Tammikuussa pamahti kuin nyrkki vatsaan! Hyvä ystäväni oli saannut kiertoteitse kuulla, miten vaimoni on syksyn ruskaretkellä käyttäytynyt. Koko viikko oli ollut yksi kaveri "pitona" ja hauskaa oli pidetty. No, ajattelin että yksi viikko ja se on siinä. Mutta mitä helvettiä...tein sen pahimman virheen minkä petetty aviopuoliso voi tehdä. Menin tsekaamaan tammikuussa kännykän, kun epäilin ystäväni juttuja. Ja sieltähän se paljastui. Useita soittoja numeroon, jonka nopeasti selvitin. Tiedot täsmäsivät hyvän ystäväni antamiin tietoihin. Googlettamalla löytyi pettäjäkaverin tiedot kuvaa myöten netistä. (On se ihme tämän nykyajan tekniikka). Vaimoni ei ollut edes poistanut viestejä tai numeroita!! No, en ole koskaan ollut mustasukkaista tyyppiä, enkä hänen menoistaan ikinä kysellyt. Kuten hän ei minunkaan, luottamus on ollut 100%:sta, siitä aikoinaan puhuimme ja sovimme asian. Nyt meillä on sitten ollut tammikuusta "helvetti" päällä...aivan kaamea aikaa. Onneksi meillä eivät lapset ole enään kotona, vaan ovat jo aikuisina muuttaneet pois. Nyt pitäisi tehdä ratkaisuja. Jättääkö yli 20 vuotta ollut suhde taakseen? Eniten olen vaimolleni hämmästellyt sitä, että miksi hän se teki? Hän on saannut avioliittonsa aikana runsaasti huomiota osakseen ja onpa minua siitä usein kehuttukin. Viihdymme hyvin yhdessä ja seksikin pelaa. Eikö naisille mikään riitä??
Onko teitä samassa elämäntilanteessa kärvistelijöitä muitakin? Todella ahdistava tilanne, päivät menevät kuin horroksessa ja asiaa ei saa mielestään...Miettii vain, että mikä tässä meni pieleen?
Olisi mukavaa kuulla naisen vinkkelistä... miksi, joka on tehnyt samoin. Kun suhde toimii, niin silti hypätään vieraisiin lakanoihin.
Onko teitä samassa elämäntilanteessa kärvistelijöitä muitakin? Todella ahdistava tilanne, päivät menevät kuin horroksessa ja asiaa ei saa mielestään...Miettii vain, että mikä tässä meni pieleen?
Olisi mukavaa kuulla naisen vinkkelistä... miksi, joka on tehnyt samoin. Kun suhde toimii, niin silti hypätään vieraisiin lakanoihin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Luulen, että parhaimpiin kumppaneihin, eli siihen tiettyyn tasoon on tottunut. Sun vaimo oli saanu osakseen niin paljon hyvää, ettei sitä enää osannut arvostaa. Meidän kriisin taustalla ollut nainen oli myös tahollaan naimisissa erittäin kohteliaan ja huomaavaisen miehen kanssa. Miestä myös kehuttiin sinun tavoin kovasti, kuinka osasi tehdä kaikkea, ja oli hyvä vaimolleen. Niinpä vain kävi kerta toisensa jälkeen, että nainen haki lisää huomiota toisista miehistä. Mun mies oli yksi niistä.
OMasta puolestaan mieheni selitti pettämistä ikäkriisillä ja tyytymättömyydellä omaan itseen. En osannut noissa asioissa ilmeisesti tarpeeksi auttaa. Ja harmittihan muakin ne talousasiat, joista hänenkin tyytymättömyytensä itseensä juontui.
Kai niille pettäville aviovaimoille tulee joku sellainen fiilis, että kun tässä ollaan niin ihania oman miehen mielestä, niin todistusaineistoa kaivataan vähän muualtakin. Ja sit ei osata lopettaa. En tiedä!
