Olen pohjimmiltani erittäin, joskus liiankin, hyvä sydäminen mies. Olen aiemmin pisimmillään seurustellut 3 vuotta, eli tiedän, mitä on kun seurustelee tosissaan ja pitkään. Nyt olen ollut tammikuun lopusta erään tytön kanssa. Minulle alkaa nyt valkenemaan, että ihastuminen on vaihtunut ystävyydeksi. En pysty rakastamaan häntä niin, kuten hän haluaa. Pääni hajoaa, ja joudun tekosyillä lähtemään aina paikalta viettämään omaa aikaa. Mitään pettämis tms. kuvioita minulla ei ole, saati toista naista kiikarissa. Haluaisin nyt vain olla itsekseni.
Homman lopettamisen tekee vaikeaksi se, että vastapuolella on taustalla masennusta, ahdistusta ja ahdistuslääkkeitä. Hän on suoraan sanonut joutuvansa sairaalaan jos eroamme. Mitä teen?? Nyt olisi neuvot kalliit. Tiedän vain kokemuksestani, että tästä ei tule mitään, joten en haluaisi pitkittää tätä sen enempää...
Homman lopettamisen tekee vaikeaksi se, että vastapuolella on taustalla masennusta, ahdistusta ja ahdistuslääkkeitä. Hän on suoraan sanonut joutuvansa sairaalaan jos eroamme. Mitä teen?? Nyt olisi neuvot kalliit. Tiedän vain kokemuksestani, että tästä ei tule mitään, joten en haluaisi pitkittää tätä sen enempää...
Vastaukset 7
Vanhimmat
et oo vastuussa siitä mitä hän tekee itselleen jos jätät sen. Voit vaan viisaasti neuvoa, että hän hakee apua itselleen ja ettei maailma yhteen suhteeseen kaadu. Ymmärrän sinua hyvin. Lähipiirissä on samanlaisia tapauksia ollut.
Kuules,elämä on laiffii niinkuin masa sen sanoisi...
Ole rehellinen,ja kerro ystävällesi olevasi nyt tilanteessa ettet pysty rakkaussuhteisiin .
On parempi kertoa heti totuus,muutoin ongelmasi vaan kasvaa ja nainen kiintyy sinuun liikaa.
Käytä aikaa,kerro ja keskustelkaa.
Et ole vastuussa hänen tekemisistään,ilmeisesti hän myös käyttää sairauttaan kiristyskeinona sina vastaan.
Sun on reilusti sanottava että et rakasta häntä ja jätät suhteen siihen, niin tein minäkin vaikka kipeetä teki jättää toinen, itku siinä tuli. Ei ole mitään järkeä jatkaa jos ahdistaa olla suhteessa ja haluaa aina nopeasti omiin oloihin hänen luotaan. Sellaista se oli myös minulla, en pitkittänyt päätöstäni kauaa, kerroin pikimiten kuinka koin suhteemme tilanteen olevan ja lähdin pois.
Mun suhde oli myös ihmeellinen, siinä oli nainen siinä pisteessä että hänen itsetuntonsa oli pahasti pakkasella ja siinä kärsin minä enemmän kuin hän, tuskin hän edes tajusi kuinka aiheutti vahinkoa suhteellemme. Kyllä hyvässä suhteessa molempien täytyy olla tervepäisiä, ei toimi sillai että toinen hakee myötätuntoa kitinällä ja yrittää silleen kiinnittää itseään toiseen.
Lopeta juttu mahdollisimman nopeasti. Voittehan te ystäviä olla jatkossa, tee se hänelle selväksi. Hänen on pakko kohdata oma kipunsa, eikä hän todellakaan voi kiristää sinua. Se on törkeää sinua kohtaan. Ajattele: haluatko tosiaan loppuelämäsi olla kiinni tuossa suhteessa? Et. Hänen on hoidettava omat ongelmansa.
Älä vaan missään tapauksessa ole säälistä kenenkään kanssa tai siksi, ettei hän tekisi itselleen mitään. Jo tuollainen "uhkaus", että suhdetta ei voi lopettaa, on mielestäni hyvä syy lopettaa.
Moinen suhde on väärin teitä molempia kohtaan ja mitä kauemmin se kestää, sen pahempi.
Nyt se on sitten tehty. Jätin tuon naisen. Oikeastaan ei loppujen lopuksi edes ottanut koville, kun itsellä ei enää mitään tunteita juurikaan ollut. Vastapuolelta taas tuli sellaista settiä takaisin etten tiedä, että mikä kaikki on ollut yleensäkkään totta ja mikä valetta mitä hän on minulle näinä muutamana kuukautena kertonut.
Kuitenkin, löysin itsestäni sen verran miestä, että sain homman poikki :) Tuntuu kuin pirun raskas kivi olisi pudonnut pään päältä!
Onneksi olkoon! Vaikka itse olin viimeksi jätetty, ymmärrän, ettei kenenkään kanssa voi väkisin olla jos tunteet on kuollut. Ei kun uutta matoa koukkuun!