Mksikö? Kerron tarinani:
Olen eronnut kymmenisen vuotta sitten ja sen jälkeen ollut sinkkuna ja tapaillut miehiä, toiset vapaita toiset varattuja. Vapaat tahtovat tavata koko ajan, muuttaa yhteen ja perustaa perheen. Minä taas kaipaan hektisen työni ja aikaavievien harrastusteni oheen omaa aikaa, hiljaisuutta ja yksinoloa. En halua jakaa kotiani miehen kanssa, en halua olla toisen ihmisen kanssa arki-iltoja ja joka viikonloppu.
Tapailen siis mielelläni varattuja miehiä, koska useimmat heistä kaipaavat vain seuraa hetkeksi ja silloin tällöin ja tämä sopii minun elämääni paremmin kuin hyvin. Varattujen miesten kanssa pystyn kulkemaan yleisillä paikoilla, ravintoloissa, tapahtumissa, hotelleissa tai vaikka minun luonani. En ole koskaan joutunut salailemaan mitään. Seuraa saan siis lähes aina kun sitä haluan, kuten myös seksiä. Mutta se, mistä jään paitsi on pakolliset anoppilavierailut, lasten kiukuttelut, perheriidat yms arkinen ikävämpi puoli. Olen äärimmäisen tyytyväinen elämääni ja en edes lähde ajattelemaan miesten perheitä, tyttöystäviä, vaimoja ja lapsia. Miksi sen tekisin, eihän se ole minun tehtäväni. Elän vain omaa elämääni.
Nyt tulee varmasti äkäisiltä petetyiltä sontaa niskaan, mutta antaa tulla. Se ei minun elämääni haittaa. Enhän minä voi elää elämääni ajatellen joka hetki mitä tämä ja tämä ratkaisu minun elämässäni vaikuttaa vieraisiin ihmisiin. Meitä on moneksi ja tämä on minun tapani elää ja nauttia.
Olen eronnut kymmenisen vuotta sitten ja sen jälkeen ollut sinkkuna ja tapaillut miehiä, toiset vapaita toiset varattuja. Vapaat tahtovat tavata koko ajan, muuttaa yhteen ja perustaa perheen. Minä taas kaipaan hektisen työni ja aikaavievien harrastusteni oheen omaa aikaa, hiljaisuutta ja yksinoloa. En halua jakaa kotiani miehen kanssa, en halua olla toisen ihmisen kanssa arki-iltoja ja joka viikonloppu.
Tapailen siis mielelläni varattuja miehiä, koska useimmat heistä kaipaavat vain seuraa hetkeksi ja silloin tällöin ja tämä sopii minun elämääni paremmin kuin hyvin. Varattujen miesten kanssa pystyn kulkemaan yleisillä paikoilla, ravintoloissa, tapahtumissa, hotelleissa tai vaikka minun luonani. En ole koskaan joutunut salailemaan mitään. Seuraa saan siis lähes aina kun sitä haluan, kuten myös seksiä. Mutta se, mistä jään paitsi on pakolliset anoppilavierailut, lasten kiukuttelut, perheriidat yms arkinen ikävämpi puoli. Olen äärimmäisen tyytyväinen elämääni ja en edes lähde ajattelemaan miesten perheitä, tyttöystäviä, vaimoja ja lapsia. Miksi sen tekisin, eihän se ole minun tehtäväni. Elän vain omaa elämääni.
Nyt tulee varmasti äkäisiltä petetyiltä sontaa niskaan, mutta antaa tulla. Se ei minun elämääni haittaa. Enhän minä voi elää elämääni ajatellen joka hetki mitä tämä ja tämä ratkaisu minun elämässäni vaikuttaa vieraisiin ihmisiin. Meitä on moneksi ja tämä on minun tapani elää ja nauttia.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Itsekästä ja itsekeskeistä. Lienetkö kovin haluttu??? Miehenä ajattelen, että kuvottavaa.
Kuten sanoin, itsehän omaa elämääni elän.
Kyllä ottajia on riittänyt, älä huoli. :) Tuskin kovin kuvottavana pitäisit jos näkisit, eikä tuo elämänasenteeni ole otsaani tai edes selkääni kirjoitettu. Useimmat varatut miehet varsinkin arvostavat itsenäistä naista kovasti ja ovat tyytyväisiä, kun osaan pitää suuni kiinni.
