Onko se yksinäisyyttä jos on itse aktiivinen mutta kukaan ei koskaan soita että tule tänne. En tiedä miksi ihmiset eivät kutsu mua mihinkään? Siitä tulee tod.paljon riitoja läheisten kanssa. Kuitenkin sitten kun itse soitan ja menen meillä on kivaa? Ei huvita tehdä mitään kun kukaan ei kaipaa koskaan missään. Ja kiitos en kaipaa nyt ilkeilyä, oikeastaan mulle aivan sama mitä kommentoitte..
Yksin?
truemua_10
43181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
sitä se teettää jos on läski ja hidasälyinen
ihan samat sanat sulle! Etkä tiedä miltä näytän joten ei tunnu missään pentu.
"oikeastaan mulle aivan sama mitä kommentoitte.."
onko se todella aivan sama?
se ihan sama. Mua on satutettu niillä sanoilla mitkä koskee eniten niin monta kertaa että en muutenkaan kovin provoisoituis tollasesta, kaikki on kuultu usko pois ja huvikses.
Viime yönä näin todella väkivaltaisen unen jossa hakkasin paskaks yhden mua todella paljon ärsyttäneen henkilön. En lähes koskaan näe unia joissa kohdistan vihani muihin.
sä provosoiduit tosta mun viestistä, ja todiste siitä näkyy tän ketjun toisessa vastausviestissä "Samoin ihan samat sanat sulle! Etkä tiedä miltä näytän joten ei tunnu missään pentu.", joten turhaan väität, ettei sillä olisi mitään merkitystä
on olla yksin kaikesta huolimatta.. on syyki sitte mikä tahansa.
"Kuitenkin sitten kun itse soitan ja menen meillä on kivaa"
voi olla että ne joko esittää tai ei mutta loppujen lopuksi on löytäny tai löytää aina parempaa seuraa mitä itse oot ja josta voi tehä jokainen omat johtopäätöksensä.
yksin ja yksin. Vittu ihminen on yksin jos kukaan ei siitä välitä eikä sitä omaehtoisesti auta. Anteeksi mä olen vaan niin täynnä vihaa ja surua. Vituttaa tää individualismi jonka puitteissa toisen saa jättää yksin tai kutsumatta mihinkään jos ei halua. Esimerkiksi jos ihminen yrittää vaikka itsemurhaa niin siitäkin oltais vain vihaisia, eikä se mitän auttais mihinkään eikä ne ihmiset siitä mitenkään muuttuis.
mutta ei yksinäisyys välttämättä paha asia ole, vaikka se yleensä mielletäänkin negatiivisena asiana. ihminen voi olla täysin tyytyväinen ja onnellinen ilman muita, oikeastaan jopa onnellisempi kuin muiden kanssa.
yksin on yksin, yksinäinen on yksin.. yksin on yksinäinen, välittää tai ei.. ihan miten vaan haluat väännellä.
niin ja toisekseen ne saattaa pitää sua itestäänselvyytenä (myös se tyhmää) tai sitte tyhmänä (tyhmää). itse lopetin soitot ja kaiket muut niihin ihmisiin joittenka kans sai aina olla ite se aloitteentekijä, tarkkailin kauan ja sitte niksnaks, sen jälkeen parkunu perään mutta ei kiitos. ei kiinnosta, mieluummin sitte vaikka yksin ku paskassa seurassa VAIKKA ehkä saattaiski olla kivaa sitte ku ite jälleen kerran tekee aloitteen jne.
ollaan samaa mieltä, mutta aloittaja tuskin sitä tarkoitti.
on ollut tämän kanssa todella paljon ristiriitoja kavereiden kanssa. He kun/toiset heistä eivät anna kuulua itsestään piiitkään aikaan, tai juurikaan kutsua mua mihinkään sellaisten ihmisten kanssa jonne minäkin voisin hyvin tulla koska tunnen kaikki. On ollut näitä syitä, että "kaverini on todella epäsosiaalinen ja pelkää ihmisiä, ei nyt oikein voi tulla sori", "hän on todella masentunut"...sitten on ollut kuitenkin juttuja jonne mua ei ole kutsuttu vaikka siellä on ollut muitakin kaveripiirin ihmisiä.
