Olemme seurustelleet mieheni kanssa 8v, naimisiin mentiin viime heinäkuussa. Lapsia siunaantunut kaksi kappaletta 4v ja 1,5v. Itse olen 25v.
Suhteemme alku nuoruusvuosina oli vaikea, ensihuuman jälkeen alkoi ääretön mustasukkaisuus mieheni puolelta, erosimme hetkeksi kunnes taas palasimme yhteen. Mustasukkaisuus laantui ja kaikki oli hyvin.
Jäin kotiin vanhemman lapsen kanssa v.2006 ja siitä lähtien olen kotona ollu.Nyt tahtoisin pikkuhiljaa töihin,mutta eipä ole sopivaa paikkaa löytynyt.Mies käy töissä toisella paikkakunnalla ja matkojen kanssa työpäivä on n. 12h.Tämän ajan minä olen lasten kanssa ja alan olla touhuun todella väsynyt.Vanhempi lapsi kiusaa nuorempaa ja tekee muutenkin kaikkensa saadakseen minut raivon partaalle,hetken rauhaa ei päivällä ole kun päiväunetkin on vanhemmalta jo jääneet pois.
Vaikeinta tässä on,ettei mies ymmärrä lainkaan turhaantumistani,hänen mielestään minulla on asiat hyvin kun saan olla kotona,mutta ei lainkaan ymmärrä ettei 24/7 lasten kanssa kotosalla ole ihan unelmaa.Mies on monesti sanonut,että enhän minä aina ole YKSIN lasten kanssa,onhan hänkin vapaalla,mutta silti minä olen AINA paikalla kun lapsia syötetään,nukutetaan ja rauhoitetaan kiukkukohtauksista.Ei miehen läsnäolo auta siihen,ettenkö kuulisi lasten kiukutteluja ja etteikö lapset isän paikalla olosta huolimatta hokisi "ÄITI anna sitä ja ÄITI tee tätä",enkä voi heitä asiasta syyttää he ovat tottuneet siihen,että äiti on paikalla ja isä poissa.
Viikonloput hän on töissä ja vastapainoisesti viikolla vapaalla,ja nuo vapaathan menee tietenkin kaiken maailman asioiden hoiteluun.
En voi aloittaa harrastusta,koska miehen vapaa päivä muuttuu viikoittan.No mies sitten lohdutti ja kannusti kaverini kanssa lenkille ja olemmekin muutaman kerran käyneet,kyllä tuplatrattaitten työntö hangessa kuntoilusta käy,mutte ei se rentouttavaa ole.Ja kaiken huipuksi kun mies oli kerrankin kotona ja luulin pääseväni lenkille ilman lapsia,hän laittoi saunan päälle ajattelematta sen enempää suunnitelmiani,tällöin otin sitten lapset mukaan ja mies saunoi rauhassa.
Kauppaankaan en pääse ilman lapsia,vanhempani ja appivanhempani käyvät töissä,samoin isovanhempani ja kaverini.
Tämä tilanne on alkanut olla jo melko tukala kun aina on lapset mukana mihin ikinä menenkään.Toki lapset ovat minulle kaikki kaikessa,mutta joskus olisi kiva olla vain kavereiden kanssa.Mies haluaa viettää kaiken vapaansa yhdessä ja toki ymmärrän sen,hän on kuitenkin paljon pois ja näkee perhettään harvoin.
Sitten nuo haaveilemani kavereiden keskeiset ajat.
Ai kuinka ihanaa olisi mennä kaverin luokse viettämään iltaa,saunoa,jutella tyttöjen juttuja ja valmistautua baariin.Mutta ei,kun ei se mene niin.Olen suhteemme aikana 3kertaa päässyt viihteelle ilman miestäni kaksi kertaa niin,että kaverini tuli meille ja lähdimme tästä baariin ja kerran minä menin ystäväni luokse. Suunnitelmistani olen kertonut joka kerta ajoissa ja silti edellisenä iltana saan kuulla "meinaatko muka ihan oikeasti mennä" ja sitä soittelua ja viestittelyä illan aikana,kokoajan pitää päivittää mitä teen ja missä. Ja aamulla kertaan vielä mitä illalla tapahtui.
Käymme baareissa kyllä yhdessä muutaman kerran vuodessa,mutta silloin tuntuu etten saa olla vapaasti. Vaikka menisimme toisen pariskunnan kanssa,mieheni ei halua olla minusta erossa hetkeäkään,vaikka mielestäni on melko normaalia,että miehet juttelevat keskenään ja naiset keskenään.Jos menen ystäväni kanssa tanssimaan,mieheni tulee mukana.En voi rauhassa tervehtiä miespuolisia tuttujani kun saan heti kauhean kuulustelun.Olen myöskin kuullut etten ole luotettava kun sanoin meneväni tupakalle ja takaisin tullessa kävinkin vessassa,siitä mainitsematta.
Mustasukkaisuus on siis palannut elämäämme ja humalassa vielä vahvempana.
Arkipäivään kuuluu miehen soitot 1-2h välein,tiedän hänen vain tarkoittavan hyvää kysellessään miten päivä on mennyt ja mitä olemme tehneet,mutta tuokin alkaa jo ärsyttää.
Tosin jos minulla on todella huono päivä ja mies ei soita,sekin on ärsyttävää :)
Jos lähden miehen vapaapäivänä ostoksille kaverini kanssa ja olemme ajatelleet oikein viettää laatu aikaa, puhelimeni alkaa pirisemään tasaseen tahtiin ja kutsua kotiin päin.Mies kun valittaa ettei keksi lasten kanssa mitään ajankulua, mutta ei huomaa että minä joudun keksimään sitä ajankulua joka päivä.
