Kakkosella käyminen poikaystävän luona/myös vieraissa paikoissa.

Voi hyvänen aika. Siis kaikkihan me käyään isommalla asialla välillä, jopa se useampaan kertaan "maailman seksikkäimmäksi" valittu nainen käy p***alla :D Ihan luonnollinen asia. Jos sattuu kuulumaankin pörinää, niin huumorin piikkiin vaan. Oikeesti, jos mulla olis niin urpo mies joka ei kestäs totuutta että naisetki käy p***alla tai pitäs mua kuvottavana tai jotai jos sattuu vähä ääntä kuulumaan sieltä sillon, niin kyllä sais sitte olla koko homma.

Ei noita juttuja kannata ottaa niin haudanvakavasti! :)

Voi,hyvänen aika,että noin kovat paineet olet kakkimisesta ottanut!
Älä ihmeessä jatka tuohon malliin,unohda paineet ja lataa ne pönttöön.Mitäpä jos sanoisit joskus ihan suoraan poikakaverille että "mä käyn paskalla",ja sitten töräyttäisit veskissä oikein kunnolla.Siihen loppuisi piina ja häpeily, saisitte vaikka kunnon naurut kakkimisesi jälkeen.Luulen että suora puhe ja toiminta auttaisi tuossa tilanteessa.
Ja sitä paitsi,kukaan ei ole oikeutettu mollaamaan toista paskomisen tähden,oli se kuinka kovaäänistä toimintaa tahansa.Kukin ulostaa tavallaan,Ja pääasiahan on se että paska ja kusi kulkee...ettei mene päähän :D

kuinka tutulta kuullostikaan mulla oli ihan sama ongelma ja se ei ollut mukavaa kun kaikki ajatukset pyörivät vain jonkun paskantamisen ympärillä niin oli kyllä romanttisuus kaukana...yleisissä vessoissakin oli helpompi käydä kun poikystävällä...en muista miten siitä pääsin yli kun nykyään jo melkein 10 vuotta takana uskallan jopa nykyään pieraista ja sanoa että kauhee paska hätä..mutta varmaan ajan kanssa...se on se varmin resepti..turhaa sanoa että mee ja vaan väännä se pökäle kun sitä ei tule vaikka tuntuis että suoli räjähtää siellä on joku tulppa....henkinen semmoinen.... =)))

muu, kuin rohkeasti vain piereskellä siellä vessassa. Monestihan sitä ilmat karkaa jo ihan ykköselläkin käydessä, jos on pidätellyt kauankin. Tai mitä jos sanoisit miehelle, että olet syönyt jotain väärää, että voisitko laittaa tv:n/ radion kovemmalle ja häivyt vessaan?

Joo mulla on sama ongelma, en vaan millään haluu mennä kylässä kakkalle:D alussa oli myös etten poikaystävänikään aikana, mutta nykyään kun olen vain ottanut itseäni niskasta ja tajunnut että mun on pakko mennä vessaa sillo ku on hätä (sama pätee siis siinä ykköselläki käymisellä)

Mutta niin nykyään käyn, ihan normaalisti....
tai sitten jos olen yötä kylässä niin odotan että tulee yö ja kaikki menee nukkuu ja meen sit gaggalle

TAI sitten laitat vähä wc-paperii sinne pönttöön ettei kuulu äänet:D

Tsemppii vaa, pakkohan meijän kaikkien on käytäydä wc.ssä olimme sitten miehiä tai naisia:D

Itse olen mieheksi varsin neitimäinen siinä mielessä, että vuosien seurustelunkaan jälkeen käyn tyttöystäväni ollessa paikalla vessassa harvoin ja sitten kun käyn, niin erilaisia vatsanhallintatekniikoita opeteltuani, teen sen lähes äänettömasti. Hajua en voi karkoittaa muuten kuin dödöllä tai jollain hajusprayllä. Mielestäni se on edelleenkin noloa ja hyvin epäromanttista töräytellä kovalla äänellä vessassa. Ja valitettavasti tyttöystäväni kovanlainen töräyttely on kyllä syönyt hiukan välistämme romantiikkaa (omalta katsantokannaltani). Sille ei voi mitään, mutta kyllä sonaattien kuuleminen syö tuota romantiikkaa. Olen korjaillut asiaa niin, että laitan telkun päälle, alan tiskaamaan tai sitten laitan musiikkia soimaan, tai menen toiseen huoneeseen ja laitan oven kiinni.

