16v tyttäreni ei hyväksy uutta suhdettani

2v. eron jälkeen

Erosin 2 vuotta sitten. Aikaa edelsi n. 3-5 vuoden tunteeton jakso ex-puolisoni ja minun välilläni. Exäni ei näyttänyt tai osoittanut minulle mitään tunteita sekä henkisellä että fyysisellä tasolla. Tunsin siis itseni erittäin yksinäiseksi jo vuosia ennen eroa, vaikka olimme naimisissa ja asuimme saman katon alla.

Eropäätös tuli ja tavallaan se helpotti kun asialle saatiin ratkaisu. Mutta siitä alkoivat ongelmat.
Nimittäin tyttäremme oli tuolloin 14 vuotta ja hän aloitti säännöllisen vahtimiseni niinä vkloppuina, joina ei ollut kanssani. Uskomaton tekstiviesti ralli oli käynnissä varsinkin sen jälkeen, kun hän sai vihiä, että olin tavannut uuden miehen, jota aloin tapailla. Parhaimpina päivinä puhelimeni vastaanotto 15-30 tekstiviestiä sisältäen syyttelyä, uhkailuja, kysymyksiä jne.
Elin äärettömän raskasta aikaa vajaan vuoden verran, mitä tuota uutta suhdetta kesti. Tyttäreni ei suostunut tapaamaan miestä, eikä hyväksynyt että hän tuli kotiimme varsinkaan samaan aikaan jos hän oli kotona. Usein ajattelin epätoivoisesti päättäväni suhteen, koska en kestänyt tyttäreni syytöksiä.

Päätin lopettaa suhteen, mutta tosin muista syistä johtuen.
Sattumoisin tapasinkin parin kuukauden jälkeen uuden miehen, joka tuntuu olevan elämäni rakkaus.
Tyttäreni pamahtivat suhteen alkuvaiheessa eräänä iltana yllättäen kotiin 'hakemaan tavaroitaan' (tekevät tätä paljon ollessaan isänsä luona vuoronvkonloppuna) kun uusi miesystäväni oli luonani, joten 'jäin heilli kiinni' uudesta ystävästäni, jota en toki ollut aikonut heille vielä paljastaa. Tosin miksi piilotella, salailla, juosta karkuun tosiasioita omilta lapsiltaan?

Seurasi jälleen järjetön riita nyk. 16 vuotiaan tyttäreni kanssa uudesta miehestä. Hän oli onnellinen edellisen päättyessa.
Suhdetta on nyt jatkunut 7 kk ja olen rakastuneempi kuin koskaan.
Pienemmän tytön kanssa menee loistavasti, mutta 16 vuotias on järkyttävä. Hän uhkailee, haistattelee, haukkuu minua ja uutta kumppaniani. Yrittää käännyttää pikkusiskonsakin minua vastaan.
Ei suostu tulemaan samaan ruokapöytään tai ei edes tervehdi minuakaan mikäli kumppanini on meillä käymässä. Tyttäreni ei hyväksy hänen yöpymisiään tai ei suostu lähtemään mihinkään jos kumppanini on tulossa mukaan. Tilanne on äärimmäisen ahdistava kannaltani, myös uusi kumppanini, joka on rauhaa rakastava ja lapsilleni äärettömän ystävällinen - ihmettelee teinin käytöstapoja. En kuitenkaan halua häntä rasittää näillä minun ja tyttäreni välisillä ongelmilla.

Ex-mieheni ei kommentoi mitenkään tyttäreni ja minun välisiä suhteita - toteamus on vain - koittakaa tulla toimeen. Elän 2 viikon sykleissä lasteni kanssa ja sen jälkeen pe-su voin viettää omaa aikaani. Tosin silloin lapset saattavat ''poiketa'' kotona ilmoittaen asiasta n. 5 minuuttia ennen saapumistaan.
Olen täydellisen loppu tilanteeseen. Aina kehotetaan ajattelemaan lapsia ja heidän tunteita ja olemaan kärsivällisiä. Mutta kukaan ei koskaan kysy, miten minä voin? Kuinka minä jaksan? Onhan naisen tehtävä uhrata oma elämänsä toisten eteen ja luopua kaikesta mikäli muiden etu sitä vaatii?
Hyviä vinkkejä ja neuvoja otetaan vastaan. Olen kehottanut tytärtäni muuttamaan isänsä luokse, mutta kukaan ei ota kantaa asiaan.
Tuntuu, että maailmani romahtaa kohta.

170

13087

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 380987

      Onpas aikamoinen tilanne.
      Tyttäresi purkaa varmasti pahaa oloaan ja pettymystään sinuun.
      Onko hänen kanssaan käsitelty eroa mitenkään ?
      Seurusteleeko hänen isänsä ?

      Mikäli eroasiasta on puhuttu, ei tuohon taida lässyttelyt auttaa.
      Tee lapselle selväksi että sinullakin on oikeus onneen ja jos lapsi ei sitä voi hyväksyä niin
      hänellä on mahdollisuus muuttaa isänsä luokse. Mutta tee selväksi ettet enää hyväksy tuonlaista
      käytöstä et itseäsi etkä miesystävääsi kohtaan.

      Tsemppiä.

      • 2v. eron jälkeen

        Hänen kanssaan olen puhunut välillä yöt läpeensä asioista.
        Isästään en tiedä miten hän on eron käsitellyt tytön kanssa, onko ollenkaan.
        Kävin hänen kanssa myös ulkopuolisten ihmisten kanssa keskustelemassa muutamia kertoja, jolloin
        he selittivät asioita tytölle. Ei mitään vaikutusta!

        Olen tehnyt selväksi, etten aio yksin tätä loppuelämääni tahkota kuitenkaan. Vaan
        jossain vaiheessa rinnalleni haluan vakituisen kumppanin, kuten normaalit aikuiset yleensäkin.

        Hänen isänsä on ilmeisesti seurustellut jo pidempäänkin saman naisen kanssa, mutta koska tyttäremme ei halua tavata tätäkään naista, nainen on ''poissa tieltä'' niinä vkloppuina, kun lapset ovat isänsä kanssa. Exä tekee kuten siis tytär toivoo.
        Viikonloppujen jälkeen kuulenkin aina miten ihana iskä onkaan ja hyvä ihminen ja miten minä olen oksettava ja ällöttävä.


      • 380987
        2v. eron jälkeen kirjoitti:

        Hänen kanssaan olen puhunut välillä yöt läpeensä asioista.
        Isästään en tiedä miten hän on eron käsitellyt tytön kanssa, onko ollenkaan.
        Kävin hänen kanssa myös ulkopuolisten ihmisten kanssa keskustelemassa muutamia kertoja, jolloin
        he selittivät asioita tytölle. Ei mitään vaikutusta!

        Olen tehnyt selväksi, etten aio yksin tätä loppuelämääni tahkota kuitenkaan. Vaan
        jossain vaiheessa rinnalleni haluan vakituisen kumppanin, kuten normaalit aikuiset yleensäkin.

        Hänen isänsä on ilmeisesti seurustellut jo pidempäänkin saman naisen kanssa, mutta koska tyttäremme ei halua tavata tätäkään naista, nainen on ''poissa tieltä'' niinä vkloppuina, kun lapset ovat isänsä kanssa. Exä tekee kuten siis tytär toivoo.
        Viikonloppujen jälkeen kuulenkin aina miten ihana iskä onkaan ja hyvä ihminen ja miten minä olen oksettava ja ällöttävä.

        Mun poika erehtyi kerran sanomaan meidän eron jälkeen miten isän luona on parempi olla. Mä nousin saman tien tuolilta, hain matkalaukun ja aloin pakkaamaan hänen tavaroitaan laukkuun. Pojalle tuli hätä että mitä sä nyt teet. Sanoin vain että kun sun kerta on niin paljon parempi olla isän luona niin muuta ihmeessä sinne. Sen jälkeen en moista lausetta ole sällin suusta kuullut.

        Minusta tuo tilanne pitää saada ratkeamaan mahdollisimman pian.
        Oletko minkälaisissa väleissä tytön isän kanssa ?
        Olisi hyvä kun saisitte hänen kanssaan sovittua, ettei kukaan väisty tytön tieltä.
        Jos isän naisystävä väistyy niin tyttö odottaa helposti samaa kohtelua kotona, eli odottaa
        että myös sinun miesystäväsi väistyy.

        Puutu pian tilanteeseen, sillä aina on riski että miesystäväsi kyllästyy tytön asiattomaan käytökseen ja nostaa kytkintä.

        Sinulla ei ole mitään velvoitetta tuollaista käytöstä hyväksyä, ja muista, sinulla on oikeus onneen.


      • Sairasta tosiaan
        380987 kirjoitti:

        Mun poika erehtyi kerran sanomaan meidän eron jälkeen miten isän luona on parempi olla. Mä nousin saman tien tuolilta, hain matkalaukun ja aloin pakkaamaan hänen tavaroitaan laukkuun. Pojalle tuli hätä että mitä sä nyt teet. Sanoin vain että kun sun kerta on niin paljon parempi olla isän luona niin muuta ihmeessä sinne. Sen jälkeen en moista lausetta ole sällin suusta kuullut.

        Minusta tuo tilanne pitää saada ratkeamaan mahdollisimman pian.
        Oletko minkälaisissa väleissä tytön isän kanssa ?
        Olisi hyvä kun saisitte hänen kanssaan sovittua, ettei kukaan väisty tytön tieltä.
        Jos isän naisystävä väistyy niin tyttö odottaa helposti samaa kohtelua kotona, eli odottaa
        että myös sinun miesystäväsi väistyy.

        Puutu pian tilanteeseen, sillä aina on riski että miesystäväsi kyllästyy tytön asiattomaan käytökseen ja nostaa kytkintä.

        Sinulla ei ole mitään velvoitetta tuollaista käytöstä hyväksyä, ja muista, sinulla on oikeus onneen.

        Noin yleisesti tässä ketjussa on ihan sairaita kirjoituksia.

        Tämä, johon vastaukseni kirjoitan, on yksi niistä. Tuollainen kohtelu on aivan julmaa lasta kohtaan. Lapsi ei voi sanoa, että viihtyy isänsä luona, ilman että äiti rankaisee lasta (alkamalla pakkaamaan tavaroita)


      • avioerolapsi vm72
        Sairasta tosiaan kirjoitti:

        Noin yleisesti tässä ketjussa on ihan sairaita kirjoituksia.

        Tämä, johon vastaukseni kirjoitan, on yksi niistä. Tuollainen kohtelu on aivan julmaa lasta kohtaan. Lapsi ei voi sanoa, että viihtyy isänsä luona, ilman että äiti rankaisee lasta (alkamalla pakkaamaan tavaroita)

        että et ole murkku ikäisten kanssa paljon tekemisissä. Valitettavaa on vaikka ne lapsukaiset kultamussukat niin ihania onkin niin kyllä manipulointi ja muut aseet ovat tuossa teini-iässä kovin tuttuja. Vanhemman tehtävä on kasvattaa lasta tuossa iässä ottamaan myös vastuuta omista sanoistaan tai tekemisistään rajoja asettamalla ja vaatimalla tapoja. Noi manipulointi keinot lapsilla ovat ihan yleisesti tunnettu ongelma etenkin uusperheissä. Kun joutuu tekemään jotain ei niin "mieluisaa" jota toinen vanhempi pyytää on helppo alkaa mankumaan kuinka isillä onkaan niin paljon kivempaa.. Tämä toimii eritysesti niissä perheissä jossa vanhempien välit pahoin tulehtuneet.
        Itse henk. koht tekisin täsmälleen kuten kirjoittaja viestissään eli jos ei kelpaa niin senkun menee iskälle nauttimaan "täyshoidosta".


      • 3¨+9+59789
        Sairasta tosiaan kirjoitti:

        Noin yleisesti tässä ketjussa on ihan sairaita kirjoituksia.

        Tämä, johon vastaukseni kirjoitan, on yksi niistä. Tuollainen kohtelu on aivan julmaa lasta kohtaan. Lapsi ei voi sanoa, että viihtyy isänsä luona, ilman että äiti rankaisee lasta (alkamalla pakkaamaan tavaroita)

        oma mielenterveytesi olla sairas.
        Jos lapsi käyttää kiristyskeinonaan sitä että sanoo että
        isän luona on niin paljon parempi, niin ihan oikein että
        pistää miettimään sanomisiaan vaikka sitten laittamalla muuttokassit esille.
        Sinä todella aliarvioit lasten ja nuorten järjenjuoksua jos et tajua että
        tuollainen on silkkaa pelaamista.
        Ei vanhemman pidä mennä sellaiseen mukaan.


      • ölkjnb
        2v. eron jälkeen kirjoitti:

        Hänen kanssaan olen puhunut välillä yöt läpeensä asioista.
        Isästään en tiedä miten hän on eron käsitellyt tytön kanssa, onko ollenkaan.
        Kävin hänen kanssa myös ulkopuolisten ihmisten kanssa keskustelemassa muutamia kertoja, jolloin
        he selittivät asioita tytölle. Ei mitään vaikutusta!

        Olen tehnyt selväksi, etten aio yksin tätä loppuelämääni tahkota kuitenkaan. Vaan
        jossain vaiheessa rinnalleni haluan vakituisen kumppanin, kuten normaalit aikuiset yleensäkin.

        Hänen isänsä on ilmeisesti seurustellut jo pidempäänkin saman naisen kanssa, mutta koska tyttäremme ei halua tavata tätäkään naista, nainen on ''poissa tieltä'' niinä vkloppuina, kun lapset ovat isänsä kanssa. Exä tekee kuten siis tytär toivoo.
        Viikonloppujen jälkeen kuulenkin aina miten ihana iskä onkaan ja hyvä ihminen ja miten minä olen oksettava ja ällöttävä.

        Lapsesi ovat katkeria erosta, katkeria teille siitä että heivät itse voineet vaikuttaa asiaan, teidän päätökseenne asiasta. Lapset eivät ole hyväksyneet eroa, he eivät ole hyväksyneet että olette jatkaneet eteenpäin. He kokevat erittäin suurta katkeruutta että heiltä on viety jotain tuttua ja turvallista, oma perhe. Lapset ovat haavoittuvia etenkin vielä siinä iässä kun eivät itse ole oman elämänsä herroja. Lapset kokevat ettei heitä rakasteta. Puhun kokemuksesta. Toivottavasti auttoi ymmärtämään miltä lapsistanne tuntuu.

        Usein myös kaikenlainen kiukuttelu ja agressio johtuu juurikin siitä katkeruudesta ja pahasta olosta etteivät he saa rakkautta ja huomiota. Avioero tekee juurikin sitä rakkauden puutteen tunnetta. Heitä pelottavat muutokset ja asiat joita eivät ymmärrä kauttaaltaan. He haluavat vielä viimeisinäkin lapsuuden vuosina tietää että tulevat arvojärjestyksessä ennen uusia miehiä jotka eivät ole kuuluneet perheeseen alunperin. He haluavat turvaa ja rakkautta, sitä kautta he eivät koe uutta miestä uhkana joka pitää hävittää. Ja kaikki tämähän tulee puhumisen lisäksi kokemusten kautta, pelkkä puhehan ei vielä tee hyväksi. Lasten täytyy saada tottua ajatukseen niin että he myös ymmärtävät miksi näin on käynyt ja mitä siitä seuraa ja ettei se tee heistä arvottomia.


      • 888888888
        ölkjnb kirjoitti:

        Lapsesi ovat katkeria erosta, katkeria teille siitä että heivät itse voineet vaikuttaa asiaan, teidän päätökseenne asiasta. Lapset eivät ole hyväksyneet eroa, he eivät ole hyväksyneet että olette jatkaneet eteenpäin. He kokevat erittäin suurta katkeruutta että heiltä on viety jotain tuttua ja turvallista, oma perhe. Lapset ovat haavoittuvia etenkin vielä siinä iässä kun eivät itse ole oman elämänsä herroja. Lapset kokevat ettei heitä rakasteta. Puhun kokemuksesta. Toivottavasti auttoi ymmärtämään miltä lapsistanne tuntuu.

        Usein myös kaikenlainen kiukuttelu ja agressio johtuu juurikin siitä katkeruudesta ja pahasta olosta etteivät he saa rakkautta ja huomiota. Avioero tekee juurikin sitä rakkauden puutteen tunnetta. Heitä pelottavat muutokset ja asiat joita eivät ymmärrä kauttaaltaan. He haluavat vielä viimeisinäkin lapsuuden vuosina tietää että tulevat arvojärjestyksessä ennen uusia miehiä jotka eivät ole kuuluneet perheeseen alunperin. He haluavat turvaa ja rakkautta, sitä kautta he eivät koe uutta miestä uhkana joka pitää hävittää. Ja kaikki tämähän tulee puhumisen lisäksi kokemusten kautta, pelkkä puhehan ei vielä tee hyväksi. Lasten täytyy saada tottua ajatukseen niin että he myös ymmärtävät miksi näin on käynyt ja mitä siitä seuraa ja ettei se tee heistä arvottomia.

        Nyt on puhe 16 vuotiaasta eikä 3 vuotiaasta.
        Kyllä tuon ikäisen pitää jo tajuta ettei elämä ole stabiili tila.
        Hänen kanssaan on aloittajan mukaan puhuttu ja apua haettu.
        Kyllä tämä taitaa vaan olla teinin kiukuttelua ja halua hallita.


      • hanki muutama
        Sairasta tosiaan kirjoitti:

        Noin yleisesti tässä ketjussa on ihan sairaita kirjoituksia.

        Tämä, johon vastaukseni kirjoitan, on yksi niistä. Tuollainen kohtelu on aivan julmaa lasta kohtaan. Lapsi ei voi sanoa, että viihtyy isänsä luona, ilman että äiti rankaisee lasta (alkamalla pakkaamaan tavaroita)

        Sinulla ei ilmeisesti ole lapsia. Hanki lapsia, niin pääset noista ruusuisista kuvitelmistasi.


      • skörä
        888888888 kirjoitti:

        Nyt on puhe 16 vuotiaasta eikä 3 vuotiaasta.
        Kyllä tuon ikäisen pitää jo tajuta ettei elämä ole stabiili tila.
        Hänen kanssaan on aloittajan mukaan puhuttu ja apua haettu.
        Kyllä tämä taitaa vaan olla teinin kiukuttelua ja halua hallita.

        Tuotanoinniin. Siitä ei kauan ole kun minäkin olin 16 ja voin sanoa että ihan juuri tuollaisia tunteita on 16-vuotiailla kuin mitä tuossa kuvattiin. Kiukuttelu on yhtä lailla teininki tapa kokeilla että välittäähän äiti sentään musta (enemmän kuin tuosta vieraasta äijästä) tässä hullussa maailmassa missä tapahtuu avioeroja ja muuta pahaa.


      • 888888888 kirjoitti:

        Nyt on puhe 16 vuotiaasta eikä 3 vuotiaasta.
        Kyllä tuon ikäisen pitää jo tajuta ettei elämä ole stabiili tila.
        Hänen kanssaan on aloittajan mukaan puhuttu ja apua haettu.
        Kyllä tämä taitaa vaan olla teinin kiukuttelua ja halua hallita.

        et ole itse tainnut olla tälläisessä tilanteessa...et muuten kirjoittelisi tälleen. Ihan sama juttu kaikille muillekin jotka eivät jostain syystä näe sitä kokonaisuutta, jonka itsekkyys on aiheuttanut. Ja lasten käytökseen liittyvät asiat yleensä vain syyllistetään heihin vaikka heiltä riistettiin se turva, joka heillä ennen oli.


      • Eniel-46
        Sairasta tosiaan kirjoitti:

        Noin yleisesti tässä ketjussa on ihan sairaita kirjoituksia.

        Tämä, johon vastaukseni kirjoitan, on yksi niistä. Tuollainen kohtelu on aivan julmaa lasta kohtaan. Lapsi ei voi sanoa, että viihtyy isänsä luona, ilman että äiti rankaisee lasta (alkamalla pakkaamaan tavaroita)

        Aikoinaan,kun mieheni oli pieni poika ja samoin hänen veljensä,ja olivat tottelemattomia, heidän äitinsä valmisteli heidät poikakotiin lähettämistä varten.(Käyrän kouluun).On se nyk.kumma,kun vanhemmat ei saisi joidenkin mielestä mitenkään olla erimieltä lastensa kanssa,kyllä vanhemmat ovat ne jotka määrää suunnan ja tahdin lasta kuunnellen.Ei 16-vuotas ole mikään äitinsä komentelija.Miten elämässä lainkaan pärjää,jos aina kaikkien pitäisi "tanssia" hänen pillin mukaan.Elämässä tulee aina ja kaikilla olemaan auktoriteettejä.Muuten mieheni ja veljensä ovat kaikki kunnon ihmisiä ja kiitoksella muistelevat äitiään,joka yksin heidät kasvatti. Rajattomuus on rakkaudettomuutta,pitää hyvin paikkansa.


      • seilormän
        380987 kirjoitti:

        Mun poika erehtyi kerran sanomaan meidän eron jälkeen miten isän luona on parempi olla. Mä nousin saman tien tuolilta, hain matkalaukun ja aloin pakkaamaan hänen tavaroitaan laukkuun. Pojalle tuli hätä että mitä sä nyt teet. Sanoin vain että kun sun kerta on niin paljon parempi olla isän luona niin muuta ihmeessä sinne. Sen jälkeen en moista lausetta ole sällin suusta kuullut.

        Minusta tuo tilanne pitää saada ratkeamaan mahdollisimman pian.
        Oletko minkälaisissa väleissä tytön isän kanssa ?
        Olisi hyvä kun saisitte hänen kanssaan sovittua, ettei kukaan väisty tytön tieltä.
        Jos isän naisystävä väistyy niin tyttö odottaa helposti samaa kohtelua kotona, eli odottaa
        että myös sinun miesystäväsi väistyy.

        Puutu pian tilanteeseen, sillä aina on riski että miesystäväsi kyllästyy tytön asiattomaan käytökseen ja nostaa kytkintä.

        Sinulla ei ole mitään velvoitetta tuollaista käytöstä hyväksyä, ja muista, sinulla on oikeus onneen.

        varmaankin poikas lähtis pois. tollasen tyraanin luonta josois paikka minne mennä. mun mutsi oli samanlainen kusipää ja eipä se faijakaa ollusen parenpi.otin kapekin pakkasin läksin vaikka ei ollu paikkaa minnemennä.olin 15 vanha mut helpompi olla kuin kahen pikkukakaranluona jotkakiututelee jatkuvasti.mulla oli onnex frendei joiden " ymmärtäväisten"vanhenpienluoksepääsin.olen vieläkin sillä reissulla. faijaan tosiheikotyhteydet. eikä kyl kadutayhtään ja mutsin varmaan kerran 10-20 vuodess tämäkinvain sen takia koskatunnen velvolisuudeksi.kun hän synnytti minut tännepaskaan.niin ja nykyajan avioparit ei kestä hähäisintäkään vastoin käymistä.ite oon bailannu saman mimminkaa 34v . ja hyvin menee muksujakin on ihan kiitettävästi.lastenlapsii vieläkin kiittetävämmin. kokenut purjehtija meinaan oollaankumpikin nähty tyynet ja myrskyt.botski seilaa skönell vielpitkää.


      • mies ja reppu
        hanki muutama kirjoitti:

        Sinulla ei ilmeisesti ole lapsia. Hanki lapsia, niin pääset noista ruusuisista kuvitelmistasi.

        ei vittu mitä marisijoita, en antais päivääkäänpois niistä mitäolin lastenikanssa .hymyilyttää vieläkin kun muistelen vaippojen vaihtoi tai ei sillon viel vaippoi ollu. mulla ei olekaan kuin ruusuisii muistoi lapsistani. onneksi on siunaantunnut paljon lastenlapsii joiden kanssa saan touhuu mielin määrin.kuinka kaipasinkaan silloin kun olin reissussa noita pikkutermiittejä täystuhojii taiteilijoita.nyt olen heidän luonaan ja kaikki hyvin.


      • Hoh-hoijaaa
        mies ja reppu kirjoitti:

        ei vittu mitä marisijoita, en antais päivääkäänpois niistä mitäolin lastenikanssa .hymyilyttää vieläkin kun muistelen vaippojen vaihtoi tai ei sillon viel vaippoi ollu. mulla ei olekaan kuin ruusuisii muistoi lapsistani. onneksi on siunaantunnut paljon lastenlapsii joiden kanssa saan touhuu mielin määrin.kuinka kaipasinkaan silloin kun olin reissussa noita pikkutermiittejä täystuhojii taiteilijoita.nyt olen heidän luonaan ja kaikki hyvin.

        Just, just...ei pappaikäinen mies kirjoita noin.
        Ei uppoo !