En tiedä liioittelenko asiaa,onko mustasukkaisuus niin kovaa vai haluaako mieheni todellakin vain viettää vähät vapaansa perheensä kanssa?Ja liiottelenko tuon lasten kanssa oloni,kyllä mies kuitenkin osallistuu kotitöihin kotona ollessaan?
Pääni sekoaa kun ajattelen tätä asiaa,päivät menee hyvin kun vain olen omissa ajatuksissani,mutta kun alan asiaa miettimään alkaa ahdistaa.
Olen asiasta koittanut sanoa,mutta toisaalta ymmärrän ettei mieheni käsitä ahdistustani,en minäkään välttämättä ymmärtäisi jos itse olisin töissä ja mies lasten kanssa kotona.
Jotakin tälle tilanteelle olisi nyt tehtävä.
Suhteemme alku nuoruusvuosina oli vaikea, ensihuuman jälkeen alkoi ääretön mustasukkaisuus mieheni puolelta, erosimme hetkeksi kunnes taas palasimme yhteen. Mustasukkaisuus laantui ja kaikki oli hyvin.
Jäin kotiin vanhemman lapsen kanssa v.2006 ja siitä lähtien olen kotona ollu.Nyt tahtoisin pikkuhiljaa töihin,mutta eipä ole sopivaa paikkaa löytynyt.Mies käy töissä toisella paikkakunnalla ja matkojen kanssa työpäivä on n. 12h.Tämän ajan minä olen lasten kanssa ja alan olla touhuun todella väsynyt.Vanhempi lapsi kiusaa nuorempaa ja tekee muutenkin kaikkensa saadakseen minut raivon partaalle,hetken rauhaa ei päivällä ole kun päiväunetkin on vanhemmalta jo jääneet pois.
Vaikeinta tässä on,ettei mies ymmärrä lainkaan turhaantumistani,hänen mielestään minulla on asiat hyvin kun saan olla kotona,mutta ei lainkaan ymmärrä ettei 24/7 lasten kanssa kotosalla ole ihan unelmaa.Mies on monesti sanonut,että enhän minä aina ole YKSIN lasten kanssa,onhan hänkin vapaalla,mutta silti minä olen AINA paikalla kun lapsia syötetään,nukutetaan ja rauhoitetaan kiukkukohtauksista.Ei miehen läsnäolo auta siihen,ettenkö kuulisi lasten kiukutteluja ja etteikö lapset isän paikalla olosta huolimatta hokisi "ÄITI anna sitä ja ÄITI tee tätä",enkä voi heitä asiasta syyttää he ovat tottuneet siihen,että äiti on paikalla ja isä poissa.
Viikonloput hän on töissä ja vastapainoisesti viikolla vapaalla,ja nuo vapaathan menee tietenkin kaiken maailman asioiden hoiteluun.
En voi aloittaa harrastusta,koska miehen vapaa päivä muuttuu viikoittan.No mies sitten lohdutti ja kannusti kaverini kanssa lenkille ja olemmekin muutaman kerran käyneet,kyllä tuplatrattaitten työntö hangessa kuntoilusta käy,mutte ei se rentouttavaa ole.Ja kaiken huipuksi kun mies oli kerrankin kotona ja luulin pääseväni lenkille ilman lapsia,hän laittoi saunan päälle ajattelematta sen enempää suunnitelmiani,tällöin otin sitten lapset mukaan ja mies saunoi rauhassa.
Kauppaankaan en pääse ilman lapsia,vanhempani ja appivanhempani käyvät töissä,samoin isovanhempani ja kaverini.
Tämä tilanne on alkanut olla jo melko tukala kun aina on lapset mukana mihin ikinä menenkään.Toki lapset ovat minulle kaikki kaikessa,mutta joskus olisi kiva olla vain kavereiden kanssa.Mies haluaa viettää kaiken vapaansa yhdessä ja toki ymmärrän sen,hän on kuitenkin paljon pois ja näkee perhettään harvoin.
Sitten nuo haaveilemani kavereiden keskeiset ajat.
Ai kuinka ihanaa olisi mennä kaverin luokse viettämään iltaa,saunoa,jutella tyttöjen juttuja ja valmistautua baariin.Mutta ei,kun ei se mene niin.Olen suhteemme aikana 3kertaa päässyt viihteelle ilman miestäni kaksi kertaa niin,että kaverini tuli meille ja lähdimme tästä baariin ja kerran minä menin ystäväni luokse. Suunnitelmistani olen kertonut joka kerta ajoissa ja silti edellisenä iltana saan kuulla "meinaatko muka ihan oikeasti mennä" ja sitä soittelua ja viestittelyä illan aikana,kokoajan pitää päivittää mitä teen ja missä. Ja aamulla kertaan vielä mitä illalla tapahtui.
Käymme baareissa kyllä yhdessä muutaman kerran vuodessa,mutta silloin tuntuu etten saa olla vapaasti. Vaikka menisimme toisen pariskunnan kanssa,mieheni ei halua olla minusta erossa hetkeäkään,vaikka mielestäni on melko normaalia,että miehet juttelevat keskenään ja naiset keskenään.Jos menen ystäväni kanssa tanssimaan,mieheni tulee mukana.En voi rauhassa tervehtiä miespuolisia tuttujani kun saan heti kauhean kuulustelun.Olen myöskin kuullut etten ole luotettava kun sanoin meneväni tupakalle ja takaisin tullessa kävinkin vessassa,siitä mainitsematta.
