Tällä palstalla näyttää kirjottelevan kaksi kuppikuntaa. Ensimmäinen on katkerat petetyt ja jälkimmäinen on nämä ns. kakkoset. No, tietty lisäksi muutama pettäjä, satunnaiset kulkijat ja muuten vaan kommentoivat.
Kannattaa muistaa, kun täältä hakee kommenttia tai pointtia omaan tilanteeseensa, niin tämä palsta ei ole mikään täydellinen läpileikkaus elämästä, ei edes uskottomuuden kokeneiden elämästä.
Täältä puuttuu lähes täysin kaikkien niiden entisten uskottomien ja entisten kakkosten kertomukset, joiden elämä on nykyisin onnellista, jotka rakastuivat ja menivät yhteen, vaikka jompi kumpi olikin tavatessa varattu.
Se onnellisen rakkauden osasto ei kirjottele täällä. Tämä varmasti lohduttaa niitä, jotka toivovat oman tilanteensa kääntyvän parhain päin.
Lisäksi kommentoisin uskottomuutta vielä sen verran, että mielestäni on jokaisen oma asia, mitä tekee. Mikäli joku on suhteessa ja pettää puolisoaan, se on hänen oma valintansa. Syytä ei voi vierittää kolmannelle osapuolelle. Jokainen on vastuussa omasta elämästään.
Satavarmasti ihminen, joka on täysin onnellinen ja rakastunut kumppaniinsa, ei edes ajattele pettämistä.
Varmasti jokainen, joka pettää, tietää sisimmässään, että siitä voi joutua maksamaan. Se on riski, jonka pettäjä ottaa. Ja luultavammin alitajuisesti ainakin on valmis hinnan siitä maksamaan. Haluaa elämäänsä muutosta, mutta ei oikein osaa löytää oikeita keinoja sen toteuttamiseen.
Salasuhteet ovat seurausta kaksinaismoraalista. Että pitää olla suhteessa, johon on kerran lupautunut, vaikka ei oikeasti enää sitä halua ja samalla elää muualla todellisuuttaan. Olishan se kiva, jos kaikilla olisi onnelliset ja uskolliset liitot, mutta ei se vaan niin ole. Joskus sitä onnea joutuu etsimään; ihminen on erehtyväinen sekä mieli saattaa muuttua. Rakkaudenkin voi löytää yllättäen.
Rakastuminen on voimakkain tunne elämässä. Joskus vaan käy niin, että se oikea tulee elämään kun on itse jo varattu toisaalle. Me ihmiset olemme erilaisia. Toisille tunne-elämä on niin tärkeää, että he lähtevät rakkauden perään ja haluavat elää täysillä. Usein he saavat myös kaiken muun järjestymään; lapset, asunnot ja firmat, sukulaisetkin tottuvat ja uuden tuttavapiirit muodostuvat.
Tämmösiä mietteitä.
Kannattaa muistaa, kun täältä hakee kommenttia tai pointtia omaan tilanteeseensa, niin tämä palsta ei ole mikään täydellinen läpileikkaus elämästä, ei edes uskottomuuden kokeneiden elämästä.
Täältä puuttuu lähes täysin kaikkien niiden entisten uskottomien ja entisten kakkosten kertomukset, joiden elämä on nykyisin onnellista, jotka rakastuivat ja menivät yhteen, vaikka jompi kumpi olikin tavatessa varattu.
Se onnellisen rakkauden osasto ei kirjottele täällä. Tämä varmasti lohduttaa niitä, jotka toivovat oman tilanteensa kääntyvän parhain päin.
Lisäksi kommentoisin uskottomuutta vielä sen verran, että mielestäni on jokaisen oma asia, mitä tekee. Mikäli joku on suhteessa ja pettää puolisoaan, se on hänen oma valintansa. Syytä ei voi vierittää kolmannelle osapuolelle. Jokainen on vastuussa omasta elämästään.
Satavarmasti ihminen, joka on täysin onnellinen ja rakastunut kumppaniinsa, ei edes ajattele pettämistä.
Varmasti jokainen, joka pettää, tietää sisimmässään, että siitä voi joutua maksamaan. Se on riski, jonka pettäjä ottaa. Ja luultavammin alitajuisesti ainakin on valmis hinnan siitä maksamaan. Haluaa elämäänsä muutosta, mutta ei oikein osaa löytää oikeita keinoja sen toteuttamiseen.
Salasuhteet ovat seurausta kaksinaismoraalista. Että pitää olla suhteessa, johon on kerran lupautunut, vaikka ei oikeasti enää sitä halua ja samalla elää muualla todellisuuttaan. Olishan se kiva, jos kaikilla olisi onnelliset ja uskolliset liitot, mutta ei se vaan niin ole. Joskus sitä onnea joutuu etsimään; ihminen on erehtyväinen sekä mieli saattaa muuttua. Rakkaudenkin voi löytää yllättäen.
Rakastuminen on voimakkain tunne elämässä. Joskus vaan käy niin, että se oikea tulee elämään kun on itse jo varattu toisaalle. Me ihmiset olemme erilaisia. Toisille tunne-elämä on niin tärkeää, että he lähtevät rakkauden perään ja haluavat elää täysillä. Usein he saavat myös kaiken muun järjestymään; lapset, asunnot ja firmat, sukulaisetkin tottuvat ja uuden tuttavapiirit muodostuvat.
Tämmösiä mietteitä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Siis turhia kiihkoilematta.