      • --
        380987 kirjoitti:

        Mun poika erehtyi kerran sanomaan meidän eron jälkeen miten isän luona on parempi olla. Mä nousin saman tien tuolilta, hain matkalaukun ja aloin pakkaamaan hänen tavaroitaan laukkuun. Pojalle tuli hätä että mitä sä nyt teet. Sanoin vain että kun sun kerta on niin paljon parempi olla isän luona niin muuta ihmeessä sinne. Sen jälkeen en moista lausetta ole sällin suusta kuullut.

        Minusta tuo tilanne pitää saada ratkeamaan mahdollisimman pian.
        Oletko minkälaisissa väleissä tytön isän kanssa ?
        Olisi hyvä kun saisitte hänen kanssaan sovittua, ettei kukaan väisty tytön tieltä.
        Jos isän naisystävä väistyy niin tyttö odottaa helposti samaa kohtelua kotona, eli odottaa
        että myös sinun miesystäväsi väistyy.

        Puutu pian tilanteeseen, sillä aina on riski että miesystäväsi kyllästyy tytön asiattomaan käytökseen ja nostaa kytkintä.

        Sinulla ei ole mitään velvoitetta tuollaista käytöstä hyväksyä, ja muista, sinulla on oikeus onneen.

        Teininä minäkin jo ymmärrän, että jos äiti heittää lapsen ulos kotoa, ni minä menen poliisille.


      • Hoh-hoijaa
        seilormän kirjoitti:

        varmaankin poikas lähtis pois. tollasen tyraanin luonta josois paikka minne mennä. mun mutsi oli samanlainen kusipää ja eipä se faijakaa ollusen parenpi.otin kapekin pakkasin läksin vaikka ei ollu paikkaa minnemennä.olin 15 vanha mut helpompi olla kuin kahen pikkukakaranluona jotkakiututelee jatkuvasti.mulla oli onnex frendei joiden " ymmärtäväisten"vanhenpienluoksepääsin.olen vieläkin sillä reissulla. faijaan tosiheikotyhteydet. eikä kyl kadutayhtään ja mutsin varmaan kerran 10-20 vuodess tämäkinvain sen takia koskatunnen velvolisuudeksi.kun hän synnytti minut tännepaskaan.niin ja nykyajan avioparit ei kestä hähäisintäkään vastoin käymistä.ite oon bailannu saman mimminkaa 34v . ja hyvin menee muksujakin on ihan kiitettävästi.lastenlapsii vieläkin kiittetävämmin. kokenut purjehtija meinaan oollaankumpikin nähty tyynet ja myrskyt.botski seilaa skönell vielpitkää.

        silkkaa skeidaa


      • Hoh-hoijaa
        -- kirjoitti:

        Teininä minäkin jo ymmärrän, että jos äiti heittää lapsen ulos kotoa, ni minä menen poliisille.

        Tässä ketjussa on ollut lastaan kadulle ajamassa ???


      • 380987
        seilormän kirjoitti:

        varmaankin poikas lähtis pois. tollasen tyraanin luonta josois paikka minne mennä. mun mutsi oli samanlainen kusipää ja eipä se faijakaa ollusen parenpi.otin kapekin pakkasin läksin vaikka ei ollu paikkaa minnemennä.olin 15 vanha mut helpompi olla kuin kahen pikkukakaranluona jotkakiututelee jatkuvasti.mulla oli onnex frendei joiden " ymmärtäväisten"vanhenpienluoksepääsin.olen vieläkin sillä reissulla. faijaan tosiheikotyhteydet. eikä kyl kadutayhtään ja mutsin varmaan kerran 10-20 vuodess tämäkinvain sen takia koskatunnen velvolisuudeksi.kun hän synnytti minut tännepaskaan.niin ja nykyajan avioparit ei kestä hähäisintäkään vastoin käymistä.ite oon bailannu saman mimminkaa 34v . ja hyvin menee muksujakin on ihan kiitettävästi.lastenlapsii vieläkin kiittetävämmin. kokenut purjehtija meinaan oollaankumpikin nähty tyynet ja myrskyt.botski seilaa skönell vielpitkää.

        Kyllähän pojalla ois paikka, isänsä luona, mutta eihän se halua muuttaa kun meidän luona sillä on parempi olla. Jos se tekee minusta tyrannin että olin valmis antamaan pojan muuttaa isänsä luokse, jossa "sillä oli parempi olla" niin hoh-hoijaa.
        Mun lapsella tai nuorella on hyvä olla minun ja uuden mieheni luona, sitä ei voi kukaan kieltää. Eikä sitä, ettei minun tarvitse hänen peleihinsä mukaan lähteä.

        Äitisi on sinusta varmaan tehnyt noin katkeran vanhuksen.

        Meillä onneksi ei näin ole.


      • 380987
        Sairasta tosiaan kirjoitti:

        Noin yleisesti tässä ketjussa on ihan sairaita kirjoituksia.

        Tämä, johon vastaukseni kirjoitan, on yksi niistä. Tuollainen kohtelu on aivan julmaa lasta kohtaan. Lapsi ei voi sanoa, että viihtyy isänsä luona, ilman että äiti rankaisee lasta (alkamalla pakkaamaan tavaroita)

        Kummasti tilanteen sairaaksi näet...onklo niin että omassa pikku sairaassa maailmassasi kaikki on likaista
        ja sairasta...
        Ei tämmöiselle viitsi edes vastata.


      • 380987
        -- kirjoitti:

        Teininä minäkin jo ymmärrän, että jos äiti heittää lapsen ulos kotoa, ni minä menen poliisille.

        Mitä ?
        En minä ollut lastani ulos heittämässä.
        Olin vain valmis siihen että hän muuttaa isänsä luo jossa on niiiin paljon parempi olla.
        Etkö osaa lukea, vai eikö aivokapasiteettisi vain riitä lukemisen ymmärtämiseen.


      • Murri1
        Sairasta tosiaan kirjoitti:

        Noin yleisesti tässä ketjussa on ihan sairaita kirjoituksia.

        Tämä, johon vastaukseni kirjoitan, on yksi niistä. Tuollainen kohtelu on aivan julmaa lasta kohtaan. Lapsi ei voi sanoa, että viihtyy isänsä luona, ilman että äiti rankaisee lasta (alkamalla pakkaamaan tavaroita)

        Toivottavasti sinulla ei ole lapsia, eikä ikinä tule olemaankaan. Juuri tuolla "ilman että vanhemmat rankaisevat" asenteella saadaan aikaan näitä 13v kullannuppuja, jotka hengailevat yöllä keskustoissa pää jäässä.


      • yx
        380987 kirjoitti:

        Mitä ?
        En minä ollut lastani ulos heittämässä.
        Olin vain valmis siihen että hän muuttaa isänsä luo jossa on niiiin paljon parempi olla.
        Etkö osaa lukea, vai eikö aivokapasiteettisi vain riitä lukemisen ymmärtämiseen.

        Kyllä olit ulos heittämässä! Ja Paljonpa kestät kritiikkiä!
        PS. lapsellasi on oikeus olla luonasi kotonaan, tai joudut ls-asiakkaaksi.


      • Kyllästynyt soopaan
        yx kirjoitti:

        Kyllä olit ulos heittämässä! Ja Paljonpa kestät kritiikkiä!
        PS. lapsellasi on oikeus olla luonasi kotonaan, tai joudut ls-asiakkaaksi.

        kun et mitään tiedä.

        Kumma tapa tulkita kirjoituksia.
        Jos äiti ei lähde teinin kiristämiseen mukaan vaan sanoo että selvä, muuta sitten isälle kun
        kerta siellä on parempi niin sekö on lastensuojeluasia.
        Hitto, tässä se nähdään mitä soopaa ihmiset tänne faktana kirjoittaa.


      • 348åöhn
        yx kirjoitti:

        Kyllä olit ulos heittämässä! Ja Paljonpa kestät kritiikkiä!
        PS. lapsellasi on oikeus olla luonasi kotonaan, tai joudut ls-asiakkaaksi.

        Hän kirjoitti:
        "Sanoin vain että kun sun kerta on niin paljon parempi olla isän luona niin muuta ihmeessä sinne"

        Miten niin tässä äiti on heittämässä lastaan ulos, jos hän on valmis siihen että lapsi muutta toiselle HUOLTAJALLEEN.

        Ei tollasille ääliöille mitään kannata kirjoittaa kun ei älykkyys riitä lukemisen ymmärtämiseen.


    • leski..

      on paljon käsittelemättömiä asioita tyttäresi kanssa, en tarkoita teidän eroanne vaan vallan muita asioita,
      Puhu tyttäresi kanssa asiallisesti et syyttämällä ja huutamalla.
      Tyttäresi on jo 16v, voit hyvin varrota kaksi vuotta sitte hän on aikuinen, älä ota asuun sitä miestä teille, seurustelette ja sinä voit olla miehen luona, varmaan isot likat nyt pärjää muutaman tunnin ja yön yli kaksistaankin. Tyttäresi onni on etusijalla ja sitte vasta sinun onnesi. Et varmaan halua että likkasi vihaa sinua lopun elämäänsä.

      • 098776476

        Olipa taas kannan otto.
        Sinä itse ilmeisesti olet jättänyt elämisen ja elät vain lapsillesi.
        Mitäs sitten kun lapset lähtevät pesästä ja oletkin yksin. Luuletko että
        ihmissuhteita luodaan tuosta vaan.
        Kyllä noin iso lapsi jo tajuaa mitä tekee ja tekee piruuttaan jos annetaan mahdollisuus.

        Aika rohkeaa kirjoittaa että; Sinulla on paljon käsittelemättömiä asioita tyttäresi kanssa, en tarkoita teidän eroanne vaan vallan muita asioita,
        Puhu tyttäresi kanssa asiallisesti et syyttämällä ja huutamalla.

        Miten uskallat väittää moista kun et tilannetta tunne.

        Tuollainen kirjoitustapa jo näyttää että tällaiset kannanotot kannattaa jättää omaan arvoonsa.


      • 2v. eron jälkeen
        098776476 kirjoitti:

        Olipa taas kannan otto.
        Sinä itse ilmeisesti olet jättänyt elämisen ja elät vain lapsillesi.
        Mitäs sitten kun lapset lähtevät pesästä ja oletkin yksin. Luuletko että
        ihmissuhteita luodaan tuosta vaan.
        Kyllä noin iso lapsi jo tajuaa mitä tekee ja tekee piruuttaan jos annetaan mahdollisuus.

        Aika rohkeaa kirjoittaa että; Sinulla on paljon käsittelemättömiä asioita tyttäresi kanssa, en tarkoita teidän eroanne vaan vallan muita asioita,
        Puhu tyttäresi kanssa asiallisesti et syyttämällä ja huutamalla.

        Miten uskallat väittää moista kun et tilannetta tunne.

        Tuollainen kirjoitustapa jo näyttää että tällaiset kannanotot kannattaa jättää omaan arvoonsa.

        niin...olen käsitellyt tyttäreni kanssa ihan kaiken sisältäen seksin, kasvamisen, aikuistumisen, oman eromme ja rauhassa. pyytänyt anteeksi tilannetta ja selvittänyt myös asiat molempien kantilta sekä itseni että exän, että kumpikaan meistä ei tätä elämää tule yksinään elämään.

        En ole yöpynyt kumppanini luona lasten ollessa kotona ja kumppanini lähtee toisinaan meillä käydessään aina kotiinsa yöksi (paitsi uutena vuotena, jolloin 16v pistikin kohtauksen pystyyn ja tarkisti makuuhuoneemme ovella tapahtuuko jotain tai olenko alasti)

        En usko, että kuitenkaan odotan elän 2 vkon syklielämää kahta vuotta - tai ehkä itse siihen pystyisin, mutten usko, että kumppanini jaksaisi välttämättä. Tosin emme ole puhuneet tulevaisuudesta laisinkaan, meidän on vaan hyvä olla yhdessä ja olisi mukavaa, kun kaikki olisi harmoniassa, jotta voisimme vaikka edetä rauhassa. Olen myös vakuuttanut tytöille, että kukaan ei ole meille nyt muuttamassa ja sellainen prosessi olisi aikaa vievä asia.


      • 64790
        2v. eron jälkeen kirjoitti:

        niin...olen käsitellyt tyttäreni kanssa ihan kaiken sisältäen seksin, kasvamisen, aikuistumisen, oman eromme ja rauhassa. pyytänyt anteeksi tilannetta ja selvittänyt myös asiat molempien kantilta sekä itseni että exän, että kumpikaan meistä ei tätä elämää tule yksinään elämään.

        En ole yöpynyt kumppanini luona lasten ollessa kotona ja kumppanini lähtee toisinaan meillä käydessään aina kotiinsa yöksi (paitsi uutena vuotena, jolloin 16v pistikin kohtauksen pystyyn ja tarkisti makuuhuoneemme ovella tapahtuuko jotain tai olenko alasti)

        En usko, että kuitenkaan odotan elän 2 vkon syklielämää kahta vuotta - tai ehkä itse siihen pystyisin, mutten usko, että kumppanini jaksaisi välttämättä. Tosin emme ole puhuneet tulevaisuudesta laisinkaan, meidän on vaan hyvä olla yhdessä ja olisi mukavaa, kun kaikki olisi harmoniassa, jotta voisimme vaikka edetä rauhassa. Olen myös vakuuttanut tytöille, että kukaan ei ole meille nyt muuttamassa ja sellainen prosessi olisi aikaa vievä asia.

        Uskomatonta, 16 vuotias käy ovella kyttäämässä.
        Toi ei kyllä kuullosta terveeltä.
        Teeppä sellainen testi et kautta rantain otatte jonkun tytön kaverin yöksi,
        ja miehesi jää samaksi yöksi teille.
        Tuskin tuon ikäinen rupeaa kaverinsa läsnäollessa mitään esitystä pitämään.
        Ja jatkossa, älkää hyvänen aika tanssiko tytön pillin mukaan, tai saatte tanssia sen mukaan
        hiton pitkään. Jos ei muu auta niin laita makuuhuoneen oveen lukko. Tosin käsittämätöntä on,
        jos ei isoa pentua saa pysymään sieltä pois sanomalla.


      • ????????
        098776476 kirjoitti:

        Olipa taas kannan otto.
        Sinä itse ilmeisesti olet jättänyt elämisen ja elät vain lapsillesi.
        Mitäs sitten kun lapset lähtevät pesästä ja oletkin yksin. Luuletko että
        ihmissuhteita luodaan tuosta vaan.
        Kyllä noin iso lapsi jo tajuaa mitä tekee ja tekee piruuttaan jos annetaan mahdollisuus.

        Aika rohkeaa kirjoittaa että; Sinulla on paljon käsittelemättömiä asioita tyttäresi kanssa, en tarkoita teidän eroanne vaan vallan muita asioita,
        Puhu tyttäresi kanssa asiallisesti et syyttämällä ja huutamalla.

        Miten uskallat väittää moista kun et tilannetta tunne.

        Tuollainen kirjoitustapa jo näyttää että tällaiset kannanotot kannattaa jättää omaan arvoonsa.

        sitte ajat vaan tytön ulos elämään omaa elämäänsä,sinun onnesi tieltä, mitä tytöstä kunhan sinulla on hyvä olla, etkö sä tajuu et sun tytölläsi ei ole asiat kunnossa.
        Kyllä ne lapset pitää aikuiseksi kasvattaa ja saada heille hyväät eväät elämään.
        Miksi sitte lapsia tehään, jos ei jaksa tehä kasvatustyötä loppuun.


      • tarha-täti
        098776476 kirjoitti:

        Olipa taas kannan otto.
        Sinä itse ilmeisesti olet jättänyt elämisen ja elät vain lapsillesi.
        Mitäs sitten kun lapset lähtevät pesästä ja oletkin yksin. Luuletko että
        ihmissuhteita luodaan tuosta vaan.
        Kyllä noin iso lapsi jo tajuaa mitä tekee ja tekee piruuttaan jos annetaan mahdollisuus.

        Aika rohkeaa kirjoittaa että; Sinulla on paljon käsittelemättömiä asioita tyttäresi kanssa, en tarkoita teidän eroanne vaan vallan muita asioita,
        Puhu tyttäresi kanssa asiallisesti et syyttämällä ja huutamalla.

        Miten uskallat väittää moista kun et tilannetta tunne.

        Tuollainen kirjoitustapa jo näyttää että tällaiset kannanotot kannattaa jättää omaan arvoonsa.

        samaa mieltä edellisen kanssa ,nuorella tytöllä on ongelmia vanhempiensa kanssa ja tyttö pitäisi olla nyt etusijalla ja hoitaa tytön asiat kuntoon, tuskin piruuttaan ja ilkeyttään tuollaista tekee.
        Kyllä se äiti ja isä kerkee heilastamaan, mutta ensiksi pitää hoitaa lapset aikuisuuteen,(tietty siinä samalla voi heilastaa) ei siinä jää mitään elämättä, kun kerran on lapsia maailmaan saattanut niin ne pitää hoitaa.
        Kun lapsi syntyy niin se minimissään 18 vuoden talkoo ennekö ne on aikuisia.


      • 2v. eron jälkeen
        tarha-täti kirjoitti:

        samaa mieltä edellisen kanssa ,nuorella tytöllä on ongelmia vanhempiensa kanssa ja tyttö pitäisi olla nyt etusijalla ja hoitaa tytön asiat kuntoon, tuskin piruuttaan ja ilkeyttään tuollaista tekee.
        Kyllä se äiti ja isä kerkee heilastamaan, mutta ensiksi pitää hoitaa lapset aikuisuuteen,(tietty siinä samalla voi heilastaa) ei siinä jää mitään elämättä, kun kerran on lapsia maailmaan saattanut niin ne pitää hoitaa.
        Kun lapsi syntyy niin se minimissään 18 vuoden talkoo ennekö ne on aikuisia.

        Eli toisin sanoen omasta elämästä pitää karsia pois sen kustannuksella, että tehdään niinkuin
        lapset käskevät. Voihan sitä itse vajota sitten masennukseen ja ahdistukseen siellä 4 seinän sisällä.
        Keittokauha vaan käteen siis. Helpommin sanottu kuin tehty, kun tahkoaminen kestää vuosikausia.

        Onko sinulla tarhatäti tai kysymysmerkki -nimimerkki omakohtaisia kokemuksia erosta ja niiden jälkeisistä tunnelmista samanikäisten lasten kanssa. Näinkö mahdollisesti olette omalta kohdaltanne asiat hoitaneet?
        Mielestäni nämä asiat pitäisi voida keskustella kaikkien osapuolien kesken yhdessä, erikseen, avun kanssa niin että kaikilla olisi mahdollisimman nopeasti hyvä olla. Tottakai lapsia ajatellaan ja heidän mielipidettään kunnioitetaan. Varsin usein on kuitenkin niin, että nykylapset osaavat käyttää vanhempiaan hyväksi niin etteivät vanhemmat edes huomaa tätä.
        Varmasti jos äiti on onneton ja masentunut ei lapsillakaan ole hyvä olla!


      • minna canthin päivä
        2v. eron jälkeen kirjoitti:

        Eli toisin sanoen omasta elämästä pitää karsia pois sen kustannuksella, että tehdään niinkuin
        lapset käskevät. Voihan sitä itse vajota sitten masennukseen ja ahdistukseen siellä 4 seinän sisällä.
        Keittokauha vaan käteen siis. Helpommin sanottu kuin tehty, kun tahkoaminen kestää vuosikausia.

        Onko sinulla tarhatäti tai kysymysmerkki -nimimerkki omakohtaisia kokemuksia erosta ja niiden jälkeisistä tunnelmista samanikäisten lasten kanssa. Näinkö mahdollisesti olette omalta kohdaltanne asiat hoitaneet?
        Mielestäni nämä asiat pitäisi voida keskustella kaikkien osapuolien kesken yhdessä, erikseen, avun kanssa niin että kaikilla olisi mahdollisimman nopeasti hyvä olla. Tottakai lapsia ajatellaan ja heidän mielipidettään kunnioitetaan. Varsin usein on kuitenkin niin, että nykylapset osaavat käyttää vanhempiaan hyväksi niin etteivät vanhemmat edes huomaa tätä.
        Varmasti jos äiti on onneton ja masentunut ei lapsillakaan ole hyvä olla!

        elämästä joutuu jokainen vastuullinen vanhempi karsimaan jotakin pois. Lapsi on otettava jokaisessa ratkaisussa huomioon, ja lapsen etu menee oman "edun" edelle.


      • yx...
        2v. eron jälkeen kirjoitti:

        Eli toisin sanoen omasta elämästä pitää karsia pois sen kustannuksella, että tehdään niinkuin
        lapset käskevät. Voihan sitä itse vajota sitten masennukseen ja ahdistukseen siellä 4 seinän sisällä.
        Keittokauha vaan käteen siis. Helpommin sanottu kuin tehty, kun tahkoaminen kestää vuosikausia.

        Onko sinulla tarhatäti tai kysymysmerkki -nimimerkki omakohtaisia kokemuksia erosta ja niiden jälkeisistä tunnelmista samanikäisten lasten kanssa. Näinkö mahdollisesti olette omalta kohdaltanne asiat hoitaneet?
        Mielestäni nämä asiat pitäisi voida keskustella kaikkien osapuolien kesken yhdessä, erikseen, avun kanssa niin että kaikilla olisi mahdollisimman nopeasti hyvä olla. Tottakai lapsia ajatellaan ja heidän mielipidettään kunnioitetaan. Varsin usein on kuitenkin niin, että nykylapset osaavat käyttää vanhempiaan hyväksi niin etteivät vanhemmat edes huomaa tätä.
        Varmasti jos äiti on onneton ja masentunut ei lapsillakaan ole hyvä olla!

        suhteet pitää miettiä myös lasten parhaaksi ja niitten aika on sitte, kun lapsetkin on toipunut erosta.
        Uusien immeisten pitää toimia yhdessä lasten parhaaksi, niin että lapsen elämästä tulee turvallista.
        Meidän aikuisten pitää aina ajatella lapsia.


      • käytöstä
        ???????? kirjoitti:

        sitte ajat vaan tytön ulos elämään omaa elämäänsä,sinun onnesi tieltä, mitä tytöstä kunhan sinulla on hyvä olla, etkö sä tajuu et sun tytölläsi ei ole asiat kunnossa.
        Kyllä ne lapset pitää aikuiseksi kasvattaa ja saada heille hyväät eväät elämään.
        Miksi sitte lapsia tehään, jos ei jaksa tehä kasvatustyötä loppuun.

        Kaikille ihmisille kuuluu jonkinlaiset käytöstavat,myös tyttärelle.Mikä oikeus tyttärellä on määrätä eronneen äitinsä ystävästä?Ei varmaan tytärkään suostuisi siihen,että äiti määräisi hänen poikaystävistään.Sanoisi,että poikaystävän aika on vasta sitten,kun on täysi-ikäisyys saavutettu ja muuttanut omaan kotiinsa.
        Toisen ihmisen yksityisyyttä pitää kunnioitta,niin aikuisen kuin lapsenkin.Jonkinlaista eripuraa voi tulla monistakin asioista,mutta olen kyllä vaatinut että minun miesystävääni kohdellaan asiallisesti.Samoin meillä suvaitaan lasten tyttö- ja poikaystävät.


      • Isä 50
        098776476 kirjoitti:

        Olipa taas kannan otto.
        Sinä itse ilmeisesti olet jättänyt elämisen ja elät vain lapsillesi.
        Mitäs sitten kun lapset lähtevät pesästä ja oletkin yksin. Luuletko että
        ihmissuhteita luodaan tuosta vaan.
        Kyllä noin iso lapsi jo tajuaa mitä tekee ja tekee piruuttaan jos annetaan mahdollisuus.

        Aika rohkeaa kirjoittaa että; Sinulla on paljon käsittelemättömiä asioita tyttäresi kanssa, en tarkoita teidän eroanne vaan vallan muita asioita,
        Puhu tyttäresi kanssa asiallisesti et syyttämällä ja huutamalla.

        Miten uskallat väittää moista kun et tilannetta tunne.

        Tuollainen kirjoitustapa jo näyttää että tällaiset kannanotot kannattaa jättää omaan arvoonsa.

