Ero tulossa. Vaimo haluaa erota, minä en. Lasten takia olisi mielestäni hyvä jatkaa, mutta hän ei halua. Taidan olla hullu kun suostuisin jatkamaan moisen huoran kanssa, joka on useita kertoja pettänyt minua useiden miesten kanssa. Hommat tapahtuivat heidän kotonaan, autossa, baarien vessoissa (lähinnä suihin ottoa). Mun mielestä todella sairasta, että hän on pystynyt elämään noin. Kaikkein pahin on silti varmaan se tosi kiero valehtelu ym,jota on tässä viime kesän jälkeen ollut tosi paljon. Olen tajunnut vasta nyt miten paljon hän valehteli ja petti. Sain selville asioita tietokoneen kautta. Oon kyllä aivan rikki. En usko tätä todeksi vieläkään vaikka olen tiennyt nämä jutut jo pari viikkoa. Toipumiseen menee varmasti vuosia. Tekisi mieli hänen lähdettyään ruveta harrastamaan yhden illan juttuja, että saisin muuta ajateltavaa. Ottaa päähän, kun noin nätti ja aiemmin kiva nainen lipuu nyt mun käsistä pois. Kolme pientä poikaa jää kärsimään ja näkee kun isä on aivan hajalla. Kai musta tulee joku narkkari tai juoppo. Onko tässä mitään toivoa? Hän on luvannut tulla pariterapiaan kanssani muuton jälkeen. Kannattaako edes yrittää uudelleen, jos hän tulee myöhemmin katumapäälle? Voinko ikinä enää luottaa häneen? Voisin ehkä joskus antaa hänelle anteeksi, koska ajattelen hänen olleen sairas tollasta tehdessään. Jotenkin voisi ymmärtää, jos olisi rakastunut johonkin, mutta ei. Vain seksi ollut mielessään. Pää hajoo. Hän vie lapset mukanaan, enkä saa niitä kokonaan itselleni, koska äidit voittavat nämä jutut aina, jos eivät ole jotain juoppoja. Olen siis rakastanut huoraa aivan turhaan. Tukea ja vinkkejä kaivataan. Olen hukassa ja niin myös vaimoni, mutta hän ei sitä tajua. Vielä...
Vaimo eli kaksoiselämää pitkään
toivotonmies
362131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
tällane sit tällä kertaa. olisit opetellut nainnin salat, niin ei ois tarttenu muijas muita nuolla...tjaaa...tais olla munki autossa yhtenä yönä ja ei se mihinkään suihin ottoon kyllä jääny! :O muhkeet on huulet tytöllä, peeveli sentään! ;D
on sunkin autossa ollut. Missä päin suomea asut?
Ettei siellä taas tuttu "wilperi poju" kehittele uutta tragediaa entisten mentyä pieleen..:D
Anna jo eukkos olla! Ei kai korkki taas auennut?
Nyt sekoitat kyllä johonki toiseen. Ja jos joku väittää tuntevansa tapauksen, olisi hyvä kertoa missä päin suomea tapahtunut, muuten on vaikea uskoa että tietää.
Asiallisia vastauksia pyydän. Tukea tässä kaivataan, on niin helppo mennä huutelemaan vierestä jotain, kun toisella on vaikeeta.
No vitsinä varmaan joku heitti! Vasta yks kahjo täällä "myös kolmen pienen pojan isä" haukku muijaansa ja panetteli siihen malliin, että sai kaikki kirjoittelijat vastaansa...luulin sinuksi.
Ootkohan nyt kuitenkin kuvittelulinjalla? Mistäs tiedät, et eukkos lumpustelee kaikille?
En ole kuvittelulinjalla. Kumpa olisinkin. Tietokoneelta löytyy kaikenlaista ja on se myöntänyt paljon sellaisiakin juttuja, joita en olisi tiennyt muuten. Kyllä me ollaan nyt juteltu näistä rehellisesti. Mun mielestä se jotenkin sekos ja sanoi että teki sen takia että itsetunto nousisi kun hän kelpasi kaikille. Monet äijäthän on sellaisia, että panevat kyllä melkein kaikkea liikkuvaa, jos vaan saavat. Ärsyttää kun hän oli aina niin mustasukkainen minusta, olin joskus käynyt jossain pornosivuilla ja eukko nosti siitä hirveen metelin ja poras sitä yökaudet. Ei sellane ollu mitään hänen tekojensa rinnalla. Mun mielestä hänen pitäis hillitä itsensä lasten takia.