Mutta noista pettämisistä yleisestikin. Niistä lähes puolessa ei kotoa löydy mitään syytä, jonka vuoksi hakeudutaan vieraisiin. Tämä tieto vähän lohduttaa.
Jotkut ei vain osaa hillitä itseään, kai se vain niin on.
"Hän on saannut avioliittonsa aikana runsaasti huomiota osakseen ja onpa minua siitä usein kehuttukin. Viihdymme hyvin yhdessä ja seksikin pelaa. Eikö naisille mikään riitä??"
tuo ei selväsitkän ole toiminut kohdallasi. nyt kannattaa siis muuttaa strategiaa ja alkaa jännittäväksi. viikonloppuna voisit järjestää kunnon riitoja, joissa vaikkapa muutaman kerran muksisi vaimoasi ja nostaisit sen seinälle. ehkäpä alkaisi sen jälkeen arvostamaan aikaisempaa minääsi.
niin minä ainakin tekisin jos vaimo kärähtäisi jostakin. jos ei kerran tämä nykyinen tasa-arvoinen ja mukava tyyli kelpaa, niin vaihtaisin strategian jännittäväski vaimonhakkaajaksi, joka aina toisi vähän säpinää siihen ilmeisesti tylsään elämään.
jos se teidän suhde toimii vain sinun vinkkelistäsi? Kun itse petin miestäni, oli hämmästys hänellä aivan kuin sinulla, kaikki toimi muka hyvin. Ei toiminut. Ja siitä oli juteltu, yritetty kumpikin tehdä parhaamme. Meidän suhde veteli tosiaan aivan viimeisiään, kun vieraaseen sänkyyn eksyin. En todellakaan rakastanut enää miestäni.
Paha mennä sanomaan teidän tapauksessanne, mistä on kyse. Mutta nainen harvemmin käy vieraissa, jos kotona hänen mielestään menee hyvin...
Olen melkein samaa mieltä! Ainakin omalta osaltani, en missään nimessä lähtisi pettämään ilman, että kaikki muut keinot on kokeiltu ja asiat perusteellisesti muuten yritetty selvittää. Naiset katsoo vähän pidempään ja on tosiaan suurempi osa pettäneistä niitä naisia, joilta on kotona puuttunut jotain oleellista, verrattuna pettäneisiin miehiin.
Mutta onhan tosiaan aika paljon niitäkin naisia, joilta puuttuu itseltään jotain ja vain omien tuntemusten perusteella. Eli se tärkeä itsetunto on puuttunut ja sen tähden ei pysty normaaliin parisuhteeseen.
...tämä on varmaankin niin, että vaimo "kyllästyy" siihen, että menee näennäisesti hyvin. Eikös ne laulussakin laula, "että miksi naiset rakastuvat renttuihin". Minullakin on tuttavissa pari kaveria jotka ovat miltei kärynneet ja vaimo "ymmärtää" aina miestään, kun se vain jaksaa selitää asiat oikein päin. Perkele! Tässä on oltu varmaankin liian kiltti ja huomaavainen...Pitkä parisuhde puuduttaa. Sama se on itselläkin tietty...mutta ainakin yritetty on ja siitä jäi tässä suhteessa mulle hyvät fiilarit. Pakko painaa uutta kohti. Eihän tässä ole kuin tämä yksi elämä! Mutta kyllä tässä on ollut valitettavasti vitutus päällä jo tammikuusta lähtien....
Kyllähän näitä kohtalotovereita näköjään riittää...
Ansaitset ehkä parempaa. Mutta kuitenkin sinuna ihan pikkuisen ottaisin selvää, jos mahdollista että onko vaimosi tapapettäjä, vai oliko tämä tapaus oikea ja iso vahinko. Monihan hairahtuu, tajuaa sen itsekin ja ponnistelee hyvittääkseen tämän kumppanilleen.
Silloin on syytä yrittää jatkaa, jos vain katkeruuden saa pois ja entisen hyvän elämän takaisin.
