Tästä on muistaakseni keskusteltu tällä palstalla aiemminkin, mutta otanpa asian uudelleen esille. Olen tehnyt sellaisen huomion, että tällä palstalla varattujen miesten rakastajattaret usein hehkuttavat sillä, kuinka viettävät aikaa rakastajan kanssa hotelleissa, ravintoloissa, juovat samppanjaa, saavat hienoja lahjoja, jne. Usein myös ilmenee, että tällä varatulla rakastajalla on oma talo ja puutarha ja petettyä rouvaa kutsutaan usein sarkastisesti puutarhaolennoksi, jne. Tästä kaikesta voi tehdä oikeastaan kaksi johtopäätöstä. Joko 1) Näiden rakastajattarien hehkutus on liioittelua tai jopa valehtelua ja tarkoitettu vain petettyjä rouvia provosoimaan TAI 2) Pettävät ukkomiehet ovat järjestään melko varakkaita ja menestyneitä miehiä, sillä ei pienipalkkaisella duunarilla ole varaa hotelleihin ja ravintoloihin ja samppanjaillallisiin. Omasta talosta puhumattakaan.
Siis onko tämän ilmiön takana oikeasti se, että jotkut naiset pyrkivät saamaan mahdollisimman varakkaan ja menestyneen miehen haaviinsa. Ja jos tämmöinen nainen ei "pääse" miehen vaimoksi, niin tyytyy sitten olemaan mielummin varakkaan ja menestyneen kaverin kakkonen kuin sen köyhän duunarin ykkönen. Eli ei nainen todellakaan köyhää miestä kelpuuta rakastajakseen, vaikka se köyhä mies ulkonäön puolesta ihan komea olisikin eikä luonteeltaankaan pahimmasta päästä. Kyllä siihen tarvitaan sitä rahaa ja muuta ulkonaista menestystä, jotta naisen kiinnostus herää. Poikkeuksia voi toki joskus löytyä, mutta yleensä se menee näin.
Sama tuntuu pätevän näihin petettyihin rouviin. Mitä varakkaammasta ja menestyneemmästä miehestä on kysymys, sitä enemmän rouvat tuntuvat katsovan miestensä syrjähyppyjä läpi sormien ja sitä anteeksiantavampia he ovat, vaikka mies olisi millainen häntäheikki. Sen sijaan se duunari joutuu usein jo taivaselle siitä yhdestä kännissä tehdystä syrjähypystä.
Ja nämä johtopäätökset olen tehnyt ihan lukemalla tätä palstaa, mutta löytyyhän näitä esimerkkejä ihan tuttavapiiristäkin. Vain rahakkailla miehillä on varaa "ylläpitää" vakituista kakkosta.
Huvittavinta on se, että naiset niin usein puhuvat rakastumisesta, mutta miten kummassa aina rakastutaan niihin varattuihin rahamiehiín, mutta ei juuri koskaan niihin varattuihin trukkikuskeihin.
Siis onko tämän ilmiön takana oikeasti se, että jotkut naiset pyrkivät saamaan mahdollisimman varakkaan ja menestyneen miehen haaviinsa. Ja jos tämmöinen nainen ei "pääse" miehen vaimoksi, niin tyytyy sitten olemaan mielummin varakkaan ja menestyneen kaverin kakkonen kuin sen köyhän duunarin ykkönen. Eli ei nainen todellakaan köyhää miestä kelpuuta rakastajakseen, vaikka se köyhä mies ulkonäön puolesta ihan komea olisikin eikä luonteeltaankaan pahimmasta päästä. Kyllä siihen tarvitaan sitä rahaa ja muuta ulkonaista menestystä, jotta naisen kiinnostus herää. Poikkeuksia voi toki joskus löytyä, mutta yleensä se menee näin.
Sama tuntuu pätevän näihin petettyihin rouviin. Mitä varakkaammasta ja menestyneemmästä miehestä on kysymys, sitä enemmän rouvat tuntuvat katsovan miestensä syrjähyppyjä läpi sormien ja sitä anteeksiantavampia he ovat, vaikka mies olisi millainen häntäheikki. Sen sijaan se duunari joutuu usein jo taivaselle siitä yhdestä kännissä tehdystä syrjähypystä.