Oon onnellisessa parisuhteessa, reilu vuosi ollaan seurusteltu. Mä oon aina ollu hirveen ujo ylipäätään vessassa käynnin kanssa (myös kuseminen). Itsekään en pysty käymään kakkosella oikeastaan missään missä on muita! Kotonakin käyn vain jos oon yksin. Tai sit hana auki (ja toikin toimii vaan kotona).. Ärsyttäväää...

Tälläisen naisen kuin minä on aivan kamalan vaikea käsittää tuollaista,kun olen aivan alkumetreistä asti käynyt pienillä asioilla niin et jätin oven raolleen ja jutustelin samalla.Suurille menin ilmoittamalla et"kamala kakkahätä,pitää mennä vessaan,älä vaan tule sinne heti"Kaikkein helpointa,loppujen lopuksi.
Ei ainakaan karkoittanut tätä miestä,vaik muistan et hän ehkä vähän vierasti asiaa aluksi,mut johtunee siitä et hän oli nuori sinkkumies ja mä aviosta eronnut,eli tottunut tälläiseen.Nyt ollaan kuitenkin oltu 7v aviossa ja vihkipappimme kysyi meiltä haastatellessaan,mikä viehätti puolisossa.Mieheni vastasi,että mä tein kaiken niin eritavalla kuin kukaan muu,liekö tarkoittanut tätäkin.

ihanaa jollain muullakin sama ongelma:D tosin me tunnettu vasta pari kuukautta ja en tiedä helpottaako koskaan..paskalla käyn kotona ja silloin kun poikakaveri ei ole paikalla..lähtenyt töihin tms. jos yhteisiä vapaapäiviä on monta niin se onkin sitten täyttä tuskaa kun ei vaan kehtaa käydä siellä vessassa. en kyllä tajua miks joillekki puolitutuille kavereille pystyy sanomaan, että nyt meen paskalle mutta omalle poikakaverille sitten ei millään.

Mulla oli - ja tavallaan on vieläkin - ihan sama ongelma! Kun seurustelin tulevan mieheni kanssa, en kertakaikkiaan pystynyt käymään kakkosella hänen luonaan. Joten tuttua on kaikki tuo tukala olo, jota kuvailet. Ongelma jatkui koko seurusteluajan, vielä senkin jälkeen, kun oltiin kumpikin päästy jo pieru-ujoudesta eroon. Ja poikaystävä piti kyllä ihan estottomasti ääntä vessassa.

Itse pääsin ongelmastani eroon, usko tai älä, vasta yhteen muuttamisen jälkeen! Mutta silloin se tapahtui ihan itsestään ja yhtäkkiä. Jo ensimmäisenä aamuna uudessa kodissa uskalsin ihan vapaasti käydä vessassa, ei mitään ongelmia, ja siitä se vapautuminen sitten lähti.

En tiedä, mikä muutti tilanteen noin radikaalisti. Sekö, että kämppä oli kaksio, isompi kuin poikaystävän yksiö eli vessa oli kauempana "sivistyksestä"? (Toisaalta, ei se äänieristyksen puolesta ollut...) Vaiko yksinkertaisesti se, että koin kämpän omaksi kodiksi?