Olen minäkin horjahtanut. Skumppaa tarjonnut hotellissa ja ilmasta pillua saanut. Mitä nyt se skumpan hinta ja jotain syötävää. aamulla on ollut moraalinen krapula ja nainen näyttänyt luotaan työntävältä. Kiire ollut baanalle ja äkkiä. Ja kenen takia on pitänyt varoa puhelinta. Sinunlaisesi roikkujan, joka etsii numeron, vaikka en sitä olisi antanutkaan. Väärä kuva sulla itsestäsi.
Veikö liika vapaudenhalu ja itsekkyys eroon?
Onneksi teillä ei tunnu olevan lapsia. Näyttää olevan yksi profiili varatuista tykkääville sinkkunaisille tuo ettei heillä itsellään ole lapsia. Ne näkee tekemisensä vain sen oman kokemuspiirinsä kautta. Eli kun ei ole omia mukuloita, ei ole oppinut, miten vahingollisia tekoja voi lapsia kohtaan tehdä tuolla lailla eläen.
Niin miksipä sinä ajattelisit toisen lapsia?
Miksihän isäsi tai äitisikään olisi ajatellut sinua, kun olit lapsi....? Eivät ajatelleet, mutta seuraukset näkyvät sinussa.
Jos taas ajattelivat ja suojelivat sinua, miten voisit olla niin tyhmä, ettet olisi oppinut perheen asettamista pyhäksi siten, ettet sitä itse lähtisi sorkkimaan.
Vahinko vain että tarpeeksi pahat henkilökohtaiset ongelmat turruttavat niin pahoin, että omasta näkökulmastaan voi jopa pitää itseään onnellisena, vaikka on samalla tosi lurkki tyyppi ulkopuolisten silmissä.
Se on sinun valintasi. Itse olen valinnut toisen tien. Olen itse eronnut avoliitosta kahdeksan vuotta sitten ja ollut sen jälkeen sinkkuna. Tulin silloin petetyksi ja päätin, etten itse koskaan olisi osallisena pettämiseen missään roolissa. Ja päätökseni on pitänyt. On minuakin ukkomiehet yrittäneet iskeä, mutta olen torjunut heidät ihan periaatteesta. Ja minä ajattelen sen ukkomiehen vaimon ja lapsen tunteita. He ovat minulle lihaa ja verta olevia ihmisiä, eivät pelkkiä sanoja. Pyrin elämään elämäni niin etten satuta ja loukkaa ketään. Tietysti kaikki ihmiset tekevät joskus virheitä ja voivat tahtomattaankin loukata toista ihmistä, mutta tietoiseen ja harkittuun petokseen osallistuminen on minulle äärimmäisen vastenmielistä. Se on vastoin sitä kaikkea mihin uskon.
Itse asiassa minäkin nautin sinkkuelämän vapaudesta enkä välttämättä haluaisi muuttaa kenenkään miehen kanssa saman katon alle. Seurustelu riittäisi minulle hyvin. Tässä elämäntilanteessa suhde ukkomiehen kanssa olisi ihan passeli. Silti en ala siihen, koska se ei ole oikein. Jos en löydä vapaata miestä, olen mielummin ílman.
Kai minä nyt itse tiedän olenko etsinyt numeroa vai en. :) Minä en roiku, älä minua syytä jos vosusi on roikkuneet! Valitsisit tasokkaamman seuraavan kerran... ;)
ihastut mukavaan mieheen, tapailette ja rakastut! Vasta tämän jälkeen paljastuu, että hän onkin varattu?
Itseasiassa on minulle kerran niin tapahtunutkin, että tapailin vähän aikaa miestä tietämättä että hän oli varattu. Mihinkään seksiasteelle suhde ei edennyt, mutta ehdin kyllä ihastua mieheen tosi paljon. Mutta kun sitten paljastui että hän oli varattu, lopetin tapaamiset siihen. Mies sanoi olevansa eron partaalla, mutta vastasïn että hoida erosi ensin kunnialla loppuun ja katsotaan sen jälkeen, voisiko meillä olla jotain. Mutta ei ennen sitä. Selitin miehelle omat periaatteeni ja hän vastasi että kunnioittaa minua ja nostaa minulle hattua, mutta jälkeenpäin minua vähän suututti että hän sanoi niin. Eli jos olisin suostunut suhteeseen, olisiko hän sisimmässään halveksinut minua ja pitänyt "huonona naisena". Jäi vähän sellainen tekopyhä vaikutelma miehestä, valitettavasti.
Hän ei koskaan ottanut minuun enää yhteyttä, eli ilmeisesti hän ei eronnut tai sitten löysi jonkun toisen naisen. Mutta vaikka pidin hänestä niin paljon, en halunnut silti elää valheessa. Se on vastoin kaikkea sitä mihin uskon.
