Tämä nyt ei periaatteessa ole oikea palsta, mutta eipä täällä taida olla palstaa "Poikaystävän äiti / isä". Niinpä nyt kirjoitan tänne, pakko avautua, kun ei tätä kehtaa kellekään sanoa kasvotusten ja varmaan vain olen lapsellinen..
Taustatiedoksi: poikaystäväni ja minä asumme olosuhteiden pakosta hänen äitinsä kera. Olen työtön ja etsin koko ajan töitä. Niin poikaystäväni kuin hänen äitinsä tekevät paljon työtä. Minä olen siis se, jolle jää talon siivous ja astioiden pesu. Tämä äiti tekee ruoan, koska tykkää kokata. Minulle on täysin ok, että siivoan talon jne. Se on ihan normaalia.
MUTTA sitten asiaan ja ongelmaan. Tämä äiti saa minut välillä ihan hermoraunioksi uskomattomalla huolimattomuudellaan. Korostan, etten itse ole mikään siivoushullu tai täydellinen organisaattori, mutten myöskään epäsiisti. Olen mielestäni normaali. Mutta.. tämä äiti. En ole ikinä eläissäni tavannut hänenlaistaan ja hän tekee talon siistinä pitämisen todella haastavaksi.
Hän saattaa tiputtaa kahvia, sipulia tai mitä vain keittiön lattialle, eikä vaivaudu raivaamaan sitä. Kaappien ovet hän jättää levälleen. Hiustenkuivaimet ym. hiusjutut hän jättää wc:hen silmien alle, vaikka niiden paikka olisi kaapissa. Kylppäri ei ole niin iso ja esim. minäkin tarvitsisin tilaa omille hiusjutuille sen ajan, kun niitä käytän ja otan suihkun. Keittiöliinan/rätin hän jättää aina myttyyn ja yleensä tiskien sekaan, vaikka hygieniasyistä haluan pitää sen niin, että se kuivuu nopeasti eli hanan päällä, koska minähän sitä kuitenkin eniten tällä hetkellä joudun käyttämään. Viimeinen niitti tänä aamuna oli, kun huomasin kahvinkeittimen alla todella ison kahvilätäkön. Mietin, että onkohan se rikki. Toki aikaisemminkin on ollut kahvitippoja, mutta nyt oli kunnon läikkä. Lopulta kun tutkin pannun (en siis itse käytä kahvinkeitintä eikä poikaystävänikään), niin voin sanoa, etten ikinä ole sellaista pannua nähnyt: metalliosa, johon pannu laitetaan oli ihan MUSTA: kahvin, porojen ja litkun sekoitus. Sitä ei varmaan saa erkkikään puhtaaksi! Jos hän olisi normaali siisti ihminen, voisin vähistä rahoistani ostaa hänelle uuden kahvinkeittimen, mutta nyt en sitä tee, koska jonkin ajan kuluttua se olisi varmasti samassa kunnossa. Tuntuu, ettei hän arvosta mitään siisteyttä. Ihmettelen vain, missä kunnossa talo on, sitten kun me emme siellä enää asu. Talo ei edes ole hänen, mutta se ei häntä estä tekemästä tälläista. Tuntuu vain niin uskomattomalta.
Periaatteessa pieniä asioitahan nämä on, mutta kun se olen minä joka joutuu siivoamaan, niin ärsytyskynnys on matalalla. Sanominen ei auta, koska hän tekee kuitenkin kaiken uudestaan samalla tavalla.
Kellään vastaavia kokemuksia?
Taustatiedoksi: poikaystäväni ja minä asumme olosuhteiden pakosta hänen äitinsä kera. Olen työtön ja etsin koko ajan töitä. Niin poikaystäväni kuin hänen äitinsä tekevät paljon työtä. Minä olen siis se, jolle jää talon siivous ja astioiden pesu. Tämä äiti tekee ruoan, koska tykkää kokata. Minulle on täysin ok, että siivoan talon jne. Se on ihan normaalia.