Nykyään on vielä jäljellä se ujous, että en uskalla käydä kakkosella vieraissa paikoissa... ja silloinkin, kun hätä käy niin suureksi, että on pakko mennä, paska ei sitten yleensä tulekaan ulos. Hätä loppuu siihen paikkaan, kun pääsen vessaan, eikä yleensä mikään punnertaminen auta. Sama ongelma julkisissa vessoissa, mutta aika paljon lievempänä. Minä siis pelkään niiden törähdysten lisäksi myös kovaäänisiä plumpsahduksia.

Ja mulle "vieras paikka" tarkoittaa melkein mitä tahansa muuta kämppää kuin oma koti, ihan jo oman isän tai äidin kotia! Täysin absurdia, koska kyllä minä mukulana ja vielä teininäkin ihan estottomasti saatoin vaikka piereskellä vanhempien kuulten ja haistellen, ja naureskelin vain, kun valittivat hajua ja heiluttivat kättä nenäns edessä. No vessakäynneistä isä jaksoi aina valistaa, että älä plumpsauttele kovin äänekkäästi, kuuluu naapuriin.. :D Liekö sieltä sittenkin tullut se äänikammo!

Voi mitkä naurut sain tästä keskustelusta :D Ei sillä että nauraisin ongelmalle (itsekin toisiaan kärsin siitä)

Sorry vaan, mut muakin nauratti ihan älyttömästi tää koko ketju.
Paa musiikki soimaan tai telkkari oikein kovalle, niin ei kuulu äänet vessasta. Voit tietysti vaikka laulella samalla kun istut pöntöllä. Japanissahan on sellasia vessoja, jotka soittaa ja solisee peittäen samalla ns. luonnolliset äänet.
Jos on oikein paha pieruongelma, niin kantsis varmaan tarkistaa ruokavalio jos joku ruoka-aine aiheuttaa liikaa kaasua suolistoon.
Summa summarum; anna tyttö töristä vaan!

Oletko yötä hänen luonaan koskaan? Mene yöllä vessaan. Minä teen niin jos vain pystyy pidättelemään.
Mutta tuntuu, että helpompi käydä veskissä vain heti hädän tultua, ettei sitä ilmaa ehdi kertyä mahaan, koska sitten kun pitkän pidättelyn jälkeen menee kakkoselle niin äänet on paljon pahemmat kuin jos olisi heti käynyt...

Toi on varmaan aika yleistä ihan suhteen alussa kun ei ole noi arkirutiinit vielä tulleet tutuksi yhdessä. Muistan että itekin olen joskus jännännyt tuota vessassa käyntiä ja vatsan toimintaa. Minulla on aika vilkas vatsan toiminta ja kaasua muodostuu myös herkästi heti ruokailun jälkeen monestakin ruoka-aineesta.

Suhteen alussa hävetti tosi paljon esim. piereskellä toisen kuulleen vaikka sekin on ihan luonnollista. Ei siitä tietysti mitään suurta numeroa kannata tehdä sitten myöhemminkään mutta pakko se on päästää ilmaa pihalle kun vatsa on kuin kaasupallo. Mutta kun toinen tulee tutuksi huomaa kuinka hölmöä on stressata tuollaisista asioista ja tuo ongelma menee kyllä ohi aikanaan. Uskoisin että niin käy sinullekin kunhan ensin tutustus kumppaniisi paremmin. Loppuu tuo turha häveliäisyys aika pian :).

Sopisit sitten tv sarjoihin, ei ne sielläkään käy paskalla.

Näin ikään voisi asian myös hoitaa:
http://www.youtube.com/watch?v=8fy_J8peAJ4

ja ehkä näin:
http://www.youtube.com/watch?v=h3mFZFVuYwc

Mullakin on sama ongelma! Vaikka kuinka yritän niin ei onnistu. ihan kun olis henkinen tulppa perseessä :D No joo, asia ei kyllä mua naurata tippaakaan koska tätä on jatkunut yli kaksi vuotta ja asumme yhdessä, mutta siltikään ei onnistu. Vain silloin kun olen yksin. Kylässä on sama homma, ei onnistu. Tää on niin ärsyttävää.

