Hei
Tapailin miestä jonkun aikaa ja meille kävi vahinko, tulin raskaaksi. Muutimme yhteen. Nyt lattialla pyörii ihana vauveli, mutta suhde on päin peetä. Mies ei ole sitten lapsen syntymän jälkeen halannut kertaakaan, eikä sitä myöten ole ollut muutakaan. Mietin joka yö eroa ja väärän miehen ottamista. Miten olette selvinneet vauvan kanssa yksinänne? Se hirvittää, en ikikuuna ajatellut alkaa joskus yksinhuoltajaksi, mutta olotila kotona on sietämätön.
Tapailin miestä jonkun aikaa ja meille kävi vahinko, tulin raskaaksi. Muutimme yhteen. Nyt lattialla pyörii ihana vauveli, mutta suhde on päin peetä. Mies ei ole sitten lapsen syntymän jälkeen halannut kertaakaan, eikä sitä myöten ole ollut muutakaan. Mietin joka yö eroa ja väärän miehen ottamista. Miten olette selvinneet vauvan kanssa yksinänne? Se hirvittää, en ikikuuna ajatellut alkaa joskus yksinhuoltajaksi, mutta olotila kotona on sietämätön.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olisi hyvä tietää, millä lailla suhde on päin peetä? Välittääkö mies millään lailla lapsestaan? Onko hän väkivaltainen, osallistuuko kodin töihin ? Selvitä itsellesi tilannetta. Itse olen ollut yksinhuoltajana toistakymmentä vuotta, siis koko lapseni eliniän. Synnytin hänet yksin, toin kotiin sairaalasta yksin kotiin, kertaakaan ei kukaan muu ole vienyt häntä hoitoon, mutta kuin minä, mihinkään tarhan, koulun tai ystävien tilaisuuteen ei ole osallistunut kukaan muu kuin minä. Lapsen isää ei ole juuri näkynyt ja ongelmamme olivat sen mukaiset. Mieti tarkkaan ennen kuin ryhdyt yksinhuoltajaksi. Pystystkö viemään hänet yksin kipeänä sairaalaan vaikka aamuyöstä, sen jälkeen menemään kenties töihin? Pystytkö ylipäätään tulemaan toimeen 4 tunnin työunilla kuukausikaupalla? Jos olet yksinhuoltaja, et voi mennä edes kioskille ja jättää lasta yksin vaikka sänkyynsä makaamaan. Ei elämä ole rankkaa yksinhuoltajana vaan superrankkaa. Lisäksi tulee stressi työpaikan menettämisestä. Entä miten vastaat lapsen kyselyihin isästään, jos isä keksiikin, että häntä ei tarvita. Ei yksinhuoltajaksi kannata noin vain ryhtyä. Vasta kun kaikki muut vaihtoehdot ovat osoittautuneet huonoiksi, se on se viimeisin vaihtoehto. Jos mies on väkivaltainen, henkisesti sairtas, alkoholisti ja huumeiden käyttäjä , parempi on hänet jättää. Ole joskus viikko yksin lapsen kanssa ja mieti, miten kestät sen ajan. kerro viikko sitten vaikka 50:lla. Suhteessa on ilmeisesti muita ongelmia, ja menisin vaikka yksin parisuhdeterapeutille selvittämään niitä.
Onko miehesi kanssa jutteleminen asiasta vaikeaa vai ei tuota tulosta?
Itselläni on samantyyppinen tilanne ja parisuhde päin helvettiä suoraan sanoen, alkuun meni kaikki ihanasti ja sen jälkeen lähti alamäki, sillä aika on rankkaa suhteelle...
Meillä ongelmat johtuvat siitä että mies on täysi tuppisuu eikä kykene keskustelemaan vapaasta tahdosta mistään.
Harkitsin kyllä muutamia kuukausia sitten eroamista ja lähtöä tästä tilanteesta, vielä kun lapsi on niin nuori ettei jää kaipamaan yhteistä kotia ja yhdessä olevia vanhempiaan, päätin silti pistää kaiken peliin ja yrittää maksoi mitä maksoi..
Vaikka elämä ei täällä ainakaan tunnukaan aina ruusuiselta tai edes siedettävältä kaiken itkun ja riitelyn keskellä, olemme myös oppineet ymmärtämään ongelmiemme syyn, eli asioiden liian nopean etenemisen, muutimme yhteen raskauteni puolivälissä ja olemme molemmat aina olleet vapaasti liikkuvia ja meneviä ihmisiä.
Hiljalleen tuntuu, että asiat alkavat sujumaan.. niiden riitojen ja keskustelujen välissä, mutta hiljaa hyvää tulee, ja vanhempina toimimme saumattomasti yhteen.
Se täytyy vielä sanoa, että nostan äärettömästi hattua joka ikiselle yh- äidille, itsestäni ei vain siihen olisi, ja se on suurin syy mikä sai minut alunperinkin jäämään tähän tilanteeseen, mieluummin elän parisuhteessa jossa on paljon korjattavaa mutta vauva saa rakkautta ja iloa yllinkyllin, kuin alkaisin yksinhuoltajaksi, kun tiedän jo valmiiksi etten kykenisi olemaan yhtä energinen ja sitä kautta onnellinen lapseni kanssa.