Mulle kävi niin että tapailemani mies tavatessamme ensi kerran väitti eron olevan tulossa ja sanoin, että en usko ja älä jaksa valehdella. Suhde eteni nopeasti ja mies rakastui ja sanoi nyt oikeesti eroavansa jotta me voitaisiin olla yhdessä. Jätin hänet samantien. Kuulemma on sittemmin eronnut ja mennyt uusiin naimisiin. Eli se on ollut minä, se oli sitten joku muu.
Sopiva nimi. Puheet, joita puolella korvalla kuuntelin, oli juuri samanlaiset kuin aloituksessasi. Nousuhumalassa hotellissa meni, mutta aamulla kurttu suorastaan säikäytti. Saunallisessa hotellihuoneessa juopottelu kanssasi sujui, mutta että ihmisten ilmoille hehehehehehe
mitäs läksit? Kaduttaako?
Muutaman kuukauden oli kylmä rinki takapuolessa, pelkäsin saaneeni siitä kurttuper... taudi n. Pelkäsin vaimoni puolesta. Yksityislääkäriltä sain terveen paperit. Ymmärrän rakastumiselle ei mahda mitään, mutta te itseään täynnä olevat narskukurtut.
piruja seinälle.
Tuo tarinasi oli tuttua, sillä itse olen elänyt samassa tilanteessa. Törmäsin samaan ongelmaan, että sellaisia vapaita miehiä on niukalti, jotka hyväksyvät tuon tilanteen. Nekin jotka sanoivat hyväksyvänsä, lipesivät siitä muutamassa kuukaudessa ja katsoivat meidän ”seurustelevan”. Ilmiö voi kyllä olla paikkakuntakohtainen.
Varattujen miesten tarjonta oli runsasta. Tunnen muutamia naisia (eräs on 64 v), jotka valitsivat juuri samanlaisen tilanteen kuin sinä. Yksinkertaisesti se on helpompaa.
Asia, mitä minä en voinut ymmärtää, on hillitön kaksinaismoralismi. Vaikka kukaan ei olevinaan sano mitään, lähtevät juorut liikkeelle. Ällistyttävää oli että kuinka yksinäisen naisen seuraelämä jaksoikaan kiinnostaa niin monia!
Samoin että ystävinä esitellään rakastajattaria / rakastajia, ällötti oikeasti. En ole ystävien kanssa seksisuhteessa, sillä se ei todellakaan kuulu siihen. Ystävyys sana on jo menettänyt merkityksensä tuon takia. Etenkin kun esittely alkaa ”Hän on VAIN ystävä…”.
Moni tietää että nykyinen suhteeni alkoi ns. kakkosen roolissa. En vain tuohon rooliin osannut sopeutua. Jokaista sanaa sai varoa, samoin se näyttely muiden edessä. Aina löytyi joku tuttu joka tunsi jommankumman. Se vain ei onnistu minulta. Ahdistuin pahemman kerran. Kun todellisuudessa me vaikutamme kuitenkin toinen toisiimme, vaikka niin olisi kiva elää siellä omassa pikkumaailmassa. Vaatii vain rohkeutta avata silmät.
Mutta kyllä niitä vapaitakin miehiä löytyy, joilla ei ole mitään hinkua asettua taloksi. Samoin irtonumeroita piisaa, kun osaa sen pelin pelata oikein.
"Samoin että ystävinä esitellään rakastajattaria / rakastajia, ällötti oikeasti. En ole ystävien kanssa seksisuhteessa, sillä se ei todellakaan kuulu siihen."
En vilpittömästi ymmärrä ehdottomuuttasi tässä. Onko se muka enemmin poikkeus kuin sääntö, että rakasta/rakastajatar on ystävä? Eivätkö kahdenkeskinen laatuajanvietto, seksi ja salaisuuksien jakaminen johda melkein välttämättä ystävyyteen - tai toisinpäin: ystävyys on edellytys noille?
seksi tekee aina suhteeseen tietyn jännitteen ja särön.
Minusta Alberoni on oivasti määritellyt ystävyyttä.
Tuttavien tavatessa toisiaan he kyselevät tosiltaan ”mitä olet tehnyt”. Ystävät sen sijaan eivät kysy tosiltaan mitään pitkänkään eron jälkeen. Menneisyys ei kiinnosta heitä, vaan he alkavat puhua siitä mitä heillä on sydämellään juuri sillä hetkellä. Kumpikin on valmis uuteen ilman mitään esivalmisteluja.