Olen mies ja ei ole mikään ongelma käydä paskalla kun puoliso tai vaikka Halosen Tarja olisi kylässä. Ei itseltäni myöskään kuulu ylimääräisiä ääniä, vaan sen voi hoitaa ihan äänesttömästi.

Mulla on ärtynyt paksusuoli, useita eri allergioita ja jonkinasteinen reikä ohutsuolessa. Ulostaminen onnistuu pari kertaa viikossa ja silloin hikoilen puoli tuntia kylppärissä. Joskus pelottaa käydä omassakin vessassa (asun yksin), äänet sen verran rajuja ettei ihme jos häätö tulisi. Paperinpala tai valuva hana eivät sellaista ääntä peitä. Jonain päivänä pamahtaa pöntöstä pultit irti.

En halua olla vieraassa paikassa yötä tai ottaa yövieraita luokseni. Kerran eräs kaveri jäi luokseni, oli tullut pitkän matkan takaa. Aamulla luulin että kuolen ja hihkaisin iloisesti lauantaina klo 07 että "nyt alkoikin mun pyykkitupavuoro". Menin taloyhtiön vessaan.

Ihmiset ovat ihmetelleet miksen seurustele. Nätti likka ja siedettävä luonne. Kaikki kun ei näy ulospäin...

kuulostaapa tutulta. itse olen nyt 9 vuotta seurustellut mieheni kanssa, josta aviossa 3 vuotta. niin ja asuttu yhdessä koko 9 vuoden ajan, kun muutimme heti yhteen kun alettiin seukkaamaan. mulla oli seurustelun alkuaikoina kans sama ongelma. en muista missä vaiheessa pöntöllä istuminen toisen ollessa yhtä aikaa kotona, alkoi tuntua luonnolliselta, mutta kyllä siihen varmaan vuoden päivät meni. ovi on kyllä visusti kiinni ja mitään en vastaa jos joku mulle vessaan huutelee. paperia laitan edelleen pönttöön ääniä vaimentamaan.

enemmän mua vaivaa piereskely. sitä en vieläkään voi tehdä mieheni kuullen ja maha tulee välillä tosi kipeäksi. itse käyn piereskelemässä aina vessassa. onneksi osaan tussauttaa sen äänettömästi, mutta hajuhaitat saattavat välillä kiusata. musta se on tosi noloa jos pieru pääsee, vaikka yritän pidätellä. onneksi mies ei kiusaa sitä, jos sellaista tapahtuu. ja siis tokihan sitä on tapahtunut joskus. ihminenhän minäkin olen. en tiedä miksi tuosta onkin tehnyt itselleen niin suuren ongelman. ihan hölmöä loppujen lopuksi. oma äitini on muuten ihan samanlainen, eli olen tullut siihen lopputulokseen, että olen perinyt tämän käyttäytymismallin häneltä.

Tulipas tästä mieleen kun viime talvena ajelin poikaystäväni kanssa mökille myöhään illalla keskellä lunta ja pimeyttä. Siinä sitten mahassa rupesi kiertämään niin vietävästi, eikä mikään matkan varrella oleva kahvila tai huoltoasema ollut enää auki.

Tajusin etten kestä perille asti. Koitin kuumeisesti katsoa jotain paikkaa johon pysähtyä ja rynnätä pusikkoon. Ongelma oli se, että loputtomalta tuntuva tie oli pelkästään suoraa tietä keskellä peltoja, ja sitten omakotitaloja pihoineen. Ei siis mitään pusikkoa tai muuta suojaa. Paniikissa jo ehdin miettiä että joudunko kyykistelemään toisella puolella autoa poikaystäväni odottaessa toisella puolella, mutta ei, en voisi. Silloin vasta pari kuukautta yhdessä ja en minäkään pahemmin paskalla käynyt hänen läsnäollessa.

