Poikakaveri haluaa lasta ja minäkin. Pelottaa vaan se, että poikakaveri haluaa sopia etukäteen, että jos tulee ero, niin hän saa lapsen.
En tykkää siitä, että vielä "tekemätöntä" lasta jo jaetaan - ihan kuin sellaisesta tilanteesta vois sopia. Enkä siitäkää, että puhutaan jo erosta.
En tykkää siitä, että vielä "tekemätöntä" lasta jo jaetaan - ihan kuin sellaisesta tilanteesta vois sopia. Enkä siitäkää, että puhutaan jo erosta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Aika outoo!! Siis lapsihan on teidän YHTEINEN ei pelkästään poikakaverisi! Muista se!
Älä missään tapauksessa suostu sopimaan tuollaista. Jos sinulla ei vielä ole omaa lasta, et voi tietää millaisia tunteita hän Sinussa tulee herättämään. Omasta lapsesta luopuminen on pahempaa kuin kuolema. Jos tuollaisesta joskus tulisi riita-asia, elämä siitä menisi pilalle.
Jos tilanne on epäselvä ja mies jo nyt ounastelee eroa, ei ole lapsen aika.Eli jäitä hattuun!
Ei lasta voi koskaan jakaa, eikä lapsi ole suhteen pelinappula.Lapsi tarvitsee rakastavan perheen.
ja ole itsellesi rehellinen. Oma levottomuutesi asiasta on tervettä, se on ne kuuluisat hälytyskellot joitten toivoisi soivan enemmän ja useamman päässä. Olet huomannut asian oudot piirteet, ne on todella outoja.
Jos olisi omalla kohdalla, niin ottaisin koko suhteen suurennuslasin alle tarkasteluun, ja pohtisin tarkkaan, mikä mättää.
Lasta suunnitellessa ei todellakaan tehdä jo jakoa eroa silmällä pitäen, tulevaisuuden näkymä on silloin aivan toinen. Mun mielestäni sun ihmettely jakamisesta ja toisen halu asettaa ehdoksi että hän saa lapsen jos eroatte (aivan kuin jonkun tavaran) kielii selvästi teidän ajatusmaailmoitten erilaisuudesta. Mieti, onko näitä eroja muitakin. Näet mitä enemmän niitä on, sen todennäköisemmin niihin tulet myös törmäämään tulevaisuudessa. Valitettavasti kenenkään muun päänsisällön järjestystä ei pysty muuttamaan kuin omansa, joten mahdollista on, ettei asenteet ja vaatimukset mihinkään muutu.
Ihan tiukkaan ajatellen,mulle tollanen vaatimus olisi niin paha ja raskauttava, ettei parisuhteen jatkaminen tulisi enää kysymykseeenkään. Päällimmäiseksi asiaksi nousisi löytää ensin mies, joka pitää lasta suunnitellessamme itsestään selvyytenä ajatusta että vaikudet selvitetään ja niistä mennään läpi yhdessä, pysymme perheenä aina iankaikkisesti ja aamen. Jos valmiiksi jo miettii eroa, se saattaa jo olla lähempänä kuin aavistaakaan.
AVIOEHTOJAKIN TEHDÄÄN MIKSEI SIIS SOVITA YHTEISISTÄ LAPSISTA ETUKÄTEEN
Naisten asenne on todella ihmeellinen. Pitäis saada lapset tosta vaan ilmaseksi ja miehelle jää luu käteen, jos ero tulee. Ja erollahan naiset yleensä alkaa uhkailemaan jos et heti suostu lapsen tekoon. miehen asema on aika heikko eron tullessa, siis lasten suhteen.
minä itsekään en ihan ehdoitta menisi lasta tekemään, vaan haluaisin katsella nainsenkin mielipiteitä, mutta kun asenteet on että nainen saa melkein aina lapsen huoltajuuden niin kyllä se miettyttää.
Siihen että nainen yleensä saa erossa lapset on varmasti syynsä. Ja jos erotessa tilanne on sellainen, ettei nainen, äiti heistä pysty huolehtimaan, se varmasti otetaan huomioon mietittäessä lasten asuinpaikkaa, lähivanhempaa. Miehillä on vaan se huono puoli, että yleensä hoitavat perhettään, parisuhdettaan, lapsiaan niin huonosti jo yhdessä ollessa, ettei voi kuvitellakaan että heistä yht'äkkiä olisi lastensa hoitajiksi yksin. Miten voi mies, joka ei ole osuuttaan tehnyt perheenä (monasti yksi syy eroon) osaa voi kykenee jonkun sopimuksen perusteella erontultua hoitaa koko vaate-ruoka-tarha-koulu-neuvola - ...- rumban, jos ei sitä ennen ole välittänyt koko asiasta tuon taivaallista.
