suhdemielessä naisesta, jonka kunnianhimo on nolla?
Kuinka sellainen asettuisi miehen viitekehykseen?
Kuinka sellainen asettuisi miehen viitekehykseen?
Mitä mies ajattelee
kysellään vähän
29348
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
kaksi kunniahomotonta tallaajaa.
lapsia tuollaisessa suhteessa sitten arvelisit kasvatettavan?
puhuta asioista, joita ei tiedetä.
Toisaalta, kun peilataan alkuperäiseen asiaan, lasia tuskin tulisi. Mikäli lasten kasvatus katsotaan kunnianhimoksi.
Mielestäni kunnianhimo tarkoittaan kiipeilyä työelämän portaikossa, aloitetaan tsupparina ja noustan pomotasolle tai luetaan yli ysin keskiarvo ja ponnahdetaan suoraan firman huipulle.
Sitten taas on heitä, jotka elävät elämänsä lastensa kautta. Kun isästä ei tullut jääkiekkolegendaa, koska ei oppinut luistelemaan, pojasta tulee.
Kun äidistä ei tullut jääprinsessaa, tyttärestä tulee.
Hyvä pointti. Vanhempien loputon kunnianhimo joka ei toteutunut omassa elämässä muuttuu helposti taakaksi lapsille. Silloin lapset ei saa olla lapsia tai oma itsensä vaan heistä tulee vanhempiensa kunnianhimon jatkeita. Kolmas käsi joka velvoitetaan pystymään siihen mihin vanhemmat eivät pystyneet (tai velvoitetaan siihen mitä vanhemmat pystyivät...).
Tunsin kerran kahden lääkärin lapsen jolle vanhemmat loivat niin suuret paineet pärjäämisestä että hän murtui ja suuntasi aivan toiseen suuntaan lopulta, hänen elämästään tuli oikeastaan kokonaan kapinaa noita vanhempia vastaan ja tuosta lapsesta "suvun musta lammas".
Siinä voisi sanoa että vanhemmilla ei ollut lainkaan kunnianhimoa tarjota tervettä henkistä ympäristöä lapselleen...
vitun viitekehykseen?
Onko miehen elämä intohimoinen tavoite-suorite-kuitti, jonka toteutukseen tarvitaan dynaaminen, kunnianhimoinen -kaiken takana on- narttu?
jossa mies parast'aikaa elää ja johon hän on kasvanut.
Toisaalta voisi ajatella, että tarkoittaako täysi kunnianhimottomuus hengettömyyttä, mihinkään pyrkimättömyyttä, päämäärätöntä ajelehtimista.
tarkoita sitä, mutta taustoista tietämättä paha sanoa. Kunnianhimoon liittyy negatiivisia mielikuvia, samoin ajelehtimiseen. Elämää täytyy jonkin verran uskaltautua elämään voidakseen sanoa, että on tyytyväinen, ettei kokoaikainen pyrkiminen johonkin päämäärään ole päivien sisältö. Se on onnea, se on rohkeutta.
Nuoruusikään usein kuuluu epävarmuus ja tarkka tavoitteellisuus, joskus ankaruuskin niin itseä kuin muita kohtaan.
suurennuslasilla aikuisen naisen kunnianhimottomuutta. Onko hän todella niin kunnianhimoton, kuin hän väittää? Tähtäimessä saattaa olle kunnianhimoinen mies, joka toteuttaa naisen unelmat naisen puolesta. Naisen osaksi jää esittää pyhimystä, kun kunnianhimo naamioituu askeettiseen elämäntapaan hänen asuessaan yksin ja esittäessään kunnianhimotonta. Koko ajan ajatuksissa saattaa silti siintää unelma miehestä, joka viehättää pyrkimyksillään ja tavoitteellisella elämänasenteellaan.