MUTTA sitten asiaan ja ongelmaan. Tämä äiti saa minut välillä ihan hermoraunioksi uskomattomalla huolimattomuudellaan. Korostan, etten itse ole mikään siivoushullu tai täydellinen organisaattori, mutten myöskään epäsiisti. Olen mielestäni normaali. Mutta.. tämä äiti. En ole ikinä eläissäni tavannut hänenlaistaan ja hän tekee talon siistinä pitämisen todella haastavaksi.
Hän saattaa tiputtaa kahvia, sipulia tai mitä vain keittiön lattialle, eikä vaivaudu raivaamaan sitä. Kaappien ovet hän jättää levälleen. Hiustenkuivaimet ym. hiusjutut hän jättää wc:hen silmien alle, vaikka niiden paikka olisi kaapissa. Kylppäri ei ole niin iso ja esim. minäkin tarvitsisin tilaa omille hiusjutuille sen ajan, kun niitä käytän ja otan suihkun. Keittiöliinan/rätin hän jättää aina myttyyn ja yleensä tiskien sekaan, vaikka hygieniasyistä haluan pitää sen niin, että se kuivuu nopeasti eli hanan päällä, koska minähän sitä kuitenkin eniten tällä hetkellä joudun käyttämään. Viimeinen niitti tänä aamuna oli, kun huomasin kahvinkeittimen alla todella ison kahvilätäkön. Mietin, että onkohan se rikki. Toki aikaisemminkin on ollut kahvitippoja, mutta nyt oli kunnon läikkä. Lopulta kun tutkin pannun (en siis itse käytä kahvinkeitintä eikä poikaystävänikään), niin voin sanoa, etten ikinä ole sellaista pannua nähnyt: metalliosa, johon pannu laitetaan oli ihan MUSTA: kahvin, porojen ja litkun sekoitus. Sitä ei varmaan saa erkkikään puhtaaksi! Jos hän olisi normaali siisti ihminen, voisin vähistä rahoistani ostaa hänelle uuden kahvinkeittimen, mutta nyt en sitä tee, koska jonkin ajan kuluttua se olisi varmasti samassa kunnossa. Tuntuu, ettei hän arvosta mitään siisteyttä. Ihmettelen vain, missä kunnossa talo on, sitten kun me emme siellä enää asu. Talo ei edes ole hänen, mutta se ei häntä estä tekemästä tälläista. Tuntuu vain niin uskomattomalta.
Periaatteessa pieniä asioitahan nämä on, mutta kun se olen minä joka joutuu siivoamaan, niin ärsytyskynnys on matalalla. Sanominen ei auta, koska hän tekee kuitenkin kaiken uudestaan samalla tavalla.
Kellään vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
sinun on mennä asiasta kenellekään tuossa tilanteessa sanomaan. Saathan kumminkin asunto edun ja ilmeisesti et maksa vuokraa tai mitään?.. Vaikka ymmärrän että kimppa-asumisessa pitäisi kaikilla olla se siisteystaju huolella suunniteltu, mutta siihen ei kyllä ehkä nyt kannata takertua. Ne on kumminkin tosi pieniä juttuja jos muuten välit ovat kunnossa niin koita sinnitellä. Anoppi taitaa kumminkin pitkälle ajatella teidän parasta..
Itse en osaa kuvitella että missään tilanteessa kumminkaan asuisin anoppilassa, tai olisin asunutkaan koskaan nuorempana, missä tahansa muualla mieluummin.. Juurikin tuo yksityisyys siinä kärsii. Koittakaa hakea oma asunto jos poikaystävällä on töitä niin vuokralle vaan kunnan asuntoon tms oma järjestely. Vai ovatko olosuhteet siihen ihan kokonaan pois suljetut? Harvoin todellisuudessa ovat. Eikä millään pahalla vaan ihan hyvällä ;))
Tiedän tunteen. Mulla on useampaan otteeseen ollut samaa ongelmaa eri kämppisten kanssa, mutta niille sentään voi huutaa ja raivota kun mitta tulee täyteen. Eihän se mitään auta, mutta ainakin helpottaa vähän paineita :D
Eli siis on toi "normaalia" joillekin ihmisille ja useimmat heistä eivät vain tunnu huomaavan likaisuutta ympärillään. Heidän on hyvin vaikea (mahdollista kyllä) ikinä oppia huomioimaan tuollaisia "pikku" seikkoja kuin tahra siellä toinen täällä. Tunnen sekä ihmisiä, joilla kaaos on aivan jatkuva (siis tyyliin ruokaa ja astioita joka paikassa, lemmikkien jätöksiä, lattialla just ja just mahtuu kävelemään mutta tekis mieli pitää kengät jalassa) asuvat usein myös vuokrakämpissä ja sitten niitä jotka päästää asunnon tosi kamalaan kuntoon ja siivoaa sitten ihan putipuhtaaksi, antaa jälleen repsahtaa jne. Tosi hankalia ihmisiä yhdessä elämiseen jos oma siiveyskäsitys on jotain muuta.