Ja nämä johtopäätökset olen tehnyt ihan lukemalla tätä palstaa, mutta löytyyhän näitä esimerkkejä ihan tuttavapiiristäkin. Vain rahakkailla miehillä on varaa "ylläpitää" vakituista kakkosta.
Huvittavinta on se, että naiset niin usein puhuvat rakastumisesta, mutta miten kummassa aina rakastutaan niihin varattuihin rahamiehiín, mutta ei juuri koskaan niihin varattuihin trukkikuskeihin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Asiastahan on siis tehty tutkimustakin. Naisiin vetoaa edelleen miehen massin paksuus. Taitaapa vedota enemmän, kuin minkään sukupuolielimen strategiset mitat, vaikka miehet yleensä vain siitä huolissaan ovat.
Tämä johtuu ihmisen biologisesta kehityksestä. Ennenmuinoin naaraitten on ollut pakko katsoa, että poikasilla on hyvät oltavat ja valikoitiin silloin mies, joka nämä olot pystyi takaamaan.
Evoluution edetessä varakkuutta on edelleen arvostettu, mutta sitä mukaa, kun naisenkin on ollut mahdollista sitä hankkia, on rahan valta pienentynyt ensisijaisen kumppanin valintakriteereinä.
Samalla myös todellakin ITSEKKYYS on kasvanut. Perheitä koettelee hedonistinen, omaa tyydytystä täyttämään pyrkivä maailmankatsomus.
Jos nykyään mies antaa naiselle hänen haluamaansa huomiota ja rahaa, jolla voi ostaa merkkilaukkuja, niin tällaisen tarjouksen vaihtaminen seksiin on nykyään ihan jees monen mielestä. Ei väliä siviilisäädyistä. Ennen oli toisin. Silloin, vaikka ihmiset oli köyhempiä, heillä oli kuitenkin oma kunnia ja arvot, joista pidettiin kiinni.
Tutkimustulokset kertoivat karua totuutta myös siitä, että uroksen ulkonäkö miellettiin paremmaksi, jos tiedettiin henkilön olevan varakas. Ja jos uros näytti komealta ulospäin, mutta paljastui rutiköyhäksi, tämän tiedon varassa osa tutkituista piti urosta vähemmän komeana.
Karua mutta totta. Yhtä karuja tekstejä oli uroiden mieltymyksestä naisten ulkonäköön valintakriteerinä. Se oli nimittäin kärkisijoilla.
Että kyllähän nämä nuoret lompakon perässä juoksevat misut aivan varmasti tulevat toimeen varakkaiden miesten kanssa, kun kumpikin saa haluamansa.
Ja miksikö sitten varakkaalle miehelle annetaan pettäminen helpommin anteeksi?
Tuohon arvelit syyksi sen, että kun kerran on koukutettu rikas mies, siitä pidetään kiinni. Varmaan niinkin mutta osasyynä on varmasti se, että pitkäaikaisissa avioliitoissa omaisuus on usein koottu yhdessä. Omalla kohdallani on juuri näin. Kun elää yhdessä taloudessa, on myöskin moni menoerä yhteinen. Jollain tavalla myös arvostaa sitä yhdessä tehtyä elämää, sen kaikkine puolineen. Varakkaat miehet ovat usein vähän vanhempia, joten myös heidän parisuhteensa on usein pitkiä... pitkä historia on merkittävä yhdessä pysymisen syy.
Mutta jos puolisoni pettäisi, pistäisin potin jakoon. Siinä kumppani häviäisi paljon enemmän, sillä meillä on tätä nykyä eri rahat ja minä olen se köyhempi osapuoli. Avioehtoa ei ole.
"Ja miksikö sitten varakkaalle miehelle annetaan pettäminen helpommin anteeksi? "
siksi kun ne tuppaavat, jos pettäminen jätetään laskuista, olemaan laatumiehiä, joita ei ole hirveästi liikenteessä.
siksihän niillä onkin niitä kakkosia, ei mikään hampuusi voi paneskella kahta naista. kumpikin nainen mielummi jakaa "hyvän miehen" kuin lähtevät kalastelemaan vapailta markkinoilta mitä sattuu.
joka pätee vain tilastoissa.
Tuon mukaan vähemmän pettämistä olisi siis alemmissa yhteiskuntaluokissa. Todellisuus vain on toista. Ylemmissä luokissa pettäminen vain salataan paremmin, sillä pettämiselle on parempia keinoja salata. Rahalla se onnistuu.