Samaten ärsyttää kaikki eksät ym. joiden kanssa kuitenkin näemme muutenkin ja soittelemme silloin tälöin. Jos kerran ollaan kavereita miksi mua ei voi kutsua paikalle, miksi mun pitää soittaa ja kysyä voinko tulla? Tulee olo ettei mua kaivata oikein missään koskaan!
peilin eteen, ja miettiä mikä sussa on vikana.
on vikana ihmisessä joka tulee toisten kanssa toimeen ja on sosiaalinen joka osaa kuunnella ja olla oma itsensä. Mikä helvetin vika sellaisessa ihmisessä on muutakuin että se on liian näkymätön ja vaatimaton. Sitten kun vähän ärähtää jostain kokemastaan vääryydestä, äkkiä paikalleen sellaisin syyllistävin keinoin että oksat pois!Lopputuos sama:yksin.
nuo sun "kaveris".. ku noin sanoo ja/tai tekee.. liekö ees oikeita semmoisia.
ymmärrän täysin senki että saattaa tulla sellainen olo JA kuten myös viikonloppuisin! osaatko sanoa.. maltatko itse olla soittamatta vai ryvetkö itsesäälissä paljonki ja pakko lopen soittaa ja kirota paskaa elämää? vai osaatko ihan omana ihanana itsenäsi olla yksinki.
niin se maailma pyörii
sulla on väärä seura jostain syystä. vika ei oo muuten sinussa. koitan samaa itselleniki toisinaan toitottaa.
no noi tekosyyt on sellaisia joiden perusteella jo osaa olla kysymättä voiko tulla mukaan.
Jos toi lopen tarkoittaa "lopulta" niin kyllä mä saatan lopulta soittaa tai sitten vain menen nukkumaan tai itken koko yön vitutuksissani. Olen mä yksinkin kun menee hyvin päiviä eli osaan. Mutta en ole ns. roikkuvaa tyyppiä sinällään mitä vertaan erääsen toiseen tod. riippuvaan yksilöön eli en ole vetämässä ihmisiä paikkoihin puoliväkisin.
Mutta että ollaan viikkoja ottamatta yhteyttä varsinkin jos tietää toisen siitä aiemminkin maininneen jotain tms. ja pidetään itsestäänselvyytenä. Mulla ainakin pitää nähdä sitä toista jonkun aikaa ennenkuin edes alkaisin avautua mistään, tollainen näkeminen on lähinnä sellaista pinnallista lässytystä jota en kaipaa sellaisilta joita pidän ystävinä.
Noh, pahin kohtaus meni jo ohi. En aijo vielä tyytä kohtalooni hylkiönä. Vielä.
ystävät on sulle niin tärkeitä? mulle ne ei ole oikeastaan koskaan ollu hirveän tärkeitä. joskus nuorempana kävin joidenki kavereiden kanssa ulkona, mutta muuten olin omissa oloissani sisällä, ja samaa teen nytkin. yksin oleminen on ihan hyvä vaihtoehto ulkona riehumiselle.
et ees tiiä aapeen ikää joka olis muutenki kiva tietää.
mä oletan, että ap on jotain väliltä 15-35, ja ikä ei sinänsä liity ystävienkaipuuseen, vaan kyse on personaalisuudesta. tietysti eri iässä arvostetaan eri asioita, mutta mä en näe sitä hirveän oleellisena tässä asiassa.
ihmiset mulle tärkeitä koska mulla ei oo kovin isoa lapsuudenperhettä, oon tehnyt paljon yksin ja koska en seurustele olis kiva että sais elämääkin elettyä välillä. En haaveile siitä, että elämäni tasapaino löytyy puolisosta ja jostain kirjasta josta luen että "ihmiset on paskoja ja kieroja" jolloin musta tulis kyyninen ja silloin ne ihmiset todella oliskin aika paskoja. Haluisin antaa ihmisille mahdollisuuden, mutta ei! Mä arvostan ihmisiä ja erilaisia elämänkokemuksia, se on mun elämänsuola koska kaikkee ei pääse itse kokeilemaan. Ooon aika iso tyttö jo, yli 20 alle 30.
itsekin, kun minulla on ihan sama tilanne.
