon se joka tekee ja touhuaa. Laittaa napisematta ruoat ja pyykkää ja siivoo.
Mies ei liiku julkisilla paikoilla mun kanssa kahden. Ei ruokakauppaan tai ravintola-iltaa viettämään, edes mukaan parille siiderille. Mä alan oikeesti olla kurkkuani myöten täynnä. Vaikka ihmisestä muuten tykkäänkin. Hyvä luonne. Pienet asiat alkaa ärsyttää suunnattomasti. Kuten se, ettei muistanut mua esim. synttärinä ollenkaan. Sitten kertoo, kuinka joskus kävi lastensa äidille ostelemassa koruja sieltä täältä ja ex-akalleen pyykkikoneen ym. Jotenkin tuntuu ettei oo arvostus kohdallaan pätkääkään. En sano tätä sillä, että olisin jotenkin ns.lahjojen perään. Ois voinu muistaa vaikka kukalla tai viemällä ulos syömään... Vaan ei mitään. Asunnossa jossa asun kallis vuokra. Sen maksan pienistä tuloista itse. Mies ei osallistu, maksaa vaan oman asuntonsa jossa ei edes ole. Neuvokaa joku mua! Mitä pitäs tehä? Toisaalta pelkään yksinäisyyttä ja yksin jäämistä, mut parempi kai yksin lapsen kanssa kuin onnettomana parisuhteessa.
Oon alottanu kuntoiluharrastuksen ja alkanu panostaa omaan hyvinvointiin. Haaveilen itseni kehittämisestä (opiskelemaan lähtemisestä) jotta saisin itselleni ja lapselleni paremman elämänlaadun kun sitten opintojen jälkeen työllistyisin. Jos mies ei ole halukas panostamaan paskaakaan yhteiseen elämään niin teen sen sitten yksin. Tuntuu, et oon pattitilanteessa. Purkaako suhde?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja lisäyksenä vielä tohon viestiin, että seksin harrastaminen on sitten sellainen pari kolme min. kestävä akti jossa mies nopeesti tyydyttää omat halunsa. Mun orkun saamisesta ei ees kysele. Sitä omaa kämppää pitää kuulemma siksi, että on sitten joku varapaikka minne mennä jos sukset menee ristiin. Että näin... Mennyt siis jo kohta vuosi eteenpäin.
olisin voinut kirjoittaa itse saman tarinan sanasta sanaan samanlaisena. ja jos en itse olisi ollut tuollaisen
kanssa vielä viime vuoden , asui mun luona , mutta maksoi omasta kämpästään jne.kuten sulla, niin
epäilisin että tämä entiseni on muuttanut sun luo:)
tarkistappa ettei harrasta netticasinopelejä....
mutta tärkeintä nyt on HEITÄ pellolle ennen kuin räjähdät.
Voi meitä naisia, mistä noita tollasia miehiä oikein riittää? saunalahdeltako? hehe
Nyt suu auki ja kerrot, että on alkanut kenkää puristaa ja lujaa. Jos ei kuuntele niin ei välitä ja sitten päätöksen tekeminenkään ei ole enää vaikeaa vaan sulla on täysi syy purkaa suhde, josta et saa mitään. näin.
Itsetuntosi ja -kunnioituksesi nousee kunhan "purat" suhteen. Näin pääset elämässä eteenpäin.