Mielestäni arvomaailman muutos on yksi tekijä. Me arvostamme nyt omaisuutta enemmän kuin henkisiä ominaisuuksia. Koemme että se on menestytty jolla on omaisuutta enemmän. Enää ei esim. merkitse ammatti mitään. Pappi, professori, akateemikko, tai vaikka opettaja ei ole arvostettua vaan se kuka saa rahaa.
Onko enemmän kysymys siitä, että meitä on opetettu että kun menee oikein hyvin ja on ”onnellinen” niin meillä on monia seksikumppaneita ja elämyksellistä seksiä? Luuseri on se joka ei saa kokea näitä?
Kyllä näitä seksiseikkailijoita on myös alemmissa yhteiskuntaluokissa. Ehkäpä se siellä on niin arkipäivää, ettei siitä nouse suurta numeroa?
Ja kyllä pitää muistaa että kyse on myös naisten keskinäisestä kilpailusta. Silloin ne ”nautinnot” nostetaan erityisesti esiin, koska miehen tyydyttäminen on se keskeinen tavoite. Samoin se kummalle mies on halunnut antaa suuremman nautinnon, omalle vaimolleen vai sille vieraalle.
Harvoin on kyse rakastumisesta, enemmän viehtymyksestä, intohimosta tai seksuaalisesta virityksestä.
Joo, en epäile ettei ns. alemmissa yhteiskuntaluokissa myös petetä, mutta siellä nämä syrjähypyt ovat useammin sellaisia yhden illan kännisekoiluja kapakkaillan päätteeksi. Ei tavallisella duunarilla ole varaa kuljetella säännöllisesti naisia hotelleissa ja tarjota samppanjaa. Kyllä siihen pystyvät vain menestyvät rahamiehet. Ja harva nainen suostuu moneksi vuodeksi kakkosen rooliin, jos ei saa vähän jotain extraa vastineeksi. Sen perusteella väittäisin, että ne kakkosnaiset, joilla on ollut vuosien salasuhde varattuun mieheen, ovat juuri näitä rahamiesten ns. jalkavaimoja.
Kovin on yleistystä. Minulle ei suhteessa merkkaa laisinkaan raha ym. materiaaliset asiat. Kun rakastuu ja hullaantuu, se on menoa se, varakkuudella ei merkitystä. Itse olen monetta vuotta salarakkaana koska nautin siitä itse ja toisena osapuolena on aivan tavallinen duunarimies, ei edes komea kuin minun silmissäni.
Itse taas väittäisin että tälläisillä tavallisilla perusduunareilla se pettäminen vasta helppoa onkin kun puoliso ei edes usko että joku tuonkin muka huolisi, saapi vapaasti mennä ja tulla.
Tavallisella duunarilla on muuten varaa, heillä on hyvät palkat.
Mutta olet sen kliseen vanki että nuo kakkossuhteet ovat aina jotain kuin elokuvista. Ei ole hotelleja mutta on kavereiden kämppiä, naisen oma asunto, autoja ja kesällä luonto. Kuohuviini ei paljoa maksa, eikä siitä kaikki edes tykkää – siideri toimii paremmin, jos kuka alkoholia käyttää.
Yhtälailla ns. ylemmissä luokissa sekoillaan alkoholin ja huippuiireissä myös huumeiden voimin. Näillähän on varaa juhlia ja bailata ihan eri tavoin kuin taviksilla, joten tilaisuuksiakin on ihan toisin.
Se ekstra mitä moni nainen saa, on seksi ja jännitys (säpinää elämään). Samoin voiton tunne, itsetunto kohoaa kun saa peitota jonkun muun naisen, olla parempi kuin se siellä kotona. Jos ei aina vuosia niin useita kuukausia ainakin.
Näin ajattelen havaintojeni perusteella :)
Hienoa mummomuori! Jälleen kerran näet asiat niinkuin ne ovat tässä realistisessa maailmassa. Täysin komppaan sanojasi näin kakkosena olemisesta. Hyvä seksi ja säpinä minut ainakin pitää ruodussani.
Ilmankin on koitettu olla mutta elämä käy liian tylsäksi, joten hyväksyn osani nykyään mukisematta.
Eli myönnät myös sen, että nautit voiton tunteesta, kun saat päihittää sen miehen vaimon ? Onko se osa sitä säpinää ?