Mustasukkaisuus on siis palannut elämäämme ja humalassa vielä vahvempana.
Arkipäivään kuuluu miehen soitot 1-2h välein,tiedän hänen vain tarkoittavan hyvää kysellessään miten päivä on mennyt ja mitä olemme tehneet,mutta tuokin alkaa jo ärsyttää.
Tosin jos minulla on todella huono päivä ja mies ei soita,sekin on ärsyttävää :)
Jos lähden miehen vapaapäivänä ostoksille kaverini kanssa ja olemme ajatelleet oikein viettää laatu aikaa, puhelimeni alkaa pirisemään tasaseen tahtiin ja kutsua kotiin päin.Mies kun valittaa ettei keksi lasten kanssa mitään ajankulua, mutta ei huomaa että minä joudun keksimään sitä ajankulua joka päivä.
En tiedä liioittelenko asiaa,onko mustasukkaisuus niin kovaa vai haluaako mieheni todellakin vain viettää vähät vapaansa perheensä kanssa?Ja liiottelenko tuon lasten kanssa oloni,kyllä mies kuitenkin osallistuu kotitöihin kotona ollessaan?
Pääni sekoaa kun ajattelen tätä asiaa,päivät menee hyvin kun vain olen omissa ajatuksissani,mutta kun alan asiaa miettimään alkaa ahdistaa.
Olen asiasta koittanut sanoa,mutta toisaalta ymmärrän ettei mieheni käsitä ahdistustani,en minäkään välttämättä ymmärtäisi jos itse olisin töissä ja mies lasten kanssa kotona.
Jotakin tälle tilanteelle olisi nyt tehtävä.
Vastaukset 26
Vanhimmat
vastaavassa tilanteessa, mutta seurannut erään kaverin suhdetta, jossa myös soitellaan tuota tahtia toisen perään, 1-2 tunnin välein, ja tuohan ei ole normaalia kuulumisten kyselyä. Eikä sekään kuulu normaaliin suhteeseen, ettet saa jutella hemmetti soikoon kavereiden kanssa keskenäsi/tanssia kaverin kanssa, jos vielä mies on kaiken aikaa samassa baarissa. Tuo on niin sairasta, ikävä kyllä mustasukkaisuus ei tunnu käytännössä kadonneen suhteessanne mihinkään.
Voisitteko harkita että vanhempi lapsi kävisi jossakin päiväkerhossa ym muutaman tunnin viikossa. Saisi kavereita ja sinä saisit muutaman tunnin aikaa itselle jos nuorempi nukkuu ja välillä olisi vaan yksi lapsi hoidettavana.
Kyllä minusta sinulla pitäisi olla aikaa kavereille baariin, ostoksille, lenkille. Jos käyt niissä todella harvoin niin ei tuollaisella mustaisukkaisuudella ainakaan teidän parisuhdetta paranneta vaan sinä ahdistut siitä lisää. Voithan sano miehellesi ettethän sinäkään jatkuvasti soittele häne peräänsä.
Tuoki kolahti että mies laittoi saunan päälle ja sinä otit lapset mukaan.. No olisi se ukko voinut ne lapset ottaa sinne saunaan lapset mukaan.. Jos kerran on lapsia halunnut niin tasapuolisesti niitä hoidetaan.
....että nykyään ei naiset kestä mitään....anteeks vaan mut näin se on! Samaa rumbaa on ennenkin kestetty, se kuuluu elämään. Ei pidä aina valittaa, itse ne lapset on tehty.
Elämän pitäisi AINA olla helppoa ja jos vähän joutuu pinnistelemään yhteisen hyvän eteen alkaa valitus.Naiset kyllä osaa vaatia asioita mutta jos itse pitäisi uhrautua... Mitä näitä selittämään kun ei ne kumminkaan ymmärrä. Ja vikaahan aina löytyy siitä aviopuolisosta jonka ITSE on valinnut. Olisit ottanut palvelijan.
Jos tekee lapset nuorena, kuten ap, niin on aivan turha itkeä, kuinka ei pääse kavereiden kanssa baariin. Tuota asiaa olisi kannattanut miettiä ENNEN lapsien hankkimista. :)
"Vanhempi lapsi kiusaa nuorempaa ja tekee muutenkin kaikkensa saadakseen minut raivon partaalle"
Olisikohan tässä vähän kasvatuksen paikka teillä vanhemmilla? Vai annatteko vain lapsenne elää pellossa ja tehdä mitä tykkäävät... Lapset eivät myöskään tahallaan yritä ajaa vanhempiaan raivon partaalle, ainakaan noin nuorina. Vika löytyy raivostuvan vahnemman pään sisältä, ei lapsesta.
"En tiedä liioittelenko asiaa,onko mustasukkaisuus niin kovaa vai haluaako mieheni todellakin vain viettää vähät vapaansa perheensä kanssa?"
Tämän pitäisi vastata tuohon kysymykseesi: "Mies käy töissä toisella paikkakunnalla ja matkojen kanssa työpäivä on n. 12h" ja tähän vielä 7-8h unta, niin perheelle jää aikaa 4h. Eli liiottelet.
"Ja liiottelenko tuon lasten kanssa oloni,kyllä mies kuitenkin osallistuu kotitöihin kotona ollessaan?"
