Osui tällainen silmään, kun eilen julkistettiin yhdessä sekä Korhosen kipuraha että oma inhoni kirkkoa kohtaan (keskustelu avautuu tuolta etusivulta):
"5 nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.
26 Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;
27 samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.
28 Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.
29 HE OVAT TÄYNNÄNSÄ KAIKKEA VÄÄRYYTTÄ, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä;
30 ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia,
31 vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta;
32 jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät."
Siis mä olen sanaton. Millainen homo tällaista satuilee? Onko tällainen olento enää edes ihminen?
Skeidaa. Ei edes modernia skeidaa, vaan vähäjärkistä skeidaa.
"5 nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.
26 Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;
27 samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.
28 Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.
29 HE OVAT TÄYNNÄNSÄ KAIKKEA VÄÄRYYTTÄ, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä;
30 ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia,
31 vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta;
32 jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät."
Siis mä olen sanaton. Millainen homo tällaista satuilee? Onko tällainen olento enää edes ihminen?
Skeidaa. Ei edes modernia skeidaa, vaan vähäjärkistä skeidaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ei pure tällä palstalla. Palstan alin 75 % ottaa sanasi tosissaan.
30 ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia,
31 vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta;
Sä et erota sarkasmia silkasta vihasta. Hillu siellä kirjasi takana vaan ja anna sen kantaa vastuu, itse kun sellaisen alle jäisit, romahtaisit.
Tsuh
sen kun ihminen sekoaa sanoihin ja tyylittelyyn niin ettei enää saa selkeää ajatusta näppikseltään
Outo näky. Se oli mainittava, kun siinä jutusteltiin ylen poliittisesta analyysistä ajankuvaan. Aika oli mielenkiintoinen aihe, sillä sen juuttumisen muuttuminen sivuiksi irti revittyä puukuitua keitettynä ja valssattuna ja kuivattuna, painettuna monimutkaisella musteella merkkejä erilaisista kulttuureista, käveli kadulla vastaan ja kantoi kantensa yllä itkevää ihmistä.
Huvittava oli näky, kun pienet sivuset kipittivät sohjossa ja mantteliinsa ja parransänkeensä uppoutunut ihmispolo istui sikiöasennossa, kuin äitinsä kohdussa ja itki. Itku oli lohdutonta, kuin lapsenitkua tämän jäädessä yksin osaamatta itse kävellä liukkaalla kadulla. Hahmo kirjan päällä sopersi mantroja. Hän oli lukenut kirjaansa, sillä se oli upotettu lapsenlihaan nahkavöillä ja kovilla puupenkeillä, nyrkeillä ja uhkailulla, raiskaamalla hänen sisimpänsä kuin susilauma raatelee karitsan, ja lupaamalla sanan itsensä viedä hänet kotiin äidin lämpimään kohtuun, maahan, josta isän kädet hänet torvien päivänä nostaisivat ylös, ja että hän saisi luvattua jäätelöä isorintaiselta myyjältä kauniissa puistossa kaukana täältä, sitten joskus.
Hahmon suupielestä valui kuolaa. Hän tunsi olevansa likainen. Hän tunsi olevansa eksynyt. Maailma oli paha paikka jossa kauneus asui piilossa hänen takapuolensa alla kirjassa, jolla oli jalat ja joka kantoi häntä sohjossa lävitse pilkkaavan maailman. Ihmiset kehottivat hahmoa kävelemään itse, antoivat tukensa ja suostuttelivat, mutta hän käänsi heille selkänsä ja huusi julistuksia, raakkui kyynelten lävitse mantrojaan, etsi valtaa, voimaa ja turvaa tyhjyydestä.
Siinä meni miehuus. Ja naiset nuo nauroivat tuolla, elämä.
riipivää, kun raiskaajat ja murhaajat ovat joidenkin kirjojen mielestä parempia kuin henkilöt, jotka rakastavat mies miestä tai nainen naista.
Hieman samansuuntaista olen ajatellut itse. Ehkä tämä tuomitsemattomuus on laiskuutta, ambitioiden puutetta. Mene ja tiedä.
Mä surautan sulle tosta tuplaespressot kun hihityttää, vaikka onkin kauhtananharmaa aamu.