kävi ihan samoin. Ukko jäi yhdestä kiinni ja siitä rupesi vyyhti avautumaan. Sanoi itse olevansa seksiriippuvainen ja tarvitsevansa hoitoa. Kävi ensin terapiassa ja psykiatrilla yksikseen ja sitten käytiin yhdessä pariterapiassa. Vuosi aikaa ja vieläkin vituttaa ja surettaa. Sairaushan tuo on ja ihminen on oikeasti sairas kun tuollaista tekee, olen yrittänyt ajatella asiaa siten ettei voinut itselleen mitään. Toi meidän molempien romahdus kun asia mulle paljastui niin pysäytti kyllä sen toiminnan, siitä olen varma, mutta kokoajan mulla on pieni pelko perseessä siitä, että jos taas sortuu. Mies kertoi olleen tavallaan suuri helpotus kun jäi kiinni ja ettei olisi kauaa jaksanut enään elää sellaista elämää, oli jo miettinyt itsensä tappamistakin. Nyt vuoden kuluttua mulla on täysin erilainen mies, sellainen joka nauraa vapautuneesti, näyttää tunteensa ja rakkautensa minulle ja lapsille. Seksiin jää koukkuun jos jatkuvasti ruokkii sitä kiihottumisen halua tietokoneen yms. välityksellä, vähän kuin viinaa tyrkyttäisi alkoholistille.
Helvetin kova juttu se oli meille molemmille ja on vieläkin, mutta tietoisuus siitä että toinen haluaa muuttua ja parantua merkitsee niin paljon että olen valmis jatkamaan ja katsomaan tuleeko meidän elämästä vielä samanlaista kuin se joskus oli. Sanon vielä ettei kyse ole siitä kuinka paljon ja millaista seksiä kotona harrastetaan, vaan jollain se lähtee totaalisesti hanskasta, eikä mikään enään riitä.
Pysyittekö kuitenkin yhdessä? Mies sai hoitoa ja parani? Vai mitä tarkoitit, että sulla on nyt täysin erilainen mies? Olitteko välillä asumuserossa? Meille tulee nyt ainakin asumusero, en tiedä mitä siitäkin sitten tulee...
Nainen ja mulle - kiitos, olitpa osannut kirjoittaa kauniisti. HIenoa, että olette päässeet eteenpäin, vaikka aikaa se tulee viemään ja vaatii molemmilta paljon. Arvostan ihmisiä, jotka ovat valmiit yrittämään epäonnistumisen jälkeen.
Se sijaan olen erimieltä siitä, ettei parisuhteen seksin laadulla/määrällä ole merkitystä pettämiseen. Kyllä on. Seksuaalisuus on ihmisen perusolemus, jonka tarve vaihtelee yksilöiden välillä. On erittäin raastavaa ja tuhoisaa olla parisuhteessa, jossa puoliso ei halua seksiä tai haluaa sitä vain vähän. Kyllä seksin puute ja pettymys seksissä on myös selkeä taustatekijä siinä, että "pettää". (Minusta aviollisen seksin ja toisen seksuaalisten tarpeiden laiminlyöminen on perustavaa laatua olevampaa pettämistä)
Vaimo ei enää ole halunnut seksiä kanssani sen jälkeen kun on ruvennut pettämään. Eikä se mikään ihme ole, kun hyppii vieraissa jatkuvasti ei oma mies tunnu miltään. Ennen meillä oli hyvää seksiä ja sain sitä niin paljon kuin halusin. Voi olla että hän ajautui pettämiseen kun en jossain vaiheessa halunnut häntä kuin harvoin. Hän luulee että eron jälkeen kaikki muuttuu ja hän elää onnellista elämää lasten kanssa jossain pikkukämpässä. Kai hän aluksi voi olla onnellinen, mutta sitten siihenkin varmaan kyllästyy. Lapset tässä kärsii. Mahtaako niitä pettämiskumppaneita YHTÄÄN omatunto soimata, kun ovat osasyyllisiä lasten kärsimiseen. Olisi kannattanut sanoa etten koske sinuun ennen kuin hommaat itsesi vapaaksi.
Anna hänen mennä. Ei kukaan tee noin rakastamalleen ihmiselle. Kerta voi mennä vielä vahingon piikkiin, mutta useampi kerta on anteeksi antamatonta..
Keskity nyt täysin itsesi korjaamiseen ja lapsiisi, he tarvitsevat sinua. Yrittäkää puhua keskenänne asiat selviksi ja keskustella, mikä tilanteeseen johti. Se on ehdoton edellytys, että pääsette molemmat aikanaan jatkamaan elämäänne.
Voi olla, että mahdollisesti erotessanne nainen pitää lapset mutta ei se ole maailmanloppu. Tulet silti aina olemaan heidän isänsä. Ainoa isänsä. Pyri vaalimaan tuota suhdetta, vaikka suhteesi lasten äitiin päättyikin. Vanhemmuus ei siltikään pääty, vaan jatkuu ja muuttaa vaan muotoaan. Pyri olemaan mahdollisimman läsnä lapsillesi ja viettämään heidän kanssaan niin paljon aikaa kuin mahdollista. Ja kaikistä Tärkeintä: vaikka oletkin vihainen ja katkera vaimollesi, vältä mustamaalaamasta häntä missään tilanteessa lapsillesi. Hän on siltikin lasten äiti ja tulee aina olemaankin. Lasten ei pidä joutua tilanteeseen, jossa joutuvat valitsemaan puolia. Heidän on saatava kaikesta huolimatta rakastaa ehdoitta molempia vanhempiaan, vaikka sinä et puolisoasi rakastaisikaan.