Pitkästä liitosta eroaminen tuntuu samalta, kuin toteaisi avioliittoaikansa olleen elämänsä haaskausta. Kyllä sitä pitää olla aivan varma erotessaan. Mut monesti ratkaisevaa onkin just se, haluaako pettänyt osapuoli millään tavoin muuttaa ajatteluaan ja katuuko hän.
"Olen melkein samaa mieltä! Ainakin omalta osaltani, en missään nimessä lähtisi pettämään ilman, että kaikki muut keinot on kokeiltu"
juu, jos vaimo pettää niin se suhde on kyllä siinä -> siksipä, suurimpaan vitutukseen, pieni vaimonkuritussessiosta ei ole mitään haittaa. suhde on jo paskana eikä sellaista ihmistä voi enää rakastaa, joten nyrkki polttakoot loputkin sillat takana.
ja heti. Aivan selvää huora ainesta.
Lyömällä "turpaan" ei ainakaan asiat parane, ei edes oma mieli. Maine menee ja elämähän jatkuu joka tapauksessa. Äläkä pidä kiirettä, koita jatkaa arkea ja mieti. Lähde lomalle yksin vaikka johonkin kylpylään tai missä on paljon ihmisiä. Erota voi rauhassakin , eikä vitutukseen kuole.
Itse olen pitkässä avioliitossa ja nainen. Mies on kärynnyt muutaman kerran, aivan liiton alussa (olin 7 kk raskaana) ja myöhemminkin paljastui pari syrjään hyppyä. En ole niistä edes maininnut.
Nyt kun itse olen hehkeä 50 ja aktiivinen ja vireä, olisi tarjolla monenlaista miestä ,varattuja enimmäkseen. Olen varmaan kyynistynyt tai jotain, mutta halusin minäkin kokea , miltä vieras tuntuu.
Ilman huonoa omaatuntoa sanon, että ystävällinen ja välittävä suhde vieraaseen antaa lohtua ja uskoa itseen. En silti ole missään vaiheessa ajatellut erota. Itsetunto kutakuinkin kohdallaan, enkä pelkää eroajatustakaan.
Mies tuntuu välittävän entistä enemmän, menneitä en unohda jos en jauhakaan.
Itsetuntemukseni ja ihanien opettavien kokemusten vuoksi nautin seksistä, jos se on luottamuksellista ja laadukasta. Kotona on vain totutut tavat ja itsestään selvyydet.
Kyllä sen itsekin tiedät, ei tuollaisen petoksen jälkeen ole mitään edellytyksiä jatkaa!
Varsin klassinen esimerkki tilanteesta, joka arvioidaan hyvin menemiseksi. Kuitenkin elämästä puuttuu jotain.
Syy ei ehkä ole siinä teidän keskinäisessä suhteessanne vaan vähän isommissa asioissa. Kun tullaan tiettyyn elämänvaiheeseen, nousee kysymys ”tässäkö kaikki oli?”. Jos elämä on perustunut suorittamiseen ja tavoitteisiin joita ei ole koskaan mietitty vähän syvemmältä (tehty niin kuin pitää, niin kuin kaikki muutkin), kupla puhkeaa jossain vaiheessa.
Elämässä on hyvä olla muutakin kuin ”hyvää”. Joku sanoi että arki puuduttaa. Se puuduttaa jos ei ole hoksannut elää, eli tehdä kaikkea sitä mikä oikeasti antaa sisältöä. Keskitytään vaan tavaran haalimiseen ja työssäkäyntiin hammasta purren ja odotetaan ”onnea” niiden kautta.
Mikä siis vaimoasi kiinnostaa? Mitä hän haluasi tehdä ennen kuin vanhuus ja vaivat tulevat? Voi olla ettei hän osaa heti sanoa, mutta tästä on hyvä lähteä eteenpäin. Suhteilla haetaan monesta vain uusia tuttavuuksia (uusi ajatuksia tai näkökulmaa jne.), ikävä kyllä ne tuherretaan seksillä negatiiviksi asioiksi. Kun sitä melkein ”aivopestään” joka tuutista, että vain ja ainoastaan seksi pelastaa ja tuo onnea.
