Luin eräältä vammaiten keskustelupalstalta, että vammaisen miehen kannattaa etsiä netistä naista, sillä baareissa on liian pinnallista porukkaa. Itse olen lievästi vammaisena nyt siinä tilanteessa, että olen saanut opinnot päätökseen ja duunipaikan, joten minulla olisi nyt hyvin aikaa perustaa perhe. En kuitenkaan ole mitenkään kokenut nettideittailija, joten millaisista profiileista naiset kiinnostuvat? Ja mikä olisi suositeltava palsta aloittelijalle? Vai kannattaisiko laittaa omille kotisivuilleni ilmoitus itsestäni?
Millainen on laadukas profiili?
vielperheetön
7562
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ottaisitko vammaisen naisen?
Voisin ottaa, jos ajatukset kävisivät yksiin. Muutaman vammaisen olen elämässäni tavannut, mutta niistä ei tullut mitään. Homma ei kaatunut vammaan, ei vaan muuten synkannut. Mutta vammattomia olen enemmän tavannut ihan senkin takia, että vammattomia on enemmän ja esimerkiksi koulut ja yliopisto-opinnot suoritin vammattomien joukossa. Olen hyvin suvaitsevainen, jos minua kohtaan käyttäydytään asiallisesti.
Jos se ei ole tunkeilevaa, saanko kysyä, millainen vammasi on? Nimettömänä voit kai meille kertoa?
Minulle kelpaisi mies, jonka kanssa voi keskustella ja jakaa elämän ilot ja murheet ja käytännön asiat. Sairaanhoitajaksi en ryhtyisi, enkä kuuntlemaan jatkuvaa marinaa. En jaksaisi, jos toiselle hänen vammansa on hänen elämänsä pääsisältö. En haluaisi toisen vammasta koituvan minulle ajan- tai rahanhukkaa. Ehkä ei edes kannata mainita vammaansa heti. Luulen...
Kai sinussa on mielenkiintoisiakin puolia, jotain annettavaa toiselle? Keskity niihin.
Kyseessä on lievä CP, joka ei ole tosiaan elämäni pääsisältö. Aika harvoin marisen, vaan olen iloinen ja hyväntuulinen. Totuus vaan on se, että usein aika nopeasti minusta on huomattu kömpelyyteni, ja se on tappanut kiinnostuksen. Rahanhukkaa tuskin koituisi, kun saan palkkaa enemmän kuin kulutan. Ajanhukasta en tiedä, kun en voisi yhtään taata sitä, miten hyvin meillä synkkaisi.
Enpä ole aina maininnut vammasta heti. Esimerkiksi duunikaverille sanoin vasta kolmen viikon jälkeen kahvitauolla.
Ei kuulosta sellaiselta asialta, josta kannattaisi mainita heti kättelyssä. Pystyt olemaan ja toimimaan aika normaalistiko? Minullakin on tavallaan 'vamma', aspergerin syndrooma. Se tekee sosiaalisen kanssakäymisen vaikeaksi, kun en okein tajua sanatonta kommunikointia ja otan kaiken kirjaimellisesti. Ei se kuitenkaan ole asia, josta puhuisin heti paikalla uudelle tuttavalle.
Jokaisessa on jotain omituista. usein se on kiinnostavinta, mitä meissä on. No jaa, tuo oli kyllä klisee.
Aika normaalisti pystyn toimimaan. Pyörällä en osaa ajaa enkä luistella ja kattolampun vaihtaminen ei suju. Muuten kyllä asun itsenäisesti ja en tarvitse avustajia tai apuvälineitä.
Kukaan suomalainen ei sitten vastannutkaan ilmoitukseeni, ja minä taas en osaa venäjää. On se kumma, ettei lahjakas kaveri kelpaa edes kaveriksi.