Suhtaudun skeptisesti naisen kunnianhimottomuuteen.
uhrimielisen, vain näennäisesti itsenäistyneen naisen. Millaisen aikuisen naisen unelmat riippuvat yksin miehen halusta ja kyvystä toimia toteuttajana? Saahan kumppanista haaveilla ja luoda odotuksia ja tavoitella sellaista hyväksi näkemäänsä tulevaisuutta, mutta riippuvuus voi tehdä lopulta katkeraksi ja onnettomaksi.
Todellinen kunnianhimo on siinä ettei tarvitse tielleen tuuppijaa eikä tien kuoppaisuus kaada vaikka turhauttaisikin. Elämässä pääsee eteenpäin ilman kunnianhimoakin, se tekee ihmisistä vain kunniattomia itsensä ja toisten unohtajia ja loukkaajia.
tuo ajatella mittää....
Noohh, ekaksi aattelisin että tämän naisen kanssa ei (onneksi) tarvitse esittää mitään, ei naiselle, eikä naisen tuttaville. Eli ei tarvitse valita elämäntyyliä jossa julkisivu on tärkein. Hyvä juttu.
Toisekseen tulisi mieleen että jos minä haluaisin jotain repäisevää (vaellusmatka Nepalin, loma-asunto Italiasta) niin nainen toimisi todennäköisesti jarruna ja unelmien tappajana. Eikä häntä ainakaan saisi helposti innostumaan jostain "aivan muusta". Eli paha juttu.
Koska kaikki "repäisevä" kutenkin on elämässä vain extraa, ja perusta on sillä että kaikki muuten toimii, niin en silti dissaisi sellaista naista aivan mahdottomasti.
Toisaalta - jos nainen oliis ihan hillitön uraohjus jota ei kiinnostaisi mikään muu kuin edetä mahdolisimman pitkälle, mitä sitten tekisikin, niin semmoista vierastaisin enemmän, vaikka ko. elämäntyyli toisikin mukanaan jetset elämää ulkomailla. Koska semmoinen nainen ei ole koskaan tyytyväinen mihinkään, ja olisi suuri riski että muutaman vuoden kuluttua hän ei olisi tyytyväinen minuunkaan, tai tekemisiini, etsiessään jotain parempaa.
Lopputulos:
Kallistun ääripäissä mieluummin hiljaisen hiirulaisen kuin jakkupukuisen uraohjuksen suuntaan.
Hiirulaisen voi vielä saada mukaansa maailmanympäripurjehdukselle (tai sen purjehduksen voi tehdä yksin) mutta jakkupuvulta menee hermot jos joutuu viettämään kesän mökillä.
innostuuko täysin kunnianhimoton nainen mistään muusta kuin miehestään.
Toisaalta; elääkö täysin kunnianhimoton nainen jo seuraavassa elämässä, koska hän ei panosta mitenkään nykyiseen elämään. Lepäävätkö hänen ajatuksensa palkitsevassa tulevassa elämässä, kun hän nykyhetken nynnyilee tavoittelematta mitään.
Minulla on toteuttamiskelpoisia unelmia ja sopivasti kunnianhimoa niiden toteuttamiseen. Vaikka nainen jakaisi unelmani, niin en minä yksin niitä kohti voisi ponnistella meidän molempien puolesta. Eikä ne unelmat liity työelämään, kuten useimmille ensimmäisenä tulee mieleen.
olisi vähän kuin ohjaajaa / veturia vailla?
Ei kunnianhimon puuttuminen haittaa pätkääkään, oikeastaan jopa päinvastoin, ainakaan jos ap. tarkoittaa sitä tavanomaisesti ymmärretyllä (negatiivisemmalla) tavalla, eli lähinnä vallan ja materian, statuksen, tavoittelemisena muiden ylittämiseksi omilla arvostusperusteilla.
pelkästään materialisistisessa mielessä, vaan myös henkisessä. Ei voi olla vaikuttamatta toinen toiseen.
vois asettua hyvin. Ajattelen tässä vähän tylsästi että se kunnianhimo olisi urakeskeisyyttä. Sellaista mä en jaksa katsella. Mutta jotain intohimoa, sisäistä paloa pitäisi elämässä joka tapauksessa olla. Ei välttämättä kunnianhimoa vaan ihan kunnon himoa.
