Kuinka paljon huomiota parisuhteessa tavallisesti jaetaan? Onko se normaalia, että mies ei edes katso minua? Hän ei tervehdi minua. Fyysisiä huomionosoituksia seksin lisäksi ei ole. Olemme alle kolmekymppisiä. Olemme keskustelleet asiasta, tai minä olen maininnut sen (huom. minä en suutu ikinä, en siis raivoa hänelle). Hän vastaa olevansa laiska, ja ettei jaksa halailla "parin tunnin" välein. Ei minun pitäisi olla vastenmielinen. Hän sanoo minun olevan todella kaunis. Minä olen huomioinut hänet tekemisissäni... Ainakin sanon, minne olen menossa, jos lähden jonnekin. Kerran hän oli yöllä kaksi tuntia kävelyllä, eikä sanonut minulle mitään lähtiessään. Kännykkä jäi. Minä itkin aivan hulluna, koska kuvittelin hänen jättäneen minut. Tunnen itseni joksikin loiseksi..
Minä olen aina ollut todella halukas seksiin, mutta nyt minua ei enää kiinnosta sekään. Nyt minäkään en enää jaksa. On ollut vähän sellaistakin, että häntä ei kiinnosta mikään, ja minun pitää sitten olla aina valmiina häntä varten. Tuntuu, että minä vain latistun päivä päivältä enemmän ja enemmän...
Nyt minulla on vastaisku meneillään. Minäkin olen nyt laiska. En katso häneen, hommailen jotain eri huoneessa... Tuskin hän on edes huomannut. Taidankin jatkaa tällä tavalla hamaan loppuun asti...
Minä olen aina ollut todella halukas seksiin, mutta nyt minua ei enää kiinnosta sekään. Nyt minäkään en enää jaksa. On ollut vähän sellaistakin, että häntä ei kiinnosta mikään, ja minun pitää sitten olla aina valmiina häntä varten. Tuntuu, että minä vain latistun päivä päivältä enemmän ja enemmän...
Nyt minulla on vastaisku meneillään. Minäkin olen nyt laiska. En katso häneen, hommailen jotain eri huoneessa... Tuskin hän on edes huomannut. Taidankin jatkaa tällä tavalla hamaan loppuun asti...
Vastaukset 6
Vanhimmat
enpä usko et toi vastaisku ratkaisee tilannetta. ja myöskään en usko että miehesi välittää susta yhtään sen vähempää vaikka käyttäytyykin tuolla tavoin. ei kaikki vaan osaa olla sillain helliä suhteessa.
se mitä sun nyt ehkä kannattas miettiä, et onko tää sitä mitä sä haluat parisuhteelta? koska meillä kaikilla on kuitenkin omat sääntömme ja juttumme parisuhteen eteen. ehkä rakastat miestäsi tosi paljon, mutta jos tää kuluttaa sut loppuun ni kannattasko sit olla?
toki sun miehen pitäs tulla myös hieman vastaan tässä asiassa, mutta voisitko harkita myös hieman hellittämistä näiden kriteereiden suhteen?
Olen joutunutkin jo hellittämään aika paljon.. Olen sellainen, että minun on vaikea pitää kiinni omista jutuistani.. Mukaudun vähän liian helposti toisen tahtoon. Olen vähän sellainen että vain taivun taivun ja taivun kunnes katkean. Edellisessä parisuhteessa katkesin. Ähh.. Sitä vain kaipaisi hymyä joskus joltakulta..
Tänäänkin aamulla mies ei tajunnut, että minä haluan nukkua. Hänen kännykkänsä herätys soi ja hän päätti vain antaa sen soida kunnes se loppuu. Minä siis jouduin nousemaan ylös ja ojentamaan kännykän hänelle. Tätä on alkanut tapahtua aika usein.
Koiran kanssa hän jaksaa touhuta.. Voi kunpa hän voisi olla minunkin kanssani vaikka sitten samalla tavalla kuin koiran.
En kyllä usko, että asiat muuttuvat. Yritän sopeutua, mutta pahalta se tuntuu. Elämä on alkanut tuntua todella harmaalta.
Potkaise pihalle.
Viimeiseen asti kitkuttelee onnettomassa suhteessa. Ja vielä pahempaa on tuo itsetunnon puuttuminen. Ja keskusteluyhteyden puuttuminen. Sopeutua jossain määrin voikin joo, mutta ei tuollai. Keskusteluyhteys kuntoon jos mitään jatkoa edes kuvittelette. Eikä liioin ole luottamustakaan toisiinne. Itsetunnon puutos voi kyllä olla pahin ongelma. Alappas nyt olemaan nainen ja päättämään omasta elämästäs. Jos nyt alat nöyristelijäksi, niin taatusti ajan kuluessa oot täysin tiskirätti. Jos mies ei halua läheisyyttä ja sä haluat... En voi ymmärtää... Melkeen tärkeimpiä asioita on olla samankaltainen luonne parilla yhteiselon suhteen. Noh, omapa on elämäsi.
sen on sun kanssa kun olet varma tai järkeä olla.
Ei selkeästi ole sitä mitä sä suhteelta haluat. Mikset ymmärrä vaihtaa miestä? Mitä järkeä tossa on? Sano nyt yksi järkevä syy miksi roikut justiin siinä miehessä? Nii... Oliko kenties se treffailu hienoa aikaa ja sitten kun miehen luonne ei vastannukkaan sitä esittämistä, niin vanhoilla meriiteillä roikut jossain mitä et halua. Halailu ei ole mikään ongelma, jos haluaa olla toisen lähellä. Ei selkeästi halua sitä. Eli olla sun lähellä. Sä taas roikut siinä koska oot läheisriippuvainen, vai? Omapa on valintasi, jos siinä suhteessa roikut, mutta vika ei ole yksin miehessäsi, vaan myös sussa.
Sellainen suhde missä ei ole kykyä keskustella asioista, ei oikeastaan ole juuri minkään arvoinen. Suoritetaan omaa roolia... Keskusteluyhteys kuosiin ja läheisyys suhteeseen tai turha suhde muuten jatkuu.