Jos on sovittu niin että mies käy töissä ja sinä saat hoitaa lapset kotona, niin älä jaksa inistä ja valittaa. Lapsia hankkiessa tiesit varmasti että pienet lapset vaativat huomiota 24/7. Ethän voi olettaa että kun mies vihdoin kotona iltaisin tai on vapaapäivillä, hän vahtisi lapsia ja sinä viettäisit "laatuaikaa" miten tahdot?! Kun lasten hoitaminen näyttää rasittavan sinua noin paljon, niin miten ihmeessä jaksaisit tehdä töitä tuon lisäksi?
Yritä päästä pois tuosta minäminäminä-ajattelusta. Sinun pitää päästä baariin, sinä haluat shoppailemaan, sinä tarvitset harrastusaikaa, sinä et tahdo hoitaa lapsia koko ajan, sinä haluat jutella baarissa toisille miehille...
Ihmevastuksia olet saanut. Et yhtään liioittele. Täysipäiväinen lasten kanssa oleminen on rankkaa työtä ja minä ainakin tulisin mökkihöperöksi jos en saisi välillä myös aikuista seuraa. Lasten kannalta on ehdottomasti parempi, että vaadit itsellesi välillä myös omaa aikaa ja näin jaksat olla hyvä ja rakastava äiti.
Miehesi mustasukkaisuus ei ole tervettä jos hän ei tajua, että tarvitset myös aikuisia kontakteja, ilman jatkuvaa perään soittelemista. Koita selventää tilannetta hänelle ja jos ei mene perille, niin hae apua esim. perheterapiasta. Huolehdi omasta hyvinvoinnistasi, se on parasta mitä voit antaa lapsillesi.
Kiitoksia vastauksista vaikka ne hieman vaihtelevia onkin.
Monet on näköjään sitä mieltä, että nainen on nyrkin ja hellan välisää??
Eikä siinä mitään, kyllä minä lapset hoidan, mutta olisi edes hetki jona joku ei olisi tarvitsemassa jotakin.
Töissä uskoisin jaksavani, miksi en? se olisi edes jonkin lainen oma aika, ja välillä aikuista seuraa.
Tuo baarissajuoksu on nyt kyllä käsitetty väärin, en minä missään juokse, saisi edes joskus käydä jossain niin olisin kiitollinen.Tällä hetkellä ystävien tapaaminen on lähinnä puhelimen välityksellä, ei ne ystävät kauaa jaksa soitella kun ei kerran ikinä tapaamiset onnistu.
Ja toisten miesten kanssa juttelu, se nyt selkeesti on ymmärretty "flirttinä", mutta tarkoitin kylläkin, että jokaisella naisella on varmastikkin mies puoleisia tuttuja, ja sellaisten kanssa kun en voi lainkaan vaihtaa kuulumisia. Se on jo pikkusen noloa kun joku tulee moikkaamaan ja koitan katsella kattoa että hän tajuaisi lopettaa juttelut hyvän sään aikana...
Ja mies on todellakin paljon töissä ja haluaa vapaa-ajan viettää perheen kanssa, mutta jospa vaikka mietitään, että vapaapäivänsä iltana voisin mennä kavereita moikkaan, niin eikö se yhteinen päivä jo riitä yhteiseksi ajaksi? enkä minä tarkoita että jokainen miehen vapaapäivä pitäisi käyttää minun vapaa-aikaani.
"Olisikohan tässä vähän kasvatuksen paikka teillä vanhemmilla? Vai annatteko vain lapsenne elää pellossa ja tehdä mitä tykkäävät... Lapset eivät myöskään tahallaan yritä ajaa vanhempiaan raivon partaalle, ainakaan noin nuorina. Vika löytyy raivostuvan vahnemman pään sisältä, ei lapsesta."
Lapsi tietää tasan rajansa ja niitä rikkoo parhaansa mukaan, varsinkin silloin kun huomaa nuoremman olevan väsynyt tai muuten itkuinen. Ja mikä kasvatuksen paikka VANHEMMILLA? ei se mies lapsia kasvata, raivostuu vielä herkemmin kun minä ja siitä käynnistyykin taas mehevä riita. Ja kyllä, vika on pääni sisällä, en sitä väitäkkään, mutta siitä tässä onkin keskusteltu kun ei jaksa niin ei jaksa, koskaan ei ole hengähdystaukoa.
Puolipäivähoito ei ole mahdollista, hoitopaikat niin täynnä ettei oteta kuin työssäkäyvien lapset, päiväkerhoonkin toivotettiin tervetulleeksi ensi syksystä alkaen.
"helppo elämä" ja "no huh mikä äippä"
Miten teillä on ollut? Onko mies ollut kotona vain nukkumassa ja hoitamassa pakolliset "virasto asiat"?
Onko elämä ollut pelkkää kotona istumista? Ei lapsenvahtia vanhemmista tai muista sukulaisista?
Miten saitte tuon kotonaoloajan sujumaan?
En tiedä olenko sitten niin "minäminä" ja huono äiti, kun haluan hetken aikaa itselleni.
Olisi kiva käydä joskus edes kaupassa ja miettiä rauhassa mitä oikeen tarvitaan. Tai hammaslääkärissä, niin ettei tarvitse sanoa "pelkkä tarkistus, ettei mee kovin kauaa" eihän nuo lapset siellä viihdy. Työkkärissä on mukava myös poiketa lasten kanssa, keskity siinä nyt sitten työpaikka ilmoituksiin.