voi yhtä hyvin merkata sitä, että miehen on tyrkittävä naista jatkuvasti eteenpäin, kun tämä on niin "voimaton" ja "hengetön". Täytyykö kunnianhimottoman naisen asettua miehen "nahkoihin", kun hän on niin kyvytön asettamaan itselleen päämääriä.
jos se on hengettömyyttä, niin en jaksa. Miehen ei pidä olla naisensa terapeutti.
nainen "lainaa" miehen ruumista omien, tiedostamattomien, pyrkimysten eteenpäin viemiseen. Hän käyttää miestä hyväkseen.
aina paras perse
Ajattelen niin että hän löytää tiensä kyllä ja ne asiat joista hän välittää ja ne johtavat häntä.
Kunnianhimo tai sen puute ei ole mulle merkityksekäs asia. Molemmissa on puolensa, mä arvioin niitä asioita sen kautta kuinka nainen sitten toteuttaa noita piirteitään, esim. jos kunnianhimo on tuhoava eikä rakentava voima mua alkaa nopeasti etoa.
Eräs tuttavuutta läheisemmäksi muodostunut on äärimmäisen kunnianhimoinen nainen mutta hän tekee sen hyvin inhimillisellä ja pehmeällä tavalla ja pitää kunnianhimonsa itsellään eikä suuntaa sitä velvoitteiksi ulkopuolelleen. Vaikka itse en ole juurikaan kunnianhimoinen (tai jos olen olen sitä jonkun muun asian ohella, kunnia on mieluisa sivuhyöty - ei motiivi) - niin silti tuon naisen kanssa toiminen on helppoa ja luontevaa ja hän kunnioittaa valtavasti minusta löytyviä hyviä piirteitä. Jotkut vaan osaa loistaa kirkkaasti ja lämpimästi. Sitä minä arvostan, kunnianhimo on tuolle naiselle selvästi toimiva motiivi ja hän tekee kaiken varsin terveellä tavalla, se tekee hänestä silmissäni toimivan ja kunnioitettavan ja kykenevän täysipainoiseen yhteyteteen.
Joku kunnianhimoton voi olla toisella tavalla yhtä mieluisa ja toimiva, vaatimattomana ja rentona elämässäkelluskelijana. Silloin voi toimia sellainen "Mennään menemättä ja ollaan jo perillä" tyyppinen suoruus voi olla vastaus, ei kunnianhimoa rakentaa - joten se mitä on on jo perilläoloa ;-)
puute ei tee ihmisestä huonoa tai hyvää ihmistä. Kunnianhimo voi kohdistua lasten pelastamiseen poliolta tai keskitysleirien tehostamiseen, postimerkkien keräilyyn tai skeittitemppuihin. Kunnianhimo itsessään on siis arvoneutraali asia; sen kohde on se, joka voi olla hyvä tai paha asia.
Jos he esimerkiksi olisivat kanavoineet halunsa menestyä kehitysmaiden lasten kouluttamiseen ja kasvavan tilinauhan sijasta voisivat katsoa kasvavaa sukupolvea ja tietää, että heidän tarmonsa ansiosta näiden lasten tulevaisuus on valoisampi.
että kunnianhimo on pelkästään aineellista.
se, että kunnianhimo on nolla? Pitäisi ensin määritellä se, koska muuten jokainen vastaus on vain peilikuva siihen, mitä kukin vastaaja itse nollakunnianhimolla käsittää.
0-kunnianhimosta on, että se lähentelisi apaattista tilaa.
vakka löytäisi kantensa, sillä mulla ei ole kunnianhimoa, minä poika lillun virran mukana, kuin ajopuu. Vierellä näkyy paljonkin toisia ajopuita, jokka kyllä kovasti räpiköivät, mutta eivät ne silti todellisuudessa sen kummemmin tee muuta kuin kulkevat virran mukana.