Hyvässä parisuhteessa on molemmilla myös sitä omaa elämää ja tuttavia, jotka tuovat sitä uutta virtaa ja vaihtelua siihen suhteeseen.
Mikään ei mennyt varsinaisesti pieleen vaan olette uuden haasteen äärellä. Kun teillä on jo ”kaikki”, niin mitä vielä siihen elämään voisi kuulua? Mitä haaveita ja unelmia on jäänyt toteuttamatta?
"Kun tullaan tiettyyn elämänvaiheeseen, nousee kysymys ”tässäkö kaikki oli?”. "
Yhdellä tämä vaihe on 27-vuotiaana viiden vuoden seurustelun jälkeen ja ennen lapsia; toisella parin kolmen lapsen jälkeen 30-vuotiaana; kolmannella sitten kun lapset ovat lähteneet kotoa; jne.
Monen motto tuntuu nykyään olevan "aikansa kutakin". Elämä jäsentyy jonoksi toisiaan seuraavia tarpeentyydyttämisprojekteja; päällekkäisyys (kuten rinnakkaissuhteet) koetaan pahna. Milloin itseltä tuntuu mitäkin puuttuvat, sen mukaan lähdetään muokkaamaan olemassa olevaa tai hakemaan uutta. Vain poikkeusyksilö muovautuu kumppaninsa vaihtelevien ja ristiriitaisten halujen mukaan. Moni nainen esim. kertoo, kuinka heidän miesmakunsa on muuttunut vuosien mittaan.
Tässä valossa näyttää siltä, että vain typerimmät solmivat kahta vuotta pidempiä parisuhdesopimuksia. Viisas mies tietää, että nainen kaipaa väliin uuttaa verta ja siementä.
"Syy ei ehkä ole siinä teidän keskinäisessä suhteessanne"
Tämä lohduttomalta kuulostava väite lienee totta: tavanomaiset suhteet eivät voi kestää. Harvat toisilleen juuri oikeat kohtaavat ajoissa (sanotaanko alle 25-vuotiaina).
Niin pitkässä suhteessa monesti on niin että sitä ei vain huomaa kun kaikki on tuttua, että jotain puuttuu kuitenkin.Ihmiset muuttuvat ajan kanssa kuitenkin ja saattaa käydä niin että haluaakin elämältään jotain muuta. Itse koin aikanaan petetuyksi tulemisen 20v. suhteen jälkeen teineinä oltiin tavattu ja pitkä taival takana, mutta ku asiaa sitten käsiteltiin terapeutilla niin päädyimme eroon. Kumpikin oli matkan varrella muuttunut ja halusimme elämältä kuitenkin jotain muuta. Lapset eivät olleet täysi-ikäisiä vielä, mutta kun asiat sovittiin niin kaikki on sujunut ihan hyvin. Meidän tapauksessa eri teille lähteminen oli se oikea ratkaisu ja ystäviä olemme edelleen. Ihmisten pitäisi kasvaa ajatukseen, että on joskua parempi jättää jokin elämänvaihe taakseen. Jos me olisimme silloin ajoissa tajunneet ei olisi tullut pettämistä vastaan kun olisimme lähteneet omiin elämiimme jo ennen sitä. Mutta helppoahan se onkin näin jälkikäteen sanoa miten olisi pitänyt toimia. Tärkeintä kuitenkin on aina, että jokainen on omalle itselleen rehellinen eikä yritä muiden takia yrittää.
toki ihmiset ovat nykyään hyvin lyhytjänteisiä. Meillä kuitenkin on tarpeita, sitä ei kukaan kiistäne? Kuvaamani elämänvaihe nyt vain se kuuluisa keski-iän kriisi eli sattuu noin 45 -55 vuotiaiden kohdalle. Tässä vaiheessa on lapset kasvatettu, talot pykätty, ja työura saattaa alkaa näyttää jo laskusuuntaa. Elämä on siis rutiinia.