"Jos on sovittu niin että mies käy töissä ja sinä saat hoitaa lapset kotona, niin älä jaksa inistä ja valittaa. "
Ei meillä ole sovittu että mies käy töissä ja minä olen kotona. Olen monta kertaa ehdottanut että voisin minäkin mennä töihin ja mies olla kotona, se ei vaan sovi miehelle.
anteeksi en jaksanut ihan 100% lukea mutta kysymykseksi tuli, että miksei lapsesi/vanhin lapsesi käy esim. päivä- tai iltahoidossa? Ja nyt en tarkoita että heitetään lapset jokapäivä hoitoon että saat paljon aikaa itsellesi, mutta siis että veisit heidät esim. 2-3krt viikossa hoitoon, että saisit aikaa itsellesi? Tottakai sinä tarvitset aikaa itsellesi ja minusta saisit sitä sillä että laittaisit lapset hoitoon aina vähän väliä.. näinollen myös lapset tottuisivat olemaan vuorovaikutuksessa muiden lasten kanssa ym. ja sinä taas pääsisit harrastamaan, olemaan kavereittesi kanssa ja niinedespäin.
Tällähän asiat minun mielestäni helpottuisivat, eikö? Vai onko sille että lapset laitettaisiin päiväkotiin jokin este?
Mietteliäs:
Elikkäs siis täällä paikkakunnalla ei juuri nyt pääse osapäivä- tai puolipäivähoitoon, paikat on niin täynnä.
Olen jo useampaan kertaan soittanut ja kysynyt asiaa, mutta nytkin yksi päiväkoti on suljettu kosteusvaurioiden takia, eli ei toivoakaan että tilaa tulisi lisää...
Ja sitten nuo seurakunnan iltapäiväkerhot, ne on tarkoitettu 4-6 vuotiaille ja koska lapseni täytti vasta tänä vuonna 4v hän pääsee vasta ensi syksynä alkavaan ryhmään.
Tuo sillointällöin hoidossa olo auttaisi kyllä jo paljonkin, mutta ei onnistu :(
kyllä siellä lapset aina johonkin pääsee. tuntuu että nuo selityksesi ovat vähän 'tekosyitä'. mistä paikkakunnasta on nyt sitten kyse?
jos osapäivähoitoon ei pääse, niin miksei sitten suoraan kokopäivähoitoon, jos niissä on paikkoja auki? voit sitten alkaa etsiä itsellsi samalla töitä ym.
Ei ne lapset ole tähän mennessä vielä päässeet, olen asiasta soittanut moneen kertaan ja paikat on tällä hetkellä vain työssä käyvien lapsille. Helpottaa kuulemma kun tuo yksi päiväkoti taas avataan, mutta ajankohtaa en tiedä.
Tällä hetkellä on lapsille paikkahaku päällä, mutta ei ole mitään kuulunut ja meidät kiilataan ohi koska akuuttia tarvetta ei ole...
Paikkakuntaa en viitsi sanoa, mutta melkoinen tuppukylä :)
En minä tekosyyllä noita lapsia kotona pidä, mielelläni laittaisin välillä hoitoon.
Kaikki on vaan järkkäily kysymys, pitääkö jonkun muun ideoida että saat jotain aikaan?
Mitä tarkoitat järkkäilyllä?
Siis tuota mustasukkaisuusasiaa vaiko tätä lasten kanssa kotonaoloa?
Nyt on liian myohäistä haaveilla että "Ai kuinka ihanaa olisi mennä kaverin luokse viettämään iltaa,saunoa, jutella tyttöjen juttuja ja valmistautua baariin" Tuon vaiheen sinä olet sivuuttanut kun huolellisesti ja harkiten hankkit lapset. Haaveilla baariin menosta on oikeastaan suunnattoman typerää tässä vaiheessa! Mennä kapakkaan jo sinäänsä ei ole kenellekään niitä mieltä ylentävimpiä ajanviettopaikkoja!
Mitä vikaa näet muuttaessasi ajatustesi kulkua suuntaan että:
1) miten onnellisia saamme olla kun meillä on TERVEET LAPSET! He eivät tarvitse 24/7 vieressä oloa lääkkeiden kanssa. 24/7 vieressäoloa hieroakseen liikkumattomia pieniä jäseniä. 24/7.....
2) miten onnellisia saamme olla että emme näe nälkää
3) miten onnellisia saamme olla että meillä on katto päämme päällä, eikä tarvitse palella talvellakaan
4) miten onnellisia saamme olla että olemme itse terveitä!!!!!!!!!!!
5) miten onnekas olen että mieheni hankkii leivän poytäämme ja rakastaa yhteisiä huolellisesti ja harkiten hankkimiamme lapsia
Huomaatko miten paljon sinulla on aihetta onnellisuuteen ja kiitokseen?!
Toisaalta olisi hyvä sinun ja lastesi saada seuraa muista lapsista ja äideistä/huoltajista.
Miksi et alottaisi leikkiryhmää? Vie ilmoitus supermarkettinne, kirjastonne, seurakuntanne, alakoulunne, lastentarhanne ilmoitustaululle jossa haluaisit aloittaa leikkipiirin pienokaistenne kanssa. Pyydät halukkaita ottamaan yhteyttä sinuun ja sovitte tapaamisesta ensin kotonasi. Sitten kukin äiti voisi vuorollaan ottaa pienokaiset kotiinsa ja yksi äideitä aina vuorollaan voisi jää omat lapsensa pariksi tunniksi muiden hoitoon.
Tuo olisi tervetullut tapa lastenne tutustua muihin lapsiin ja saada leikkiseuraa. Samoin te hoitajat voisitte jutella "aikuisten kielellä" keskenänne. Samalla se antaisi tunnin hengähdystauon silloin tälloin olla aivan yksin tai juosta sen 5km lenkin (johon aiemmin ei ollut tilaisuutta).