Siinä tuli sitten joku kyläkauppa vastaan ja kurvasin sen pihaan, kaappasin mukaan kaikki autosta löytyvät paperit ja rynnistin rakennuksen taakse. Yhtäkkiä syttyi liiketunnistin-ulkovalo ja tajusin että rakennuksen sisällä on valoja päällä ja siinä on kaupan lisäksi asunto. Siinä sitten kiroillen juoksin tien toiselle puolelle (poikaystäväni katsoen hämmentynnenä menoani) jossa oli joku varaston näköinen rakennus ja luulin olevani pelastunut. Sama juttu; valo syttyi ja tunsin olevani kuin valokeilassa.

Katselin epätoivoisena ympärilleni; taloja, pihoja; ei suojaa. Sitten keksin että paras suoja onkin keskellä aukeaa pimeydessä. Siinä sitten juoksin pellolle ja vedin housut alas ja kyykistelin siinä. Ah mikä helpotus! Ja joo, ääniä ja hajuja levisi joka suuntaan. Ja höyryäkin vielä. Vähän huoletti se että lähin talo oli noin 15 metrin päässä, mutta eikai ne nähneet. Ehkä seuraavana päivänä näkivät sen kasan. Sori, se olin minä, oli pakko!

No, olin niin helpottunut kun pääsin takaisin autolle etten voinut olla nolo vaan repesin nauruun. Tämän jälkeen sitten uskaltauduin paskomaan vessassakin poikaystäväni ollessa kotona.

On teillä ongelmat! Oon sairastanu Crohnin tautia vuodesta 2002, siinä kyllä pahimmat estot katoaa. Eipä ollu poikaystävä millänsäkään sillonkaan kun tuli parkkipaikalla kakka housuun.
Tosin oon kyllä kuullu, että jotkut tätä tautia sairastavat eivät uskalla kertoa siitä varsinkaan uudelle seurustelukumppanille. Mä oon sitä mieltä, että siinä se äijän luonne testataan.

Ehkä tässä on sellainen pointti, että kun olen itse kaksi lasta synnyttänyt alakautta ja mies on seissyt vieressä koko synnytyksen ajan, niin hän on jo nähnyt minusta kaiken. Hän on nähnyt myös sen, miten pitkittyneen ponnistusvaiheen takia sain peräpukamat ja epiduraalipuudutuksen takia ponnistettaessa tuli myös ulostetta.

Vaikka suhde lasteni isään myöhemmin päättyikin, niin IKINÄ ei IKINÄ hän suhtautunut kehooni siten, etteikö olisi seksi kelvannut. Kyllä kelpasi vallan mainiosti. Itse asiassa tuon miehen kanssa ollessa opin itsekin hieman vaivautuneista estoisuuksistani sen, että kun opettelee tarkoituksella suhtautumaan asioihin riittävän rennosti, niin ei tartte stressata kaikenlaisia juttuja.

AP: jos pidättelet ulostetta paljon, niin hankit itsellesi ummetuksen. Ulostaminen on opittu suolenhallintaprosessi. Jos pidättelet liikaa, sotket ihmiselle luontaisen asian. Ymmärrän, että kyseessä on ensimmäinen vakava seurustelusuhde, mutta kun et kumminkaan ole Englannin kuningatar tai vastaava, niin ota vaan rennosti. Aina voit miettiä, että mikä olisi pahinta, mitä mies voisi sanoa!!! Olisiko pahinta se, että hän vitsailisi? Voisiko siihen vaan tokaista, että 'huh, helpotti'.

Poikaystäväsi lienee nähnyt jo sinut alasti ja myös sen, että sinulla on peppureikä. Tuskin hän kuvittelee, että se on vaan sinulla koristeena, vai kuinka? Oletko ajatellut sitä, että koska sinä teet asiasta nolon, niin mieskin saattaa alkaa pitää asiaa nolona, jolloin nolostelette kumpikin luonnollisesta asiasta?