Kai ne pitää meikäläisten tyyppisiä ihmisiä niin aktiivisina, että ne antaa aina meidän tehdä aloitteet, en oikein tiedä.
on mahdollista. Todennäköisempää on toi La Riton vaihtoehto. Sanotaanko näin että jos mä en kävis enää missään puoleen vuoteen enkä soittaisi kenellekään, kukaan ei luultavasti soittaisi mulle ja kutsuisi mua mihinkään.
Kukaan ei koe voivansa samaistua muhun, mulla ei ole mitään viihdytysarvoa - siinä paremmat syyt!
koska siinä tapauksessa jonkun muun täytyisi olla se 'aktiivinen' osapuoli, ja kutsua sut kylään. sä käytännössä haluat kaataa vastun jonkun muun niskoille, ettei sun itse tarvitse tehdä niin paljoa.
kaada vastuuta kenenkään niskaan, olen kyllä tottunut sitä kantamaan ihan riittämiin. Ihmiset soittelevat arkena toisilleen minullekin, mut kun jotain esim. viikonloppuna tapahtuu, suunnitelmat on tehty ilman minua, minua ei kutsuta mihinkään.
sun sitte kannattais kysyä kavereiltas, että ottaa sut huomioon seuraavalla kerralla?
kysynytkin. Ne sanoo että "kyllä minä tiedän että olen paska ihminen" tai muuta vastaavaa tai että en ole tottunut/en älyä kysyä, luulin sitä ja tätä...mikset itse kysy....lukemattomia syitä.
tuoki on tavallaan luonnekysymys.. kuka on valmis ottaan vastaan sen ns. yksinäisyyden vai ei.. vai kuka tekee melkein mitä tahansa sen eteen että sais seuraa, pitipä ne sinusta vai ei.. vai viihtyykö enempi yksin siihen asti että löytää oikeanlaista seuraa.
ja eikö tää kysymys kuuluis tonne yksinäisyys palstalle?
antaa aapeen kysyä sieltä mistä haluaa, jos tää siirretään tai poistetaan niin sitte niin on.
Ei se yksinäisyyttä ole.. Mäkin ennen otin yhteyttä aina ja sovin tapaamisia, mutta lopetettuani sen olen huomannut, että ne ketkä oikeasti on ystäviä niiden kanssa ei tarttekaan olla joka päivä menemässä. :)
Ne keiden kanssa suhdetta pitää jatkuvasti hoitaa ja olla näkemässä ei ole kokemukseni mukaan olleetkaan mitenkään erityisiä ihmisiä elämässäni.. Pikemminkin energiasieppareita.
ollut sellainen kaveriporukka, että sanotaan näin, että mun suuntaan ei tullut siitä porukasta mitään, vaan pelkästään mun suunasta porukan suuntaan. Tarkoitan, että heitä pahemmin kiinnostanut mua mukaan kysellä, ellei ollut kyseessä ilmaisen kyydin pyytäminen tms.
kiitän luojaani ettei mulla ole mitään tarjottavaa! Kyllä paska ihminen nollan väistää...
paska ihminen menee läpi. ne ei koskaan väistä
vertaus että paska ihminen menee läpi. Vähän niinkuin terminaattorissa. Jäät miettimään et mitä tässä nyt oikein..
no se oli hetken mielijohde, ei sitä kannata ottaa vakavasti
näitä jo tulleita vastauksia kukaan?
ei
no näköjään, valitettavasti.
mutta minkäs sille voi
12-vuotiaalla tyttärelläni oli vielä vuosi sitten samanlainen ongelma. - Hän murehti, että jos hän katoaisi maan päältä, niin kukaan heidän luokallaan ei varmaan edes huomaisi asiaa. - Tätä asiaa pohdittiin kauan ja hartaasti ja vihdoin hän oppi huomaamaan ne pienetkin signaalit, jotka todellakin merkitsevät sitä, että hän on kavereilleen tärkeä. - Uskon, että sinäkin olet.
ikänsä tuolla aikasemmin
20 < x < 30