        Niin...kyllähän asia näin on että silloin kun niitä lapsia tehdään niin niistä myös huolta pidetään ja heidän etunsa ja onnellisuutensa menee muun edelle. Varsinkin uusien suhteiden. Niitä suhteita kyllä ehtii luomaan ja uusia helluja saamaan vielä vaikka kuinka kauan. Tahtoo usein olla niin että lapset jää taka alalle ja uudet hellut pyörii niin miesten kuin naistenkin päässä. Ollaan niin rakastuneuita että!
        Kuten eräs henkilö tuossa mainitsikin, niin kaikkein parasta on kun tämä viestittelyn aloittanut nainen hellustelee siellä uuden miehen kotona. Ottaa ja antaa siinä ajassa minkä yhdessä ovat ja nautiskelee siitä yhdessäolosta. Antaa aikansa omassa kotonaan omille lapsilleen koska lapsuus on hyvin lyhyt aika ja huomiota, kiinnostusta ja läheisyyttä ne murkutkin vielä kaipaa. Aika kuluu hyvin joutuin ja lapset kehittyy henkisestikkin mikäli oikeat mausteet kotona annetaan, sitten tulee se aika että lapsetkin vanhempien hellustelut ymmärtävät.
        Eli hellustellaan silloin ja siellä missä sitä voi mukavasti tehdä ja annetaan kukin omille lapsillemme aikaa!!

        T. 50v mies, mies, kohta murkun isä :)


      • sanoa
        2v. eron jälkeen kirjoitti:

        Eli toisin sanoen omasta elämästä pitää karsia pois sen kustannuksella, että tehdään niinkuin
        lapset käskevät. Voihan sitä itse vajota sitten masennukseen ja ahdistukseen siellä 4 seinän sisällä.
        Keittokauha vaan käteen siis. Helpommin sanottu kuin tehty, kun tahkoaminen kestää vuosikausia.

        Onko sinulla tarhatäti tai kysymysmerkki -nimimerkki omakohtaisia kokemuksia erosta ja niiden jälkeisistä tunnelmista samanikäisten lasten kanssa. Näinkö mahdollisesti olette omalta kohdaltanne asiat hoitaneet?
        Mielestäni nämä asiat pitäisi voida keskustella kaikkien osapuolien kesken yhdessä, erikseen, avun kanssa niin että kaikilla olisi mahdollisimman nopeasti hyvä olla. Tottakai lapsia ajatellaan ja heidän mielipidettään kunnioitetaan. Varsin usein on kuitenkin niin, että nykylapset osaavat käyttää vanhempiaan hyväksi niin etteivät vanhemmat edes huomaa tätä.
        Varmasti jos äiti on onneton ja masentunut ei lapsillakaan ole hyvä olla!

        että voit varautua vuosia kestävään piinaan jos et ota itseäsi niskasta kiinni ja ota tyttäreltä luuloja pois. Itse olin 8 v samanlaisessa tilanteessa jossa naisen tytär oli jo loppu vaiheessa 27v ja koko ajan vei äitiä kuin pässiä narussa ja loppujen lopuksi sai tuhottua koko suhteen.


      • UPÄ
        Isä 50 kirjoitti:

        Niin...kyllähän asia näin on että silloin kun niitä lapsia tehdään niin niistä myös huolta pidetään ja heidän etunsa ja onnellisuutensa menee muun edelle. Varsinkin uusien suhteiden. Niitä suhteita kyllä ehtii luomaan ja uusia helluja saamaan vielä vaikka kuinka kauan. Tahtoo usein olla niin että lapset jää taka alalle ja uudet hellut pyörii niin miesten kuin naistenkin päässä. Ollaan niin rakastuneuita että!
        Kuten eräs henkilö tuossa mainitsikin, niin kaikkein parasta on kun tämä viestittelyn aloittanut nainen hellustelee siellä uuden miehen kotona. Ottaa ja antaa siinä ajassa minkä yhdessä ovat ja nautiskelee siitä yhdessäolosta. Antaa aikansa omassa kotonaan omille lapsilleen koska lapsuus on hyvin lyhyt aika ja huomiota, kiinnostusta ja läheisyyttä ne murkutkin vielä kaipaa. Aika kuluu hyvin joutuin ja lapset kehittyy henkisestikkin mikäli oikeat mausteet kotona annetaan, sitten tulee se aika että lapsetkin vanhempien hellustelut ymmärtävät.
        Eli hellustellaan silloin ja siellä missä sitä voi mukavasti tehdä ja annetaan kukin omille lapsillemme aikaa!!

        T. 50v mies, mies, kohta murkun isä :)

        Jos sinä olet valmis laittamaan oman elämäsi telakelle eron jälkeen ja elää vain lapsille niin siitä vaan. Mutta on kyllä kohtuutonta vaatia sitä muiltakin.

        Ei elämä lopu eroon, eikä edes puolison kuolemaan.


      • isä 50v
        UPÄ kirjoitti:

        Jos sinä olet valmis laittamaan oman elämäsi telakelle eron jälkeen ja elää vain lapsille niin siitä vaan. Mutta on kyllä kohtuutonta vaatia sitä muiltakin.

        Ei elämä lopu eroon, eikä edes puolison kuolemaan.

        Niin jos mulle tarkoitit niin mun elämä on kaikkea muuta kuin telakalla. Mutta toimin itse kuten tuossa aikaisemmin mainitsin ja hyvin menee! Vaikkakin minun lapseni vuoksi ei tarvitsisi muuala hellustella. Minä kun vain haluan antaa aikaa lapselleni ja ymmärtäväinen ystävä sen hyväksyy!
        Ja jos ei hyväksu niin uusia kyllä löytyy!!

        Isä :)


      • pogkv+
        isä 50v kirjoitti:

        Niin jos mulle tarkoitit niin mun elämä on kaikkea muuta kuin telakalla. Mutta toimin itse kuten tuossa aikaisemmin mainitsin ja hyvin menee! Vaikkakin minun lapseni vuoksi ei tarvitsisi muuala hellustella. Minä kun vain haluan antaa aikaa lapselleni ja ymmärtäväinen ystävä sen hyväksyy!
        Ja jos ei hyväksu niin uusia kyllä löytyy!!

        Isä :)

        vaan.
        Ei kukaan jaksa kauaa olla heittopussina, joka otetaan vastaan vain
        silloin kun aikatauluun sopii.
        Sulla saattaapi olla vielä yksinäinen vanhuus edessä.


      • menee
        minna canthin päivä kirjoitti:

        elämästä joutuu jokainen vastuullinen vanhempi karsimaan jotakin pois. Lapsi on otettava jokaisessa ratkaisussa huomioon, ja lapsen etu menee oman "edun" edelle.

        ja se on huomattu. Mieheni 16v teinipoika haukkuu ja on ivallinen minulle isänsä seläntakana. Jos mainitsen asiasta niin minähän sen riidan olen aloittanut ei poika.Minun ei kärsi sanoa ja käskeä poikaa tekemään mitään kun sen takamus ei liikaha mihinkään ja katsoo sen näköisenä kuin oisin viikon mädäntynyt makkara. Jos korotan ääntäni niin minä "huudan" ja siitähän isi sitten riemastuu ja minä olen riidan aloittaja. Mieheni sanoikin että poika menee KAIKESSA minun edelle ja jos on riita niin minä sen aloitan. Mutta vielä 3v niin sitten poika on lentänyt pois, mutta taitaa käydä niin että minusta kerkee tulla bimbo enen sitä. Teinit osaa hyvin manipuloida omia vanhempiaan....


      • jatkoa
        menee kirjoitti:

        ja se on huomattu. Mieheni 16v teinipoika haukkuu ja on ivallinen minulle isänsä seläntakana. Jos mainitsen asiasta niin minähän sen riidan olen aloittanut ei poika.Minun ei kärsi sanoa ja käskeä poikaa tekemään mitään kun sen takamus ei liikaha mihinkään ja katsoo sen näköisenä kuin oisin viikon mädäntynyt makkara. Jos korotan ääntäni niin minä "huudan" ja siitähän isi sitten riemastuu ja minä olen riidan aloittaja. Mieheni sanoikin että poika menee KAIKESSA minun edelle ja jos on riita niin minä sen aloitan. Mutta vielä 3v niin sitten poika on lentänyt pois, mutta taitaa käydä niin että minusta kerkee tulla bimbo enen sitä. Teinit osaa hyvin manipuloida omia vanhempiaan....

        edelliseen. Olen asunut 8v(aviossa) pojan isän kanssa ja alkuun kaikki meni hienosti, mutta murkkuikä ja kaikki perseellään meitä on 2 4. minulla 1 oma ja miehellä 3.


      • sitten
        jatkoa kirjoitti:

        edelliseen. Olen asunut 8v(aviossa) pojan isän kanssa ja alkuun kaikki meni hienosti, mutta murkkuikä ja kaikki perseellään meitä on 2 4. minulla 1 oma ja miehellä 3.

        vielä jatkan...muksut on jokatoinen vkl etä äitinsä tykönä ja viikot kotona. Mutta tässä pari vuotta sitten kävi niin että etä rupesi lapsille puhumaan että minähän en ole heidän mikään huoltaja joten minua ei kannata totella, näin meillä poika tuumasi.


      • itelles
        pogkv+ kirjoitti:

        vaan.
        Ei kukaan jaksa kauaa olla heittopussina, joka otetaan vastaan vain
        silloin kun aikatauluun sopii.
        Sulla saattaapi olla vielä yksinäinen vanhuus edessä.

        myös.

        Ei Lapset ole syypäitä vanhempiensa eroon, eikä siihen josko äiti seukkailee jonkun oudon miehen kanssa josta ei pidä.

        Sun tulevaisuuteen saattaapi taas kuulua huumekoukussa ja posessa pyörivä jälkikasvu.


      • pogkv+
        itelles kirjoitti:

        myös.

        Ei Lapset ole syypäitä vanhempiensa eroon, eikä siihen josko äiti seukkailee jonkun oudon miehen kanssa josta ei pidä.

        Sun tulevaisuuteen saattaapi taas kuulua huumekoukussa ja posessa pyörivä jälkikasvu.

        Mut mun jälkikasvu rakastaa mun puolisoa, joka on lapselle parempi esimerkki kun
        ex koskaan pystyy olemaan.
        Meillä kuultiin lapsia, mutta ne ei estäneetkään meidän onnea.


      • mulle heti kaikki
        UPÄ kirjoitti:

        Jos sinä olet valmis laittamaan oman elämäsi telakelle eron jälkeen ja elää vain lapsille niin siitä vaan. Mutta on kyllä kohtuutonta vaatia sitä muiltakin.

        Ei elämä lopu eroon, eikä edes puolison kuolemaan.

        eihän tuo edellinen sitä tarkoittanut, vaan hieman odottelua ja ei pidä hötkyillä, lapset kasvaa ja aikuistuu ja sitä kerkee sitte heilastaan niinmaan penteleesti, edellinen kirjoittaja on vastuullinen ja hyvä isä.


      • Mies 54v
        Isä 50 kirjoitti:

        Niin...kyllähän asia näin on että silloin kun niitä lapsia tehdään niin niistä myös huolta pidetään ja heidän etunsa ja onnellisuutensa menee muun edelle. Varsinkin uusien suhteiden. Niitä suhteita kyllä ehtii luomaan ja uusia helluja saamaan vielä vaikka kuinka kauan. Tahtoo usein olla niin että lapset jää taka alalle ja uudet hellut pyörii niin miesten kuin naistenkin päässä. Ollaan niin rakastuneuita että!
        Kuten eräs henkilö tuossa mainitsikin, niin kaikkein parasta on kun tämä viestittelyn aloittanut nainen hellustelee siellä uuden miehen kotona. Ottaa ja antaa siinä ajassa minkä yhdessä ovat ja nautiskelee siitä yhdessäolosta. Antaa aikansa omassa kotonaan omille lapsilleen koska lapsuus on hyvin lyhyt aika ja huomiota, kiinnostusta ja läheisyyttä ne murkutkin vielä kaipaa. Aika kuluu hyvin joutuin ja lapset kehittyy henkisestikkin mikäli oikeat mausteet kotona annetaan, sitten tulee se aika että lapsetkin vanhempien hellustelut ymmärtävät.
        Eli hellustellaan silloin ja siellä missä sitä voi mukavasti tehdä ja annetaan kukin omille lapsillemme aikaa!!

        T. 50v mies, mies, kohta murkun isä :)

        En olisi osannut paremmin itsekkään sanoa.


      • n 52v
        Isä 50 kirjoitti:

        Niin...kyllähän asia näin on että silloin kun niitä lapsia tehdään niin niistä myös huolta pidetään ja heidän etunsa ja onnellisuutensa menee muun edelle. Varsinkin uusien suhteiden. Niitä suhteita kyllä ehtii luomaan ja uusia helluja saamaan vielä vaikka kuinka kauan. Tahtoo usein olla niin että lapset jää taka alalle ja uudet hellut pyörii niin miesten kuin naistenkin päässä. Ollaan niin rakastuneuita että!
        Kuten eräs henkilö tuossa mainitsikin, niin kaikkein parasta on kun tämä viestittelyn aloittanut nainen hellustelee siellä uuden miehen kotona. Ottaa ja antaa siinä ajassa minkä yhdessä ovat ja nautiskelee siitä yhdessäolosta. Antaa aikansa omassa kotonaan omille lapsilleen koska lapsuus on hyvin lyhyt aika ja huomiota, kiinnostusta ja läheisyyttä ne murkutkin vielä kaipaa. Aika kuluu hyvin joutuin ja lapset kehittyy henkisestikkin mikäli oikeat mausteet kotona annetaan, sitten tulee se aika että lapsetkin vanhempien hellustelut ymmärtävät.
        Eli hellustellaan silloin ja siellä missä sitä voi mukavasti tehdä ja annetaan kukin omille lapsillemme aikaa!!

        T. 50v mies, mies, kohta murkun isä :)

        sanottu, olet epäitsekäs ja muut huomioon ottava ja hyvällä maalaisjärjellä varustettu isä.


      • saman kokenut
        2v. eron jälkeen kirjoitti:

        Eli toisin sanoen omasta elämästä pitää karsia pois sen kustannuksella, että tehdään niinkuin
        lapset käskevät. Voihan sitä itse vajota sitten masennukseen ja ahdistukseen siellä 4 seinän sisällä.
        Keittokauha vaan käteen siis. Helpommin sanottu kuin tehty, kun tahkoaminen kestää vuosikausia.

        Onko sinulla tarhatäti tai kysymysmerkki -nimimerkki omakohtaisia kokemuksia erosta ja niiden jälkeisistä tunnelmista samanikäisten lasten kanssa. Näinkö mahdollisesti olette omalta kohdaltanne asiat hoitaneet?
        Mielestäni nämä asiat pitäisi voida keskustella kaikkien osapuolien kesken yhdessä, erikseen, avun kanssa niin että kaikilla olisi mahdollisimman nopeasti hyvä olla. Tottakai lapsia ajatellaan ja heidän mielipidettään kunnioitetaan. Varsin usein on kuitenkin niin, että nykylapset osaavat käyttää vanhempiaan hyväksi niin etteivät vanhemmat edes huomaa tätä.
        Varmasti jos äiti on onneton ja masentunut ei lapsillakaan ole hyvä olla!

        Itse eronneena,samantyylisessä tilanteessa olleena....tiedän,mistä puhut!!Teini 16v,myös tyttö,osoitti
        mieltään,mitä lapsellisimmilla tavoilla.Ei halunnut olla paikalla,kun miesystäväni tuli....ja jos vahingossa sattui olemaan kotona,oltiin naama väärinpäin...Tunsin olevani kahden tulen välissä.No nyt suhde on jo muista syistä ohi,mutta muistan kuinka silloin harmitti.Kyllä mielestäni 16 vuotiaan täytyy jo ymmärtää,että äidilläkin on oma elämä.Eikä se toki tarkoita sitä,että lapset olisivat kakkosia!!Jaksamisia!!


      • alsdkjljklasj
        ???????? kirjoitti:

        sitte ajat vaan tytön ulos elämään omaa elämäänsä,sinun onnesi tieltä, mitä tytöstä kunhan sinulla on hyvä olla, etkö sä tajuu et sun tytölläsi ei ole asiat kunnossa.
        Kyllä ne lapset pitää aikuiseksi kasvattaa ja saada heille hyväät eväät elämään.
        Miksi sitte lapsia tehään, jos ei jaksa tehä kasvatustyötä loppuun.

        No johan oli. Jokaisella aikuisella on oikeus onneen. Ei tuollainen murkkuteini saa hyppiä silmille, vaikka mikä olisi. Rajat on laitettava ja sillä selvä.
        Oletteko tuollaisten puolustusviestien kirjoittajat juuri sen sukupolven ihmisiä, jotka ovat saaneet tehdä ihan mitä vaan tai kasvattaneet omat lapsenne ilman minkäänlaisia rajoja?


      • Abloy
        2v. eron jälkeen kirjoitti:

        niin...olen käsitellyt tyttäreni kanssa ihan kaiken sisältäen seksin, kasvamisen, aikuistumisen, oman eromme ja rauhassa. pyytänyt anteeksi tilannetta ja selvittänyt myös asiat molempien kantilta sekä itseni että exän, että kumpikaan meistä ei tätä elämää tule yksinään elämään.

        En ole yöpynyt kumppanini luona lasten ollessa kotona ja kumppanini lähtee toisinaan meillä käydessään aina kotiinsa yöksi (paitsi uutena vuotena, jolloin 16v pistikin kohtauksen pystyyn ja tarkisti makuuhuoneemme ovella tapahtuuko jotain tai olenko alasti)

        En usko, että kuitenkaan odotan elän 2 vkon syklielämää kahta vuotta - tai ehkä itse siihen pystyisin, mutten usko, että kumppanini jaksaisi välttämättä. Tosin emme ole puhuneet tulevaisuudesta laisinkaan, meidän on vaan hyvä olla yhdessä ja olisi mukavaa, kun kaikki olisi harmoniassa, jotta voisimme vaikka edetä rauhassa. Olen myös vakuuttanut tytöille, että kukaan ei ole meille nyt muuttamassa ja sellainen prosessi olisi aikaa vievä asia.

        No haloo hei.. makuuhuone on vanhempien yksityisaluetta; lukko oveen ja ilmoitus, että jos on joku oikea hätä (tyyliin tulipalo..), niin oveen voi tulla koputtamaan. 16 vuotiaalta voi kyllä edellyttää asiallista käytöstä, eikä perheen aikuisten tule kysyä lapsiltaan saavatko seurustella ja/ tai harrastaa seksiä.


      • ii89
        098776476 kirjoitti:

        Olipa taas kannan otto.
        Sinä itse ilmeisesti olet jättänyt elämisen ja elät vain lapsillesi.
        Mitäs sitten kun lapset lähtevät pesästä ja oletkin yksin. Luuletko että
        ihmissuhteita luodaan tuosta vaan.
        Kyllä noin iso lapsi jo tajuaa mitä tekee ja tekee piruuttaan jos annetaan mahdollisuus.

        Aika rohkeaa kirjoittaa että; Sinulla on paljon käsittelemättömiä asioita tyttäresi kanssa, en tarkoita teidän eroanne vaan vallan muita asioita,
        Puhu tyttäresi kanssa asiallisesti et syyttämällä ja huutamalla.

        Miten uskallat väittää moista kun et tilannetta tunne.

        Tuollainen kirjoitustapa jo näyttää että tällaiset kannanotot kannattaa jättää omaan arvoonsa.

        olen sitä mieltä että kerro tytölle että hän on tärkeä edelleen vaikkei isä kuulukkaan enää kuin hänen
        elämäänsä,sinulla on oikeus uusiin ihmisiin elämääsi!Itse aikoinaan luovuin eron jälkeen uudesta miehestä
        etten olisi aiheuttanut sekaannusta,ei oikea päätös.


      • Erosta 7 v
        2v. eron jälkeen kirjoitti:

        Eli toisin sanoen omasta elämästä pitää karsia pois sen kustannuksella, että tehdään niinkuin
        lapset käskevät. Voihan sitä itse vajota sitten masennukseen ja ahdistukseen siellä 4 seinän sisällä.
        Keittokauha vaan käteen siis. Helpommin sanottu kuin tehty, kun tahkoaminen kestää vuosikausia.

        Onko sinulla tarhatäti tai kysymysmerkki -nimimerkki omakohtaisia kokemuksia erosta ja niiden jälkeisistä tunnelmista samanikäisten lasten kanssa. Näinkö mahdollisesti olette omalta kohdaltanne asiat hoitaneet?
        Mielestäni nämä asiat pitäisi voida keskustella kaikkien osapuolien kesken yhdessä, erikseen, avun kanssa niin että kaikilla olisi mahdollisimman nopeasti hyvä olla. Tottakai lapsia ajatellaan ja heidän mielipidettään kunnioitetaan. Varsin usein on kuitenkin niin, että nykylapset osaavat käyttää vanhempiaan hyväksi niin etteivät vanhemmat edes huomaa tätä.
        Varmasti jos äiti on onneton ja masentunut ei lapsillakaan ole hyvä olla!

        Oletko Sinä hakenut itsellesi apua? Kirjoituksesi ovat kovin mustavalkoisia ja kaikesta huokuu se, että olet kovin huomionkipeä, mikä on ymmärrettävää, koska elit niin pitkään avioliitossa, jossa et huomiota saanut osaksesi.

        Kirjoituksistasi saa sen käsityksen, että et voi olla onnellinen, jollei sinulla ole miestä kuvioissa. Miksi et? Miksi koet, että elämä ilman miestä on masentavaa, keittokauhan jatkona olevaa synkistelyä?

        Lauseesi "Varsin usein on kuitenkin niin, että nykylapset osaavat käyttää vanhempiaan hyväksi niin etteivät vanhemmat edes huomaa tätä" on hämmentävä. Miksi irrottaudut omasta roolistasi äitinä? Sinä olet äitinä vastuussa siitä, että lapsesi ei käytä sinua hyväkseen.

        En tarkoita, että Sinun pitää jättää miesystäväsi, jos olet onnellinen hänen kanssaan. Mutta ehkäpä Sinun ei kannata väkisin leikkiä uusioperhettä - ainakaan vielä. Miksette tapaisi miesystäväsi luona. Tuskimpa tyttäresi tulee sinne vahtimaan. Voithan Sinä sanoa tyttärellesi, että et ole jättänyt miesystävääsi, mutta olet päättänyt järjestää tapaamiset toisella tavalla - ainakin toistaiseksi, kunnes tyttäresi on ehtinyt sulatella asiaa.

        Kerron tämän omasta kokemuksestani. Erosin miehestäni seitsemän vuotta sitten ja tyttäreni (tuolloin 11 vuotta) ilmoitti, ettei tule hyväksymään äiti- tai isäpuolia, joita ei tuolloin ollut edes kuvioissa. Tyttärelläni oli todella hankala murrosikä ja hän vaati paljon tukea ja huomioita selviytyäkseen kaikista ongelmista. Tapasin noin vuosi sitten miesystäväni ja olemme edenneet maltilla suhteessamme. Tyttäreni on tavannut pari kertaa tämän miehen ja nämä tapaamiset ovat olleet positiivisia. Kerroin suhteesta tyttärelleni heti alkuvaiheessa ja hän varmaankin oli tuolloin riittävän "iso" sisäistämään tämän asian.

        Toivotan Sinulle aurinkoista kevättä ja tsemppiä suhteeseen.


      • joooph
        yx... kirjoitti:

        suhteet pitää miettiä myös lasten parhaaksi ja niitten aika on sitte, kun lapsetkin on toipunut erosta.
        Uusien immeisten pitää toimia yhdessä lasten parhaaksi, niin että lapsen elämästä tulee turvallista.
        Meidän aikuisten pitää aina ajatella lapsia.

        juuri näin, lapselle täytyy antaa aikaa toipua erosta ennenkö siihen tuodaan vierasta ihmistä - meillä exä valitettavasti toi uuden kaverin näytille 2 päivää sen jälkeen kun muutin pois - siitä seurasi 2vuoden psykologikäyntien sarja , tyttäreni on nyt 12v on jo sopeutunut tilanteeseen, mutta ei vieläkään hyväksy kaikilta osin exä uutta, itselläni on ollut pari suhdetta mutta en ole niitä tuonut lasten tietoon, tunnen tehneeni tässä lapsia kohtaan reilusti, enkä mitenkään kärsi tilanteesta, erosta on nyt 3v ja nyt voisin jo paljastaa seurustelevani


      • kaikki mulle nyt
        minna canthin päivä kirjoitti:

        elämästä joutuu jokainen vastuullinen vanhempi karsimaan jotakin pois. Lapsi on otettava jokaisessa ratkaisussa huomioon, ja lapsen etu menee oman "edun" edelle.