Sellaiset ihmiset, jotka sanovat ”nyt saat kertoa minulle kaiken” eivät ole todellisia ystäviä.
Ystävyyden aika on siis peräkkäisyyttä, mutta rakastuneitten aika on tiivistä. Rakastavaiset haluavat tietää kaiken toisen menneisyydestä. Lisäksi lyhyenkin eron jälkeen toinen haluaa heti tietää, mitä toinen on tehnyt. Toisaalta rakastumisen pyrkimyksenä onkin yhteensulautuminen. Ystävät eivät vastaavalla tavalla halua yhteensulautumista, koska se edellyttäisi ainakin toisen henkilön muuttumista.
Alberoni (1989, 30) Etuoikeudet ja suosikkiasemien tavoittelu eivät kuulu ystävyyteen. Ystävä ei pakota eikä kiristä meitä. Ystävä on aina samalla tasolla kanssamme eikä häntä voi orjuuttaa, koska silloin hän ei enää olisi ystävämme. ”Mikään muu rakkauden muoto ei kunnioita yhtä paljon toisen henkilön vapautta kuin ystävyys.” (Alberoni 1989, 32.)
Jos olosuhteet ovat rakastumisen suhteen suotuisat voimme rakastua ihan keneen tahansa. Ystävyys etsii puolestaan aina tietyntyyppisen henkilön, jos sellaista ei löydy ei ystävyyttä synny. Esimerkiksi Friedrich Nietzsche ei koskaan tavannut oman tasonsa ihmistä, ja hän jäi ilman ystävää.
Alberoni (1989, 104-107) vertailee oivalla tavalla eroottista kokemuksia suhteessa ystävyyteen. Eroottiset kokemukset valmistellaan, mutta ystävät eivät odota mitään kohtaamisiltaan. He eivät myöskään tuomitse tai arvostele sitä. Eroottinen kohtaaminen on puolestaan suoritus, jonka täytyy olla tyydyttävä. ystävillä sen sijaan on aikaa, paljon aikaa. Tulee aina toinen kerta, jolloin he voivat kohdata. Ystävyys on myös häveliäs ja vaitelias.
Ystävykset eivät sano ”meidän on niin hyvä yhdessä”. Alberoni sanoo (1989, 107) ”Ihmisellä, jolla on tapana sanoa: ’hänkö, hänhän on minun hyvä ystäväni! Ai se toinen, me olemme oikeinhyviä ystäviä!’ ei yleensä ole mitään syvää ystävyyssuhdetta mainitsemiensa henkilöiden kanssa. Hänen sanansa merkitsevät vain, että hän on hyvissä väleissä näiden henkilöiden kanssa, tuntee heidät hyvin, voi pyytää heiltä palvelusta ja että he luottavat häneen tietyssä määrin, mutta siinä kaikki.”
Alberoni (1989, 107) sanoo myös. ”Ystävät eivät koskaan vanno, he eivät koskaan lupaa mitään toisilleen. ”
Alberoni (1989, 109) kertoo, että kun rakastettumme sanoo: ”pysykäämme ystävinä”, merkitsee se sitä ettei hän enää rakasta meitä. Alberoni toteaa myös, että kahden eri sukupuolta olevan henkilön suhteessa on hetki, jolloin suhde voi kääntyä yhtä hyvin erotiikaksi kuin ystävyydeksikin. Erotikka ei kuitenkaan tuota ystävyyttä, mutta ystävyys voi olla olemassa samanaikaisesti erotiikan kanssa. (Alberoni 1989, 110.)
”Ystävä ei koskaan parjaa meitä. Jos muut kokoontuvat puhumaan meistä pahaa, hän joko puolustaa meitä tai lähtee välittömästi tiehensä.”
Niin, miehen ja naisen välinen ystävyys muuttuu kun yhdymme. Kuinka monesti sanomme, en rakasta sinua mutta voimmeko olla ystäviä? Kuinka moni vastaa että ei?
Minulle ystävyys on enemmän kuin seksuaalinen suhde. Seksiä voi harrastaa olematta ystävä. Harvoin se rakastaja tai rakastajatar on ystävä todellisuudessa. Hän hylkää meidän kun me emme annakaan hänelle hänen tarpeidensa tyydytystä. Ystävä sen sijaan jää, hän ei tyydytä minun avullani ”tarpeitaan”.
Vai kuinka on jos tuo ystävä on samaa sukupuolta? Minulle ystävyys ylittää haarojen välin, sillä ei ole merkitystä.