Pyrkikää järjestämään keskusteluille kahdenkeskistä aikaa, jotta lasten ei tarvitse olla näkemässä ja kuulemassa jos tunteet kuumenevatkin. Kerro hänelle miltä sinusta tuntuu ja miksi. Pyri kaikesta huolimatta kuuntelemaan myös häntä ja selvittämään miksi hän toimi kuten toimi. Kaikelle on aina jokin selitys, vaikkei se mieleinen selitys aina olisikaan..
Ammenna lapsistasi ja päivittäisistä rutiineista voimaa. Ja hiljalleen, pienin askelin huomaat eheytyväsi.. ja tulee päivä, jolloin aurinko paistaa taas. Prosessi voi olla pirullisen tuskallinen, mutta niin kliseistä kuin se onkin, niin mikä ei tapa niin vahvistaa.
VOIMIA!!!!
Lasten takia nimenomaan teidän TÄYTYY erota. Jos vanhempien suhde on pielessä, lasten hartioille on aivan suuri taakka pitää aikuisten avioliittoa kasassa. Mieti minkä vastuun heille sysäät..
Tapaus on näemmä tuore ja tunteet vielä kovin pinnassa, mutta uskotko että voisit jonain päivänä todella kokonaan antaa anteeksi ja unohtaa? Luottaa häneen sataprosenttisesti ja olla muistuttamatta asiasta joka toisessa käänteessä? Ennenkaikkea kunnioittamaan ja arvostamaan häntä, kuten puolisoa tulee arvostaa? Harva mies siihen pystyy.. enemmän ja vähemmän kostavat tapahtunutta, jos ei muuten niin ainakin sanojen tai henkisen väkivallan muodossa. Rajoittavat vapautta ja nälvivät vaikka naisten saunaillan tai pikkujoulujen jälkeen.. miten pitkään sitten hänen saatikka sinun hermosi sellaista elämää kestää? Entä onko se oikein lapsiakaan kohtaan? Kylmä tahi kireä ilmapiiri tuskin on lapsille paras mahdollinen kasvuympäristö.. Entä oletko miettinyt millaisena miehen mallina lapset sinut tulevat näkemään, jos liittoa jatkaessanne sinusta tulee vain katkera ja vihainen puoliso?
Meillä onkin sikäli kummallista, että meillä ei kotona tapella eikä riidellä kuin harvoin. Tulemme hyvin juttuun ja puhumme päivällä tapahtuneista asioista. Jos hän katuu niin pystyn antamaan anteeksi niin etten puhu asiasta mitään ja niin että oltaisiin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Meillä meni niin hyvin aiemmin ja muutkin olivat kateellisia. Nyt tuntuu että eräät ovat jopa tyytyväisiä kun meidän perhe hajoaa. Uskon että kaikissa pitkissä liitoissa on pettämisiä ym. Lasten kannalta olisi paras kasvaa ehjässä perheessä. Ei pitäisi mennä naimisiin, jos ei hyväksy sitä, että homma on välillä aika arkistakin ja välillä taas olemme olleet niin uudelleen rakastuneita. Tosi monta vuotta hän himoitsi minua aina ja muuttui yhtäkkiä. Hän oli käynyt varmaan ekan kerran vieraissa, oli kai se jännää olla jonkun muun kanssa. Menemme ainakin terapiaan ja hän saa selittää syyt ja minä oman näkökantani. Tuleepahan ainakin selvyys.
ei syynä ollut avioseksin eikä edes kekseliäisyyden puute. Seksi meillä sujui ja sujuu vieläkin omasta ja myös miehen mielestä, eli kumpikin saa kun haluaa ja miten haluaa.
Totta puhut minunkin mielestäni siinä, että se on ehdottomasti raastavaa ja tuhoisaa parisuhteelle jos puolisoiden seksuaaliset halut ja -toiveet eivät kohtaa. Onko pettäminen silloin oikeutettua, ja kannattaako sellaista suhdetta enään jatkaa, tuhlata elämäänsä sellaiseen mistä ei saa sitä mitä parisuhteelta odottaa. Sen jokainen miettiköön sitten itse, kukin omantuntonsa mukaan.
Ihminen on siitä kummallinen, että kun miettii asioita onko jotain niin tuskallista mitä en kestäisi kokea, ja jos tämä asia sitten omalle kohdalle sattuu, niin kummasti sitä vaan loppuviimeksi kestää aika paljon kaikenlaista ja uskoisin että ap:kin tämän jutun kestää. Ajan kanssa.
vieläkin. Tarkoitin että mies on muuttunut, kun ei tarvitse salailla asioita ja tekemisiä. Vapauttavaa varmaankin hänelle.
