Argh! Päätin taas viikonloppuna, että nyt pääsen yli susta, ja keskityn vaan omaan elämääni, enkä jaksa enää haikailla sun perään.. Mutta mutta.. Aamu meni ihan hyvin, vaik kyl mulla sydän vähä hyppäs kurkkuun ku näin sut.. Mutta sitte.. Ne meidän tän päiväset keskustelut vaan vahvisti mun käsitystä siitä, että olisit luonteeltas just sellanen mulle sopiva mies.. Apua! Mitä mä oikeen teen?!! Miten tän tunteen saa pois?? Voisitko edes lopettaa ne kaikki läpät ja olla vähän vähemmän ihana, ni mulla olis ees vähän helpompaa.. Mä tiedän ettei kumpikaan meistä oo kovin tyytyväinen elämäänsä.. Voitaskohan me kuitenki saada yhessä aikaseks jotain hienoa....?
Mitä tää oikein on?!
*T*
5906
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
totanoin... minnehän päin maata tämä vois mennä? Tai jotain muuta lisävinkkiä...
mutta olet varmasti onnellisempi ilman minua.
Olitko viikonlopun matkalla? A?
Mä mietin sua koko pitkän viikonlopun reissuni ajan. Eilen keskustelu lipesi välillä aiheesta, onneksi. Sillä sain ehdotettua pari vapaa-ajan rientoa johon säkin voisit tulla mukaan. Nii eiköhän näillä voitais lähteä liikkelle.
Tää menee itä-uudellemaalle.. :) ja tänkään päivän jälkeen fiilis ei oo helpottanu yhtään.. Tätä on jatkunu jo pari kuukautta, ja tää alkaa olla todella työlästä.. päivä toisensa perään kuluu haaveillessa.. ja päivä päivältä me tullaan paremmin toimeen keskenämme.....