Tämä uskonnollisuuspäivä on ollut hyvin mielenkiintoinen. Ja vaikka päivä kääntyy jälleen kohti pimenevää iltaa, niin yhä jaksan ihmetellä kahden asian yhdistämistä: Kirjoitettu ja suusanallinen versus itse ylin aihe.
Sanallakaan en ole kyseenalaistanut mitään jumalaa. Olen puhunut niistä muistiinpanoista, joita on kirjoitettu ja kirjoitettu ja kirjoitettu... forewer, kuka mitenkin ja mistäkin uudelleen ja uudelleen, kunnes on näyttänyt tai tuntunut hyvältä. Tämä on hanurien haaveri.
Musta tuntuu, että Jumala ei ole sanonut ihmiselle sanaakaan, ei murahdustakaan. Hän ei edes taputa, salamoi tai liikutu mitenkään mistään mitä tämä apinalauma Telluksella tekee tai huomenna keksii tehdä.
Jumala on ikään kuin kaput. Ja minä vaihtelen niccejä niin kuin huvittaa. Et silleen.
(tonou-hymiö)
Sanallakaan en ole kyseenalaistanut mitään jumalaa. Olen puhunut niistä muistiinpanoista, joita on kirjoitettu ja kirjoitettu ja kirjoitettu... forewer, kuka mitenkin ja mistäkin uudelleen ja uudelleen, kunnes on näyttänyt tai tuntunut hyvältä. Tämä on hanurien haaveri.
Musta tuntuu, että Jumala ei ole sanonut ihmiselle sanaakaan, ei murahdustakaan. Hän ei edes taputa, salamoi tai liikutu mitenkään mistään mitä tämä apinalauma Telluksella tekee tai huomenna keksii tehdä.
Jumala on ikään kuin kaput. Ja minä vaihtelen niccejä niin kuin huvittaa. Et silleen.
(tonou-hymiö)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siis mä olen säteilevän älykäs ihminen (inehmo). Opin sanan inehmo Eino Leinolta, joka käänsi Danten suomeksi.
Eli kirjassani (kuvateos) on läsnä sekä mr. Alighieri että Leino. ja mikä ihmeellisintä, kumpikaan ei ole siinä fyysisesti läsnä.
Tämä on Jumalan absurdia, hänen koomisuutensa hahmona. Jos hän saisi lihaa ylleen niin hänet survottaisiin maan halkeamaan muutamassa hetkessä, muutamassa sanassa.
Sitten meitä on kaksi.
( onnellisuus hymiö )