Pitääkö aina "selittää", jos haluaa erota?
Harkitsen juuri eroa ensimmäisestä poikaystävästäni (olen 26v) ja en oikeastaan osaa selittää asiaa itsellenikään, saati että pitäisi toiselle.
Olen vain kyllästynyt tähän kaikkeen, siinä se.
Tuntuu vaan tylyltä jättää ilman selitystä, jääkö se vaivaamaan toista?
Toisaalta en halua alkaa osoittelemaankaan häntä ja latelemaan, mitä kaikkea hän on tehnyt väärin ja huonosti!
Ei kai sekään kivalta tunnu?
Haluaisin sopuisan eron ja pysyä ystävinä.
En vain tiedä miten erota "oikein".
Olen jo lähes vuoden miettinyt miten sen teen ja tuntuu etten tätä menoa saa ikinä koko eroa aikaiseksi;)
Harkitsen juuri eroa ensimmäisestä poikaystävästäni (olen 26v) ja en oikeastaan osaa selittää asiaa itsellenikään, saati että pitäisi toiselle.
Olen vain kyllästynyt tähän kaikkeen, siinä se.
Tuntuu vaan tylyltä jättää ilman selitystä, jääkö se vaivaamaan toista?
Toisaalta en halua alkaa osoittelemaankaan häntä ja latelemaan, mitä kaikkea hän on tehnyt väärin ja huonosti!
Ei kai sekään kivalta tunnu?
Haluaisin sopuisan eron ja pysyä ystävinä.
En vain tiedä miten erota "oikein".
Olen jo lähes vuoden miettinyt miten sen teen ja tuntuu etten tätä menoa saa ikinä koko eroa aikaiseksi;)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos aikoo erota niin pitäähän sihen syy löytyä.Jokainen hoitakoon puhumisen tyylillään mutta mielestäni keskustelu on paikallaan,eikä mitään tekstari pelleilyjä.
Pitääkö minun kertoa hänelle oikeat SYYT?
En haluaisi alkaa syytellä häntä enkä pahoittaa mieltä.
Ja kuitenkin siinä käy niin, että hän puolestaan alkaa syytellä minua ja kohta ollaan ilmiriidoissa.
Ekana tärkein: lopeta tuo niin naismainen "Toivottavasti voimme olla ystäviä"-paasaus. Ystävät ovat ihmisiä jotka pitävät säännöllisesti yhteyttä toisiinsa, tykkäävät nähdä toisiaan ja käydä yhdessä vaikka elokuvissa jne. Luultavasti sinä ET kuitenkaan hae kohta-ex-miehestäsi tällaista ystävää, joten älä loukkaa toisen älykkyyttä väittämällä että haluat olla edelleen hänen "ystävänsä" tai haluat että eroatte "ystävinä".
Sano asia niinkuin se on, eli et enää välitä nähdä häntä, piste.
Sitten se syyn kertominen. Syy näyttää selkeältä: olet kyllästynyt toiseen, hänessä ei ole samaa hehkua kuin alkuaikoina ja tunnet vetoa tutustua ja ihastua vieraisiin ihmisiin. Se on aivan normaalia, sekä miehissä että naisissa. KAIKISSA parisuhteissa tulee tuo ennemmin tai myöhemmin eteen, alun ihastus katoaa ja tilalle tulee enemmänkin "kaverillinen" ja kunnioittava suhde (tai epäkunnioittava jos huonosti käy). Ne joille tämä on ongelma, he haluavat päästää irti ja etsiä uutta jotta kokisivat alun ihastumisen, rakastumisen jne. uudelleen ja uudelleen ja uudelleen... Ne taas jotka ovat valmiita hyväksymään tämän "kaverillisen" suhteen, jatkavat siinä.
Joten sano vaan että sori kaveri, olit ihan kiva mutta sinä olet kyllästynyt nykyiseen parisuhteeseen ja haluat elää vapaana. Koska juuri näin asia on, ja toinenkin varmasti tietää sen. Älä aliarvioi hänen älykkyyttään alkamalla sepittää jotain muuta soopaa, se jos mikä on loukkaavaa. "Sä olet tosi kiva mutta mä en tiedä mitä mä haluan..." yms. soopaa, hohhoijaa.
Meidän tapauksessa ei kyllä ole mistään alkukiihkon laantumisesta.
Meillä on ollut ongelmia alusta asti, mitään alkukiihkoa ei koskaan edes ollutkaan, vaan alku oli kurjaa aikaa, mutta näytti menevän parempaan suuntaan. Niin, NÄYTTI, mutta ei sitten mennytkään.
En ole kyllästynyt häneen, vaan suhteemme ei vain koskaan ole kehittynyt paremmaksi, joten olen kyllästynyt YRITTÄMÄÄN.
Jos koko suhde on pelkkää yrittämistä yrittämisen perään, ei siinä ole järkeä.
Miksi kuvittelet että jokaisella menee suhde tuon saman kaavan mukaan, alkuihastus-kyllästyminen?
Eivät kaikki suhteet ala hurjalla rakastumisella ja pääty siihen että se käytetään loppuun.
Ja kyllä minä ihan oikeasti HALUAN olla ystävä hänelle tämän jälkeenkin.
Tänään tein sen, jätin "erokirjeen" pöydälle ja muutin äidin luokse asumaan, vaikka asunto onkin minun mutta minulla on joku paikka mihin mennä, hänellä ei.
Pitääkö sitten erota, jos sille ei löydy syytä?
Hiukka oudolta kuulostaa, että olet jo vuoden päivät ollut valmis eroamaan muttet silti ole sitä tehnyt - tämä vain siksi, ettet muka ole keksinyt sopivaa selitystä?
Ero on harvoin kaunis tapahtuma, varsinkin jos se tulee toiselle yllätyksenä. Mietipä, miten itse haluaisit tulla jätetyksi, ja aloita vaikka siitä. Ainakaan ei ole reilua antaa toisen ymmärtää, että tässä eletään hyvässä parisuhteessa, vaikka toinen on kaivanut vuositolkulla lähtökuoppia. Jotain selkärankaa, pliis!