        Nää nykyajan lapset näkyy monella menevän kaiken edelle. Tuon ikäinen lapsi tajuaa jo melkoisesti, jos haluaa. Mulla on ollut kaikenikäisiä ja hyvin on pärjätty, kun asiat selvitetään. Lapset on OSA perhettä, ei diktaattoreita. En todellakaan alkaisi odottamaan onneani, kunnes lapset kasvavat. Asioita voi ja pitää yhdistää, muttei elämästä NAISENA, naisen tarpeineen tartte luopua. kun lapselle/teinille näyttää, että sitä rakastetaan, niin kyllä ne kiukut ohi menee. Ja ainahan lapsi voi ottaa aikalisän miettiessään asioita, vaikka sitten toisen vanhemman luona. Älkää naiset kantako koko kasvatusvastuuta, onhan lapsilla useimmiten isätkin. On koettu myrskyt ja tuulet, mut lapset ovat ihan täyspäisiä, vaikkei ihan heidän ehdoillaan elettykään, eikä eletä jatkossakaan. Kun äiti ja isä voivat hyvin, vaikka tahoillaan, niin lapsetkin voivat hyvin. Kyllä rakkautta meillä naisilla riittää lapsille, kuin uudelle suhteellekin.


      • Hoh-Hoijaa
        Mies 54v kirjoitti:

        En olisi osannut paremmin itsekkään sanoa.

        että olet itsesi kanssa samaa mieltä.
        Bua-hah-haa
        Voi helvetti


    • onnetonta

      päätellen tyttäresi ei tosiaankaan hyväksy uutta suhdettasi.
      Mitä hän kertoo siihen syyksi? Vai onko asia niin kipeä, ettei hän halua kertoa sitä?

      Vanhempien avioero on lapsille hirveä asia. Ehkä tytär toivosi teidän vielä palaavan yhteen, eikä siksi halua uusia ihmissuhdekuvioita. Ehkä hän häpeää teitä. Onko häntä mahdolliseti kiusattu koulussa asiasta? Vai pelkääkö hän, ettei hänenkään tuleva avioliittonsa kestä?

      Se on ainakin selvää, että tyttäresi ei ole onnellinen.

      • 567809

        Tuskin nyt siitä kiusataan että vanhemmat ovat eronneet, niin yleisiä erot tätä nykyä ovat.
        Tuskin myöskään on mistään häpeästä kyse. Minusta tässä on kyse siitä että eron jälkeen
        lasta on todennäköisesti paapottu ja hänelle on annettu valtaa ja nyt se vallanhimo on karannut käsistä.
        Tulee muistaa että kyseessä on kuitenkin jo 16 vuotias nuori, joka kyllä tiedostaa mitä tekee.
        Minusta tuo on sen tason häiriköintiä että siihen pitäisi saada stoppi heti.


      • 2v. eron jälkeen
        567809 kirjoitti:

        Tuskin nyt siitä kiusataan että vanhemmat ovat eronneet, niin yleisiä erot tätä nykyä ovat.
        Tuskin myöskään on mistään häpeästä kyse. Minusta tässä on kyse siitä että eron jälkeen
        lasta on todennäköisesti paapottu ja hänelle on annettu valtaa ja nyt se vallanhimo on karannut käsistä.
        Tulee muistaa että kyseessä on kuitenkin jo 16 vuotias nuori, joka kyllä tiedostaa mitä tekee.
        Minusta tuo on sen tason häiriköintiä että siihen pitäisi saada stoppi heti.

        Itse en ole paaponut häntä paapomalla, toki olen ollut lempeä yms. ymmärtäväinen eron jälkeen, mutta nyt oma jaksamiseni alkaa kärsivällisyyden osalta olla loppu.
        Tyttö toteaa, ettei hänen tarvitse tutustua kehenkään, eikä hänen tarvitse hyväksyä ketään koskaan.

        Uskon, että hän häpeää eroa. Ei halua, että vien ystävääni kenellekään tutuille tai tyttö ei myöskään kutsu ketään kavereita kotiin juurikaan ettei hänen tarvitse tavata kumppaniani.
        Tein hänelle selväksi, että jos ystävät kutsuvat meitä joskus esim. mökille tms. (jossa on samanikäisiä tuttuja kavereita hänelle) että menemme sinne yhdessä kaikki 4. Tähän tyttö totesi, ettei aio lähteä minnekään. Uhkaa jäädä bilettämään jonnekin.
        Ilmeisesti jostain ovelasta vallankaappauksesta tässä kysymys ja on tehty liian kauan niin kuin tyttö sanelee. Hän on erittäin ilkeä, raivoisa ja saa huutokohtauksia. Iltaisin hän sulkeutuu huoneeseensa ja keskustelu on vaikeaa hänen kanssa.
        Koulussa hänellä on monta kaveria ja koulukiusaamista ei ole ollut mitenkään. Koulumenestys on myös hyvää, eikä hän liiku iltaisin muualla kuin harrastuksensa parissa.


      • mattielisapetti
        2v. eron jälkeen kirjoitti:

        Itse en ole paaponut häntä paapomalla, toki olen ollut lempeä yms. ymmärtäväinen eron jälkeen, mutta nyt oma jaksamiseni alkaa kärsivällisyyden osalta olla loppu.
        Tyttö toteaa, ettei hänen tarvitse tutustua kehenkään, eikä hänen tarvitse hyväksyä ketään koskaan.

        Uskon, että hän häpeää eroa. Ei halua, että vien ystävääni kenellekään tutuille tai tyttö ei myöskään kutsu ketään kavereita kotiin juurikaan ettei hänen tarvitse tavata kumppaniani.
        Tein hänelle selväksi, että jos ystävät kutsuvat meitä joskus esim. mökille tms. (jossa on samanikäisiä tuttuja kavereita hänelle) että menemme sinne yhdessä kaikki 4. Tähän tyttö totesi, ettei aio lähteä minnekään. Uhkaa jäädä bilettämään jonnekin.
        Ilmeisesti jostain ovelasta vallankaappauksesta tässä kysymys ja on tehty liian kauan niin kuin tyttö sanelee. Hän on erittäin ilkeä, raivoisa ja saa huutokohtauksia. Iltaisin hän sulkeutuu huoneeseensa ja keskustelu on vaikeaa hänen kanssa.
        Koulussa hänellä on monta kaveria ja koulukiusaamista ei ole ollut mitenkään. Koulumenestys on myös hyvää, eikä hän liiku iltaisin muualla kuin harrastuksensa parissa.

        hakee rajojaan hyvänen aika. Asettakaa ne!


      • onnetonta
        567809 kirjoitti:

        Tuskin nyt siitä kiusataan että vanhemmat ovat eronneet, niin yleisiä erot tätä nykyä ovat.
        Tuskin myöskään on mistään häpeästä kyse. Minusta tässä on kyse siitä että eron jälkeen
        lasta on todennäköisesti paapottu ja hänelle on annettu valtaa ja nyt se vallanhimo on karannut käsistä.
        Tulee muistaa että kyseessä on kuitenkin jo 16 vuotias nuori, joka kyllä tiedostaa mitä tekee.
        Minusta tuo on sen tason häiriköintiä että siihen pitäisi saada stoppi heti.

        sinä esität olettamuksia tyttären puolesta? Eikö olisi parempi, että äiti kysyisi noita asioita itse tyttäreltään? Et sinä voi tietää, mistä tässä on kysymys. En minäkään, kunhan joitakin aiheita esitän lapsen kanssa keskusteltavaksi.
        Se on ainoa selvä asia, että tytär ei ole onnellinen. Häneltä on menossa nuoruus pilalle.


      • Kokemusta on...
        2v. eron jälkeen kirjoitti:

        Itse en ole paaponut häntä paapomalla, toki olen ollut lempeä yms. ymmärtäväinen eron jälkeen, mutta nyt oma jaksamiseni alkaa kärsivällisyyden osalta olla loppu.
        Tyttö toteaa, ettei hänen tarvitse tutustua kehenkään, eikä hänen tarvitse hyväksyä ketään koskaan.

        Uskon, että hän häpeää eroa. Ei halua, että vien ystävääni kenellekään tutuille tai tyttö ei myöskään kutsu ketään kavereita kotiin juurikaan ettei hänen tarvitse tavata kumppaniani.
        Tein hänelle selväksi, että jos ystävät kutsuvat meitä joskus esim. mökille tms. (jossa on samanikäisiä tuttuja kavereita hänelle) että menemme sinne yhdessä kaikki 4. Tähän tyttö totesi, ettei aio lähteä minnekään. Uhkaa jäädä bilettämään jonnekin.
        Ilmeisesti jostain ovelasta vallankaappauksesta tässä kysymys ja on tehty liian kauan niin kuin tyttö sanelee. Hän on erittäin ilkeä, raivoisa ja saa huutokohtauksia. Iltaisin hän sulkeutuu huoneeseensa ja keskustelu on vaikeaa hänen kanssa.
        Koulussa hänellä on monta kaveria ja koulukiusaamista ei ole ollut mitenkään. Koulumenestys on myös hyvää, eikä hän liiku iltaisin muualla kuin harrastuksensa parissa.

        Tyttäresi käyttäytyy kuin pilalle hemmoteltu teini! Ja käyttää hyväkseen teidän eroanne! Pystyy manipuloimaan sekä sinua, että isäänsä.

        Pystyisitkö pitämään palaverin hänen isänsä kanssa? (Ja vaikka uudet kumppanit mukaan)
        Sovitte uudet TIUKAT säännöt! Ei tuumaakaan periksi teinihirviölle enää!

        Sekä sinä, että isänsä saatte seurustella, eikä kummankaan seurustelukumppani väistä teinihirviötä enää kertaakaan!

        Tuon ikäisen kuuluu jo tehdä kotitöitä. Ja hyvä olisi mennä kesätöihin. Oppii muutakin kuin kiukuttelua. Asunto, ruoka ja harrastusmaksut on ansaittava!


      • teini 80 luvulta
        Kokemusta on... kirjoitti:

        Tyttäresi käyttäytyy kuin pilalle hemmoteltu teini! Ja käyttää hyväkseen teidän eroanne! Pystyy manipuloimaan sekä sinua, että isäänsä.

        Pystyisitkö pitämään palaverin hänen isänsä kanssa? (Ja vaikka uudet kumppanit mukaan)
        Sovitte uudet TIUKAT säännöt! Ei tuumaakaan periksi teinihirviölle enää!

        Sekä sinä, että isänsä saatte seurustella, eikä kummankaan seurustelukumppani väistä teinihirviötä enää kertaakaan!

        Tuon ikäisen kuuluu jo tehdä kotitöitä. Ja hyvä olisi mennä kesätöihin. Oppii muutakin kuin kiukuttelua. Asunto, ruoka ja harrastusmaksut on ansaittava!

        kotitöitä ja myös kesätöitä , että on muutakin ajateltavaa kun mutsin ja faijan seukkaamiset.
        Tuollasii niistä teineistä tulee, kun kaiken saa,tekemättä mitään itse.
        Itse olen jo 16v ollut kesätöissä ja myös koulun takia muuttanut opiskelukämppään, ei siinä olis kerenny ajatteleen toisten asioita.


    • Tätönen

      Tyttäresi murrosikä on tyyppiä ns. kuohuva.

      Hän luultavasti kuohahtelisi voimakkaasti vaikka ns. ydinperhe olisi ympärillään - tavallinen ja onnellinen. Olisko niin että esikoisena hänellä on ollut varhaisessa lapsuudessa tosi kiinteä suhde sekä sinuun että isäänsä? Itsenäistyminen siitä on myrskyistä. Se sattuu äitiä mutta pahimpina hetkinä muista että tyttöön sattuu vielä enemmän - ja hänellä ei itsellään ole aavistustakaan mistä kaikista syistä sattuu.

      Hän on mustasukkainen sinusta, vihainen isälleen jota kaipaa epätoivoisesti, niinkuin kaipaa myös entistä "onnellista" ja "ehjää" elämää. Isän läsnäolon vahvistaminen olisi toivottavaa, jos se vain olisi mahdollista? Sinun pysyminen betonina on oleellista: rakastan sinua, haluan sinulle hyvää, mutta minä, äiti, elän omaa elämääni, sinä olet siinä mukana.... ja niin edespäin.

      Eronne tuli tyttären kehitysvaiheeseen nähden tosi pahaan saumaan. Mutta kaikesta on selvitty. Voisi olla eduksi hakea apua nuorisopsykiatrialta, saat läheteen koululääkäriltä, tk-lääkäriltä tai yksityiseltä. Tietenkin parasta olisi jos voisit olla tästä mahdollisuudesta yhtä mieltä tyttären kanssa, että nyt kyllä lähdetään näitä välejämme setvimään kun ei tästä meidän kahden kesken tule mitään...

      Uskon että rakastat tyttöä paljon. Muista sanoa se hänelle, joka riidan välillä ja vaikka aikanakin. Riidatkin kuuluvat asiaan. Tytön elämä on pian jo hänen omansa eikä sitten enää sinulle kuulu - paljon - mutta vielä hän tarvitsee sinua ponnistuspohjana, trampoliinina, turvasatamana, majakkana. Tsemppiä.

    • Tätä ehdotan

      Tyttäresi käytös ei kuulosta normaalilta, varsinkaan tuohon ikään. Käynti psykologilla voisi tehdä hyvää? Tai jämäkämpi ote häneen? Lasten ei kannata antaa määrätä!

    • murheita!

      Tyttäresi on keskellä omaa eroottista myllerrystään eikä sitä yhtään paranna se, että äiti onkin tekemässä kaikkea sitä, mitä hänen pitäisi juuri kokea. Äiti kun on äiti – sukupuoleton, itsensä uhraava passausautomaatti. ;)

      Tuossa iässä pää on niin sekaisin, kroppa on aikuisen mutta mieli vielä lapsen. Kaikessa on ristiriitaa, kaikki on tuntematonta ja pelottavaa. Se joskus sitten purkautuu kiukutteluna ja raivona.

      Taitaa olla aika mahdotonta ottaa seksiasiat hänen kanssaan puheeksi. Voisit ehkä kuitenkin yrittää jutella hänen kanssaan vertaisenasi, pitäisit häntä aikuisena niin, että avautuisit omista tunteistasi ja siitä, miten mukava on seurustella kivan miehen kanssa. Tämä kun ei millään lailla vaikuta rakkauteesi lapsiasi kohtaan.

      Voi tietenkin olla, että ongelmat ratkeavat yks kaks, kun pahin hormonimyrsky on tytöllä ohi. Huomioi kuitenkin miesystävääsi, ettet anna tytön manipuloida suhdettasi huonoon suuntaan.

      Tsemppistä!

      P.S. Mitä jos juttelisit pienemmän tytön kanssa, jos tämä voisi välittää mietteesi isosiskolleen? Tietenkin hänen ikävaiheensa ja -kehityksensä huomioon ottaen.

      • myrskyä

        Ihmettelen vähän hormonimyrskyä 16-vuotiaalla.Nykyisin kehitytään niin aikaisin,että useilla tytöillä pahin myrsky ja kuohunta varmaan ajoittuu johonkin 13-14 v. väliin,ainakin meillä ollut näin.Nyt 16-vuotias nuorimmainen jo hyvinkin seestynyt ja rauhoittunut.


      • skörä
        myrskyä kirjoitti:

        Ihmettelen vähän hormonimyrskyä 16-vuotiaalla.Nykyisin kehitytään niin aikaisin,että useilla tytöillä pahin myrsky ja kuohunta varmaan ajoittuu johonkin 13-14 v. väliin,ainakin meillä ollut näin.Nyt 16-vuotias nuorimmainen jo hyvinkin seestynyt ja rauhoittunut.

        Fyysinen murkkuikä ajoittuu just sinne 13-14 vuoteen. Mutta vaikka en koskaan mikään hankala teini ollutkaan niin pahiten piti isää ja ehkä välillä äitiäkin vastustaa siinä 16-17-vuotiaana. Vanhemmat rupeaa ärsyttämään sillon kun on aika rakentaa sitä omaa identiteettiä ja se ei todellakaan oo vielä 14-vuotiaana.


    • äiskä1968

      Vaikka monet täällä kehoittavat laittamaan lapsen etusijalle ja "unohtamaan" sen oman elämän olen asiasta täysin eri mieltä.

      Ei se ole lapselle hyväksi jos hänen annetaan määräillä kuka saa olla kenenkin kanssa ja miten.
      Tee selväksi että sinulla on oma elämä ja hänen on vaan sopeuduttava siihen.

      Aika huolestuttavaa että isä on lähtenyt tähän leikkiin mukaan ja "siivoaa" naisystävänsä pois tyttären tieltä aina iskä-viikonloppuisin.

      • 76840

        Äiskä kirjoittaa asiaa !!!!


      • Kunoni sä tottelee

        välittää, ottaa huomioon häne toiveet, ja todellakin siivoaa pois naiset silloin, kun tärkein ihminen, oma lapsi tulee. Lapsen tahto on se, mitä isän tulee kunnioittaa, ei se mitä itse haluaa.


      • ei tarvi välittää,
        Kunoni sä tottelee kirjoitti:

        välittää, ottaa huomioon häne toiveet, ja todellakin siivoaa pois naiset silloin, kun tärkein ihminen, oma lapsi tulee. Lapsen tahto on se, mitä isän tulee kunnioittaa, ei se mitä itse haluaa.

        kun se lapsi ei tule. kun se tosi mustasukka-eksä ei päästä. Kun on niin mustasukkainen, lapsestakin.


      • kaikkeekans
        Kunoni sä tottelee kirjoitti:

        välittää, ottaa huomioon häne toiveet, ja todellakin siivoaa pois naiset silloin, kun tärkein ihminen, oma lapsi tulee. Lapsen tahto on se, mitä isän tulee kunnioittaa, ei se mitä itse haluaa.

        LISSU.


      • kummi.

        kukaan kehottanut unohtamaan vaan vartoomaan hiukan aikaa ,että tyttö sopeutuu ja eihän se tyttö lopunikääs lapsi ole,jo kahen vuoden päästä aikuinen.
        Minä aikoinani inhosin mutsini uutta miestä joka veetuili mulle ja huomautti mun tisseistä kuinka nätit ne on ja katseli mua, hyi helvetti mikä pervo se oli, sanoin siitä mutsille, mutta mutsi ei välittänyt, no asiaan tuli ratkaisu muutin mummille asuun. Onneksi se pervo jätti mutsin ja sen seuraava mies olikn jo ihan kiva, jonka kanssa se menikin oikeen avioliittoon.


      • Voi raukkaa voi
        Kunoni sä tottelee kirjoitti:

        välittää, ottaa huomioon häne toiveet, ja todellakin siivoaa pois naiset silloin, kun tärkein ihminen, oma lapsi tulee. Lapsen tahto on se, mitä isän tulee kunnioittaa, ei se mitä itse haluaa.

        Sä olet säälittävän tyhmä.

        kunoni

        häne
        ....


      • 2v. eron jälkeen
        kummi. kirjoitti:

        kukaan kehottanut unohtamaan vaan vartoomaan hiukan aikaa ,että tyttö sopeutuu ja eihän se tyttö lopunikääs lapsi ole,jo kahen vuoden päästä aikuinen.
        Minä aikoinani inhosin mutsini uutta miestä joka veetuili mulle ja huomautti mun tisseistä kuinka nätit ne on ja katseli mua, hyi helvetti mikä pervo se oli, sanoin siitä mutsille, mutta mutsi ei välittänyt, no asiaan tuli ratkaisu muutin mummille asuun. Onneksi se pervo jätti mutsin ja sen seuraava mies olikn jo ihan kiva, jonka kanssa se menikin oikeen avioliittoon.

        Aikamoista ristiriitaa vastausten parissa. Kiitos, olen saanut mahtavaia vinkkejä, joita jo toteutan jokapäiväisessä elämässämme. Vietin viikonlopun mieheni kanssa, todeten itsekseni - minulla on aarre - meillä on suhde jollaista harvoin kohtaa maan päällä - mikä vuorovaikutus, mikä sähkö, jos kaksi ihmistä viihtyy keskenään niin se on tässä.

        Olin jo stressissä ottamassa vastaan isompaa tytärtäni, mietiskellen millä tuulella hän on.
        Olin jo valmistellut iskää, että puhukaa tulevasta viikko iskällä viikko äidillä jutusta. Puhukaa ihmissuhteista, esittele uusi/vanha (2v. vanha suhde jo) naisystäväsi.
        16 v tuli kotiin, lähestyin iloisesti, rakastavasti. Pääsimme varovasti 'aiheeseen' - ei paljon iskää oltu nähtykään, ei puitu mitään asioita. Sen sijaan häntä olivat exän serkun vanhemmat valistaneet että kovin oli heidän tyttären murkkuiässä myrskyistä jne. Tarjonneet keskusteluapua. Keino sekin!

        Totesin tytölle, että tiesitkö tappelevasi sen kanssa ketä eniten rakastat, tiesitkö, että haluat purkaa vihasi joka on sinua lähinnä. Puhuin erosta, joka vaan tuli, puhuin ihmissuhteista, hänen kasvamisestaan jälleen kerran. Kysyin, josko tyttö olisi valmis menemään keskustelemaan ammattilaisen kanssa, joka ei olisi sukua, joka olisi ihminen muualta -ei kukaan tuttu, ei äiti, ei iskä, ei sukulainen - ja haluan tehdä kaiken tytön takia - jotta hän voisi luoda tasapainoisia suhteita joskus. Koska ei ole nähnyt koskaan kahden aikuisen ihmisen rakastavan kotonaan toisiaan oikeasti. Ei hellyyttä, ei halauksia, ei suukkoja, ei kauniita sanoja....Haluan että tytär ymmärtää ettei se ole oikeanlainen rakastavien ihmisten suhde.

        Uskon taas kerran olevani oikealla tiellä, kiitos teidän kaikkien vinkkien, rohkaisujen, provosoinnin...en tiedä mikä on oikea tapa. Väsymys, huoli kaikesta vastuusta väsyttää jaksamaan, väsyttää ymmärtämään. On oltava pitkäjänteinen, psykologinen...
        Kuulin myöskin, että isän kanssa ei keskutella koskaan syvällisesti...
        Äidit, jaksakaa jos luette tämän kaiken ja teillä on vastaavaa ahdistusta vastaavalla hetkellä oman jaksamisenne kanssa, oman naiseutenne kanssa....me äidit olemme kuitenkin myös NAISIA!


      • mattielisapetti
        2v. eron jälkeen kirjoitti:

        Aikamoista ristiriitaa vastausten parissa. Kiitos, olen saanut mahtavaia vinkkejä, joita jo toteutan jokapäiväisessä elämässämme. Vietin viikonlopun mieheni kanssa, todeten itsekseni - minulla on aarre - meillä on suhde jollaista harvoin kohtaa maan päällä - mikä vuorovaikutus, mikä sähkö, jos kaksi ihmistä viihtyy keskenään niin se on tässä.

        Olin jo stressissä ottamassa vastaan isompaa tytärtäni, mietiskellen millä tuulella hän on.
        Olin jo valmistellut iskää, että puhukaa tulevasta viikko iskällä viikko äidillä jutusta. Puhukaa ihmissuhteista, esittele uusi/vanha (2v. vanha suhde jo) naisystäväsi.
        16 v tuli kotiin, lähestyin iloisesti, rakastavasti. Pääsimme varovasti 'aiheeseen' - ei paljon iskää oltu nähtykään, ei puitu mitään asioita. Sen sijaan häntä olivat exän serkun vanhemmat valistaneet että kovin oli heidän tyttären murkkuiässä myrskyistä jne. Tarjonneet keskusteluapua. Keino sekin!

        Totesin tytölle, että tiesitkö tappelevasi sen kanssa ketä eniten rakastat, tiesitkö, että haluat purkaa vihasi joka on sinua lähinnä. Puhuin erosta, joka vaan tuli, puhuin ihmissuhteista, hänen kasvamisestaan jälleen kerran. Kysyin, josko tyttö olisi valmis menemään keskustelemaan ammattilaisen kanssa, joka ei olisi sukua, joka olisi ihminen muualta -ei kukaan tuttu, ei äiti, ei iskä, ei sukulainen - ja haluan tehdä kaiken tytön takia - jotta hän voisi luoda tasapainoisia suhteita joskus. Koska ei ole nähnyt koskaan kahden aikuisen ihmisen rakastavan kotonaan toisiaan oikeasti. Ei hellyyttä, ei halauksia, ei suukkoja, ei kauniita sanoja....Haluan että tytär ymmärtää ettei se ole oikeanlainen rakastavien ihmisten suhde.