Kyllä minä tämän jutuin kestäisin kun vain saisin pitää perheeni. Eron jälkeen ei ole mitään oikeaa perhettä, sen olen muista eronneista huomannut. Harmittaa kun loppuu kaikki yhteiset perhereissut ym. Ei parisuhde ole pelkkää seksiä. Tässä on niin montaa monessa, ettei haluisi luopua kaikesta pettämisten vuoksi. Kesällä meidän piti mennä vaikka mihin lasten kanssa. Pojat ei halua meidän eroavan, ei varmasti. Täällä on ollut lasten kanssa niin hyvä olla, eivätkä lapset oo mitään pahaa tehneet saadakseen tällaista kokea. Emme riitele näistä asioista, emmekä varsinkaan lasten aikana. Pitkissä liitoissa vaan puoliso rupee tuntumaan välillä kaverilta ja sisarelta vaan. Täytyis tasaisin väliajoin vaihtaa asuntoa ja tehdä muita muutoksia elämään ettei kumpikaan kyllästy. Seksikin tuntuu liian tylsältä aina samassa sängyssä ja samassa talossa... Pöytää ja sohvaakin on kokeiltu välillä ;) Puhuin just puhelimessa vaimon kanssa ja hän tuntui niin iloiselta ja sanoi että kyllä tästä vielä joskus voi tulla jotain taas :) Uskon että olen hyvä mies, kun pystyn tollasenkin antaa anteeksi ja unohtaa. Kyllä naiset kyllästyy omaan mieheen aina jossain vaiheessa. Toivossa on hyvä elää ja mulla on se avioliittolupaus niin vahvana mielessä, että lupasin kaikkien edessä kirkossa olla niin myötä- kuin vastamäessäkin. Myötämäessä on vaan niin paljon helpompaa ja vastamäki loppuu jossain vaiheessa kumminkin kun ikääkin alkaa tulla ja nuoruusvuodet loppuu...
meette terapiaan. Jospa se siitä. Niin ja lasten takia ei nimenomaan ero ole hyväksi. Lapset pystyvät käsittämään, jos jompi kumpi vanhempi kuolee, mutteivat eroa. Eron on todellinen karhunpalvelus lapsille.
juttu että pettäviä naisia sanotaan huoriksi ja miehiä vaan seksiriippuvaisiksi. Ei ihme että naiset haluaa erota jos mies on huora jo siten, että pitää pornon katselua "normaalina." Tajutkaa jo minkä takia liittonne hajoaa. Imbesillit.....
Mä laitoin vaimoni tänään pihalle, oli huorannu taas Tahkolla. En enää jaksa myöskään. Hän on nymfomaani. Saatana nussittiin koko yö, ennen lähtöä, jotta ei tekisi mieli. Tiedän vaan, että sitä ämmää panettaa koko ajan. Ei tollasen kanssa voi elää. Eniten vituttaa, kun olin itse Levillä viikkoa tapausta ennen ja ämmiä olisi lähtenyt mökkiin. En kuitenkaan ketään pannut, olisi pitänyt, mutta itseäni voin vaan nyt onnitella. Aamulla tosiaan sanoin, että olen viikon miettinyt asiaa ja pyysin, että tästä päivästä lähtien voi jakaa persettään ihan vapaasti ja kelle vaan. Tässä sit meni 15v avioliittoa aivan viemäriin. Lapsia kanssa kolme.
Hae pikaisesti apua kriisikeskuksesta tai mielenterveystoimistosta.
Älä ala yhden illan "juttuihin", tulee vain pahempi olla.
Juominenkaan ei auta. Puhuminen voi hiukan auttaa ja aika.
Hae siis nopeasti apua itsellesi itsesi ja poikien vuoksi.
Pojat tarvitsevat isää.
