Täällä niin usein kuulee valitusta, että nettideittisaittien kumppaniehdokkaissa on jotain vikaa; joku ei kelpaa kokonsa, toinen ikänsä, tulotasonsa tai koulutuksensa takia tai mikä msitäkin syystä. Minulla on myös ongelma, mutta se on hiukan erilainen: minulle kirjoittaa niin monet tosi mahtavanoloiset miehet, ja silti en aina halua vastata, tai kirjoitteluni hiipuu pian. Miksi? Katson peilistä itseäni: ikäisekseni nuorekas, aikoinani ihan sievä, mutta nyt kovin tavallinen, arkipäiväinen ihminen, joka nyhjöttää kotona riipustellen sitä ja tätä ja nyhräten pikku projektejani. Sitten tulee joku uraputkiohjus esittäytymään purjeveneineen, lomamökkeineen, jokavuotisine ulkomaanlomineen, isoine taloineen, ja yrittää vakuuttaa minut omasta erinomaisuudestaan. Ei tarvitse vaivautua. Olen vakuuttunut! He ovat niin minun saavutusteni yläpuolella, että tunnen itseni harmaaksi varpuseksi heidän rinnallaan. Miten voi kertoa toiselle, että hän nyt ei kelpaa minulle, koska on liian hyvä?!
Enkä sano, että minulla olisi huono itsetunto - kaikkea muuta. En kelpuuta ihan ketä vain. Etsin itselleni sopivaa. Miten sen osaisi ilmaista?
Enkä sano, että minulla olisi huono itsetunto - kaikkea muuta. En kelpuuta ihan ketä vain. Etsin itselleni sopivaa. Miten sen osaisi ilmaista?
Vastaukset 20
Vanhimmat
"käisekseni nuorekas"
jos tuo tarkoittaa että olet ikäiseksesi hyvännäköinen, se riittää.
ulkonäkö riittää miehelle. Nainen haluaa suhteessa olevan muutakin. Kuten jokainen nainen ymmärtää, luettuaan aloituksen. Se että nainen on kaunis ja mies rikas, ei tee toisesta sopivaa ja suhteesta onnellista - ainakaan kaikille.
Mutta taitaa mennä miesten ymmärryksen yli.
"Nainen haluaa suhteessa olevan muutakin. Kuten jokainen nainen ymmärtää, luettuaan aloituksen."
"Se että nainen on kaunis ja mies rikas, ei tee toisesta sopivaa ja suhteesta onnellista "
Eli jos nainen on kaunis, hänen ei missään nimessä kannata ottaa rikasta miestä? Sitäkö yrität sanoa? AP:han torppaa lähestymiset ihan puhtaasti siksi kun ei pidä itseään yhteydenottajien arvoisena, ei siksi että luonne tai joku muu ei mätsäisi.
Minua henk.koht ärsyttää tuollaiset miehet jotka tuovat heti esille oman varakkuutensa/omaisuutensa/statuksensa, koska sen esille tuomisesta heti, pursuaa tuo itsekeskeisyys.
Minulla on myös hyvä palkka, suurempi monesti mitä normimiehellä ja tämä kun tulee esille joskus niin sekös ukkoja ärsyttää... Ja heti ollaan mälläämässä minun rahoillani sitä ja tätä. Pidän varakkuuteni omassa tiedossani, sekä omassa käytössäni myös.
En suosittele kenellekään täysjärkiselle kyseistä tapaa etsiä kumppani, koska tuolla saiteilla on niin paljon.. miten sen nyt kauniisti kirjoittaisi... ei sitä voi..
Hyvä agebhazbd. Lue viestini ketjusta -salainen miljonääri- (1 1=3) ja kerro milainen lähestymistapa minun pitäisi ottaa? Jos esittelen itseni työttömäksi, niin tulee heti pakit. Jos taas kerron asian todellisen puolen, niin suhtautmistapa ja lopputulos on kuten sen itse esität. Onnenonkijat jätän sikseen. Jos taas yrittäisin kehittää jonkun kolmannen roolin, niin ennemmin tai myöhemmin kärähdän, enkä näe syytä, miksi pitäisi esitää jotain mitä ei todellisuudessa ole. Hankala yhtälö vai mitä?
Ei minulle vastanneet yleensä ole millään pröystäilleet. Ovat vain olleet avoimia sen suhteen, mitä työkseen tekevät ja mitä harrastavat. Saavat minut tuntemaan itseni niin pieneksi, ei sen takia, että heissä olisi jotain vikaa vaan siksi, koska itse en ole saavuttanut yhtä paljon. Pelkään molemminpuolista ajan ja energian tuhlaamista ja noloutta, jos tapaan tyyppejä, jotka pettyvät todelliseen arkiminuun.
1 1 = 2! Ei 3!
Eikös tämä opetettu jo ala-asteella?
Ei muuta neuvoa voi antaa, sinun on vain laitettava itsesi likoon, saatat olla ihan mieleinenkin näille joilla nyt on kaikenlaista omaisuutta, ei se tee ihmisestä erilaista, tai liian hyvää. Sinulla on hieman heikko itsetunto, vaikket sitä myönnä, muuten olisit innoissasi toisen saavutuksista.