        Uskon taas kerran olevani oikealla tiellä, kiitos teidän kaikkien vinkkien, rohkaisujen, provosoinnin...en tiedä mikä on oikea tapa. Väsymys, huoli kaikesta vastuusta väsyttää jaksamaan, väsyttää ymmärtämään. On oltava pitkäjänteinen, psykologinen...
        Kuulin myöskin, että isän kanssa ei keskutella koskaan syvällisesti...
        Äidit, jaksakaa jos luette tämän kaiken ja teillä on vastaavaa ahdistusta vastaavalla hetkellä oman jaksamisenne kanssa, oman naiseutenne kanssa....me äidit olemme kuitenkin myös NAISIA!

        pääsette purkamaan tilannetta niin että molemmin puolinen kunnioitus säilyy ja molemmat tulevat kuunnelluksi. Hyvää jatkoa vaan. Ei ero tarkoita elämän loppumista vaan pikemminkin uuden elämän alkua. Ei aina helppoa mutta ehkä kasvattavaa.


      • pekekek
        mattielisapetti kirjoitti:

        pääsette purkamaan tilannetta niin että molemmin puolinen kunnioitus säilyy ja molemmat tulevat kuunnelluksi. Hyvää jatkoa vaan. Ei ero tarkoita elämän loppumista vaan pikemminkin uuden elämän alkua. Ei aina helppoa mutta ehkä kasvattavaa.

        Sanot vaan kuule et menee raha-hanat kiinni ja kaikki muukin elätys loppuu jos tollanen paskanjauhaminen ei lopu.


      • Oikuttelua
        2v. eron jälkeen kirjoitti:

        Aikamoista ristiriitaa vastausten parissa. Kiitos, olen saanut mahtavaia vinkkejä, joita jo toteutan jokapäiväisessä elämässämme. Vietin viikonlopun mieheni kanssa, todeten itsekseni - minulla on aarre - meillä on suhde jollaista harvoin kohtaa maan päällä - mikä vuorovaikutus, mikä sähkö, jos kaksi ihmistä viihtyy keskenään niin se on tässä.

        Olin jo stressissä ottamassa vastaan isompaa tytärtäni, mietiskellen millä tuulella hän on.
        Olin jo valmistellut iskää, että puhukaa tulevasta viikko iskällä viikko äidillä jutusta. Puhukaa ihmissuhteista, esittele uusi/vanha (2v. vanha suhde jo) naisystäväsi.
        16 v tuli kotiin, lähestyin iloisesti, rakastavasti. Pääsimme varovasti 'aiheeseen' - ei paljon iskää oltu nähtykään, ei puitu mitään asioita. Sen sijaan häntä olivat exän serkun vanhemmat valistaneet että kovin oli heidän tyttären murkkuiässä myrskyistä jne. Tarjonneet keskusteluapua. Keino sekin!

        Totesin tytölle, että tiesitkö tappelevasi sen kanssa ketä eniten rakastat, tiesitkö, että haluat purkaa vihasi joka on sinua lähinnä. Puhuin erosta, joka vaan tuli, puhuin ihmissuhteista, hänen kasvamisestaan jälleen kerran. Kysyin, josko tyttö olisi valmis menemään keskustelemaan ammattilaisen kanssa, joka ei olisi sukua, joka olisi ihminen muualta -ei kukaan tuttu, ei äiti, ei iskä, ei sukulainen - ja haluan tehdä kaiken tytön takia - jotta hän voisi luoda tasapainoisia suhteita joskus. Koska ei ole nähnyt koskaan kahden aikuisen ihmisen rakastavan kotonaan toisiaan oikeasti. Ei hellyyttä, ei halauksia, ei suukkoja, ei kauniita sanoja....Haluan että tytär ymmärtää ettei se ole oikeanlainen rakastavien ihmisten suhde.

        Uskon taas kerran olevani oikealla tiellä, kiitos teidän kaikkien vinkkien, rohkaisujen, provosoinnin...en tiedä mikä on oikea tapa. Väsymys, huoli kaikesta vastuusta väsyttää jaksamaan, väsyttää ymmärtämään. On oltava pitkäjänteinen, psykologinen...
        Kuulin myöskin, että isän kanssa ei keskutella koskaan syvällisesti...
        Äidit, jaksakaa jos luette tämän kaiken ja teillä on vastaavaa ahdistusta vastaavalla hetkellä oman jaksamisenne kanssa, oman naiseutenne kanssa....me äidit olemme kuitenkin myös NAISIA!

        Juuri tuota eli että he ovat NAISIA! miksi naiset on opetettava omista lapsistaan esimerkillään harhailevaaan turvattomuuteen? Äitiys ei tee mitään etuoikeutta vältellä omaa vastuutaan tune käytännön aitoa antamista olemalla vanhempi vaikka ei aina täydellisesti saakkaan sitä mitä tahtoo jalkoihin ja väliin.

        Onnellisuus on muutakin kuin tulla ylistetyksi ja halutuksi joka käänteessä. Mitä tyttäristä kasvaa kun esimerkki on itsekäs.


    • Ymmärtäjä

      Selvä mustasukkaisuusdraama. Tyttäresi, ei ymmärrä, ettet rakasta häntä yhtään vähempää tai enempää, olit sitten yksin tai seurustelit. Mustasukkaisuus on adrenaliinipiikki ko henkilöllä ja sitä pitää oppia käsittelemään. Menkää ihmeessä perheterapeutille yhdessä keskustelemaan. Saatte varmasti apua. Muutoi, ette selviä, asia vain jatkuu ja pahenee. Mustasukkaisuus on kamala kokemus, olen potenut sitä itsekkin, mutta siitä pääsee irti, kun sitä oppii kasittelemään.

      • pekekek

        Tollanen terapeutti paska on jo taas niin naurettavaa. Teinit on vaan teinejä eikä niistä suurin osa tajua maailman menosta mitään ja kiukuttelee vaan sen takia et on niin cool kapinoida. Kovuutta peliin ja luulot pois sanon ma


    • Avioerolapsi

      tehnyt tyttärellesi selväksi, että ero ei ollut hänen vikansa, sekä sinä että isä rakastatte häntä siitä huolimatta vaikka ette olekaan yhdessä enään? Se on yllättävän vaikeaa tajuta lapsena.
      Kannattaa myös kertoa miksi erositte, ihan rehellisesti kerrotte mieluummin vielä isän kanssa yhdessä, että ette vain olleet enää onnellisia yhdessä, ja nyt molempien on parempi olla, kun olette erillänne.
      Itse osasin vanhempieni eron 10 vuotta takaperin ottaa suht hyvin, kun näin kerrottiin.
      Totuus silti on se, että isän tilalle tulevaa ihmistä on tuossa iässä tosi vaikeaa hyväksyä.
      Itse en äitipuoltani sietänyt aluksi ollenkaan.
      Mutta vaikka se ei tunnu hyvältä, sinun täytyy tyttärellesi tehdä selväksi, että kaikesta huolimatta sinullakin on oma elämä ja hänellä ei ole oikeutta puuttua siihen. Se vaatii ankaruutta ja tahdon voimaa, mutta se on tehtävä. Et voi antaa 16-vuotiaan "hyppiä nenillesi" vaikka se tuntuisikin oikeutetulta.

      • avioerolapsi

        eipä kahden aikuisen eron syy kuulu heidän yhteiselle lapselle...
        olipa syy mikä tahansa niin ei se kuulu lapsen korville... ei koskaan...

        ite olen avioero lapsi ja ensin olisin halunnut tietää syyn miksi äiti ja isä erosi... mutta nyt tajuan miksi en sitä syytä ole koskaan kuullut enkä tule koskaan kuulemaankaan... se asia ei todellakaan kuulu minulle...

        mielestäni on väärin jos lapselle kerrotaan eron todellinen syy... esim "isi kävi vähä antamassa hellyyttä toiselle naiselle ni äiti siitä sitten suuttui ja teki samaa toiselle miehelle"... EI KOSKAAN!!! yksityisyys siinä asiassa!!!!


    • äitinä oleminen

      Nyt on menneet puurot ja vellit sekaisin. Rajat nyt tytöntyllerölle ja äkkiä. Olet hänen äitinsä, et sylkykuppinsa. Teinit ovat usein sellaisia, että jos haluaa heidän kunnioituksensa, se täytyy selkokielellä ilmaista. Nyt jämäkästi ohjat käsiin ja heti! Ehdot latelet sinä, ei lapsi. Tyttäresikin on lopulta onnellisempi, jos kiellät häntä hyppimästä silmillesi ja latelet selvät käyttäytymissäännöt. Hän ei määrää sitä, kuka luonasi yöpyy tai ruokapöydässäsi syö. Hänen asiansa ei ole haistatella sen enempää sinua kuin kumppaniasikaan. Tuon pelin on todellakin loputtava. Jos kehoitukset eivät riitä, on otettava käskyt käyttöön. Sinulla on oikeus olla onnellinen. Sinulla on oikeus hyvään parisuhteeseen. Selvä viesti tyttärelle: jos käytös ei muutu, on koti isän luona ja piste. Usein se käytös muuttuu, kun vanhempi jaksaa seistä selkä suorana itsevarmana ja muistaen, kuka on. Älä anna epäilyksille omista voimistasi mitään sijaa. Sinulla on kaikki voima ja auktoriteetti, mitä tarvitaan. Sinun tarvitsee vain uskoa itseesi. Kun sen teet, uskoo tytärkin.

      • päättää.

        mitä tehdään,ei silloin kysytä lapselta mitään. Jos maailmasi tuntuu jo nyt romahtavan,ehkä olisi aika käydä ammattiauttajan luona. Eikai nyt tuollainen vastoinkäyminen ketään nujerra?


      • skörä

        Ruman käytöksen saa muuttumaan puuttumalla ruman käytöksen syihin, ei pukemalla pakkopaitaan. Kukaan ei yleensä ole inhottava huvikseen. Tässäki tapauksessa paras lääke on se että näyttää tytölle että se on kuitenkin aina ja kaikkialla se rakkain ihminen ja sitä ei aiota sysätä syrjään niinku isää. Rajojen asettaminen on tietty tärkeää ettei se käytös vahingoita likkaa tai ketään muutakaan ja ettei toinen tosiaan hypi silmille mutta ketutuksen aiheuttamaa huonoa käytöstä ei saa rajoja tiukentamalla loppumaan! Sillon pitää tehdä selvää siitä ketutuksesta. Ja siihen tarvitaan rakkautta. Älkää pliis olko ihan ääliöitä. Kun likka hoksaa että kukaan ei aio lakata rakastamasta sitä ja se on edelleen äitilleen tärkeä ja rakas niin äiskän uusi heilakin rupiaa tuntumaan ihan siedettävältä tai jopa kivalta.


      • äitinä oleminen
        skörä kirjoitti:

        Ruman käytöksen saa muuttumaan puuttumalla ruman käytöksen syihin, ei pukemalla pakkopaitaan. Kukaan ei yleensä ole inhottava huvikseen. Tässäki tapauksessa paras lääke on se että näyttää tytölle että se on kuitenkin aina ja kaikkialla se rakkain ihminen ja sitä ei aiota sysätä syrjään niinku isää. Rajojen asettaminen on tietty tärkeää ettei se käytös vahingoita likkaa tai ketään muutakaan ja ettei toinen tosiaan hypi silmille mutta ketutuksen aiheuttamaa huonoa käytöstä ei saa rajoja tiukentamalla loppumaan! Sillon pitää tehdä selvää siitä ketutuksesta. Ja siihen tarvitaan rakkautta. Älkää pliis olko ihan ääliöitä. Kun likka hoksaa että kukaan ei aio lakata rakastamasta sitä ja se on edelleen äitilleen tärkeä ja rakas niin äiskän uusi heilakin rupiaa tuntumaan ihan siedettävältä tai jopa kivalta.

        Ei rajojen asettaminen ja hyvän käytöksen vaatiminen murrosikäiseltä sulje pois rakkautta. Oman lapsensa hyväksyminen ja rakastaminen pitäisi olla itsestäänselvää. Luulen vain, että tässä on, kuten jo sanoin, mennyt puurot ja vellit sekaisin nimenomaan siinä, kuinka paljon vastuuta tämä tyttö on itselleen ottanut aivan tarpeettomasti. Rajat luovat turvallisuutta ja ovat myös rakkaudenosoitus. En puhunut hylkäämisestä yhtään mitään, vaan jämäkkyydestä ja vanhemmuudesta. "Ei pliis olla ääliöitä", olen kolmen nyt jo aikuisen lapsen äiti ja kokenut kyllä murrosiän koukerot ja myrskyt. Ja olenhan itsekin ollut joskus teini, enkä ollenkaan helpoimmasta päästä. Kuten ei omat lapsenikaan. Koskaan ei ole lasteni tarvinnut pelätä, etten rakastaisi heitä tai hylkäisin heidät, vaikka moista käytöstä en olisi koskaan, missään tilanteessa hyväksynyt.


      • Todellisuudessa...

        Nuorten ja lasten kehitysvaiheissa on kyvyt löydyttävä sietämiselle ja tavalle kohdata tuo oirekäyttäytyminen siten ettei nimen omaan lähde siihen itse mukaan. Rajojen asettaminen uhmalla ja "kunniotuksen " hankkimisyritys pakolla on juuri sitä mitä lapsi hakee eli riitakumppania.

        Uhmalla ja varsinkin lapsille suunnattua uhoa lasten isää kohtaan on turhaa ja järjetöntä työntää saadakseen arvostuksen.
        Lapset oppi muutamassa vuodessa uhma ja turvattomus ajan jälkeen kuinka hyvä vanhempi toimi silloin kun lapsi on ollut oikukas etsiessään itseään ja saanut turvallisen hyväksynnän vaikka kieli käykin.

        Kasvakaa vanhemmat ja lopettakaa uhoaminen joka poikii vain pahaa.


      • höpönlöpön
        Todellisuudessa... kirjoitti:

        Nuorten ja lasten kehitysvaiheissa on kyvyt löydyttävä sietämiselle ja tavalle kohdata tuo oirekäyttäytyminen siten ettei nimen omaan lähde siihen itse mukaan. Rajojen asettaminen uhmalla ja "kunniotuksen " hankkimisyritys pakolla on juuri sitä mitä lapsi hakee eli riitakumppania.

        Uhmalla ja varsinkin lapsille suunnattua uhoa lasten isää kohtaan on turhaa ja järjetöntä työntää saadakseen arvostuksen.
        Lapset oppi muutamassa vuodessa uhma ja turvattomus ajan jälkeen kuinka hyvä vanhempi toimi silloin kun lapsi on ollut oikukas etsiessään itseään ja saanut turvallisen hyväksynnän vaikka kieli käykin.

        Kasvakaa vanhemmat ja lopettakaa uhoaminen joka poikii vain pahaa.

        uhoamisesta ole puhunut. Vaan vanhemman vastuusta olla vanhempi. Vanhemman ei tarvitse sietää aivan kaikkea, ei edes hellanduudeli-pullamössösukupolvelta, nykykakaroiden mieltä kun ei saa missään nimessä millään tavalla pahoittaa. Heillä ei näytä olevan lainkaan velvollisuuksia, ainoastaan oikeuksia, joihin ehdottomasti kuuluu myös vanhemmille haistattelu ja uhittelu ym. Vanhemmilla taas ei tunnu olevan enää minkäänlaisia oikeuksia, vaan ainoastaan velvollisuuksia. Ja yksi velvollisuus on tehdä, mitä kullanmuru haluaa. Ottaa vastaan haistattelut ja luopua omasta elämästä, ettei murulle tule sitä mielipahaa....


    • koin lapsena

      Et tule koskaan saamaan lapseltasi anteeksi.Huomio lapsi rakastaa molempia vanhempia.Olet tosi itsekäs.Kasvata yksin lapsesi aikuiseksi.Luottamus on mennyt,lapsen onni särkynyt,etkö ymmärrä.Mitä jos joutuisit itse jakamaan kotisi sellaisen vieraan miehen kanssa jota et ole itse valinnut.asetu lapsesi asemaan.Nyt häneltä vietiin myös koti.Sinne astui vieras joka vei lapselta yksityisyyden.

      • pareehuominen :)

        Ymmärrän, että sinulla on oikeus onneen, mutta niin on myös tyttärelläsi. Tyttärelläsi on todella paha olla ja paljon käsittelemättömiä asioita sisällään, joka purkautuu tuommoisena käytöksenä. Hän yrittää kontrolloida kaikkea, että hänen koko elämänsä ei romahtaisi. Tarvitsette ehdottomasti ammattilaisen apua selvittämään tilannetta ja vain ulkopuolinen pystyy teitä auttamaan näin kärjistyneessä tilnteessa. Vaikka tietäisit kaiken mistä tämä johtuu ja selität sitä tyttärellesi, et ole puolueeton ja tyttärelläsi on selvästi luotto mennyt sinuun kuin omaan isäänsä. Nyt kipin kapin hakemaan sinulle ja tyttärelle keskusteluapua ja molemmille myös yksityistä keskustelu mahdollisuutta. Jos tämä lakaistaan maton alle, niin tuhoat tyttäresi tulevaisuuden tai ainenkin sinun ja tyttäresi välit... Ja tulossa on kasapäin mielenterveysongelmia tms. Voimia asioiden selvittelemiseen ja kyllä ne siitä järjestyy! Uskoa parempaan huomiseen. :) Apua kannattaa kysellä kasvatus ja perheneuvoloista tai mielenterveystoimistosta? Tai muu vastaava.


      • Hanki elämä

        skeidaa koko kirjoitus.


      • lovee

        Niin nyt kaikki äidit, seksihalut ja hellyys piiloon, kunnes pentu on täysikäinen, ettei tuu katkeruutta. Paskaa sanon mä. mammat tarttee seksii ja hellyyttä pentu kuriin tai mäkeen.


    • tuttu juttu

      Näitä tapauksia on nähty sekä omassa että kumppanini perheessä. Ei siinä auta muu kuin olla AIKUINEN. Eli päättää itse omista tekemisistään.
      Lapset yrittävät eroperheissä niin usein kaapata vallan vanhemmilta vanhempien syyllisyyteen tms. tunteisiin vedoten.
      Lukemani perusteella päättelin, ettet vahingoita lapsesi elämää suhteellasi. Silloin voit hyvällä omalla tunnolla jatkaa suhdetta. Jaksamista!!

    • aethyr

      "Onhan naisen tehtävä uhrata oma elämänsä toisten eteen ja luopua kaikesta mikäli muiden etu sitä vaatii?"

      Missä kohtaa uhrasit elämäsi? Siinäkö kun annoit tunteillesi vallan, ja hännystelet nynnyn kanssa.

      "myös uusi kumppanini, joka on rauhaa rakastava ja lapsilleni äärettömän ystävällinen"

      Tässähän oikein mainostat sitä.

      Tosiasiassa lapsesi rakastaa isäänsä, ja jos joskus ajattelisit asiaa muidenkin kantilta kuin omaltasi, niin voisit huomata 16 vuotiaan lapsesi pelon joka purkautuu kertomallasi tavalla. Kun et kyennyt pitämään lapsillasi niiden rakastamaa isää, niin ei täällä kukaan odotakaan sinulta muuta kuin persettä viikonloppuisin.
      Jos sitä saa olemalla ällö ystävällinen niin miehet niin tekevät, mutta eipä niistä miehiksi ole, niin kuin ei sinustakaan naiseksi.

      • Voi luoja

        "Tosiasiassa lapsesi rakastaa isäänsä"

        "Kun et kyennyt pitämään lapsillasi niiden rakastamaa isää"

        Mistä näitä idiootteja oikein sikiää? Olisi saanut sun isäsi jättää ne nussimiset äitisi kanssa kokonaan, niin ei olisi tätäkään älynväläystä tarvinnut lukea.

        Sulla en usko koskaan olevan mitään tasapainoista suhdetta tässä elämässä, jos nämä ylläolevat lainaukset todella eivät olleet joku vitsi. Etkä varmasti edes itse tajua sitä, miksi näin sanon.


      • pannaan

        Tossa oli taas yks katkera kuivavärkki, joka ei miestä tartte. pentu rakastakoon isäänsä, mut mamma tarttee munaa, kuten jokainen normaali nainen, paitsi sinä.
        Persettähän mäkin odotan, kun nään taas viikonloppuna uuden miesystävän, mitäs muuta. ei sitä lapset estä.


    • Äiti vm. -59

      Olin itse vuosia sitten samassa tilanteessa. Sanoin lapsille "käsi ylös kumpi jää pitämään minua kädestä ja
      pitämään seuraa kun olen vanha ja te aikuisia", yhtään kättä ei noussut ja totesin vain "minun ihmissuhtei-
      siin ei sitten tämän jälkeen puututa". Olen antanut heidän ymmärtää että minäkään en tule vahtimaan ja
      häiritsemään heidän seurusteluaan joten heilläkään ei ole siihen oikeutta. Yritä kertoa tyttärellesi miten
      yksin jäät kun hän ja sisarensa lähtevät kotoa ja katselet seiniä yksinäsi. Yritä saada hänet ymmärtämään
      että hän ei varmasti halua aikuisena pilata myöskään omaa parisuhdettaan siihen että istut hänen ja hänen
      poikaystävänsä "kolmantena pyöränä" joka tilanteessa. Tyttäresi ei luultavasti ole käsitellyt vanhempiensa
      eroa ja on sinusta mustasukkainen. Aika nyt ainakin tekee tehtävänsä, mutta tytär ei saisi jäädä siihen kä-
      sitykseen että hän päättää asioista.

      • minua

        Kyllä meillä päätti äiti kun isä kuoli ja tilalle tuli mies mierolainen.Sitten meiltä puuttui jopa vaatteita.Olin 10v,sisko 6v ja veli 3v.Nyt olen mummi neljälle lapsenlapselleni 65v ja äiti on ollut vuodesta 69 leski tästä mierolaisesta.Turhaan saa odottaa minua käymään luonaan ja lapseni ja miniänikään eivät mene.Olemme keskustelleet siitä kun olimme pieniä meillä kotona lastenperheiden kanssa.Lapset ihmettelivät miksi mummo ei ollut meille äiti vaan piti ottaa ukko joka vei meilta kotirauhan.Että tämä voi olla edessä sinullakin jos et odota nyt kun tyttösi aikuistuu ja lentää automaattisesti pian pois.Tietenkin koulutus ei saa jäädä kesken.Sekin vaara on nyt jos kotirauha ja mielenrauha sinun temppujesi kanssa .Odota kyllä lapsi aikuistuttuaan antaa sinulle vielä paljon vapaata mennä miehelään.Nyt on kasvattamisen aika jos mielit saada itsellesi kunnon vanhuuden missä tyttö kunnioittaa sinua.


    • Lasten Isä

      Lapsilla ei ole mitään sanomista, vaikka vanhemmat toisivat ns rinnakkaissuhteita kotiin avioliiton aikana. Vanhemmilla on lasten suhteen vain laissa määritelty elatusvelvollisuus, ei sen enempää. Lapsilla ei ole puolestaan vanhempien asioihin mitään lakisääteistä sanomista; ei ainakaan ennenkuin joskus sitten joutuvat dementoituneiden vanhempiensa edunvalvojiksi. Jätä vaan käytettyjä kortsuja roikelehtimaan pitkin lattioita, tissiliivejä kattokruunuun, käykää köyrimässä lasten sängyissä ja pakota lapset katsomaan uusien miestesi ja sinun kotivideoita. Joko oppivat tai häipyvät.

      • pysytääs asiassa

        Aika paha provo :DDD lapset kuriin isukilta.


    • 3:n teinin äiti

      Lapset (/teinit) eivät määrää mitä talossa tapahtuu ja mitä ei. Eivät myöskään määrää vanhempiensa ihmissuhteita. Asioista voidaan toki neuvotella, mutta viime kädessä päätäntävalta on aikuisella.
      Tämä on ilmoitusluontoinen asia perheen lapsille/ teineille.

      Jos pelisäännöt/ rajat käyttäytymisessä ym. eivät mene perille, niin kamat kassiin ja asumaan muualle -ammattiapu voisi olla tarpeen rajanvedossa.

    • ymmärrän___

      Olen nykyisin 20 vuotias nainen ja tilanne kuulostaa hyvin tutulle. Omat vanhempani erosivat ollessani 14 vuotias ja äiti löysi välittömästi (tai hieman ennenkin eroa) eron jälkeen uuden miehen itselleen. Muutin tuolloin äitini luokse asumaan.

      En voinut hyväksyä äidin uutta miestä millään, tuntui niin pahalta katsoa äitiä jonkun muun kuin isän kanssa. Äiti yritti parhaansa mukaan ystävystyttää minua mieheen ja mies oli ystävällinen minulle, mielestäni jopa imelä. En ikinä hyväksynyt asiaa ja he erosivat. Olin onnellinen.

      Äiti löysi nopeasti uuden miehen joka oli toki hieman edellistä parempi, mutta en halunnut tulla toimeen hänenkään kanssaan. Minuun iski paniikki joka kerta, kun näin heidät yhdessä. En myöskään tuntenut uutta kotiani kodiksi, kun siellä oli uusi ihminen isän tilalla.