Minä- huono ihminen- olen ollut joskus hetken aikaa kakkonen. Minä ihastuin, hullaannuin, kuvittelin tuntevani jopa rakkautta tätä miestä kohtaan. Kärsin tilanteesta ja ruoskin itseni liki hengiltä syyllisyydentunnoissani. Ikinä en miestä kuitenkaan havitellut itselleni, en tahtonut hänen perhettään hajoittaa. En totisesti kokenut "päihittäväni" vaimoa. Päinvastoin, mitä pidempään suhteemme kesti, sitä huonommalta minusta tuntui. Vaimon puolesta. Mieskin oli ihan sekaisin ajatustensa ja tunteidensa kanssa ja vaikka kerta toisensa jälkeen yritin suhdetta lopettaa, mies otti aina uudestaan ja uudestaan yhteyttä, tuli oveni taakse ja sai minut puhuttua aina ympäri.
Sitten mies kärähti. Ensin koin vain suurta helpotusta, että vihdoinkin tämä loppuu. Siis meidän suhteemme. Sitten toki luonnollisestikin suruakin tärkeän ihmisen menettämisestä. Vaimo kun osottautui anteeksiantavaiseksi ja ymmärtäväiseksi miehensä syrjähyppujen suhteen.
Mies epäröi välillämme, mutta minä kehotin tarttumaan uuteen mahdollisuuteen vaimonsa kanssa ja unohtamaan minut. En uskonut, että tilanne jossa olimme olleet, olisi hyvä alku pysyvälle suhteelle.
Tietysti koin surua ja ikävää. Syyllisyyttä. Häpeää. Mutta kummasti nämä ikävät tunteet katosivat siinä vaiheessa, kun tämän miehen vaimo ilmoitti minulle, että MINÄ HÄVISIN.
Että hän voitti minut. Ja minä hävisin.
En voinut olla kysymättä, että oliko tämä tosiaan joku kisa? Että voiko tällaisessa tilanteessa kukaan kokea itsensä voittajaksi?
Vaimo ei osannut vastata. Ja minä hengitin vihdoin vapaasti. Ja ymmärsin, että surulle ja ikävälle ei ole mitään syytä. Minä en olisi halunnut missään tapauksessa tämän vaimon housuihin. En hänen paikalleen.
Syyllisyys toki jäi. Ja opetti kuitenkin jotain. Ei koskaan enää. En koskaan enää anna itselleni minkäännäköistä mahdollisuutta ihastua varattuun mieheen.
Joten ei, ei kyse ole vaimon päihittämisestä. Itse asiassa luulen, että harva kakkonen ajattelee niin.
Kyllä, nautin siitäkin kun mies valitsee viettävänsa vapaa päiviänsä mielummin minun kuin vaimonsa kanssa elikkä oisko vähän samaa asiaa. En niinkään mieti vaimon päihittämistä, tai mitään voittoa. Vaimoa kun ei tunne, ei mielessä ole mitenkään konkreettisella tasolla.
Säpinää se ei ole osa, säpinällä tarkoitan sitä kun toista odottaa ja se kutkuttava tunne mikä siitä syntyy kun tietää kohta pääsevänsä toisen syliin. Ja osa säpinää on saada ihania viestejä ja puheluita pitkin päivää.
Sinusta en tiedä, mutta ainakin tämän palstan perusteella voisi päätellä, että hyvin moni kakkonen nimenomaan kilpailee sen vaimon kanssa. Jatkuvastihan täällä saa lukea, kuinka kakkonen kehuskelee että on parempi sängyssä kuin miehen vaimo tai parempi siinä tai parempi tuossa. Eihän se ihan terveeltä vaikuta. Tietysti suuri osa on varmaan ihan provoilua, mutta eihän sellainenkaan tervettä ole.
on kyllä melkoisia hourupäitä. Niin ykkösissä, kakkosissa ja sinkuissakin. EI kannata liiaksi vetää ýeistyksiä ja johtopäätöksiä näiden palstojen perusteella.
Sairasta on, jokatapauksessa, kokeepa sitten kumpi tahansa osapuoli kilpailevansa miehestä. Siis se salarakas tai vaimo. Naurettavaa asettaa mies palkintopokaalin asemaan. Etenkin kun tämä mies on yleensä selkärangaton pettävä lurjus.