"Satavarmasti ihminen, joka on täysin onnellinen ja rakastunut kumppaniinsa, ei edes ajattele pettämistä."
Tuo vain ei ole totta. Se on uskottomien itsensä itselleen keksimä hokema, jotta tulisi hyvä mieli siitä omasta teosta. Että mun on oikeus tehdä näin, koska sen oma kumppani on kelvoton. TAI. Niiden suhde on ruvella, koska se ihastui muhun. Mitä sitten, jos mä siihen ruvella olevaan suhteeseen tälläydyn kolmanneksi osapyöräksi. Ei haitanne ketään.
Mitään väittämiä ei voi sanoa 100-varmaksi, jollei asiaa ole tutkittu ja päästy edes 99,9% tulokseen. Tosin sekään ei ole sama kuin 100.
60% varmaa miespuolisilla pettäjillä kuitenkin on, ettei heillä ole kotioloissa mitään valittamista. Tämä on siis tutkittu juttu.
Naarailla vastaava luku on 40%.
Tämmöisiä mietteitä ja totuutta täältä.
Se että täältä puuttuu niiden onnellisesti päättyneiden tarinoita voi johtua kahdesta syystä: Joko ovat niin tyytyväisiä elämäänsä etteivät näe syytä täällä kirjoitella tai sitten niitä onnellisesti päättyviä tarinoita on oikeasti aika vähän. Pettämisestä alkaaneella suhteella on oikeasti paljon riskitekijöitä ja se tulee reilusti tunnustaa. Itsepetos ei pitkän päälle kannata.
En tietenkään sano, ettei näitä onnellisiakin tarinoita löydy, mutta kyllä ne sitä vähemmistöä edustavat. On varmasti ihmisiä, jotka kokevat löytäneensä siitä uudesta sen "oikean". Mutta yhtä lailla löytyy niitä ihmisiä, jotka ehkä vasta vuosien päästä huomaavat pettyneenä, ettei vaihtamalla parantunutkaan. Uutudenviehätys voi olla usein petollista. Alussa uusi suhde voi olla kaikin tavoin ihana, mutta onko se sitä enää kymmenen vuoden kuluttua, onkin jo ihan toinen juttu. Ja tämä sinänsä kulunut fraasi "kerran pettäjä, aina pettäjä" on valitettavan usein vain totta. En haluaisi sanoa näin, mutta kun se vain on niin. Poikkeuksia tietysti löytyy aina, mutta kyllä ne tuntuvat edustavan sitä vähemmistöä.
Olen myöskin sitä mieltä, ettei pettäminen suinkaan aina ole merkki avioliiton huonoudesta, vaan pikemmin ehkä sen rutinoitumisesta. Silloin sitä helposti voi lähteä hakemaan jännitystä ulkopuolelta, kun oma parisuhde tuntuu jämähtäneen paikoilleen. Mutta syrjähyppy ei ole koskaan rakentava tapa ratkaista asioita tai avioliiton ongelmia. Se päinvastoin tuottaa vain lisää ongelmia vanhojen lisäksi.
"Satavarmasti ihminen, joka on täysin onnellinen ja rakastunut kumppaniinsa, ei edes ajattele pettämistä."
Olen maailman onnellisin mies vaimoni kanssa omasta mielestäni. Taloudellinen tilanne hyvä. Seksi samanlaista kuin suhteen alussakin, leikkiä riittää 4 kertaa viikossa.
Panen vaimoni parasta ystävää joka on niin helkkarin seksikäs ja olen samalla maailman onnettomin ihminen.
Todella yritän saada suhteen lopetetuksi, jollen saa heitä samaan sänkyyn, mutta pettää en jaksa enään.
Eli satavarmasti on onnellinen ja rakastunut ja harkitsen toisen suhteen lopettamista tosissani, mutta minkäs teet jos kauniit vaaleat ruusulta tuoksuvat hiukset, kaksi kookasta ja kiinteää rintaa ja treenattu vartalo kauniilla täyteläisellä takamuksella oleva vaimon ystävä haluaa saada minut suuhunsa, sisäänsä, voihkii kuin pieni lunttu?
Satavarmasti sanon, että jokainen joka pettää onnellisessa suhteessa, katuu ja on onneton eikä varmasti halua loukata puolisoansa ja toivoo jokaisen kerran olevan viimeinen.
Kyllä täysin onnellinen ja rakastunut ihminenkin pettää tilaisuuden tullen. Toinen seikka on vielä se, että kahtakin voi rakastaa samanaikaisesti. Kun voi rakastaan usempaa lastaa yhtä paljon jokaista, voi myös rakastaa romanttisessa mielessä useampaa naista / miestä.
puhuessasi rakkaudesta? Kyllä, ihmisen tuleekin rakastaa montaa ihmistä, eläintä ja vaikka jumalaa. Kyllä, me voimme jopa romanttisesti ihastua tai peräti tuntea tulista intohimoa moneen.
Mutta valehteletko lapsillesi? Huijaatko että rakastat heistä vain yhtä, eikä muut ole niin tärkeitä kuin hän? Sitten salaa osoitat rakkautta muille sisaruksille?
Ei kuules rakkaus ja valhe elä samassa paketissa. Rakastaminen on itsensä alttiiksi laittamista toisen edessä ja toisen takia, vuorotahtiin.
Se että rakastaa, ei ole väärin, vaan se että TEKEE toisin kuin on luvannut.