      Lopulta tilanne ajautui siihen pisteeseen, että emme kyenneet kommunikoimaan ilman huutoa äitini kanssa ollenkaan. Asuin enemämän ystävieni luona, kuin kotona. Isälle en halunnut miellyttämisen pelossa mennä. Kaikki ärsytti ja koko maailma tuntui kaatuvan päälle.

      Tein lopulta päätöksen ja muutin 16 vuotiaana pois kotoa toiselle puolelle suomea. vanhemmat yrittivät aluksi vastustella, mutta lopulta tajusivat, että se saattaa olla suuri helpotus kaikille. Nykyään asun avoliitossa onnellisena ja tulen äidin miehen kanssa mainiosti toimeen. Sain tutustua häneen omaa vauhtiani, eikä kukaan tuputtanut häntä minulle. En kokenut häntä uhaksi. Sain myös muuton kautta omaa tilaa ajatella asioita ja ymmärsin, että äidillänikin on oikeus nauttia elämästä. Tsemppiä siis sinulle, kyllä tyttäresi varmasti ymmärtää jonkun ajan kuluttua ajatella asioita sinunkin kannaltasi!

      • ?????

        Oletko yhtä mustasukkainen miehestäsi kuin mitä olit äidistäsi ?


    • teinin äitee

      Teineille ei mikään muutenkaan passaa, niin enpä ottaisi stressiä. Sano sille suoraan, että sinun kodissa eletään niin kuin sinä sanot ja sinne tulee keitä sinä haluat, jos ei suostu johonkin yhteiseen lähteen niin jääköön kotiin.

    • fun berman

      aiheuttanut. Tunteellisesti ja naiseksi kasvamisen kannalta herkässä iässä oleva lapsi ei tietenkään kestä ajatusta äidistä uuden miehen kanssa. Tunteita ja seksiä jakamassa vieraan miehen kanssa.

      • sen kukkasen poimit

        kuitenkin että kestää koska se ei ole lapselta pois vaan positiivinen asia lapsellekkin koska näkee äidin onnellisena. Siis yhtä onnellisena kuin yksin ollessaankin. Aikaa riittää kaikille ja tunteita jaetaan puolin ja toisin. Seksiä/-asioita ei koskaan jaeta lapsen kanssa joten sen ei pitäisi olla ongelma koska seksiasioista puhutaan vain valistaaksemme lasta. Luonnollinen asia aikuisten kesken. Eikä mies välttämättä ole vieras ihminen lapsille kun pikkuhiljaa tutustutaan. Ehdoton must on kertoa toisesta perusasioita ja viimeistään tavattaessa kertoa itsestään asioita. Lapsella on myös luonnollisesti oikeus kysyä miehen elämästä mieheltä itseltään tai äidiltä. Jos vain kehtaa. Tai uskaltaa. Tietysti aluksi jännittää;)


    • Sinkku mies....

      Hmmm,voi olla että vanhemmallasi tyttärelläsi on jo sellaista kypsyyttä,et hänkin kaipoo jo mm seksiä,eli jos hän ei sitä saa,niin on myös sinulle kateellinen,kun sinulla on mies,jonka kanssa pitää hauskaa mm sängyssä.
      Toki se voi johtuu siitä,et hän on noin muutoinkin yksinäinen ja ei osaa käsitellä asiaa ja puhua siitä, et mikä häntä riivaa ja ärsytää sinussa ja siinä mies ystävässäsi,mutta kaikkein tärkein asia on,jos olet jättänyt puhumisen hälle jo vuosii sitten,eli silloin sitä voi olla erittäin vaikee päästä nuoren jo naisen vartalossa ja kasvavassa mielessä liikuviin ajatus mailmaan.Onko hän sitten sellainen nuorelta vartaloltaan,et tuntee ettei kelpaa nuorille pojille ja miehille,tarkoitan et se voi olla 1 syy siihen myös miksi hän käyttäytyy noin ja mitä liekään hänen isänsä on puhunut hälle,eli suosittelen et se EX miehesi herää sen verran mieheksi,et auttaa sua ja yhteisen tyttärenne-lapsenne ongelmissa,ennen kuin on liian myöhäistä,sillä tuontapaisiin ongelmiin auttaa vain puhuminen ja oikea lähestymis tapa,vaikka pienellä juhlimisella,niin ettei tule känniin liikaa tmv,uskon et siitä alkasi uusi alku,kun arvostaa jo isoa lastaan ja puhuu sille niin kuin aikuiselle ja myös omista aikuistumis ajista ja nyky hetkestä,eli siitä alkaa jatkaa uudellen vanhemman tyttäresi suhdetta ja kaveruutta,niin pikku hiljaa se tilanne on varmasti parempi,,onnee yritykselle ...

    • vuorisaarnaaja

      Pettynyt taasen huonoon makuusi?

    • Saman kokenut

      ...kuviosta lähtemällä 'vapaaviikonloppunasi' miesystäväsi luo. Silloin tyttäresi ei voi rynnätä tarkistamaan tilannetta. Ehkä vähitellen selkenee, ettet ole kodin irtaimistoa vaan ihan itsenäinen elävä ihminen, jolla on omakin elämän. Kyllä 16-v. jo ymmärtää, jos vain haluaa.

    • vielä äitiä kaipaan

      Olen 45v. ja itsekkin äiti.
      Mutta, tunnen itseni tuona tyttönä silloin kun itse olin 16v.
      Olin samanlainen melkolailla ja sen vuoksi ymmärränkin tuon tilanteen näin jälkikäteen hyvin.
      Lapsella on HÄTÄ ja siihen kannattaa puuttua hyvissä ajoin ja olla erittäin kärsivällinen ja ymmärtäväinen.
      Todellakin selvittämättömiä asioita on jäänyt tuossakin tilanteessa äitin ja tyttären välille selvittämättä, kuten omassanikin jäi.
      Äitini syytti minua nuoruutensa pilaamisesta koska teki niin nuorena minut(19vuotiaan).
      Olisipa minullekkin puhuttu ilman syyttämättä ja syyllistämättä,
      silloin aikoinaan noista asioista.
      Tietenkin tyttö menee puolustuskannalle ja hyökää sanoillaan vaikkei sitä tarkoitakkaan sisimmästään asti.
      Tyttö kärsii mustasukkaisuudesta ja omistushalusta.
      Aikuisena pitäisi ymmärtää!
      Olisit hänen kanssaan kahdenkesken, yhteistä aikaa nyt alkuun useammin.
      Tiedän koska itse jälkeenpäin sen olen itselleni tunnustanut ja elämän aikana havainnut.
      Luulen että, tuo äidin uusi miesystävä ei ota huomioon että,
      taloudessa on 2 naista, voisi joskus huomioida jollain tytärtäkin.
      Minulla ja äitilläni ei ole ollut juurikaan yhteisymmärrystä toisiamme kohtaan koko elämäni aikana kun olen 18 vuotiaana sitten haukkujen ja huutojen säestyksellä puolin ja toisin muuttanut kotoa pois.
      Menin pitkäaikaisen seurustelusuhteen päälle vihille, äitini ei tullut häihin ja esikoisemme kastettiin samalla, oli äitini koira kipee.
      Vanhempani siis erosivat, 16v kesti heidän AVOLIITTONSA.
      Äitini todellakin asetti ne miesystävät sen parin vuoden aikana oman tyttärensä edelle mitä asuin vielä hänen kanssaan.
      Nyt äitini sairastaa syöpää, tarjouduin menemään lomilla/vko loppuisin auttamaanei halua pentunsa apua pärjää kuulemma miesystävänsä turvin joka ollut 2 vuotta seurustelusuhteessa äitini kanssa (hiirulainen).
      Minä kyllä tästä miesystävästä pidän mutta,
      äitini kohtelee miesystäväänsä kun mattoa ja haukkuu arvostelle..
      OLE SINÄ EDES HYVÄ ÄITI JA YRITÄ 2 V YMMÄRTÄÄ TYTTÄRESI AHDINKOA, MUUTEN VOI TEHDÄ ITSEMURHAN JOPA.

      • Jotain rajaa

        Kaikenlaisia neuvoja tulee, kaikissa tärkeimpänä ajatuksena "aikuisten" oikeus nautintoihin ja hauskanpitoon, lapsen oikeuksista ei vähempää voitaisi välittää.

        Olisiko EHKÄ pitänyt tehdä lapset sitten kun on parisuhde vakaa ja SITOUDUTTU elämään perheenä eikä kommuunina jossa ukkoa juoksee äiskän seurana miten sattuu? Ja nyt kun se perhe on hajotettu, voisiko koettaa jotain vielä pelastaa hoitamalla tarpeiden tyydytyksen poissa lasten silmien alta?

        Lapsi vielä täysjärkisenä koettaa selviytyä ja saada sitä hoivaa ja turvaa mihin hänellä olisi oikeus, mutta "aikuiset" elää omaa salkkarielämäänsä. Hurraa vaan ja onnea!


    • Pasi Kössi

      pari vuotta kun tyttäresi on täysi-ikäinen - mikäli käytös ei ole muuttunut ja keskustelukaan auttanut niin sitten potkupersuksille ja tytär muuttaa "omaan kotiin"

    • yx samanlainen

      Luin kertomuksesi kuin olisin sen itse kirjoittanut.Meillä myös eron jälkeen vanhin tytär ei ole koskaan hyväksynyt miesystäviäni.Aivan kuin minun pitäisi valita sellainen mies,jonka lapset hyväksyvät.Kun vanhin lapsistani oli 16 vuotias ja tapasin nykyisen puolisoni tyttö tuli yllättäen meille etsimään tavaroitaan,kävi käsiksi minuun ja miesystävääni.Asiaa puitiin sitten käräjäoikeudessa asti,sillä asiaa käsiteltiin pahoinpitelynä,josta tyttäreni maksoi sitten korvauksia.Muutimme eri paikkakunnalle ja katkaismme välit tähän tyttäreen.Äitinä koin itseni voimattomaksi asian suhteen ja annoinkin hänelle noin kuukusien kestäneen yhteydettömän ajan jälkeen anteeksi.Myös mieheni sai sovittua riidat tyttäreni kanssa.Silloin en olis voinut kuvitellakaan,että heistä voisi vielä tulla ystäviä.Tällä hetkellä heidän välillään on taas ristiriita.Tyttäreni ei käy lapsineen meillä,eikä mieheni heillä.Tuntuu tosi pahalta,etteivät he saa puhuttua ja sovittua.Riitaisuus rajoittaa yhteyden pitoa puolin ja toisin.Tyttäreni on jo aikuinen ja hänelläkin on jo omia lapsia kasvamassa.Tyttären kiintymys omaan isään on todennäköisesti ollut meillä syynä siihen,että hän ei ole voinut hyväksyä muita miehiä minun elämään,sillä hänen silmissään isä on ollut se paras.Tytöillä tuo murrosikä on joskus vaikeampi kuin pojilla.Luulen niin,sillä poikani,joka on myös jo aikuinen on pystynyt hyväksymään minun miessuhteeni aina eri tavalla kuin tyttäreni.Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään yksin.Ihminenhän on lauma eläin jossain sanottiin.Kannattaa sinun puhua tyttäresi kanssa silloin kun voitte olla kahden kesken.Aikuinen on se,joka päättää asoista,ei lapsi.Joskus täytyy elämässä tehdä kipeitäkin ratkaisuja,mutta kuitenkin niin että niistä molemmat osapuolet hyötyvät.

    • Stop käytökselle.

      Oisko ollut Mtv3:n joku aamutv-ohjelma, jossa haastateltiin miestä, joka on Pelastakaa lapset -järjestössä töissä. Hän tuntee hyvin nuorten ongelmia ja kirjoittanutkin aiheesta paljon. Minusta hän puhui niin (kerrankin) täysjärkistä puhetta murrosikäisen haistatteluista ja käytöksestä.

      Tyttäresisi käyttäytyy täysin sopimattomasti eikä sinun tule sitä hyväksyä. Sinulla on täysi oikeus omaankin onneesi. Vaadi häntä lähtemään vaikka perheneuvojan luokse, saa vähän ulkopuolista käsitystä asiasta. Haiskahtaa, että tytön isä saattaa vaikuttaa takana, mutta sitähän ei tiedä kukaan muu kuin hän ja tyttäresi.

      • minulla on uusi isä

        olin 16v kun perheessemme tuli uusi "isä"kyllä siinä yhteen otettiin,haistattelin ja jouduin pihalle.Mutta jossain vaiheessa rupesin tutustumaan tähän uuteen mieheen ja huomasin ettei se niin kamalaa olekaan että meillä on kotona mies.Nyt hän on kuulunut elämääni 20vuotta kutsun häntä isäksi ja hän luovutti minut kun menin naimisiin.Toivon että ajan myötä teidän yhteis elo helpottuu,ei ole helppoa olla teini:)


      • Aviossa 30 vuotta
        minulla on uusi isä kirjoitti:

        olin 16v kun perheessemme tuli uusi "isä"kyllä siinä yhteen otettiin,haistattelin ja jouduin pihalle.Mutta jossain vaiheessa rupesin tutustumaan tähän uuteen mieheen ja huomasin ettei se niin kamalaa olekaan että meillä on kotona mies.Nyt hän on kuulunut elämääni 20vuotta kutsun häntä isäksi ja hän luovutti minut kun menin naimisiin.Toivon että ajan myötä teidän yhteis elo helpottuu,ei ole helppoa olla teini:)

        Tänä päivänä on ongelma se, että tehdään lapsia ihan huvikseen ja erotaan, kun nyt vaan tuntuu siltä..
        Lapset jätetään heitteille, kun sattuu löytymään joku joka tyydyttää.
        Kannattaisi vähän ajatella


    • erosta 8v.

      on että tyttäresi joka kiukkuaa sinulle,purkaa sinuun omaa pahaa oloaan ja omatuntoaan,hänellä on paha olla kun sinä ja hänen isänsä erositte.sitä ei tiedä mitä lasten päässä liikkuu,lapsi voi syylistää itseään eroonne tai sitten hän näkee eron siten ettei se ole lopullista.nyt kun aikaa on kulunut ni onkin käynyt niin että tyttäresi on oivaltanut eronne olevan lopullinen ja kokee uhkana miesystäväsi,ikäänkuin pelkää että uppoudut uuteen miesystävääsi siten että sinulla ei jäisi aikaa hänelle ollenkaan.kehottaisin varaamaan ajan perheneuvolaan ja siellä keskustelemaan asiasta,siten että tyttäresi lähtee myös mukaan purkamaan tuntojaan ja selittämään miksi hän käyttäytyy näin.mikäli ei suostu sinulle sitä itse kertomaan.jokaisella ihmisellä on oikeus uuteen onneen eron jälkeen,mietinkin onko tyttärelläsi hyvät välit isänsä kanssa?eihän vain isänsä ole sanonut mitään outoa tytölle ja siksi hänen käytöksensä on mitä on?oletko pysynyt keskustelemaan ex-miehesi kanssa tästä?onko hänellä samanlaisia ongelmia?ja toinen vaihtoehtohan on että sanot tytölle suoraan että voi muuttaa isänsä luokse jos sinun luonasi ei ole hänen hyvä olla.itse eron kokeeneena voin sanoa että nuorempi lapseni on nyt vuosien varrella alkanut "kuvittelemaan" että minä ja hänen isänsä palaisimme yhteen.avoin keskustelu auttaa lapsen kanssa,riippuen tietysti hänen iästään,nyt viimeksi kerroin tälle omalle lapselleni että emme aio hänen isän kanssa palata yhteen.ja mikä merkillistä tässäkin asiassa olikaan,lapsi toi tämän asian julki-minulle, äidilleen mutta ei koskaan ole kysynyt samaa isältään?

      • Hakekaa apua

        Voi jumalauta mikä teinihirviö, vartioi äitinsä makuuhuoneen ovella, tekstaa kymmeniä uhkailuja ja haistattelee ja tää nössö äiti vaan taivastelee, että missäköhän on mennyt pieleen. Tytyöllä on niin paha persoonallisuushäiriö ja vailla pienintäkään omaatuntoa yrittää vedättää ja manipuloida tällä hetkellä äitiään ja kuvitelkaa tällainen riiviö parisuhteessa. Aika ikävä todeta, mutta tämä vanhempi sisko alkaa olla aika menetetty tapaus yrittää kasvattaa jotain 16v raivopäätä, kun kaikki arvomaailma, toisten kunnioittaminen, yksityisyys ja hienotunteisuus jne jne ovat täysin vieraita sanoja.

        Näitä näkee Helsingin yössä pari vuotta vanhempana raivoamassa sivullisille ja muodollisesti kundikaverilleen.
        Tällä menolla et tytärtäsi näe tuskin kolmekymppisenäkään, niin takuuvarmasti joku hakkaa tai muuten tappaa päiviltä, kun kukaan ei voi loputtomiin kestää tuollaista, niin törkeä ja ylimielistä "vi..ut, muista"- asenntta. Tämä perhe on niin kipeä, että ammattiauttajakin voi joutua vain levittelemään käsiään.
        Vähän kun rupeaisi harkitsemaan autoon ruosteenestoa, kun pohja putoaa ajaessa.

        Tässä on taas erittäin hyvä esimerkki vapaasta kasvatuksesta, kun kakaroiden annetaan tulla kotiin ovet paukkuen, uhkaillen ja todella kauniiseen sävyyn äitiään puhutellen: "Haista vittu, huora"!

        Ammattiautajat, perheterapeutit ja psykologit ovat enää ainoa keinoa kursia edes mielenrauha kasaan tässä perheessä, toivottavasti edes he saavat jotain rauhan ja sovinnon elettä aikaan. Tällä hetkellä siihen ei ole näemmä haluakaan.


      • murrosikä
        Hakekaa apua kirjoitti:

        Voi jumalauta mikä teinihirviö, vartioi äitinsä makuuhuoneen ovella, tekstaa kymmeniä uhkailuja ja haistattelee ja tää nössö äiti vaan taivastelee, että missäköhän on mennyt pieleen. Tytyöllä on niin paha persoonallisuushäiriö ja vailla pienintäkään omaatuntoa yrittää vedättää ja manipuloida tällä hetkellä äitiään ja kuvitelkaa tällainen riiviö parisuhteessa. Aika ikävä todeta, mutta tämä vanhempi sisko alkaa olla aika menetetty tapaus yrittää kasvattaa jotain 16v raivopäätä, kun kaikki arvomaailma, toisten kunnioittaminen, yksityisyys ja hienotunteisuus jne jne ovat täysin vieraita sanoja.

        Näitä näkee Helsingin yössä pari vuotta vanhempana raivoamassa sivullisille ja muodollisesti kundikaverilleen.
        Tällä menolla et tytärtäsi näe tuskin kolmekymppisenäkään, niin takuuvarmasti joku hakkaa tai muuten tappaa päiviltä, kun kukaan ei voi loputtomiin kestää tuollaista, niin törkeä ja ylimielistä "vi..ut, muista"- asenntta. Tämä perhe on niin kipeä, että ammattiauttajakin voi joutua vain levittelemään käsiään.
        Vähän kun rupeaisi harkitsemaan autoon ruosteenestoa, kun pohja putoaa ajaessa.

        Tässä on taas erittäin hyvä esimerkki vapaasta kasvatuksesta, kun kakaroiden annetaan tulla kotiin ovet paukkuen, uhkaillen ja todella kauniiseen sävyyn äitiään puhutellen: "Haista vittu, huora"!

        Ammattiautajat, perheterapeutit ja psykologit ovat enää ainoa keinoa kursia edes mielenrauha kasaan tässä perheessä, toivottavasti edes he saavat jotain rauhan ja sovinnon elettä aikaan. Tällä hetkellä siihen ei ole näemmä haluakaan.

        on tytär kun äitikin ite hän on sen kasvattanut ja naisen mallin antanut...


      • TR
        Hakekaa apua kirjoitti:

        Voi jumalauta mikä teinihirviö, vartioi äitinsä makuuhuoneen ovella, tekstaa kymmeniä uhkailuja ja haistattelee ja tää nössö äiti vaan taivastelee, että missäköhän on mennyt pieleen. Tytyöllä on niin paha persoonallisuushäiriö ja vailla pienintäkään omaatuntoa yrittää vedättää ja manipuloida tällä hetkellä äitiään ja kuvitelkaa tällainen riiviö parisuhteessa. Aika ikävä todeta, mutta tämä vanhempi sisko alkaa olla aika menetetty tapaus yrittää kasvattaa jotain 16v raivopäätä, kun kaikki arvomaailma, toisten kunnioittaminen, yksityisyys ja hienotunteisuus jne jne ovat täysin vieraita sanoja.

        Näitä näkee Helsingin yössä pari vuotta vanhempana raivoamassa sivullisille ja muodollisesti kundikaverilleen.
        Tällä menolla et tytärtäsi näe tuskin kolmekymppisenäkään, niin takuuvarmasti joku hakkaa tai muuten tappaa päiviltä, kun kukaan ei voi loputtomiin kestää tuollaista, niin törkeä ja ylimielistä "vi..ut, muista"- asenntta. Tämä perhe on niin kipeä, että ammattiauttajakin voi joutua vain levittelemään käsiään.
        Vähän kun rupeaisi harkitsemaan autoon ruosteenestoa, kun pohja putoaa ajaessa.

        Tässä on taas erittäin hyvä esimerkki vapaasta kasvatuksesta, kun kakaroiden annetaan tulla kotiin ovet paukkuen, uhkaillen ja todella kauniiseen sävyyn äitiään puhutellen: "Haista vittu, huora"!

        Ammattiautajat, perheterapeutit ja psykologit ovat enää ainoa keinoa kursia edes mielenrauha kasaan tässä perheessä, toivottavasti edes he saavat jotain rauhan ja sovinnon elettä aikaan. Tällä hetkellä siihen ei ole näemmä haluakaan.

        No huh huh vaan itsellesi! Taidat olla sellainen perinteinen totuudentorvi joka on aina oikeassa ja tietää aina kaikesta kaiken?! Mitenkähän on sinun jälkipolvesi laita, onko heitä laisinkaan, elävätkö he ikeesi alla pelossa vai ovatko he juuri niitä Helsingin yön pahimpia kauhuja?


      • ja asiaton kommentti
        TR kirjoitti:

        No huh huh vaan itsellesi! Taidat olla sellainen perinteinen totuudentorvi joka on aina oikeassa ja tietää aina kaikesta kaiken?! Mitenkähän on sinun jälkipolvesi laita, onko heitä laisinkaan, elävätkö he ikeesi alla pelossa vai ovatko he juuri niitä Helsingin yön pahimpia kauhuja?

        että ihmettelen, miksi edes vaivaudun vastaamaan. Minun kenelläkään lähi-omaisella ei ole mitään tekemistä ko. henkilön tai Helsingin yön kauhujen kanssa. Ei pitäisi ryhtyä kommentoimaan, kun ei ymmärrä edes faktoja ja vetelee omia päätelmiä ihan hatusta perstuntumalla.

        Kuka on edes väittänyt olevansa aina oikeassa ja tietäää kaikesta kaiken? Mistä helvetistä näitä nerokkaita kehäpäätelmiä itää?

        Olen vielä niin nuori, ettei ole perhettä, mutta silti voi käyttää aivoja ja hankkii lapsia sitten, kun on omat ja puolison asiat kunnossa ja uskoo, että tämän ihmisen kanssa ottaa vastuun lasten kasvatuksesta aikuiseksi asti. Voin taata, että meidän mukulat ei todellakaan roiku tuolla aamuyöstä räkäposkella piripäissään ja käy koulussa haistattelemassa ja uhkailemassa opettajia ja luokkatovereita. Tais osua tervät kommentit hiukan omaan perseelleen menneeseen kasvatuksen puutteeseesi.
        Se on turha alkaa enää kitistä, jos nuori vielä 16 vuotiaana käyttäytyy tuolla lailla.


    • naksim

      Ei noin voi kellään olla

    • toinen äiskä

      Moi,

      en voi mutta sanoa, kuin että ajattele myös itseäsi. Ei ole mikään pakko uhrautua ja antaa kaikkea periksi. Aikuiset määräävät tahdin, eivät lapset. Tyttäresi elää ehkä tavallista hankalampaa murrosikää, johon liittyy aikuisista läheisimmän, äidin elämäntavan arvostelua ja määräämistä. Älä anna lapsesi määrätä vaan pidä pintasi. Olet onnesi ansainnut. Todennäköisesti tyttäresi olisi hankala murrosiässä vaikka eroa ei olisi tapahtunutkaan. Pistä tietyt rajat tuolle käyttäytymiselle. Ei sun tarvitse loputtomiin joustaa ja kestää vain siksi että olet eronnut ja äiti. Jos lapsi menee isälleen, niin sitten menee. Kyllä ne välit siitä sitten ajan kanssa tasoittuvat kun tyttäresi viisastuu vähäsen ja alkaa ymmärtää asioita. Jaksamista ja tsemppiä sulle elämään ja uuteen suhteeseesi!