Tai onko kirjastossanne lastenlukutuntia? Ellei, ehdota että sinä voisit aloittaa sen. Ensin voisit itse olla se lukija, myohemmin toinen halukas äiti voi hoitaa tuon lukupuolen sillä aikaa kun sinä rauhassa syvennyt omaan lukemiseesi lastesi kuunnellessa tarinaa.
Entä laseten/hoitajan jumppatunit? Onko kylässäsi/lähiossäsi sellaista? Ellei, aloita se! Ensin toisen äidin/huoltajan ja lasten kanssa. Saat huomata että sana leviää kulovalkean tavalla ja kohta teitä on iso ryhmä. Jumppaa varten on kirjastossasi ilmaisia DVD. Käytä niitä aluksi oppaina kunnes muistat liikkeet ulkoa ja voit itse kehittäälisää ohjelmistoosi.
Entä lasten taideryhä? Ellei sitäkään ole kylässäsi, aloita itse sellainen! Materiaaleihin ei uppua monta penniä. Riittää vain värikynät ja paperia. Ja taas nuo kirjaston ilmaiset DVDt alkusysäykseen.
Pääasia on että saat kontaktia muihin äiteihin/huoltajiin ja tulet lastenne kanssa ulos 4 seinän sisältä muutaman kerran viikossa.
On tarpeetonta kiristää miestäsi enempää, hän hoitaa jo osuutensa huolentimalla teistä taloudellisesti ja hän jo parhaansa mukaan osallistuu lastenne hoitoon. Ja Tidätko aika kuluu niin nopeasti, vaikkei sitä nyt huomaa, tulet myohemmin kaiholla muistelemaan tätä aikaa jolloin lapset ovat pieniä ja SINULLA on KAIKKI maailman valta muovata heidät juuri sellaisiksi ihmisiksi joiksi juuri sinä haluat heudän tulevan!!!
Kiitos hyvistä vinkeistä.
Tuollaiset Äiti-lapsi kerhot olisi kyllä tervetulleita tähän kylään, ja sellaisen järjestäminen olisi ihan kiva juttu.
Täällä kun ei valmiiksi mitään ole ja naapuripaikkakunnallekkin on turha haaveilla kun ei ole autoa...
Tottakai olen tyytyväinen tilanteeseeni lasten terveyden ja taloudellisen tilanteen kannalta, aina voisi huonomminkin mennä.
En tiedä onko tässä käsitetty pointtini väärin vai olenko vain huono äiti, en ole missään kohtaa sanonut että haluan joka perjantai kaverin kanssa baariin, kiitos. Mutta kuten jo kerroin olen 8v aikana päässyt kolme kertaa tuulettumaan ja ainakin itse ajattelen että se on liian vähän.
Olettaisin että tilanne helpottuisi kun ihan oikeasti pääsisi johonkin täältä kotoa, vaikka edes yksin kahvittelemaan tuohon keskustaan.
Monet on jo maininnut, että asiaa olisi pitänyt miettiä ennen lasten tekoa, mutta koskeeko tämä asia nyt vain äitejä??
Mies kyllä saa käydä missä lystää, mutta minä en pääse edes pakollisille menoilleni.
Eikö isillä ole velvollisuutta edes joskus olla lastensa kanssa?Toki mies hoitaa meillä tuon työnteon, mutta entä sitten kun pääsen töihin, ei silloin voi enää ajatella, ettei työssä käyvän tarvitse olla lastensa kanssa.
Enkä tällä nyt tarkoita sitä, etten ole lasteni kanssa kun pääsen töihin, mutta tuli vain mieleen kun täällä on jo ylistetty minut huonoksi äidiksi kun haluan hetken rauhaa lapsista ja mies on jumalasta seuraava kun tekee töitä, eikä hänen tarvi lasten kanssa sen vuoksi olla.
"sitten kun pääsen töihin, ei silloin voi enää ajatella, ettei työssä käyvän tarvitse olla lastensa kanssa" . Tuo lause sattui pahasti silmään.
Hoitaa omia lapsiaan ja viettää aikaa heidän kanssaan EI pitäisi olla pakkopullan syontiä!
Tuossa aiemmin jo sait paljon ideoita joita voit alkaa heti toeuttamaan saadaksenne virikkeitä jokapäiväiseen tuttuun rutiiniin. Ne eivät maksa, ehkä ne saa sinut huomaamaan että olla lasten kanssa ei ole rangaistus vaan lahja! Viettää aikaa lastesi kanssa on arvokkainta mitä kukaan aikuinen voi ja pystyy lapsilleen antamaan. Jos sinä teet siitä kidutuksen, siitä ei kärsi vain lapset mutta koko perhe!
Yksi ohje vielä, palkkaa naapurin nuori leikkimään lasten kanssa vaikka lauantaisin/sunnuntaisin iltapäivisin. Hän olisi ikionnellinen saadessaan muutaman euron ja sinä ansaitsemasi parin tunnin yksinoloajan. Käy silloin ystävättäresi kanssa vaikka lenkillä tai kahvilla.
Vaikka et olisikaan himouskovainen, osallistu seurakuntasi menoihin. Sieltä saat eri ikäisiä ystäviä joihin voit turvautua tiukanpaikan tullen. Jopa niin että joku "isoäiti" olisi enemmän kuin halukas tutustumaan pienokaisiinne ja viettämään aikaa heidän kanssaan. Ehkä et ole tietoinen mutta on paljon vanhempia ihmisiä jotka ilomielin ottaisivat vastaan seuraa.
Tule ulos majastasi lastenne kanssa vain reippaasti!