Totta varmaan, ettei tämän palstan perusteella kannattaisi yleistää, koska täällä on niin paljon provoilijoita, mutta kun näitä kilpailuhenkisiä naisia kohtaa ihan tosielämässäkin, joten ei se ihan tuulesta temmattua ole. Valitettavasti.
Siinä olen samaa mieltä, että naiset ovat typeriä, kun taistelevat keskenään jostain petturiäijästä. Ja samaan aikaan moni kunnon mies on yksinäinen. Ne kiltit kunnon miehet eivät naisille kelpaa, kun ovat niin tylsiä. Mutta sitten jostain valehtelevasta kusipäästä suorastaan tapellaan.
teorian olet kehitellyt. En ikinä alkaisi suhteeseen kenenkään kanssa vain sillä perusteella, että toinen on varakas. Raha ei tuo rakkautta, vain turvallisen toimeentulon. Minä olen ihastunut aivan tavalliseen duunariin. Eli kyllä niihin varattuihin trukkikuskeihinkin joku ihastuu.
Olet kaiketi luonut mielikuvasti täällä palstoilla käytyjen keskustelujen perusteella- sillä todellisuus onkin sitten tarua ihmeellisempää.
Itse olen- ikävä kyllä- joskus ollut siinä paljon parjatussa kakkosnaisen roolissa ja ukkomies oli kyllä ihan kaikkea muuta kuin varakas. Jos joskus hotelliin päädyimme, kyllä molemmat maksoivat oman osansa. Samoin kuin jos kävimme syömässä, ravintolassa tai missä tahansa. Ei siinä suhteessa ollut kyse rahasta, vaan ihastumisesta ja intohimosta ja ne ovat asioita joita ei rahalla saa. Jos joskus lahjoja vaihdettiin, ne olivat lähinnä linjaa "suklaata, t-paitoja, edullisia koruja". Siis jotain hyvin pientä, vaatimatonta , mutta sellaista mistä tiesi toisen ilahtuvan. Ja kun muutenkin koin tekeväni kaiken aikaa kovin väärin, olisi ollut kohtuutonta odottaa, että veisin tältä rakastajani vaimolta vielä rahatkin..siksi aina olin enemmän kuin halukas maksamaan oman osani. Veinhän jo aikaa, tunteita, sydämen. Seksin. Ja niin- loppujen lopuksi koko miehen. Ja aika lailla matalapalkkaisen duunarimiehen.
Ystävä ja tuttavapiirissäni on ollut ja on näitä pettäjämiehiä, niinkuin naisiakin. Enkä ole kenenkään kuullut kehuskelevan rakastajansa rahoilla. Päinvastoin. Eiköhän sitä helpommalla pääsisi joka suhteessa sitten, jos käyttäisi suoraan maksullisia palveluja, jos rahaa on ja kyse on vain seksistä ja vaihtelunhalusta.
Valitettavan usein salasuhteissa jylläävät suuret tunteet, jolloin raha on täysin toisarvoinen asia.
Täällä palstalla olevia kirjoituksia ei kannata ottaa kovin kirjaimellisesti. Liian usein ovat äänessä joko provoavat kakkoset tai katkerat ykköset.
Olisi toivottavaa, että kun näinkin ikävästä ja arasta aiheesta kuin uskottomuus keskustellaan, niin keskusteltaisi edes asiallisesti.
...turiset. Vaikka onhan näitä poikkeuksiakin. Esimerkiksi aikoinaan Jenni Dahlman silmät kirkkaana väitti, että katsoessaan Kimiä ensimmäisen kerran hän näki sen silmistä, että tämä on menoa nyt, eli olisi ilmeisesti rakastunut Kimiin, vaikka se olisi ollut nuohooja, eikä formulakuski:-))
Uskoo ken haluaa. Ihmeesti nuo suomen missit lähes laitaa lukien "rakastuvat" palavasti ja ensi silmäyksellä juuri ammattilaisjääkiekkoilijoihin jne. Sekin on tietysti sattumaa.
Mäkin olen aina ihmetellyt näitä kauniin nuoren naisen ja vanhan ruman miehen romansseja, että miksi kummassa se vanha ruma mies on aina tosi rikas tai vähintäänkin kuuluisa julkkis. Miksi se nuori kaunis nainen ei ikinä ihastu johonkin vanhaan rumaan kadunlakaisijaan tai roskakuskiin.