      • Aviossa 30 vuotta

        Ehkä se "kutina" oli olemassa jo avioliiton aikana ja lapsi muistaa ne asiat. Avioeroonhan on syyt jossakin olemassa. Liian paljon nykyään ajatellaan alapäällä..


      • mattielisapetti
        Aviossa 30 vuotta kirjoitti:

        Ehkä se "kutina" oli olemassa jo avioliiton aikana ja lapsi muistaa ne asiat. Avioeroonhan on syyt jossakin olemassa. Liian paljon nykyään ajatellaan alapäällä..

        kasvatusohjeita löytyy netistä. Lapsesi tarvitsee rajoja. Elätte kriittistä aikaa tämän kasvun ja kehityksen kannalta ja juuri siihen hyvä ihmissuhde tukemaan on tarpeen. Aikuiset eivät ole lasten kavereita vaan nimenomaan rajoja asettavia turvallisia A I K U I S I A. Näitä törkyviestejä ei kannata lueskella vaan yrittää ymmärtää mitä murkkusi juuri myt käy omassa päässään läpi.


      • YK

        teistä monen lukeen UNISEFIN lapsen oikeudet.


      • uusixmeni
        YK kirjoitti:

        teistä monen lukeen UNISEFIN lapsen oikeudet.

        pitäisikö äidin kieltäytyä uusista suhteista vedoten johonkin v..un YK:n lasten oikeuksien lauselmaan. Voi taivas sentään..


      • saiskos
        Aviossa 30 vuotta kirjoitti:

        Ehkä se "kutina" oli olemassa jo avioliiton aikana ja lapsi muistaa ne asiat. Avioeroonhan on syyt jossakin olemassa. Liian paljon nykyään ajatellaan alapäällä..

        Ajatelkaa vaan ihmiset pelkästään alapäällänne, nii jää nää terapeuttien neuvot vähemmälle. Mua on aina vienyt alapää ja hyvältä on tuntunut. Nää kuivavärkit horiskoon omiaan. muistakaa antaa tai ainakin pyytää!!!!


    • nähnyt ja kokenutkin

      ei tytön tarvitse hyväksyä olipa minkä ikäinen tahansa.

    • mies..

      on kaksi pässinpäätä vastakkain kumpikin haluaa sitäsun ja tätä ja heti eikä kumpikaan suostu mihinkään kompromisseihin, itse olet likkasi kasvattanut.
      Kaksi naista ei tuu toimeen keskenään.

    • äippäläinen...

      Oletko yrittänyt ihan avoimesti jutella tyttäresi kanssa tilanteesta ja kysyä että mikä oikein mättää? Olisiko ehkä mustasukkaisuus? Ajatteleeko tyttäresi että tämä mies "vie" sinut häneltä etkä rakasta häntä? Itse elän ydinperheessä ja silti tuntuu että lapsille joutuu aina monesti sitä tolkuttamaan että heitä rakastetaan ja heistä tykätään sellaisina kuin ovat siitä huolimatta että heitä komennetaan ja käsketään. Yleensä se on asia jolla saa etenkin yhden lapsen hiljaiseksi ja näkee että hän hykertelee mielessään kun sanotaan että hei, kyllä sinua rakastetaan vaikka välillä otetaankin yhteen niin että sarvet kolisee!

    • Myös eronnut, mutta

      Kun aikoinani erosin, lapset olivat huojentuneita myös erosta koska isä vain joi.
      Kun elin lasten kanssa kolmestaan reilun vuoden tapasin uuden miehen jonka kanssa muutin yhteen kolmen vuoden seurustelun jälkeen.
      Lapset hyväksyivät miehen ja tulivat hänen ja hänen lastensa kanssa hyvin juttuun.
      Olin tehnyt lapsilleni selväksi että jos minä en jaksa heidän kanssaan, he saavat muuttaa isänsä luokse asumaan, koskaan ei meillä ollut suurempia ongelmaa juurikaan mistään.
      Meillä oli säännöt ja ohjeet kuinka me elämme toistemme kanssa ja mitä kukin saa tehdä tai jättää tekemättä.
      Älä anna tyttärellesi periksi kaiken aikaa, sinulla myös on oikeus elää ja nauttia.
      Emme elä vain lapsiamme varten, muista se.
      Se olisi hyvä idea että tytär muuttaa isän luo joksikin aikaa, ja huomaa sitten kumpi on parempi paikka elää, jos isän luona niin anna mennä.
      Toinen vaihtoehto että lapset asuu viikon isän luona ja sitten taas viikon sinun luonasi, ystäväni lapset tekee juuri noin, ja sanovat että heillä on kaksi kivaa kotia.

    • spk

      Saattaa olla mustasukkaisuus oireita tyttäres taholta, pelkää että hänet unohdetaan vallan.
      Poikanikin on aika kärttynen nykyään, toisaalta oon kyl tuonut viime vuosina ehkä liikaa näytille niitä kokelaita.

    • Ihana elämä

      taitaa olla lapsesi mielessä, menetyksen pelko. Itse ratkaisin samanlaisen tilanteen siten, etten tuonut kotiini uutta kumppania asumaan. Nyt tyttö on kahdeksantoista vuotias ja tuumasi jotta olis se kiva, kun sullakin olis joku. Nyttemmin en enää edes halua ketään tähän. Kaikkeen tottuu, myös yksin olemiseen ja se on oikeastaan oikein hyvä olotila harrastusten ja työn lisäksi :)
      Se on niin, että alukuun haluaa jonkun tupsahtavan siihen elämään mukaan, kun on ikävä toisen luo. No, sekin menee ohi. Mielestäni kaksi vuotta eteenpäin on hyvin lyhyt aika ja sen jälkeen voi eää ihan omien toiveittensa mukaan.

      • 6458togl

        tekstiä !


    • ero jutut on aina vaikeita lapsen kannalta ja sen voi ottaa joskus liianki raskaasti, meinaan siis just sitä että ku ei hyväksy vanhempiensa uusii kumppaneita. nuoret ei välttämättä osaa katsoa asiaa ku sillä yhdellä, 'väärällä' tavalla. kaverinki vanhemmat eros tossa vuos sitte, ei ollu niin hirveen onnellisii, oli kuitenki ollu naimisissa koko tän mun kaverin iän ajan. se oli sillon joku 19 vuotias. ni ei sekää nähny ku sen yhen puolen. mut nyt myöhemmin ku sen isä seurustelee uuden naisen kanssa ni se on ruvennu tajuu sen että nyt se on onnellinen, samoin sen äiti, ja sehän se tietenki tärkeintä on.

      jossain vaihees on vaan ruvettava ajattelee vähä enemmän omaa napaa. kyllä ne lapsetki rupee tajuumaan pian et tärkeintä on se että te olette onnellisia.

    • turna

      Lapaset toki ymmärtävät paljon mutta he ovat kuitenkin edelleen lapsia. Meinaan vaan sitä että ei tyttäresi välttämättä vaan voi sille mitään että tulee niiin perkeleen mustasukkaseksi että ei enää järki kuljepäässä. Sehän on aivan normaalia teinille ja se on normaalia vielä monelle läpi aikuisuuden.
      Koska kuitenkin olette asioista puhuneet ja selittäneet tilanteen ym ym niin luulen että kunhan parivuotta vierähtää ja hormoonit rauhottuu niin eiköhän se rauha sitten lopulta palaa.
      Niin se vaan menee.

      itse en lapsia omista mutta monta pikku siskoa ja veljeä on ollut (ja on edelleen) ja on sieltä joskus tullut nyrkistäkin kun on kysynyt ovesta sisääntulijata että "mitä kuuluu?"
      ja ne kaikki on mukavia nykyään =)

    • -karvapää-

      lapset EI päätä mitä vanhemmat tekevät. muuttakoon isälleen jos ei homma toimi. parin vuoden päästä muuttaa muutenkin omilleen, että opetelkoon kestämään...

    • AK

      Moi ja ikavää.Kyllä se niin on että lapsen tahto on vanhempien taskussa jos niin haluaa.Kyllä se ex äijä joutuu otamaan kantaa asiaan,ottaahan hän muihinkin asioihin.Jos mikään ei auta ,silloin on annettava jonkun muun tehdä se.Tyttö varmaan vastustaa tätäkin mutta silloin systeemi pitäisi toimia ihmisten eduksi.Toivonkin ettet anna lapsen vaikuttaa suhteisiisi,kyllä tyttö sen tajuaa jos ei aivan idiootti ole.Asiaa voisikin tiedustella,josko läääkärillä pitäisi käydä.Tulema varmasti on täydellinen välirikko,kuinka pitkä sitä ei kukaan tiedä.On se vaan kova paikka tytölle kun huomaa mikä ääliö hän on ollut.Sattuu olemaan että Äiti on aina siis aina lapsen turva,tuki ja rakkauden kohde.Koita jaksaa.

      • kekkkkee

        ...on kateellinen kun on puutteessa. Lainaa miesystävääsi nyt toki tyttärellesi. Kunnon kyyti tekee poikaa ja kyllä se siitä tokenee :)


      • j-onne

        Tunnen erään viisaan miehen, joka erottuaan ei alkanut seurustella, vaan teki lapsille selväksi, että he ovat tärkeimmät. Ihminen ei kuitenkaan loputtomasti jaksa yksin. Viisas mies tapasi naisen, mutta tapasi tätä vain silloin kun lapset olivat äidin luona. Monta vuotta kuluin, ennen kuin hänen lapset edes kuulivat uudesta kumppanista. Luulen että mies aavisti lastensa pelot ja mahdoliset reagointi tavat ja halusi välttää satuttamasta lapsiaa. Hänen lapset olivat myös teini iässä. Lasten äiti tapasi uuden miehen ja erosi myös hänestä. Nämä lapset ovat ystäviäni ja tiedän, että he kantavat kaunaa äidilleen. Ihailen suuresti tätä miestä ja hän on esikuvani miehenä. Minulla ei itsellä ole vielä lapsia ja toivon, että pystyn tulla yhtä viisaaksi, kuin tämä mies, ennen kuin saan omia. Tästä ei varmaan ole enään apua, kun tilanteesi on jo noin pitkällä, mutta toivotan voimia ja viisaita valintoja.


    • tyttö17

      En voi uskoa minkälaisia kommentteja täältä tulee AIKUISILTA ihmisiltä.

      "Teinit manipuloivat, voi luoja mitä hirviöitä!"

      Olen itse 17-vuotias tyttö, ja ymmärrän tyttäresi käytöksen hyvin. Omat vanhempani ovat olleet eron partaalla jo vuosia, sitä vielä toteuttamatta.
      Silti se tuntuu todella pahalle, ja tiedän, että jos he eroaisivat, en kestäisi sitä, vaikka näin VANHA jo olenkin, kuten moni on ylhäällä todennut. Ikänihän on selvä merkki sille, että minun täytyy hyväksyä kaikki ja ymmärtää, että eihän syy minun ole, jatketaan vain elämää.

      Tietenkin tyttäresi käytös on sopimatonta, ja ansaitset oman elämäsi.
      Mutta silti, oletko miettinyt sitä, mitä tekisit jos tyttäresi olisi aluksi puhunut kanssasi rauhallisesti ja sanonut, ettei haluaisi vielä uutta ihmistä kuvioihin, ettei olisi valmis siihen? En usko, että olisit siltikään luopunut suhteestasi tai muuttanut toimintaasi milläänlailla, sellaisen kuvan tekstistäsi saa. Tyttäresi kuulostaa epätoivoiselta. En voi valehtelematta sanoa, ettenkö itse reagoisi samalla tavalla.
      Vaikka olemme jo niin VANHOJA, on reagointi tuollaiseen vaikeaa, eikä itselläni, kuten ei varmasti tyttärelläsikään, ole uskoa siihen, että puhuminen auttaisi.
      Mitä muita vaihtoehtoja sitten jää jäljelle? Kapinointi,huutaminen, sopimaton käytös, kaikki, millä saa purettua oloaan, vaikka se toista kohtaan väärin onkin.
      Tässä kohtaa moni AIKUINEN varmasti toteaa, kuinka itsekkäitä ME TEINIT olemme, kun ajattelemme vain itseämme ja toimimme sopimattomasti toisia kohtaan, mutta ennen sen tekemistä, katsoisin hieman laajemmin, asiat eivät ole niin yksisuuntaisia.

      Ajattelette varmaan, että nytkin joku teini täällä vaan taas manipuloi teitä aikuisia oman pillinsä mukaan.

      Ette voi pistää sanoja teinienne suihin, ette pääse heidän päänsä sisälle. Näin ollen, en ikinä, IKINÄ, heittäisi tuollaisia "manipulointi" ja "hirviö" syytöksiä KENESTÄKÄÄN.

      Toivon, että te AIKUISET, miettisitte hetken, ennen sanomisianne.

      • skörä

        Hienoa, tyttö 17!
        Kiva kun joku puhuu vähän järkeä näille fiksuille aikuisille.
        "Laita kunnon rajat, pysy jämäkkänä, tee selväksi ettei sua voi kieltää tapaamasta uutta äijääs" jne.
        Mihin jäi järki? Kyllähän se Buranakin kivun lievittää mutta paras keino taitaa kuitenkin olla että pistetään se murtunut jalka pakettiin. Jos joku ei vielä tajunnut niin tässä tapauksessa rajat = burana ja rakkaus = kipsi. Päähenkilö kaipaa varmuutta siitä että siitä välitetään eikä sitä että vastataan sen käytökseen samalla mitalla. OLKAA AIKUISIA!


      • Turvallisuuden kanna

        Hienoa tekstiä vaikka en edes kokonaan lukenutkaan. Aikusten älyttömistä ja varsinkin äitien "rähinä" ehdotuksista olen kauhuissani. Samaa toivon todella että, nämä "aikuiset" ajattelisi toimintaansa ja sen kiroittamista sekä toteuttamista nuoriaan kohtaan.

        Harkittua ja arvokasta tietoa on tekstisi kun vain menis perille. Varmaan kestät kaiken mitä eteen tulee sillä olet "aikuisempi kuin vanhemaat.

        Nm: 3 teini lapsen isänä kerron kokemuksesta.


    • Kenkura

      - Aloitit ilmeisesti ensimmäisen seurustelusuhteen melko pian eron jälkeen. Vaikka itse olit tunnemielessä eronnut jo kauan sitten ja ihan konkreettisestikin tehnyt eroa jo useita vuosia, oli ero varmasti uudempi asia lapsellesi, eikä hän ollut siitä tuon uuden suhteen alkaessa vielä ollenkaan toipunut.
      - Olet ilmeisesti romanttisesti rakastunut uuteen kumppaniisi. Koeta muistaa, että arjessa (yhdessä asuessa) tuo suurin hehku laimenee lähes aina muutamassa vuodessa. Oletko varma, ettet näe ystävääsi turhankin ruusunpunaisten lasien läpi tällä hetkellä?
      - Miksi sinulla on kiire suhteeseen? Olisiko kariutuneen pitkän avioliiton jälkeen hyvä ottaa rauhallisesti ja opetella elämään itsenäisesti ennenkuin aloittaa uutta (uusia) "tiivistä" suhdetta? Onko sinulla tai uudella kumppanillasi vielä lapsentekohaaveita, joka tietysti voisi olla yksi syy sille, että haluaa yhteistä elämää? Jos tuollaisia tarpeita ei ole, suhde saattaisi pysyä tuoreempanakin kun tapaisitte kahden kesken "vapaaviikonloppuina" ainakin toistaiseksi (voisiko lapsi olla hieman enemmän isällään, jolloin saisit omaa vapaata aikaa). Miksi on tarpeellista tuoda lapselle tuntematon mies sotkeutumaan vaikeaan uusperhedynamiikkaan ja samalla tuoda ristiriitoja vielä varsin tuoreeseen rakkaussuhteesenne? Onko todella tarpeellista tuoda miestä kotiinne, ettekö voi tavata miehen luona, voithan piipahtaa siellä siinä kuin ystäviesi luona ja harrastuksissa jopa arki-iltoinakin?
      - Erosta: Miksi ette halunneet odottaa eroa vielä muutamaa vuotta, kunnes lapsi olisi ollut omillaan? Ymmärtäisin, jos teillä oli paljon riitoja, väkivaltaa, riippuvuusongelmia, oliko sellaista? Olihan teillä ollut jo huonoa suhdetta vuosia, mistä tuli sysäys erolle? Monesti suhteessa, jossa ei sinäänsä ole mitään vikaa, mutta suhde on vain jotenkin väljähtänyt, tahto rakastaa on loppunut, lopullinen sysäys eroon tulee siitä, että on ihastunut uuteen ihmiseen, oliko teillä ehkä niin?
      - Jokaisella aikuisella on oikeus määrätä omasta elämästään, mutta valta sisältää myös vastuun. Mieti mikä on tärkeintä omassa elämässäsi. Sinulla on valtaa myös lapsesi yli, mieti mikä on lapsesi parhaaksi. Muista myös, että lapsen henkinen ja ruumiillinen turvallisuus on kaikista tärkeintä.
      - Järjestät varmasti kahdenkeskistä aikaa uuden kumppanisi kanssa. Milloin olet viimeksi käynyt kahdestaan tyttäresi kanssa elokuvissa, lenkillä, ehkäpä pienellä viikonloppumatkallakin tai vaikkapa vain kotisohvalla katsellut kahdestaan tv-elokuvan.
      - Haluaisit pian päästä uuden elämän alkuun. Saan kuvan, että sinulla on jonkinlainen melko tarkka näkemys/haave siitä millainen se uusi hyvä elämä olisi. Tyttäresi ei ehkä jaa saamaa haavetta eikä hänellä ole samanlaista näkemystä hyvästä tulevaisuudesta.

      - Uusi suhde voi näyttäytyä lapsen kannalta hyvän kodin rikkojana, jos suhde alkaa hyvin pian eron jälkeen (tai jopa eron aikana).
      - Voi olla, että lapsella on haavekuvia, että palaisitte vielä isän kanssa yhteen. Uudet kumppanit uhkaavat tätä haavekuvaa.
      - Ennen lapsella oli yhtäaikaa kotona läsnä sekä isä että äiti, nyt siellä on vain jompi kumpi ja siitäkin osan aikaa uhkaa varastaa äidin uusi kumppani.
      - Lapsen on vaikea uskoa, että rakkautta riittäisi hänellekin. Tilanne voi jossain määrin väliaikaisesti olla tottakin, jos vanhempi on kovin rakastumisen huumassa uuden kumppaninsa kanssa.
      - Uusi kumppani, vaikka se olisi äidille jo kovin tuttu ja rakas, on lapselle aivan uppo-outo ihminen. Tämä täysin outo ihminen alkaa oleskella äidin luona, joka on myös lapsen koti. Lisäksi hän on aikuinen ja sitä kautta hänellä on valtaa lapsen yli. Minusta jonkin asteinen varautuneisuus on ihan tervettä lapselta vieraiden aikuisten (ja auktoriteettien) suhteen.
      - Lapsesi perusturvan ja rakkastettuna olemisen tunne on järkkynyt perusteellisesti erotessanne. Hän vaatii paljon vakuuttelua, että rakastatte häntä vähintäänkin yhtä paljon kuin ennenkin.

      • Kenkura

        - Näen paljon positiivista siinä, että jaksatte jutella asiasta paljon. Se tuo turvaa ja tunnetta, että jaksat välittää. Lapsi testaa varmaankin nyt juuri sitä, että rakastatko häntä todella ja se, että jaksat selittää ja selvittää asioita kerta toisensa jälkeen luo lapselle uskoa siihen, että et hylkää häntä.
        - Erittäin hyvää on myös se, että hänellä on kavereita ja koulussa ja harrastuksissa menee hyvin. Vaikka regoimiskeinot ovat rajuja kotona, hän osaa ja jaksaa toisessa ympäristössä käyttäytyä "normaalisti". Läheisimmille ihmisillehän nämä rankimmat asiat tietysti puretaankin. Huolestuisin suuremmin vasta sitten, jos paha olo alkaa näkyä kaikissa tilanteissa. Toki asia vaati selkeästi selvittelyä, jotta kaikilla olisi hyvä olla kotonakin.
        - Täällä kovasti on kehotettu vanhempaa päättämään yksipuolisesti ja laittamaan rajoja. Lasta voi toki käskyttää kovinkin, mutta persoonasta riippuen se voi vaatia myös aika rankkoja keinoja, että käskyt myös saadan perille. Esim. toisilla 16 vuotiailla tiukat rajat vain nostaa uhman pintaan. Pystyisittekö neuvottelemaan kompromissiratkaisun vaikkapa ensin lyhyeksi ajaksi esim. aluksi kahdeksi kuukaudeksi: esim. sanot, että et luovu uudesta kumppanistasi, mutta jos lapsesi lupaa lopetta huonon käytöksen ja kyttäyksen uuteen kumppaniisi liittyen, sinä voit taas luvata jotakin, mikä nyt onkaan tärkein toive lapsellesi (esim. et ainakaan tähän kahteen kuukauteen tuo kumppaniasi yhteisiin kyläilyihin). Sitten teette taas kahden kuukauden päästä uuden sopimuksen jne.

        Vaikka tuossa oli paljon kysymyksiä, en odota niihin vastauksia täällä nettipalsoilla. Lähinnä ajattelin, että jonkinlaisen pohdinnan pohjaksi noita voisi käytellä.


      • 2v. eron jälkeen

        Pari selvennystä, jotka kumoavat muutaman seikan kirjoituksestasi - muuten sisällöltään olet tehnyt hyviä huomioita, joihin yritän kovasti kiinnittää huomiota.

        Mikäli toisesta ihmisestä välittää ja rakastaa tällä iällä aidosti ja oikeasti niin tuota väljähtymistä ei välttämättä tapahdu. Riippuu kahden ihmisen välisestä suhteesta, miten kumpikin sitä luotsaa yhdessä hyvän vuorovaikutuksen ja riittävän latauksen kera.

        Valitettavasti tässä iässä on aina skeptinen eikä elämä näytä kylläkään ruusunpunaiselta siltä osin mitä ajattelit.
        Minulla ei todellakaan ole tai ollut kiire suhteeseen päinvastoin. Mutta uskon jonkinlaiseen kohtaloon, että joskus tiellesi voi osua ihminen, joka vie jalat alta ja mikä ihaninta, kun on vapaa ts. sinkku voikin aloittaa tälläisen ihmisen kanssa todellisen suhteen ja katsoa kuinka pitkälle se kantaa.

        Emme tapaa viikolla, vaan olen viikot lasteni kanssa. Tapaamme lähinnä viikonloppuisin ja niinä viikonloppuina kun lapset ovat kanssani hän todellakin lähtee kotiin yöksi ja kunnioittaa lasten mielipidettä siltä osin ja meillä EI OLE lastentekohaaveita laisinkaan!

        Joskus ei voi itse vaikuttaa eropäätöksen lopulliseen syntymiseen ja sen ajoitukseen vaan mies antaa vastauksen, kun häneltä sitä kysytään karrikoidusti todeten.
        Siksi eron pitkittäminen ei tullut kysymykseen. Ihastumisia ei ollut tuolloin toiseen ihmiseen, ellei ex.miehelläni sitten ollut jo silloin suhde olemassa, sitähän en voi tietää.

        Olemme käyneet yhdessä shoppailemassa, syömässä, viime kesänä teimme pikkumatkan tyttöjen kanssa.
        Vietän heidän kanssaan paljon aikaa. Joskus taloudellinen tilanne ei salli kovin suurimuotoisia matkusteluja. Lähtisin oitis ovesta lenkille tytön kanssa, jos hän vain tulisi tai istuisi vieressäni katsomassa telkkaria. Mutta tähänkään ei voi ketään raahata tai pakottaa...