Aika tylyjä vastauksia olet saanut. Minun mielestäni olet tehnyt paljon perheesi eteen, jos todellakin tarinasi on totta. Toki äidin kuuluu pistää lapset etusijalle, mutta ei kai se nyt sitä tarkoita, että moneen vuoteen ei saisi olla omaa elämää edes sen verran, että hammaslääkärissä ehtisi rauhassa olla. En minä ainakaan pidä sinua huonona äitinä tarinan perusteella.
Sitten asiaan... Onko siellä paikkakunnalla tarjolla MLL:n lastenhoitoapua? Sehän ei nyt ihan maltaita maksa, jos sillointällöin muutamaksi tunniksi ottaa ja lähtee vaikka kunnon hikilenkille itse. Tai onko paikkakunnallasi hoitohommista kiinnostuneita nuoria naisia? En ole ihan varma olenko ymmärtänyt oikein, mutta ainakin joskus hoitoalan koulutukseen pyrkineet saivat lisäpisteitä esim. sosiaalialan opintoihin jos oli jotain alan työkokemusta. Olen ollut näkevinäni vieläkin lastenhoitopalstoilla sellaisia ilmoituksia, joissa nuoret naiset haluavat kokemusta, jota hyödyntää opiskelussa. He voisivat mielellään ottaa töitä vastaan.
Tsekkaa täällä Suomi24:llä tuo lastenhoitaja-palsta sekä muistaakseni se babyidea.fi. Siellä välitetään hoitajia. Ja googlettele muutenkin eri tavoin lastenhoitajia. Eiköhän sitä apua löydy, ainakin jos asut isommalla paikkakunnalla.
Ja juu, anteeksi, näitä neuvoja ei kai saisi antaa, sillä äidin pitäisi olla 24/7/365 lapsissa kiinni. Hyi teitä hulttiomammat, jotka lähdette kerrankin baariin ennenkuin lapset ovat aikuisia!
Mä ymmärrän ainakin pointtisi..tarttisit ainakin lapsenvahtia toisinaan..
Ilmoita lehdessä tai katsele itse ilmoituksia,jotkut koululaiset tulevat mielellään vahtimaan lapsia pientä korvausta vastaan...seurakunnan kerhoihinkin voisit kysellä, ja aina voi yrittää suostutella,vaikka ryhmä täynnä olisikin..
Mene ihan reippaasti vain työkkäriin ilmoittautumaan työnhakijaksi, kyllä hoitopaikka sitten jostakin järjestyy kun ensin jotain työtä saat..onhan perhepäivähoitajiakin olemassa!
Jos ei töitä ole tiedossa, mene vain jollekkin kurssille! Älä ole ranttu, kyllä jotain järjestyy ja pääasia, että saat muutakin puuhaa arkeesi ja uusia kavereita!
Miehellesi voisit kyllä asiasta puhua, että vahtisi enemmän lapsia kotona ollessaan ja kävisit silloin hoitamassa asioitasi muualla! Tai ystäviesi luona.
Tuosta ei kannata välittää, vaikka jotkut arvostelevat valitustasi...tottakai olet ihan hyvä äiti, tarttet vaan happirakoa välillä elämääsi! Jokainen pienten lasten äiti sitä tarvitsee!!
Tuo TARVITSE ei nyt ollut tarkoitettu ihan noin kun ymmärsit, mutta miehen ei näiden keskustelujen mukaan nimenomaan tarvitse olla lasten kanssa enää työnsä jälkeen.
Sitä tässä ajoin takaa...
Mll: lasten hoitajia koulutettiin sillon kun itse olin kouluikäinen, osallistuin myös itse tuohon hommaan. Mutta se ei kokenut kovin suurta suosioo, joten loppui.
Tuo opiskelijahomma pitänee kyllä selvittää, jospa sitä kautta vaikka onnistuisi.
Kiitos viestistäsi :)
Kiitos myös viestistäsi, työkköriin olen jo ilmoittautunut mutta aika hiljaista on ollut.
Ja kurssihakukin on päällä, toivottavasti tärppää vaikka siihen tarvittaisiin pikkiriikkisen enemmän työkokemusta kuin minulta löytyy.
Seurakunnan kerhoon pääsee tosiaan tänävuonna 4v täyttäneet vasta syksyllä, ajattelin kyllä vielä kerran soittaa jospa vaikka olisi hiljaista ja pääsisi vielä mukaan...
Mikä ihme nykyajan vanhemmilla on kun aina pitäisi päästä johonkin baareihin? Eikö niissä tosiaankaan voi juosta ennen lasten hankkimista jos se jostain syystä niin pakollinen harrastus on ja sitten kun lapsia saa, keskittyä heihin? Kerroit, että käyt miehesi kanssa baarissa muutaman kerran vuodessa ja sitten pitäisi sen lisäksi päästä vielä yksinäänkin! Vielä kun miehesi on muutenkin vähän kotona, niin miksi ette käyttäisi sitä aikaa perheenä olemiseen?
Ja etkö voi tavata ystäviäsi lasten kanssa? Miksi pitää mennä johonkin kahvilaan, etkö voi pyytää heitä teille kahville? Voisitte yhdessä leikkiä lastesi kanssa ja siinä samalla jutella, niinhän muutkin äidit kavereitaan tapaavat, eivät suinkaan sauno ja baarittele!
Ja jos opetat lapsesi käymään ajoissa nukkumaan, niin saat "omaa aikaa" joka ikinen ilta, niin minä ainakin tein kun omat lapseni olivat pieniä. Jos heidän kanssaan puuhastelee koko päivän, niin kyllä heille sitten illalla maittaa uni ja sitten voi äiti ottaa omat kirjansa/käsityönsä/jumppavideonsa/mitä tahtookaan tehdä, esille ja keskittyä vain itseensä. Tai sitten voi keksiä miehensä kanssa jotain yhteistä kivaa tekemistä...