Mä neuvoisin että puret hammasta ja kestät nyt. Kyllä aktiivinen työnetsintä lopulta palkitaan (ootko miettinyt että etsisit mahdollisesti myös ns. väliaikaistyötä eli jotain mikä ei ehkä ole unelma-ammat6ti tai omaa alaa mutta jota vois tehdä oman alan töitä etsiessä?) ja voitte muuttaa yhdessä omaan kämppään, jolloin sä voit itse päättää siisteystasosta yms. Sitten se vasta elämä ihanalta tuntuukin ja helpolta kun tiedät kuinka paha tilanne voisi olla. Se opettaa nauttimaan pienistä iloista sitten myöhemmin. Kokeilkaa myös nyt jo säästää jonkun verran poikaystäväsi palkasta esim. takuuvuokraa ja hätäkassaa varten.
Onnea matkaan, mä tiedän että ei oo helppoa kun siisteystottumukset menee ihan ristiin. Muuten älä huolehdi siitä kahvinkeittimestä, pyyhi pöytä sen ympäriltä ja sillä selvä kun ette kerran poikaystäväsi kanssa sitä käytä. Jos hänen äitinsä haluaa likaisessa pannussa kahvia keittää, se olkoon hänen murheensa (toki jos haluat voit kokeilla kiehuvassa vedessä liottamista niin ainakin bakteerit katoavat vaikkei väri lähtisikään). Tsemppiä!
Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Paras tapa pilata suhteet anoppiin ( tai kehen muuhun tahansa) on se että hyyryläinen alkaa siisteys kasvattamaan häntä hänen omassa kodissaan.
Niin, en kyllä itsekään halua täällä toisten nurkissa asua yhtään enempää kuin mitä on pakko. Jos ei olis tätä lamaa, uskoisin jo olevani töissä. Täällä en saa sos.turvaa ja koska en ole vielä töissä täällä ollut, niin en saa edes työttömyyskorvausta. Muutto omaan kämppään ei onnistu ennenkuin on töitä. Suomessa olisi tietenkin toisin ja en edes harkitsisi tätä vaihtoehtoa. Mutta kun olen itseni tämmöiseen soppaan saanut, niin pitää kestää. Kiitos kuitenkin piristävistä viesteistä ja vastauksista, joissa kaikissa oli totuudenperää.
Eritoten tuo viimeinen vanha sanalasku on oikein oivallinen. Niinhän se menee. Tämä tosiaan on hänen kotinsa. Tosin lisään vielä, että asunto on oikeasti poikaystäväni eli tämä äiti ei siitä ole maksanut penniäkään ja yhtälailla asuu ilmatteeksi (luultavasti osallistuu kuitenkin yhtiövastikkeen vai miksi sitä kutsutaan maksuun ja maksaa ruoan, mutta toki itsekin ostan omilla rahoillani ruokaa). Kuitenkin hän on myös se, joka tähän tulee jäämään.
Ei voi olla totta! Onko keksitty juttu tämä?
Jos on totta, niin turha sinun on kyselläkään ja ärsyyntyä... äiti elää kodissaan kuten haluaa, vaikka seisoisi päällään, niin sinulle se ei kuulu pätkän vertaa. Joten voit kaivaa ne herneet sieraimistasi. :))
Että asunto on pojan?
Oletko varma?