Koita jaksaa
Jotain on todella mennyt joka tapauksessa rikki. Jos noin on sinua kohdellut, toistuvastikin, niin jotain sen toisen päässä nax sallii sen uudelleenkin tapahtua. Olet arvokas ihminen, tukeudu ihan muihin ihmisiin kuin kumppaniisi. Lapset rakastavat sinua kyllä, meni syteen tai saveen kunhan vältät provosoitumasta puolisosi ja sinun välien selvittelyissä tai keskusteluissa, tapahtuivatpa ne kaksin tai perheen kesken. On jopa viisasta huutaa tuskasi ulos jossain muualla kuin kumppanillesi, jottei löydä oikeutusta teoilleen. Syyllisyydestähän jokainen yrittää kepulikonsteinkin eroon. Hoida homma tyylillä
Mulla on kyllä itseluottamus aika maassa. En kehtaa paljo näyttäytyä missään kun hävettää että vaimo on tehny tollasta ja monet siitä jo tietää. Juorut liikkuu nopeasti, kun vaan on tarpeeks mehevä juoru. Niin, olemme nuoria vielä ja lapset pieniä. Eivät ne oikeen ymmärrä mitä täällä tapahtuu. Ja niin kuin sanoin, ei me mitään täällä tapella tai riidellä. Noi on törkeitä juttuja, eikä niille enää mitään voi. Puolisoni päässä on todellakin joku naksahtanut pahasti. Hänen itsetuntonsa on kuulemma nyt noussut kun kelpasi niin monelle. Kyllähän minäkin voin mennä nussimaan tonne monen kanssa, jos haluan. En ymmärrä sit vissiin oikeen tätä naisen ajatusmaailmaa. Ajatteleeko kaikki naiset noin? Tarvii kelvata monelle, niin sitte on kaikki hyvin. Mun mielestä tollasessa huoraamisessa pitäis just laskea itsetunto, kun niin helposti anto kaikille ja mun ymmärtääkseni hän on itse hyökännyt äijien kimppuun. Ja äijäthän on eläimiä välillä, jotka panevat kyllä kaikkea liikkuvaa, ainakin monet tollaset, jotka juovat paljon ja viihtyvät baareissa.
Sen vielä sanon. Etten halua erota. En sitten millään. En jaksa sitä pitkää kriisiä, joka siitä tulee. Mulla ei ole enää sitä perhettä, joka oli aiemmin. Ei ole enää syytä elää. Haluan perhereissuihin ja tehdä kaikkea kivaa. Haluan nähdä kun pienten poikien naamat loistaa, kun ovat äidin ja isän kanssa tekemässä jotain kivaa, kuten kylpylässä, leikkipuistoissa, huvipuistoissa. Arkikin toimii ihan hyvin. En ymmärrä miten hän muka jaksaa yksinhuoltajana kolmen pienen kanssa. En halua että ketään kärsii, haluan että kaikki ovat edes laihassa sovussa. Minusta rakkaus on tahdon asia ja sen eteen tarvii tehdä töitä välillä. Ei saisi mennä leikillään naimisiin toisen kanssa. Minusta se on pahinta, mitä voi toisen elämälle tehdä. Haluan sen entisenlaisen vaimon takaisin, joka minulla oli jo monta vuotta. Miksi hän muuttui niin yhtäkkiä. Sekoon tänne, mahasta vääntää ja oksettaa. Pakko olla sairaslomalla kun on niin paha olla, enkä pysty keskittymään mihinkään. Minua pystyy auttamaan vain yksi henkilö! Ja se on tuo nykyinen puoliso. En halua ruveta purkamaan kaikkea yhteistä. En kestä tätä. En halua uhkailla mitään, ja haluaisin olla erilainen, joka päästää toisen pois jos hän haluaa lähteä. En vaan voi sille mitään, etten missään tapauksessa halua erota. Epätoivo on suuri!
Anteeksi vaan ap, mutta aikoinani itse olin liitossa jossa naisena lähdin pois lasten kanssa. Tuli puhuttua miehelle just noin et kyl ehkä tästä vielä, se lopullinen toisesta luopuminen oli vaikeaa kun toinen rakasti niin vietävästi ja kärsi. Myöhemmin vasta tunnistin itsessäni nämä asiat. En vaan raaskinut kovin kovakourainen olla miehelle, halusin hänen selviävän. Ja mies löysi uuden vuosien päästä ja kyllä se silloinkin vielä kirpaisi syvältä. Se toisen rakkaudesta luopuminen on vaan vaikeaa kun jokainen sitä kuitenkin kaipaa. Meillä ei kolmatta osapuolta eroon liittynyt, itse vaan olin jo erkaantunut jostain syystä hänestä pois, tuota taistelin monet vuodet vastaan mutta pakko oli lopulta totuus myöntää. Ja kuule pääsethän sinä poikien kanssa tekemään kaikenlaista kivaa keskenänne ja tulet näkemään heidän iloiset naamansa loistavan ilman puolisoakin. Tiedän et vaikeeta on ja lohduttavat sanat eivät kauheasti auta tuskan keskellä, elä hetki kerrallaan, anna itsellesi lupa surra ja itkeä. Älä anna periksi, meitä kunnollisia naisia jotka eivät koskaan petä on paljon vapaana, jonain päivänä voit kohdata juuri sellaisen ja uskaltaa hypätä tunteiden vietäväksi.