Niin no, mieluummin jättäisin tuon miehen kanssa vietettyn ajan alkoholittomaksi, kuten jo tuolla alussa kerroin, mies on todella mustasukkainen ja lähes kaikki yhteiset baari-illat päättyy riitaan. En millään voi välttää kaikkia tilanteita joista mieheni ei pidä. Varsinkin kun tuo mies ei pidä edes siitä, että tanssisin tai juttelisin kaverini kanssa, vaan aina on pakko olla vieressä tarkkailemassa.
Tottahan toki voisin ottaa ystäviäni meille kahville, ja muutaman kerran niin olen tehnytkin. Mutta kun pointtina tässä oli se, että eikö äiti saa viettää lainkaan omaa aikaa ilman lapsia??
Kyllähän nuo ystävien vierailutkin ihan kivoja on, mutta se aika menee hyvin paljon kaikkeen muuhun kuin jutteluun. Mehut kaatu kahvipöydässä, vaihdetaan vaippaa, syötetään, erotetaan riitapukarit ja lohdutetaan kun sattuu vahinko. Ja kun useimmat kaverini ovat lapsettomia, niin kyllä se naamasta näkyy, ettei ole mukava istua kanssani kahvipöytään kun en lausettakaan saa loppuun ilman "odota hetki, äiti tulee kohta" kommenttia. Ja silloinkin olen edelleen täällä neljän seinän sisällä.
Kyllä meillä lapset menee ajoissa nukkumaan, mutta samalla aloittaa tuo mieskin iltapuuhansa ja painuu peiton alle, ei täällä sen jälkeen enää aleta jumppaamaan.
"Tai sitten voi keksiä miehensä kanssa jotain yhteistä kivaa tekemistä... "
Melko hiljaiset markkinat ollut :) Harvase ilta päättyy kinaan millon mistäkin ni eipä siinä mitään kivaa enää puuhailla...
Lasten nukkumaan menon jälkeen on tiskien korjaus, miehen eväiden teko, suihku, hetki koneella ja itsekkin nukkumaan.
"Mikä ihme nykyajan vanhemmilla on kun aina pitäisi päästä johonkin baareihin?"
Mielestäni tuo baari oli vain yksi ehdotus vapaa-ajan viettoon, mutta se on nyt noussut pääaiheeksi.
Miksi isillä on lupa lähteä viihteelle, mutta äideillä ei??
Heti käsketään olla valittamatta kun lasten teko olisi pitänyt harkita ajoissa, kai sitä harkintaa saa mieskin käyttää ja pohtia jaksaako itse olla lasten kanssa, eikä vain ajatella, että kyllä vaimo ne hoitaa kun minä vaan ne teen...
>>eikö äiti saa viettää lainkaan omaa aikaa ilman lapsia??
>>Miksi isillä on lupa lähteä viihteelle, mutta äideillä ei??
Sinulla on nyt jotenkin kummallinen asenne tuoho, että mitä kukin "saa" tehdä ja mihin on "lupa" ja mihin ei. Ikäänuin miehesi olisi joku diktaattori jolta joudut pyytämään luvan vessassakäyniinkin. HALOO?
Sinä olet aikuinen nainen ja sinulla on ollut mahdollisuus sopia näistä asioista miehesi kanssa. Ellet koe tilannetta hyväksi, niin sinun on vain puhuttava miehesi kanssa ja kerrottava mikä on vialla ja miten haluaisit asioita muuttaa. Neuvottele! Ei sinua voi tuossa kukaan muu auttaa.
Vanhemmat voivat määrätä, mitä lapset saavat tehdä ja mitä eivät. Suomen laki määrää mitä noin yleensä ei saa tehdä (tappaa, varastaa, ajaa autolla humalassa jne), mutta kotitöistä, lastenhoidosta, ystävien tapaamisesta ja harrastuksista on jokaisen parin sovittava keskenään. Näihin asioihin ei ole olemassa mitään lupia myöntävää tahoa.
Mangutko sinä miehellesikin, kuin lapsi isälle, että miksi sinä et "saa" tehdä sitä tai tätä? Ei ihme, että hän sitten kohteleekin sinua kuin lasta. Sinun pitää käyttäytyä kuin aikuinen jotta voit odottaa häneltäkin kunnioitusta. Vaikka oletkin suostunut "perinteiseen" työnjakoon, niin ei se sitä tarkoita että hän määrää ja sinä tottelet. Paitsi jos itse toimit niin.
Ongelmasi on tietysti se, että miehesi on sairaalloisen mustasukkainen kusipää, joka tukehduttaa sinut nyrkin ja hellan väliin. Mutta itsepähän olet miehesi valinnut ja kertomasi mukaan itsekin kaipaat noita kontrollisoittoja jos niitä ei tulekaan. Taidat olla itsekin läheisriippuvainen?
Hyvä että sentään etsit työpaikkaa, toivottavasti saat. Olet tehnyt tyhmiä valintoja elämässäsi, mutta nyt sinun vaan pitää ruveta tekemään fiksumpia valintoja, niin kyllä se siitä kirkastuu.
Käykö mies tuulettumassa?
Millaisessa ammatissa mies on? onko työ uuvuttavaa?
Onko mitään yhteistä tekemistä ilman lapsia?
Onko mies väkivaltainen/pelottava?