Tarttisin neuvoja etäsuhteeseen.
Aloitin opiskelut tässä hiljattain, yritämme tavata 1-3 kertaa kuussa. hän tulee luokseni 1-3 yöksi kerrallaan. En ole tottunut tällaiseen suhteeseen, enkä opiskelun ja suhteen rinnaikkain asetteluun, kuinka saada aika riittämään niiden sekä kodin ja muihin asioihin sekä sairauksien kanssa elämiseen. Tähän mennessä jotenkin on hän ymmärtänyt, etten jaksa joinakin viikkoina tavata koulu ja kotitöiden vuoksi tai olen huonossa kunnossa sairauksien takkia.
Itse olen enemmänkin touhuaja kotona, enkä pysy aina istumassa. Ja varsinkin viikonloput ovat kaikkea puuhastelua varten. Hän on toisenalainen. Riitaa ei ole vielä tullut, mutta pientä kismaa on kun hän on luonani, ja minun pitäisi tehdä kotitöitä, laittaa ruokaa (myös meille syötäväksi ja itselle seuraavaksi kouluviikoksi) tai siivota, tai kun talonpyykkipäivänä joudun käymään kellarissa saan mukisevia vastauksia ja töksäyksiä miksi pitää nyt tehdä se tai muuta pikahommia mitä en ole jaksanut tai ehtinyt tehdä viikolla. Hän siis haluaa että istun hänen vieressään koko viikonlopun kun hän on luonani. Viikonloput ovat ainoita jolloin ehdin tai jaksan tehdä kotityöni. Luulisi että hän ymmärtäisi sen, sillä yritän kuitenkin olla suurimman ajan hänen kanssaan ja jutellaan koko ajan kun teen omia puuhiani. En voi pyytää toista auttamaan kotitöissäni, vaikkaa se tuntuisikin että yhdessä tehtäisiin jotain. Ruokapuuhiin hän ei hlaua tulla, koska hän ei osaa (muka), mutta samalla hän estää minua menestä tekemään ruokaa, ja odottaa ruoan valmistuvan raa-asta perunasta kypsäksi 5 minuutissa.
Toisaalta käsitän hänen käsitysmaailmansa, hän kun asuu vielä kotona vanhempiensa huolehtiessa kaiken hänen puolestaan, koska joskus aikoinaan itsekin elin tällaisessa maailmassa. Olen yrittänythänen toiveittesa mieleen tehdä yhden viikonlopun, ja seuraavan viikon tein kaikki koti ja koulutyöt, niin huomasinkin että väsyin liikaa ja tällöin alkoi sairauteni pahentua ja koulutyöt kärsiä. En voi tehdä ennää näinkääpäin.
Voisiko joku neuvoa, että mitä voisin tehdä. Haluaisi saada kuiteskin tämän toimimaan. Pitääkö minun yrittää muuttaa itseäni, vai jutella hänelle että minun pitää joskus tehdä ne asiat. Voiko tämäh tyyppistä henkilöä saada ymmärtämään, että yksin asuvalla opiskelijajlla on velvollisuuksia ja koulu,koti ym. töitä. En mielestäni voi vain jättää tekemättä kaikkia tekemättä. Olisiko antaa neuvoja….
Aloitin opiskelut tässä hiljattain, yritämme tavata 1-3 kertaa kuussa. hän tulee luokseni 1-3 yöksi kerrallaan. En ole tottunut tällaiseen suhteeseen, enkä opiskelun ja suhteen rinnaikkain asetteluun, kuinka saada aika riittämään niiden sekä kodin ja muihin asioihin sekä sairauksien kanssa elämiseen. Tähän mennessä jotenkin on hän ymmärtänyt, etten jaksa joinakin viikkoina tavata koulu ja kotitöiden vuoksi tai olen huonossa kunnossa sairauksien takkia.
Itse olen enemmänkin touhuaja kotona, enkä pysy aina istumassa. Ja varsinkin viikonloput ovat kaikkea puuhastelua varten. Hän on toisenalainen. Riitaa ei ole vielä tullut, mutta pientä kismaa on kun hän on luonani, ja minun pitäisi tehdä kotitöitä, laittaa ruokaa (myös meille syötäväksi ja itselle seuraavaksi kouluviikoksi) tai siivota, tai kun talonpyykkipäivänä joudun käymään kellarissa saan mukisevia vastauksia ja töksäyksiä miksi pitää nyt tehdä se tai muuta pikahommia mitä en ole jaksanut tai ehtinyt tehdä viikolla. Hän siis haluaa että istun hänen vieressään koko viikonlopun kun hän on luonani. Viikonloput ovat ainoita jolloin ehdin tai jaksan tehdä kotityöni. Luulisi että hän ymmärtäisi sen, sillä yritän kuitenkin olla suurimman ajan hänen kanssaan ja jutellaan koko ajan kun teen omia puuhiani. En voi pyytää toista auttamaan kotitöissäni, vaikkaa se tuntuisikin että yhdessä tehtäisiin jotain. Ruokapuuhiin hän ei hlaua tulla, koska hän ei osaa (muka), mutta samalla hän estää minua menestä tekemään ruokaa, ja odottaa ruoan valmistuvan raa-asta perunasta kypsäksi 5 minuutissa.