    • tellanova

      Kun tyttäeresi menee isänsä luokse lähde sinä meis ystäväsi kanssa jonnekkin muualle ihan kahdestaan !! se viikonloppu kun he ovat isänsä luona niin se on sinun omaa aikaa,, tyttäresi ovat jo niin isoja että jos heillä pitää päästä käymään kotona silloin kun ovat isänsä luona niin voivat siellä pistäytyä,, ja sinä nautit vapaasta ,, vaikka jossakin kylpylässä,, mökillä,, tutun luona,, jossakin ihan pois,, ja et ole velvollinen kertomaan missä olet ollut ! myös sinulle kuuluu eron jälkeinen elämä kuten myös ex miehellesi myös mutta hänhän siitä nauttii kun ei tarvitse olla tyttöjensä kanssa koko aikaa,,,
      tyttäreisi käytöksestä pitäisi sulla puhua jollekkin ammatti auttajalle, ja tyttärelle itselle,, ei tuollainen terroristi voi hallita koko perhettä

    • Voi ziisus

      Laita se pöksyissäs kihelmöivä kissimirria aisoihin pariksi vuodeksi jolloin tyttäresi on täysi-ikäinen ja tulee todennäköisesti muuttamaan pois luotasi.
      Sinun velvollisuutesi on ensisijaisesti ajatella lastasi (tosin et sitä tehnyt erotessakaan) saattaen hänet aikuisuuteen.Jos hermosi moisesta,"tyttären ymmärtämättömyydestä riijuitasi kohtaan", romahtavat hae apua psykiatrilta!
      Kait sinä aikuisena naiskentelut osaat hoitaa muuallakin kuin kotonasi lasten silmien alla?!

      • aah

        Älä vaan piilota mirriäs, vaan kuuntele mirrisi ääntä. En voi elää ilman miestä päivääkään ja tehkää vaan naiset niin, miltä mirristänne tuntuu. Älkää kuunnelko näitä puutteessa olevia. Kun mirri voi hyvin, mammakin voi hyvin. Kyl seksi ja oikee mies pistää suun hevosenkengälle....


      • minäminäminäminäminä
        aah kirjoitti:

        Älä vaan piilota mirriäs, vaan kuuntele mirrisi ääntä. En voi elää ilman miestä päivääkään ja tehkää vaan naiset niin, miltä mirristänne tuntuu. Älkää kuunnelko näitä puutteessa olevia. Kun mirri voi hyvin, mammakin voi hyvin. Kyl seksi ja oikee mies pistää suun hevosenkengälle....

        Aivan, vastuuttomille seksiaddikteille, jotka vielä lisääntyvät...


    • Elämänarvot

      Raamattu sanoo: Joka eroaa, erotkoon. Pysyköön naimatonna. / Joka nai eronneen, tekee huorin.
      Lapsellasi ei ole mikään pakko hyväksyä "uutta" kaveriasi.
      - Et olisi voinut sälyttää suurempaa taakkaa lapsesi harteille.
      - Kehtaat kerjätä vielä täällä myötätuntoa. Mene itseesi.

      • Voi hyvä pyssy

        Kehtaat tulla tänne jauhamaan ulkoa opeteltua aivotonta paskaa, mitä silmät ummessa toistat aivojasi turhaa rassaamattaja ja kiitti vaan helvetisti nk. avustasi, kun ihminen välittää rakkaistaan ja hakee joka poulelta lohduttomana apua. En kusipäisempiä ja ahdasmielisempiä ihmisiä tiedä kuin nämä uskonnolliset paasaajaperheet, missä kaikki tuomitaan ja asetutaan johonkin helvetin kaikki tietävän Jumalan asemaan. Ette usko miten naurettavaksi saatanan kusipäät ittenne ja perheenne teette.

        Mene takas opettelemaan lisää raamattua, ei tarvitse aivojakaan kuin ulkoa opetteluun.
        Tämä ihminen ei todellakaan ole täällä kerjäämässä mitään myötätuntoa, idiootti, vaan lähimmäiserakkautta omaa perhettä ja ystäviään kohtaan. Hyvinpä olet raamattusi lukenut paskapää.
        Sitäpaitsi uuden miesystävän ei tarvitse millään muotoa miellyttää, mielistellä tai kalastella suosiota lapsiltaa ja ei todellakaan ole edes tarkoitettu lasten kaveriksi, vaan kasvattajaksi tai huoltajaksi sitten joskus mahdollisesti jatkossa.

        Raamattu sanoo: "Joka eroaa, erotkoon. Pysyköön naimatonna. / Joka nai eronneen, tekee huorin."

        Huhhuh, mitä paskaa, ihminen, joka on kärsinyt juoposta ja väkivaltaisesta suhteesta, ei olisi oikeutettu onneen ja todelliseen rakkauteen tän raamatun vääristelijän mielestä. Tuon logiikan mukaan kaikki uusioperheet ovat pelkkiä huorintekijöitä. Ei jumalauta, voiko ihminen oikeasti olla noin saatanan idiootti?????


    • miska57

      Sama se on miehelläkin,lapset reakoivat mutta eipä sille mitään voi ja kai loppuu aikanan,,,toivottavasti.On vain jaksettava ja ymmärrettävä, on vanhempien homma.

    • Olen itse käynyt tuon saman läpi. Itsellä oli avioliitto 14 vuotta henkisen väkivallan uhrina mieheni puolelta. Olimme tunteneet ihan teini iästä saakka toisemme. Seurusteltiin 2 vuotta sitten olimme 3 vuotta kihloissa ja vasta sitten muutimme yhteen ja menimme samantien naimisiin. Koko painajainen alkoi jo silloin ihan avioliiton alusta saakka. Tyttö syntyi 2 vuoden avioliiton jälkeen. Koko odotusaika oli minulla kuin painajaista exäni käytöksen takia. Meillä ei ollut alkoholi ongelmia, koska emme niitä käyttäneet. Exä vain kohteli minua kuin paskaa. Kun odotin tytärtäni hän heitti minua lujaa vatsaan appelsiinillä ja kun sanoin siitä, että et yhtään näköjään ajattele, että mitä siellä on, niin vastaus oli, että paska siellä on. Kaikkiaan 16 pitkää yhteiselon vuotta kestin tätä, kun en päässyt hänestä millään eroon, kun hän kuitenkin roikkui minussa, kun takiainen, vaikka ei edes koskenut minuun, enkä minä saanut koskea häneen. Yhden 5 vuotta, jopa nukuimem eri huoneissa hänen tahdostaan. Virallisen eron jälkeen hän tunki takasin meidän elämään ja myönsi olleensa kamala mu**** ja ei ymmärrä että miten saattoi käyttäytyä niin. Tein rajun virheen, kun otin hänet takaisin ja tyttö halusi hänet takaisin. Tyttö oli silloin 12 vanha. Pieleen meni lopullisesti se aika, mitä asuimme vielä yhdessä oli, kuin olisi helvetissä ollut. Tässä on niin paljon muuta, mitä en jaksa tähän laittaa, mutta lopulta tuli kohdallani se piste ja etsin exälle asunnon ja pistin hänet sanan mukaisesti ulos. Se oli elämäni paras teko!

      • Jatkuu...
        Jäin tytön kanssa kaksin ja hän ei myöskään hyväksynyt minulle uutta kaveria. Siitä alkoi uusi painajainen. Tyttö kävi kiinni minuun, hän oli silloin 14 vanha. Hän hakkasi minua ja kun kävi karatessa sain monet potkut kylkeeni häneltä. Vanhemmat eivät uskoneet, että tyttö oli muka noin raju minulle ja en saanut apua mistään. Olin todella yksin. Kirjeenvaihto kaverista löysin itselleni sitten uuden aviomiehen. Minulla oli silloin tasan 2 vaihtoehtoa. Kaverini muuttaisi luokseni monen sadan kilometrin päästä ja kaikki menisi pieleen tytön takia, kun hän oli todella mahdoton, tai vien tytön joksikin aikaa äidilleni, että saan olla rauhassa ja tutustua uuteen kaveriini rauhassa. Se oli kamalan vaikea päätös ja kysyin lopulta asiantuntijalta neuvoa, joka sanoi, että nyt on aika ajatella myös itseäni, että uhraukset riittää minun osalta muiden hyväksi nyt. Kirjekaverina tunsin uuden mieheni noin 8 kuukautta, soittelimme usein ja näimme vain kaksi kertaa, ennen kun hän muutti luokseni. Tokalla kerralla menimme kihloihin ja siitä eteenpäin 3 viikkoa hän sitten ajoi satoja kilometrejä tavaroineen luokseni. Vaan 2 iltaa ennen, sitä pakkasin tytön vaatteet ja tavarat sanoin, että nyt menet mummulle asumaan 3 kuukaudeksi. Kumpikin pisti itkua, mutta ei ollut muuta vaihtoehtoa silloin. Itse olin henkisesti aivan loppu kaikesta. Oli vielä syksyinen sateinen ilta, kun vein tytön äidilleni. Äiti asui ihan vain kilometrin päässä minusta. Sovin tytön kanssa, että 3 kuukauden huilin jälkeen hän tulee sitten takaisin. Siinä kävi sitten niin, että hän ei tullut takaisin, siinä meni sitten 5 vuotta. Hän ei ollenkaan halunnut minuun mitään yhteyttä ja minä kärsin siitä melkoisesti, mutta asiantuntija sanoi minulle, että kyllä se tyttö vielä tulee sieltä ja ottaa itse yhteyttä. 5 vuoden jälkeen yhtenä aamuna hän sitten soitti minulle ja tapasimme ja siitä saakka olemme olleet minä, mun nykyinen aviomies, sekä tämä mun exä kaikki hyviä kavereita keskenämme. Tyttö käy yhäkin meidän kanssa ajelulla ym. missä käymme aina, kun on vielä sinkku. Olen nyt ollut toisessa avioliitossani kohta 16 vuotta ja mieheni on minua 19 vuotta nuorempi, kiltti, kunnollinen ja vielä komeakin mies. Koskaan hän ei ole sanonut minulle yhtäkään ilkeetä sanaa. En ikinä kadu sitä, mitä silloin jouduin tekemään, jollen olisi niin tehnyt, niin asiat ei olisi nyt näin hyvin meidän kaikkien kesken. Exäni muistaa meitä aina Jouluna, kuten mekin häntä ja samoin myös synttäreinä.Kaksi kertaa exäni ja nykyinen mieheni ovat yhdessä muuttaneet tytön tavaroineen ym. Joten ei vihoissakaan olo kannata, koska elämä on niin lyhyt. Silloin kun tämä nykyinen mieheni tuli tyköni, enkä sen tarkemmin ollut tuntenut häntä, kuin kirjeiden ja puhelimen avulla ja vain ne 2 lyhyttä tapaamista oli, niin sanoin äidille, että se on nyt, kuin hyppäisi jyrkänteeltä tutemattomaan, mutta otan sen riskin, ei voi käydä enää huonommin ja se riski kannatti! Tuo minun tyttö asui myös exän luona 3 vuotta ja se oli yhtä riitelyä heillä keskenään, kuten hän riiteli myös äitini kanssa, minkä takia hän sai muuttaa isänsä luokse 2 vuoden jälkeen, koska ei halunnut olla meidän kanssa, eikä äidin terveys kestänyt sitä enää. Niin äiti ja isäpuoleni, sekä exäni, myös näkivät, että tytön kanssa ei todellakaan ollut helppoa, kun hän oli niin mahdoton siihen aikaan, kaikki alkoi hänellä koulukiusaamisesta, josta kiusaajat sitten onneksi kyllä jäivät kiinni) Tyttö sai anorexian sen takia ja kävi terapiassa monta vuotta psykologilla. Nyt on kaikki hyvin meidän kaikkien kesken, joten toivotan sinulle tsemppiä ja rohkeutta toimia sillä tapaa, kun parhaaksi näet ja tunnet. Ei pidä polttaa itseään loppuun. Tärkeä se on sinunkin elämäsi!


    • Niksi ismon veli

      Pistä välit poikki tyttärees.

    • siperia opettaa

      tee tyttärillesi selväksi että et tule muuttamaan yhteen miehen kanssa, niin kauan kuin tyttäret ovat alaikäisiä. menneisyyden vääristä valinnoista joutuu valitettavasti maksamaan. tässä tapauksessa hinta on se, että joudut odottamaan uutta onnea, kunnes lapsesi ovat kunnolla aikuisia. kunhan lapset saavat kuulla, että heidän kotiinsa ei muuta ketään, eikä heidän tarvitse nähdä miestä, sitten varmaan rauhoittuvat. voit jutella miehen kanssa puhelimessa, voitte viettää aikaa kahdestaan viikonloppuisin tai käydä jossain, mitä ikinä haluattekin. mutta mies ei ole tekemisissä tyttäriesi kanssa.

      uskon, että tämä on paras ratkaisu kaikille. tyttäresi ovat kohta aikuisia. sitten alkaa sinun aikasi. teillä on koko loppuelämä aikaa olla yhdessä miehen kanssa. sinun ei tarvitse uhrata koko eläämäsi, mutta kuten sanoin, tekemistään virheistä joutuu maksamaan. et voi olettaa, että tyttäresi hyväksyvät vaihtuvat miehesi.

    • Entinen teini

      Olin itse aikoinaan tuo kiukutteleva tytär. Nyt olen 37-vuotias kolmen lapsen äiti. Pelkäsin tuolloin kuollakseni, ettei äitini enää ehtisi välittää minusta ja uusi mies veisi äitini kiinnostuksen ja innostuksen kokonaan niin, ettei minulle jäisi aikaa eikä rakkautta. Suuren ihastuksen myötä äidin kiinnostus tietysti myös muuttuikin melkein pelkästään uuden miehen ympärille eikä teini-ikäisen kiukuttelu takuulla helpottanut äidin rakkauden osoittamista minulle. Lisäksi uusi mies toi meidän kahden perheeseen omat hyvinkin tiukat sääntönsä, joita piti sitten noudattaa riippumatta siitä oliko niissä mitään järkeä tai miten ne muuttivat meidän perheen aikaisempia tapoja.

      Teini-ikäisen kiukuttelu on varmasti raskasta ja haluat jo itsellesikin jotain muuta kuin pelkkää vastuuta.
      Tilannetta varmasti helpottaisi se, että sopisitte ajat, jolloin vietät aikaa lastesi kanssa kotona tai esim. omissa yhteisissä harrastuksissa ja joihin uusi mies ei millään tapaa kuulu. Tämä auttaisi tytärtäsi (ehkä molempia) hyväksymään sen, ettei mies vie sinuakin pois heiltä. Eron myötä isä on jo tavallaan "poissa", vaikka lapset olisivatkin hänen luonaan joka toinen viikko.

      Lapset tarvitsevat eron jälkeen hämmästyttävän paljon vakuuttelua siitä, että ovat tärkeitä vanhemmilleen eikä heitä hylätä. Teini-ikäiset testaavat rakkautta ja sen riittävyyttä uuvuksiin asti. Manipulointikeinot ovat takuulla moninaiset ja "isä on parempi tyyppi" -heitot ovat itsestäänselviä kaikissa ristiriitatilanteissa.

      16-vuotias on kuitenkin sen ikäinen, että hänen on ymmärrettävä myös se, että sinä tarvitset omaa aikaa ja ihmissuhdetta lastesi lisäksi. Häneltä voidaan vaatia kohteliasta käytöstä sekä sinua että muita kohtaan. Tuollainen käytös ei ole hyväksyttävää edes lapselta.

      Teini-ikäiselle se, että menetät malttisi ja korotat äänesi on tietynlainen voitto ja samalla todiste siitä, että oli oikeassa ja sinä et välittänytkään hänestä. Todella tärkeää on se, että pystyt keskustelemaan asioista rauhallisesti ja hermostumatta, vaikka tyttäresi kiehuisi kuinka.

      Toivottavasti saatte asiat selvitettyä niin, että kaikilla on hyvä olla kotonanne.

    • Ei se ero satu ainoastaan isään ja äitiin.... lapset siitä yleensä kaikkein eniten saavat kärsiä. itse en hyväksyisi toisen vanhempani "uutta". Kyll se eroaminen alkaa jo pitkan aikaa ennen niiden papereiden tayttamista, eivatka lapset nyt niin tyhmiä ole etteivät ole sitä vanhempien käytostä huomanneet jo kauan aikaa sitten. Ero on kahden ihmisen ilmaisu olla välittämästä kenestäkään muusta kuin itsestä. Omat lapseni ovat vielä alle kouluikäisiä, mutta en voisi koskaan kuvitella antavani heille surua ja murhetta omien itsekkäiden halujeni takia. Ellei siihen ole tosi pakottavaa syytä esim. heidän turvallisuuden takaaminen.

      Osan ottoni kaikille kärsiville osapuolille.

    • Itsellesi

      Mitä tunteita ja vastuita osoitit itse oikeasti perheellesi ja suhteellesi!

      Onnellisuus mitä olet lähtenyt hakemaan ja jatkamaan ehkä jopa omaa kokemaasi seuraavaan sukupolveen on nyt vain edessäsi.

      Teini tai ei lapset tajuaa totuuden ja turvattomuuden sekä joutuvat kokemaan "nykyvanhempien" onnen etsinnän ja lasten hyväksikäytön välineinä toista kohtaan.

      Lasten tulisi olla turvassa ja vastuisen vanhemman luona onni tulee siitä kaikille. Uusia kumppaneita etsivä vanhempi on toinen lapsiteini lapsille ja he tajuaa miten hukassa on äiti itse.

    • Mää Vaa

      Hänellä on oikeus olla hyväksymättä sinun uutta miestäsi.

      Hyvä että tyttärelläsi on oma mielipiteensä ja toimii sinnikkäästi sen puolesta mitä oikeana pitää. Harvinainen piirre noin nuoressa, hän pääsee elämässä vielä pitkälle.

      • Saturnuksen_Kuu

        Tytärkin saattaa itse olla vaikka henkisesti tasapainoton tai häiriintynyt kun käytös on tuollainen. Normaali lapsi ei noin käyttäydy. Satun olemaan asiantuntija ja tiedän nämä asiat. Paras ratkaisu todella olisi jos voisit saada tyttäresi asumaan isälleen tai muulle sukulaiselleen edes joksikin ajaksi, niin tilanne tasoittuisi. Ei sinun kuulu elää pelkästään teini ikäisen hankalan tyttäresi ehdoilla. Sinä päätät, eikä hän, mitä omalla elämälläsi teet. Täällä nyt on näkynyt monia kielteisiä ehdotuksia sinulle, että tytär otettava huomioon, tuollainen väittäminen on kehittymättömyyttä ja lapsi ei ole se joka perheessa sanelee vaihtoehdot. Tuollaisesta kasvaa muutaman vuoden kuluttua tyranni muuten. Jos itse olet varma uudesta suhteestasi niin anna palaa vaan.


    • <3

      Tervehdys!

      Olen ollut itse samanlaisessa tilanteessa, mutta vain lapsesi asemassa. Käytökseni äitiäni kohtaan ei kuitenkaan ollut niin uhkaavaa kuin sinun lapsesi käytös on.

      Minun tilanteessani kysymys ei ollut siitä etten olisi hyväksynyt äitini uutta puolisoa, vaan siitä, että elin koko nuoruuteni siinä pelossa että menetän äitini uudelle miehelle. Olin menettänyt jo isäni vanhempieni erotessa ollessani alle kymmenvuotias. Koin uuden miehen uhaksi itselleni, enkä tämän vuoksi edes periaatteesta halunnut hyväksyä häntä. Minäkään en halunnut olla äidin uuden puolison kanssa missään tekemisissä ja protestoin aina äitiä vastaan kun mies tuli meidän luokse. Olisin halunnut omistaa äitini kokonaan yksin. Pelkäsin jääväni yksin, jos mies veisi äitini.

      Tänä päivänä, yli kaksikymmentä vuotiaana, ajattelen asiaa yhä, mutta olen jo hyväksynyt tilanteen täysin. Ymmärrän silti täysin ne tunteet ja pelot, joita nuorena koin. Äitini sanoi minulle nuorena, että on hänelläkin oikeus onneen. Minun mielestäni lasten olisi kuitenkin kuulunut olla hänelle aina sijalla yksi. Tänä päivänä ymmärrän miten kohtuuton olen ollut hänelle, sillä hän on aina huolehtinut hyvinvoinnistani ja tehnyt kaiken jotta minulla olisi hyvä olla.

      En ole ikinä kertonut äidille niistä tunteista, joita nuorena koin. Toivon, että sinä pystyt keskustelemaan tilanteesta oman lapsesi kanssa, sillä hänellä voi olla sisimmissään samanlaisia pelkotiloja. Voimia!

    • MinäE.

      Itse oon 20 vuotias tyttö jolla on 15 vuotias pikkuveli, en oo asunu kotona 14 vuotiaasta asti mutta veli asuu vieläkin, vanhmmillani on kolme vuotta vanha talo ja kai se sanonta pitää paikkansa että jos suhde kestää talon rakennukset se kestää kaiken, meidän vanhemmille ei niin käynyt. Nämä kolme vuotta on ollut aika paskaa aikaa niiden välillä ja tilanne on nyt ilmeisesti se että äiti on muuttamassa pois.

      Muuten olen helpottunut tilanteesta, koska ei heillä oo mitään järkeä asua/olla yhdessä jos se ei vaan suju..Mutta ongelma tässä onkin se, että vaikka olen jo 20, oksettaa ajatus siitä että mulla ois sitten isäpuoli tai äitipuoli tai molemmat. Kai se johtuu siitä että kun koko ikänsä on nähny vanhemmat yhdessä ja elänyt niiden kanssa perheenä, tuntuu pahalta kun ne vaihtavat toisensa johonkin toiseen.
      Vaikka tekeehän muutkin niin, olen itsekin tehnyt, jos mies ei tunnu oikeelta vaihtaa sen parempaan :)
      Minun mielestä pitäis ymmärtää lapsiaan jotka reagoi agressiivisesti tilanteeseen..sehän on ihan ymmärrettävää!! Lapset on syntyneet maailmaan missä on yks isä ja äiti ja sitten kun ne on teini-ikäisiä niiden pitäis tottua siihen että tilalla ois sama isä ja äiti mutta molemmilla uudet isi ja äiti ehdokkaat.
      Jos lapsi on pieni kun vanhemmat eroaa tilanne on ihan eri...tuollainen 16 vuotias tajuaa jo niin paljon elämästä ettei asiaa ole helppo sulattaa.

      Erot on paskoja jokaisen näkökulmasta, niin lasten kuin vanhempien. Itse toivon että sitten kun minulla on lapsia voisin olla saman miehen kanssa eikä tartteis läpi käydä tätä samaa niinkun omat vanhemmat.

      Tiedän että joku kirjottaa tänne ettei ole kanssani samaa mieltä jne jne jne mutta kerroin vain asian omastanäkökulmastani, siinä lapsen asemassa jonka vanhemmat eroaa.

      • tasapuoli

        asialla on kaksi puolta ja me emme tiedä mitä tytär ajattelee, olemme kuulleet vaan äidin vuodatuksen, olis kiva kuulla myös tyttären mielipiteet, niin olisi helpompi auttaa. Jokainen puhuu vain omasta puolestaan.


    Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Veroaste on Suomessa viitisen prosenttiyksikköä liian matala

      Veropohjaa on rapautettu käytännössä koko kulunut vuosituhat, jonka vuoksi valtion menoja on jouduttu rahoittamaan velka
      Maailman menoa
      104
      2627
    2. Kyläkauppias ajoi kännissä töistä kotiin

      Ei edes kallis auto estä humalassa ajamista, vaikka luulisi alkolukko olevan sellaisessa jo vakiovarusteena. https://ww
      Maailman menoa
      102
      1705
    3. Tiedän satavarmasti ettet tule koskaan

      Uskaltamaan mitään. Ei me tulla edes näkemään koskaan.
      Ikävä
      67
      1525
    4. EU komissio - EU-elpymisrahoja voidaan käyttää TILAPÄISESTI väärin!

      Espanja ohjasi miljardeja euroja – Nyt EU-komissio teki yllättävän paljastuksen Skandaaliksi noussut Espanjan EU-rahoje
      Maailman menoa
      14
      1236
    5. Kiitos upeasta palvelusta kukkamyyjä

      Kiitos sinulle upea kaunis kukkamyyjä Kuhmon torilla 🌹 Upea iloinen asenteesi ja kaunis hymysi pelasti päiväni ❤️ Jäi
      Kuhmo
      22
      1038
    6. Miks me oikein

      Rakastuttiin vaikka kaikki on mahdotonta?
      Ikävä
      81
      963
    7. Miehet trikoissaan

      On se kauhian näkköistä, kun miehet tiukossa trikkoissa juoksentelloo ja mulukku paestaa trikkoijjen läpi. Kahtokkee pe
      Suomussalmi
      44
      921
    8. Ratikka Turkuun

      Ei hyvä. Ja syy on siinä , kukaan ei osaa suunnitella oikeaa reittiä. Pitää huomioide, kiskoja sijaintia ei voi muutta
      Turku
      119
      916
    9. Koko kansan kaste Punaisen meren ylityksen aikana

      Koko Israelin 2,5 milj.kansa sai kasteen ja Pyhän Hengen lahjan ylittäessän Punaisen meren. 1.Kor.10 1 Sillä minä en ta
      Kaste
      337
      832
    10. Kultasi eka kirjain? Kuka haluaa

      A haluaa J
      Ikävä
      77
      830
    Aihe