Jos mies parisuhteessa jo huolehtii perheestään ja lapsistaan niin moitteetta kuin heistä tulisi yksinhuoltajaisänä huolehtia, ei ero välttämättä edes käy mielessäkään. Ja jos oikein haluaa panostaa, eikä suunnittele elämäänsä tulevaa eroa silmällä pitäen, mies paneutuu lastensa äidin hyvinvointiin mitä suurimmalla huolella. On se eri asia kuin miettiä miten jos tästä eroaa..
Ihan vaan sulle tiedoksi, että kyllä se on poikakaveri, joka siitä lapsesta alkoi puhua ja sitä tässä vaiheessa halus.
Joo, totta. Lapsenhankkimisesta pitää puhua ja olla samaa mieltä, mutta jos ero tulee, niin senhetkinen tilannehan asian ratkaisee eikä se, että joskus on sovittu, kuka lapsen saa. Ei siitä voi sopia etukäteen.
Vähän muutkin vastaukset panee pohtimaan ja kun mies vielä väittää, että aiemmat tyttökaverit on pyytäny häneltä lasta ja mä nyt olen eka, jolta hän sitä pyytää.
"Miehillä on vaan se huono puoli, että yleensä hoitavat perhettään, parisuhdettaan, lapsiaan niin huonosti jo yhdessä ollessa, ettei voi kuvitellakaan että heistä yht'äkkiä olisi lastensa hoitajiksi yksin."
saisko tästä käytännön esimerkin? tämä on naisen näkemys hyvin/huonosti hoidetuista asioista, mutta miksei miehen tapa hoitaa asioita voisi olla myös se oikea tapa. siis kuka sanoo että imuroidaan 3 kertaa viikossa tai 1 kerran viikossa, kumpi on oikein/väärin ;)
Kyllä pitää pohtia sitä että kuka ne lapset kasvattaa jos ero tulee. tasavertainen mies ja nainen kun on kyseessä, niin nainen saa huoltajuuden. ainoastaan jos nainen on alkoholisti tms, niin mies saa lapset. Tästä on lukuisia tosielämän esimerkkejä.
ja lisäksi jos nainen ei ole eron sattuessa tyytyväinen huoltajuusasioihin, hän hakee oikeutta lakituvan kautta, jossa mies on auttamattomasti lakien syrjäyttämä.
Ihannetilanne tietysti olisi että kukaan ei eroaisi, mutta kun tää nykymaailman meno on mitä on niin lakejakin ois syytä vähän fiksata ajan hengen mukaiseksi.
oikeessa olet että ei voi sopia etukäteen, mutta kuten sanoin tossa aikaisemmin niin miesten asemaa pitäisi parantaa noissa lapsiasioissa.
oikeudet lapsiin toisivat varmaan myös vastuuta miehiltä. nykyinen järjestelmä hylkii miehiä noissa asioissa ja sit ihmetellään et miks miehet ei ota vastuuta.
"Vähän muutkin vastaukset panee pohtimaan ja kun mies vielä väittää, että aiemmat tyttökaverit on pyytäny häneltä lasta ja mä nyt olen eka, jolta hän sitä pyytää."
no toi vois kertoa sitoutumishalusta suhun tms...
oikeudet lapsiin toisivat varmaan myös vastuuta miehiltä. nykyinen järjestelmä hylkii miehiä noissa asioissa ja sit ihmetellään et miks miehet ei ota vastuuta.
Voisko arvon herra miettiä tilannetta ihan arkipäivänä parisuhteessa. Hän varmaan on tietoinen että monet perheelliset miehet elävät kuin teini-ikäiset,eivätkä suinkaan panosta perheensä eteen kovinkaan paljon. Päinvastoin, moni äiti ja vaimo kokee hoitavansa lapset ja huushollin yksin, takaavansa hyvinvoinnin sekä lapsilleen ja miehelleen itsensä saamatta muuta kuin palvelijattaren osan. Mies saattaa arvostaa puheissaan kotiaan, perhettään, mutta käytännössä naiselle mies saattaa olla yhtä hoidettava ja pahempi passattava kuin lapsensa.
Miesten tulisi parantaa otettaa noissa lapsiasioissa, ei siihen mikään lainsäädäntö pysty,sen pitää lähteä miehistä itsestään: että heille olisi suurempi kunnia hyvinvoiva perhe, kuin lojaalisuus kaveripiiriä kohtaan. Nykyinen järjestelmä on syntynyt koska liian monet miehet hylkivät vastuuta lapsistaan. Edelleen ihmettelen miksei miehet kanna vastuutaan ennen kuin on liian myöhäistä.