Toisaalta käsitän hänen käsitysmaailmansa, hän kun asuu vielä kotona vanhempiensa huolehtiessa kaiken hänen puolestaan, koska joskus aikoinaan itsekin elin tällaisessa maailmassa. Olen yrittänythänen toiveittesa mieleen tehdä yhden viikonlopun, ja seuraavan viikon tein kaikki koti ja koulutyöt, niin huomasinkin että väsyin liikaa ja tällöin alkoi sairauteni pahentua ja koulutyöt kärsiä. En voi tehdä ennää näinkääpäin.
Voisiko joku neuvoa, että mitä voisin tehdä. Haluaisi saada kuiteskin tämän toimimaan. Pitääkö minun yrittää muuttaa itseäni, vai jutella hänelle että minun pitää joskus tehdä ne asiat. Voiko tämäh tyyppistä henkilöä saada ymmärtämään, että yksin asuvalla opiskelijajlla on velvollisuuksia ja koulu,koti ym. töitä. En mielestäni voi vain jättää tekemättä kaikkia tekemättä. Olisiko antaa neuvoja….
Vastaukset 3
Vanhimmat
Puhu. Selitä ihan konkreettisesti ja selkeästi kuinka paljon aikaa asioihin menee, miksi ne täytyy tehdä juuri viikonloppuna ja miten sairautesi vaikuttaa. Eli mitä tapahtui sillon kun kokeilit tehdä toisin. Jos tuntuu ettei hän ehkä kuuntele, kirjoita kirje jossa selität asiat. Kerro hänelle että koska sinulla ei ole ketään näitä asioita puolestasi tekemässä, on sinun tehtävä ne itse.
Varaa myös selkeätä aikaa juuri yhdesssä ololle, jolloin sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin vain olla. Voi olla myös että hän tuntee jäävänsä kakkoseksi kotitöille eli että ei olekaan tarpeeksi tärkeä sinulle. Miettikää jotain yhteistä tekemistä esim. kävelylle menemistä, leffan katsomista yms. Ja toki pyydä häntä auttamaan. Ei ehkä niin että siivoa tuo ja tuo vaan että auttaisitko siirtämään tätä jne. jolloin hän voi tuntea olevansa osa koko puuhaa ja sinulle tärkeä.
Nämä voivat auttaa. Tai sitten eivät. Itsenäistyminen vanhempien luona asuessa ei onnistu, voi olla että ymmärrys miten omillaan asuminen toimii tulee vasta oman kämpän hankkimisen myötä. Mutta kannattaa ainakin yrittää (onnistuisiko hänen kutsumisensa vaikka viikoksi luoksesi, jotta hän näkisi millaista elämäsi todella on?)
>>Pitääkö minun yrittää muuttaa itseäni, vai jutella hänelle että minun pitää joskus tehdä ne asiat. Voiko tämäh tyyppistä henkilöä saada ymmärtämään, että yksin asuvalla opiskelijajlla on velvollisuuksia ja koulu,koti ym. töitä
Älä missään tapauksessa muuta itseäsi mihinkään. Äidin passaamaa mammanpoikaa voi olla vaikea saada ymmärtämään että asiat eivät tapahdu itsestään. Voit toki yrittää, mutta tuo kuviosi vaikuttaa kyllä aika epätoivoiselta. Jos joskus muutatte yhteen, kaikki vastuu kodinhoidosta jää sinulle ellet nyt puhu hänelle näistä asioista. Jokaisen pitäisi asua omillaan ainakin muutama vuosi.
Voithan tosiaan pyytää häntä auttamaa jossain pikkutehtävässä ja selittää, että näin työt tulevat nopeammin ja mukavammin tehdyksi ja teille jää enemmän aikaa olla vaan yhdessä. Samalla hän oppii että hänkin voi tehdä jotain itse eikä vain odottaa että äiti tai tyttöystävä tekee.
Et kerro miten paljon käytät aikaa kotitöihin, mutta viestistäsi tulee jotenkin sellainen käsitys että niihn menee suurin osa viikonlopusta. Riittäisiköhän vähän vähempikin touhuaminen? Ei joka viikko tarvitse suursiivousta tehdä.
..koska oon melko lailla samas tilanteessa.
kaikkii täytyy rautalangast vääntää hänelle.