Miksi pystyit lähtemään? Olen ainakin sellainen etten pysty nauttimaan elämästäni, kun tiedän että toinen kärsii. Vaikea ruveta leikkimään jotain poikamiestä yhtäkkiä, kun en ole koskaan sellainen ollut. Ollaan vaimon kanssa oltu yhdessä teinistä asti. Ehkä hällä jäi jotain kokematta ja niin jäi mullakin, mutta se on minusta vaan hyvä asia. En pysty olemaan hänen kaverinsa, kun minulla on tunteita häntä kohtaan. Ei ne tunteet kuole koskaan. Täytyis pysyä alkuperäisessä sopimuksessa, jos molemmat eivät sitä halua yhdessä purkaa, eli kuolema erottaa. Törkeästi kyllä tekee mun elämälle jos ei tule joskus takaisin. Tulee vaan riitoja myöhemmässäkin elämässä kun olen niin vastaan koko eroa. Jotkut saa helpommin pahat asiat pois mielestään ja ajattelee vaan hyviä, kumpa oisin itsekkin sellainen luonne. Enkä uskalla kehenkään enää rakastua, eikä mua kiinnosta naiset enään. Enkä toisaalta osaa olla yksinkään. Kavereitakaan ei voi 24h / vrk häiritä. Kamala nukkua yksin. Ihan perseestä koko elämä. Ei se ymmärrä mitä tekee mulle. Me puhuttiin nämä asiat läpi ennen kun mentiin naimisiin, että ei erota ikinä vaikka mitä tulisi, koska kokemuksesta tiedettiin, että siinä kärsii lapset ja mekin. Sen takia uskalsin luottaa ja menin hänen kanssaan naimisiin. Tarvis täälläkin olla kivitystuomiot voimassa niin kuin jossain maissa, ei uskaltais naiset pettää niin paljon, eikä miehetkään. Haluan käräyttää kaikki pettäjät.
Olihan se lähteminen vaikeaa. Mutta teimme monen vuoden ajan yhdessä perhareissujakin vaikka erilleen asuimme. Joka viikonloppu vietimme aikaa yhdessä perheenä. Ja niin siinä vaan kävi että mies lopulta löysi uusia tuulia elämäänsä, uusia harrastuksia ja lopulta uuden elämänkumppanin. Itse olen jäänyt yksin kun ero oli niin vaikeaa ettei tohdi uudestaan yrittää liittoa. Ja pelkää ettei joutuisi ketään toista satuttamaan enään. Mutta nyt kun lapset jo isoja eikä haikaile uuden perheen perään, miettimään olen alkanut josko nyt olisin valmis tapaamaan uuden ihmisen elämääni. Ei se yksinhuoltajan elämä aina ruusuiselta tuntunut mutta eihän se liittoelämäkään. Minäkin baarireissujen ja alkoholin sijaan etsein uusia harrastuksia mm. liikunnan parista ja aloin paljon lukemaan. Yksinäiseltä tuntui useasti, silti sanon tehneeni oikean ratkaisun. Nyt miehelläkin kumppani joka rakastaa ja haluaa hänen kanssaan elää. Paha ihminen en koe olevani vaikka monet haukut niskaani olen saanut. Kyllä elämä jää pitkälti elämättä jos väkisin yrittää pysyä liitossa joka ei omalta tunnu. Eihän se elämä koskaan eron jäljiltä samanlaista ole, minulla se muuttui paremmaksi kun sain sisäisen rauhan itselleni ja pystyin keskittymään lapsiini täysillä ilman parisuhdeongelmia. En kokenut jääväni jostain paitsi kun en tansseissa voinut hyppiä tms. Viihdyin kotona ja viihdyn edelleen.
Olen itse ollut siellä toisella puolella eli kirjoitan tätä naisena. Jos hän on päätöksensä tehnyt, päästä hänet. Et sinä YKSIN voi liittoanne kasassa väkisin pitää. Et sinä oikeasti VOI mitään jos puolisosi on jo vakaasti päättänyt että haluaa eron. Nämä ovat tosiasiat vaikka ne eivät sinulle mieleiset olekaan.
En tietenkään voi puhua puolisosi puolesta, mutta koitan valottaa omaa kokemustani aiheesta. Meilläkin kaikki oli ulkoisesti hyvin, mutta itse olin ollut onneton jo vuosia. Oli täysin minun kyvyttömyyttäni ja heikkouttani, etten osannut asioista mieheni kanssa keskustella ajoissa ja lopulta miltei ajauduin syrjähyppyyn. Kohtasin miehen, jota en voinut vastustaa. Mitään fyysistä välillämme ei koskaan tapahtunut, mutta koin valtavaa syyllisyyttä jo siitä että ylipäätään annoin itselleni luvan kiinnostua, tutustua ja ihastua tähän mieheen SALAA. Tiesin myös, että ellen tee asialle jotain, se ei jää siihen..
Syyllisyyteni oli niin valtava, etten olisi kyennyt palaamaan enää normaaliin perhe-elämään mieheni kanssa. Jokin oli lopullisesti muuttunut, eikä paluuta entiseeen ollut. Olisimme voineet toki jatkaa vielä muutaman vuoden, mutta olin satavarma että ero olisi kuitenkin vain ajan kysymys. Liiton jatkaminen olisi ollut pelkkää tekohengitystä ja tosiasioiden kieltämistä, teeskentelyä.. Asiat eivät olleet niinkuin piti, ei likimainkaan.