Se mikä monelta puuttuu, on oikeastaan se oman elämän tarkoitus. Sitä haetaan ulkoisilla asioilla, ja markkinavoimat vastaavat tähän kaikilla osa-alueilla. Kuvitellaan että kunhan saan tuon, sitten olen onnellinen. Kun on saatu, ei se tyytyväisyys tullutkaan ja niin haetaan sitä jostain muusta yhä kiihtyvämmällä tahdilla. Tämä kuvannee alle 50 vuotiaan maailmaa.
Niin, ken uskoo tuohon romanttiseen tarinaan ”ainoasta oikeasta”, voinee ajatella noin. Onkohan niin että mieltymyksemme mystiikkaan kohdistui ennen uskontoihin ja nyt näihin uskomuksiin?
Puhuin Juuri Oikeasta tai Sellaisesta Oikeasta - niitä on varmaankin useampia per henkilö. Aika moni kertoo kerran tai muutamankin kohdanneensa ihmisen, joka aika nopeasti sai polvet veteliksi tms. Ne ovat niitä oikeita, varsinkin jos tunne on molemminpuolinen ja loputkin asiat toimivat jotakuinkin yhteen.
itse puhun rakastumisen lisäksi yhteydestä, sillä todellekin tuollaisia Kohtaamisia on. Jotain mitä ei oikein pysty järkevästi selittämään.
Mitä olen ihmisten tarinoista päätellyt, niin tällaisia ”oikeita” eivät läheskään kaikki tapaa, tai niitä on yksi tai kaksi kertaa elämän varrella sattunut.
Kun ajatellaan että sille toisellekin käy samoin, on todennäköisyys solmia suhde aika pieni. Yleensä se on niin että ei itse olekaan sille toiselle se oikea. Kuten Eeva Kilpi eräässä runossaan sanoo, sinä olit se oikea minulle, vain minä sinulle se väärä (suurin piirtein).
Itse olen kerran aiemmin kohdannut tällaisen ihmisen, mutta en ole koskaan ollut suhteessa hänen kanssaan. Asiaan vaikutti suuresti hänen elämäntapansa. Eli ei niissäkään suhteissa mikään suju itsestään : )
Nyt minulla on ollut onni elää juuri sellaisen miehen kanssa. Oli hyvä etten jäänyt odottelemaan nuorempana, sillä kolme ihanaa lasta olisi jäänyt tekemättä! Ensimmäisen miehen kanssa arkieläminen sujui eli asiat toimivat hyvin, paitsi se emotionaalinen puoli.
Useimmat elävät ns. tavallista suhdetta eivätkä kaipaa muuta. Vois siis olla että ap:n puoliso hakee nyt sitä "oikeaa"?
Olen mies, mutta vastaan silti. On eletty yli 10 vuotta yhdessä ja vaimo väittää rakastavansa minua, mutta minä en rakasta häntä. On ollut vaikeitakin aikoja ja minä olen yrittänyt olla hyvä mies ja ratkaista vaikeudet. Palkaksi olen yleensä saanut sovauksia ja vähättelyä.
Nyt sitten olen löytänyt Keski-Eurooppalaisen kaunottaren, joka arvostaa minua ja näkee, mikä mies olen. Olen aloittanut suhteen tämän naisen kanssa siksi, että se vain tuntuu niin paljon paremmalta kuin oma vaimo, jonka kanssa on liian myrskyinen historia. Etäsuhde on tietysti hankala. On vaikea salaa mennä kylään 1500 km päähän.
Jos voi saada parempaa, niin miksi tyytyä huonompaan?
vaimosi on yksinkertaisesti riivattu.hänessä on paha henki.