Asioita on syytäkin pohtia. Mä en huolisi noista tyypeistä kumpaakaan ennen kun ne on kasvaneet aikuisiksi ja ajatusmaailma sen mukaisesti.
Mun mielestäni toi kertoo vain halusta saada jotain omistettavaa, ihan kuin joskus aikoinaan piti saada mopo, sitten auto, sitten siihen karvanopat ja wunderbaum.
no toi voi johtua siitä et aletaan tekee lapsia liian aikaisin ja jää ne seikkailut kokematta ja sit aletaan perheellisenä kapinoimaan ja hakemaan nuoruutta tai jotai...siis toi sun esittämä miesten paapominen tai lojaalisuus kaveripiiriä kohtaan yms.
tottakai miesten tulisi parantaa asennetta lapsiasioissa, mutta:
-moni 20 ja risat mies ei ole valmis/halua lasta vaikka naine on parhaassa iässä ja haluaa ettei ole sit liian vanha. nainen käy vinkumaan lasta ja uhkailee erolla tai jotai... ehkä lapsia/perhettä haluavien naisten kannattais keskittyä yli 30v miehiin, joilla ajatus erilainen kuin 20v
toisaalta jos mies haluaa lapsen, niin siitä ois sitten kiva tietää kun se on kuitenkin aina oma lapsi, ja jos omaan lapseensa menettää oikeuden ero tullen tyyliin:
-että näkee kesälomalla 2 viikkoa ja syksyllä viikon
-näkee joka toinen viikonloppu vaikka ois ja siitä pidetään vaikka mitä tapahtuista, koska oikeus on niin päättänyt
-pahimmassa tapauksessa maksaa pelkät elatusmaksut
äh!! en minä tiedä miks miehiä pitää paapoa, älkää paapoko, ni eiköhän ota vastuuta.
ja suhtautuminen tottakai muuttuu iän myötä, mut ei kenenkään ole syytä laittaa päätä pensaaseen ja sit huomata et makseleekin jotain elatuksia, eikä näe lapsia.
Olet näämmä oikeilla jäljillä, enkä nyt ota kantaa pitäisikö huoltajuudesta eron sattuessa sopia jo ennen kuin lasta edes on.
Mutta kun ollaan erotilanteessa jo ihan oikeasti, sopimassa lasten huolto- ja tapaamisasioista, ei ensimmäinen aste ole oikeus, jossa asiat määrätään, vaan ensisijaisesti ne pyritään sopimaan sosiaalitoimessa. Siellä voi esittää perusteluineen oman halukkuutensa lapsen pääasialliseksi huoltajaksi kuten myös sopia tapaamisajoista jos ei lähivanhemmaksi pääsekään.Mikään ei estä sopimasta noista"normaalikaavoista" (lapsi äidille, isä tapaa 2xkk viikonloppujen ajan)poiketen, vaikka usein näin oletetaankin.
Tilanne selkenee edelleen jos sovitaan ja kirjataan esim. lomien ja juhlapyhien vietosta erikseen, eikä jätetä niitä suusanallisesti ilmaan. Jos todella haluaa pitää lastaan luonaan, siihen ainakin tapaamisoikeuslaki antaa mahdollisuuden.
Tietenkin jos sosiaalitoimessa asiasta ei saada sopua juttu menee käräjille, mutta sinnekin voi vielä esittää toiveensa.
Tärkeintä on, että tapaamisista ja luonapidoista on mustaa valkoisella, jos lähivanhempi esimerkiksi oman mielensä mukaan kieltää tapaamiset (syyttä), jollon tapaajavanhemmalla on jotain pätevää johon vedota.
Vastuunsa voi kantaa pitämällä sovitusta kiinni, ja käytännössä pitämällä lasta luonaan mahdollisimman paljon. Harmillista vaan, että monesti erotessa vanhempien välit tulehtuu niin, että tapaamisasioistakin tehdään tulenarkoja kiistakapuloita, joista kärsii eniten lapsi.
Oikeassa olet tuossa mitä sanoit parikymppisten miesten halukkuudeksi isäksi, ja sitä että naiset käy lapsia vinkumaan. Käsittääkseni isäksi ei pidä vasten tahtoaan missään iässä hankkiutua ainakaan saadakseen vinkunan loppumaan, vaan mielummin pyytää naista etsimään jonkun asiaan suopeammin suhtautuvan. Kaikella on aikansa, myös vanhemmuudella, eikä siihen pidä ryhtyä jos ei ihan varma ole asiasta.