Mieheni tunsi hyvin pitkälti samoin kuin sinäkin, käyttäytyi ja reagoi kuten sinäkin. Ripustautui minuun entistä tiukemmin, mikä ahdisti minua vain entistä enemmän. Silloin tiesin, että tunteeni miestäni kohtaan eivät olleet aitoa ja oikeaa rakkautta enää pitkään aikaan. Mikäli olisivat olleet, en ikimaailmassa olisi lähtenyt tälle "löytöretkelleni". Niin ikävää, valitettavaa ja väärin kuin se olikin, hain tästä toisesta miehestä ratkaisua tai ulospääsyä onnettomasta liitostani. Kadun ja tiedän, että asiat olisivat pitäneet hoitaa toisin mutta jostain syystä en kyennyt.. jälkiviisaus paras viisaus.
Lopulta mieheni suostui eroon, vaikkakin vastentahtoisesti. Aika kuitenki parantaa haavat ja
tätä nykyä hänellä on jo uusi kumppani ja hän vaikuttaa onnelliselta. Itse olen yksin ja oikein tyytyväinen siihen. Lapsia kasvatamme eri osoitteissa ja silloin tällöin puuhailemme jotain yhdessäkin, laskettelua, luistelua, keilaamista tms. Kaikki kääntyi lopulta parhain päin :)
Elämä jatkuu, Sinullakin... vaikka se ei nyt siltä tunnukaan. Koita jaksaa...
tiedätkö että myös minä tunsin aivan samalla tavalla kuin sinä noin seitsemän vuotta sitten ennen kuin hain eroa. Tuntui etten jaksa elää. Ja eron jälkeen oloni oli aivan hirveä. Mutta kun vaimo käy jatkuvasti vieraiden miesten luona niin sitä liittoa on mahdotonta jatka. Kun aikaa kului erostani huomasin olevani voitolla, ja eron jättämät haavat ovat myös menneet täysin umpeen.
Nyt olen katunut sitä kun en eronnut jo aiemmin. Olisin säästynyt monilta sydänsuruilta. Tiedän että jos eroat se ottaa koville, mutta varmasti tulet selviytymään.
tehän olette menossa vielä terapiaan yhdessä! Minusta jos ei haluais terapiaan yhdessä, niin sitten vois hänen puoleltaan kaikki olla kuollutta. Hän siis jossain määrin ajattelee teitä yhdessä. Ottakaa pitkä ja perusteellinen terapia. Hyvä terapeutti. Ja kun sanot vaikka, miten pahalta sinusta on tuntunut se, ettei teillä koskaan olis yhteistä tulevaisuutta ja että sun pitäs ajatella jotain toista naista... ettet pysty siihen. Kerro vaikka juuri näin kuten täällä, avoimesti ja sydämen pohjasta. Ja muu mihin voisit panostaa, mikäli tilanteita tulee paitsi omaan itseesi... (urheile, pidä itsesi kunnossa siistinä yms) myös vaimosi huomioimiseen. Varmasti sinä tiedät, mitä hän haluaa. Onko kenties joskus pyytänyt sinulta hartaasti jotain, jota et kuitenkaan ole tullut antaneeksi?
paljon viisaita vastauksia ja tämäkin on tullut niissä esille, mutta painotan vielä että hae apua itsellesi. Mene terapiaan tms. Mun mies "sekosi" eron jälkeen niin, että ei pysty olemaan isä lapsilleen. Ei oo kyse alkoholin liikakäytöstä, vaan siitä että hän ei yksinkertaisesti pysty olemaan aikuinen, ottamaan vastuuta, ajattelemaan lasten parasta. Eli käy teidän parisuhteelle miten päin vaan, niin hae itsellesi apua että jaksat.
mennä mitäs tuolaasen lutkan perään parut, häntä pystyyn ja baanalle maailma on eronneita ämmiä väärällään, senkun noukit pahaan päältä. Varmaan löydät sinua arvostavan naisen kun aika on kypsä.
sun kuiteskaan ei kannata ketään enää edes yritellä.Otahan vaan sitä bissee ja sammu...
Mies on pettänyt minua useiden naisten kanssa. Tartuttanut minulle myös sukupuolitaudin ym. mukavaa. Silti olen edelleen hänen kanssaan. Nuoruus on kulunut tämän pettäjän kanssa. Koskaan en ole voinut unohtaa mitä hän on minulle ja lapsille tehnyt. Kumma kyllä mies ei ole halunnut eroa, vaikka se on monta kertaa ollut aivan hiuskarvan varassa. Mies on aina taivutellut minut takaisin jatkamaan liitoamme, vaikka se onkin enää pelkkää kulissia.