Itse funtsinut tuota, että melkeen pitäisi miehen keskustella tuokin asia ja pakottaa nainen punastelemaan kerran asian kanssa kun keskustelis asian läpi ja sit vois olla rennompi siltä osin keskenään. Siis olettaen että joskus tulee parisuhde... :D

Mutta ongelma ei koskaan ole "naurettava", jos sellainen on, mutta silti pitäisi kyetä miehenkin olemaan sellainen, että se kykenee ottamaan vastaan tuollaisenkin "ongelman" asiallisesti, eikä ainakaan kauhistelisi jotain "hyvänen aika" tai että nauraisi. Ongelma on aina ongelma ja ne ratkaistaan jollain tapaa, että olisi hyvä ja rento olo. Sillai oppii luottamaan toiseen, jos osaa ottaa asiallisesti vastaan toisen mieltä vaivaavat asiat, vaikka ne olisikin vaikka kuinka mitättömiä jonkun ulkopuolisen mielestä.

Se mitä mä ajattelen, niin empä ajattele oikein mitään. Jos töräyttää, niin sitten töräyttää. Itse tykkään enemmän rennosta olemuksesta kuin jännittelystä.

Kuinka kauan olette ylipäänsä olleet yhdessä? Sen puoli vuotta? Itse asun miesystäväni kanssa yhessä (kihloissa vuoden päivät, kokonaisuudessaan yhdessä oltu reilut 4 vuotta) ja kyllä se oli puolen vuoden seurustelun jälkeen ku miesystävä päästi sen ekan "vapauttavan" pierun et sitte itekin kehtasi olla ns. ihmisiksi ja välillä päästellä (ja käydä vessassa kakkoshädällä miehen luona käydessä). Sitten kun suhde arkipäiväistyy ja ollaan sinut toisen kanssa, ei sitä vessakäyntiä enää tarvitse edes miettiä. Ite välillä vitsailee miehelle et "pitääki tästä lähtä jöötille" jne. eli huumorilla pärjätty. :D

Oma mieheni päästi ensimmäisen pierun varmaan ensimmäisinä viikkoina. Aika lailla alusta asti on vessassa käynti ollut ihan normaali asia, vaikka pieni asunto olikin. Mies on ihan avoimesti kertonut, millon on löysällä tai kovalla. Ei sellaisten pitäisi parisuhteeseen ryhtyä, jotka eivät ymmärrä, että naisetkin ulostavat. Vajaaälyinen sellainen ihminen on

Päästelee tulemaan niin että kura lentää!

Kävin kylässä hesassa ja käytiin kattoon porno luolassa naisia. Otin olutta ym. taisi siinä tulla syötyäkin jotain.

Aamulla kävin paikalla, paskannan paperin päälle. Kaksi kettumaista ulostetta tuli paperin päälle, ne haisi siinä aikansa kun touhasin muuta. Huomasin sitten että haju oli aika valtava, kaverin vai olla oli remontin deodoranttia kylppärin kaapissa. Suihkutin sitä että haku peittyisi, ei peittynyt. Haju vaan koveni ja koveni.

Kaverin vaimo meni vessaan ja se tuli ulos veskistä kuin nato ohjus. Haukkoi henkeään ja meni suoraan parvekkeelle. Haju levisi koko asuntoon...Kaverikin huomas sen hajun.

Sanoin sitten että eiköhän lähdetä vex täältä. Sen jälkeen en majoittautunut heidän asuntoonsa koska hänen vaimonsa hermostuu.

Heh...heh.

Mulla menee kiinnostus naiseen jos näen tai kuulen että hän käy paskalla. Kerran yks kaunis nainen pääsi pieru joka haisi paskalle rupesin inhoamaan häntä, aina kun ajattelin häntä muistui mieleen paskanhajuisia, vaikka hän oli kaunis kuin mikä, en voi sille mitään en tykkää paska sta enkä pieruista

On täällä osattu kehitellä taitavia provoja entisaikaan.

Suihin!