Jos mietin menneisyyttä hänen rinnallaan minua ihan oksettaa. Lapset ovat olleet painavin syy, että vielä roikun tässä liitossa. Nyt vapautuksen tuulet alkavat pikkuhiljaa hennosti puhallella minun elämääni, koska nuorimmainenkin alkaa olemaan sen verran iso, että ymmärtää mistä on kysymys.
Kaipaan todella muutosta elämääni! En halua uutta miestä vaan irti entisestä - pettäjästä! Jos on tällaiset kokemukset miehestä niin ei hevillä halua syöksyä uuteen vankilaan. Suuri helpotus jos hänestä eroon pääsen. Voin alkaa ajattelemaan lopulta itseäni. Tähän asti olen joutunut aina ensin ottamaan huomioon mitä miehellä on mielen päällä.
pudottaa sinut maan pinnalle, mutta harva nainen käy vieraissa vain seksin takia. Jotain vikaa on teidän avioliitossanne (tai seksissänne) ollut jo aikaisemmin. Sinä vaan et sitä ole tajunnut, vaikka vaimo on mahdollisesti siitä yrittänyt puhua kanssasi. Kuulostat aivan minun ex-mieheltäni, jolle tärkeintä oli ne kauniit kulissit, sievät lapset, oma koti ja oma työ. Ja sitten kun koitti tuskaisten vuosien jälkeen se päivä, että minä kävin vieraissa niin arvaa mitä? Sehän ei niin kamalaa ollut, että vieras mies koski minuun vaan se, että miten hän kestää sen häpeän, jota hänelle tuotin. Kun perheemme ei ollutkaan sellainen, minkälaisen kuvan hän oli siitä ulkopuolisille luonut.
Erottiin sovussa monen vuoden vääntämisen jälkeen. Ja tunnusti sitten lopulta, ettei ole minua rakastanut kymmeneen vuoteen, oli vaan halunnut, että lapsilla on ehjä koti. Mikä ehjä on koti, jossa vanhemmat näyttelee rakastavansa toisiaan? Antaako se lapsille oikean kuvan tasapainoisesta parisuhteesta? Ei todellakaan anna.
Joten päästä vaimosi menemään, jos hän niin haluaa. Älä riipu turhaan hänessä kiinni. Käy vielä säälimään sinua ja sitten on kierre valmis. Vai sitäkö haluat? Minä en hlökohtaisesti tajua, miten miehistä tulee tuollaisia ruikuttajia, kun elämä ei menekään niin kuin he haluavat. Vai onko se todella niin, että mies kestää ja antaa anteeksi kaiken paitsi vaimon vieraissa käymistä? Sinäkin kerrot että antaisit anteeksi, mutta tekisitkö niin todella? Ehkä antaisit, mutta et unohtaisi, muistuttaisit aina riidan tullessa asiasta ja sitä ei vaimosi kestäisi. Tiedän kokemuksesta.
Menkää parisuhdeterapiaan. Voit siellä jutella asiat avoimesti. Ehkä olisi hyvä että juttelisit jonkun kanssa myös itseksesi. Ehkä heräät siellä huomaamaan, ettei toista ihmistä voi omistaa.
Hyvä yritys! Narkki tai juoppo, mikä provo : D
X-mieheni avautui kireän, umpimielisen ja stressaavan perhe-elämämme lopulla: hän oli seksiriippuvainen, jolla oli ollut yli tusina maksullista naista vuodessa. Kaiken lisäksi hän oli ollut suhteessa työkaveriinsa jo toista vuotta ja he suunnittelivat yhteistä tulevaisuutta! Tämä tuli minulle kuin iskuna vasten kasvoja, jäin kahden lapseni kanssa yhteiseen kotiimme ja mies lähti. Ositus ja tapaamissopimus tehtiin valmiiksi ennätysajassa. Suurena apuna minulle oli eroseminaari, johon pääsin osallistumaan pari kk eromme jälkeen. Sain siellä vertaistuen ja työkalut tarkastella mennyttä parisuhdetta perusteellisesti. Huomasin, ettei monikaan asia ollut toiminut suhteessamme riittävän hyvin, ei ainakaan avoimuus ja rehellisyys. Kovia kokenut itsetuntoni alkoi eheytyä ja eroseminaarista sain myös työkalut uuden ja toimivamman parisuhteen rakentamiseen. Siihen ei toki heti eron jälkeen pidä kiirehtiä, tärkeämpää on itse ehetyä ja tukea lapsiaan myös selviytymään erokriisistä. Jätettyäni menneet taakseni, 4 vuotta eron jälkeen tapasin nykyisen kumppanini, jonka kanssa on hyvä luottamuksellinen, hellä ja rakastava suhde ollut jo vuosia. Niin pahalta kuin ero tuntuikin, nyt jo voisin kiittää näitä pettäjiä eron aikaansaamisesta. Ilman eroa nykyinen onni ei olisi mahdollinen. Panosta sinäkin nyt itseesi ja omaan toipumiseesi.