Tuskin olet tyytyväinen sellaiseenkaan mieheen, joka elää kädestä suuhun kituuttaen pienessä yksiössä velkaisena.
Kun tullaan yli 4-kympin ikäluokkaan, alkaa erot näkymään väistämättä ihmisten varallisuudessa.
On vaikea ilmaista itseään yksiselitteisesti, sen huomaan jo profiilin teossa. Aloituksestani vaikuttaisi, että arvostan rahaa yli kaiken ja pidän varakkaita ihmisiä itseäni parempina. Ei se aivan niin ole. He saattavat olla parempia ihmisiä kuin minä; puolet ihmiskuntaa varmaan on, koska olen aika keskiverto yksilö, mutta heidän paremmuutensa näkyy luonteessa, ei pelkästään asemassa.
Kyse ei ole paremmuudesta ja huonommuudesta vaan ihmisten erilaisuudesta. Jonkun mielestä on aivan mahtavan mielenkiintoista vaikka purjehtia tai tanssia tai pelata golfia tai ajella urheiluautolla tai järjestää kutsuja - minusta nuo aktiviteetit kuuluvat tylsien asioiden luokkaan. Katselisin kärsimättömänä kelloa ja haaveilisin olevani kotona nyhräämässä omia pikku juttujani.
Samoja probleemia nettideiteissä oli mutta vähän toisesta näkökulmasta, eli en itsekään ole mikään aallon harjalla ratsastaja vaan tyydyn matalampaan profiiliin elämässä. Ja kyse ei ole siitä etteikö sitä voisi näitä tehdä tai saavuttaa, vaan siitä että tykkään tehdä sitä mikä itseä kiinnostaa, ja joka ei ole aina niin tyylikästä tai tuottavaa. Monet proffat ja tohtoritkin tekee ja on tehnyt sitä mikä näitä kiinnostaa eikä sitä mikä tuottaisi parhaiten. Joissain tapauksissa se saatu perintökin vaikuttaa varallisuuteen vaikka se joskus mainitsematta jätetäänkin.
Minkä takia nyt kommentoin niin monesti tuolla(lähinnä netissä, livessä ei niinkään) vähän tuntemattomien naisten kanssa jutustellessa tuli aiheita että mitä "hienoa" sä oot tehny, kun mä oon tai se oli tehny sitä ja käyny täällä, ja sitä olikin sitten vaikeampaa hohdokkaasti perustella että mä olen vaan tehny sitä mikä on kiinnostanu ja jättäny noi vähemmän kiinnostavat tekemättä tai muuten vaan vähemmälle, tai sitten ei ole ollut niihin aikaa tai taloudellisesti silloin ollut mahdollista.
No senhän tietää että nettideiteillä kun tällaisista lähtökohdista lähtee niin heikoilla ollaan jo heti alussa.
Elämässä muuten olen kuitenkin saavuttanut lähes kaikki ne tavoitteet joita olen halunnutkin, hyvää parisuhdetta ja perhettä lukuunottamatta. Urheilullisissa harrastuksissa saavuttanut sellaista mihin harvat pystyy ja työssä/harratuksissa saanut luoda oikeasti jotain uutta ja hyödyllistä. Lähes velatonkin vielä olen.
Luulisin että ymmärrän sun näkökulman suhteen(varsinkin netti sellaisen) luomisen vaikeudessa, koska itsellä vähän samankaltaisia kokemuksia. Tuossa edellä "faktaaja" mainitsi itsetunnon puutteen, mutta mun mielestä se ei sitä ole, vaan mun mielestä just sitä riittävää itsetuntoa ja tietämykstä. Jos tietää(varsinkin kokemuksen kautta) ettei viihdy kimalluksessa tai parrasvaloissa, niin minkä vuoksi sellaiseen menisi?
Minua taas alkoi kovinkin kiinnostaa nämä sinun omat jutut ja pikku projektit, mitäs ne oikein on?.Äläkä vähättele niitä tai itseäsi näitä pikku projekteja on monilla muillakin ja ne ovat mukavia.
Etkö tiedä että täällä valehdellaan silmät ja suut täyteen? uraohjus purjeveneineen onkin pelkkä kaljaohjus soutuveneineen
Mikä soutuvene?
Olet ääliö
Ei muuta kuin treffejä treffien perään, niin varmaan jossain vaiheessa tärppää. Filosofointi on varsin turhaa tai sen voi tehdä niillä treffeillä jonkun keskimääräistä fiksumman tyypin kanssa kahvikupin äärellä. Onpahan ainakin jutun juurta.
"tulee joku uraputkiohjus esittäytymään purjeveneineen, lomamökkeineen, jokavuotisine ulkomaanlomineen, isoine taloineen"
miten tämä kertoo että on liian hyvä? Miten tämä liittyy kumppanin valintaan, jos tavoitteena on mukava ja miellyttävä parisuhde?
huomaa, että kaikki pyörii omaisuuden ympärillä, ja että harrastukset ovat noita tuollaisia tekemisiä, voi olla, ettai ole paljon yhtiestä luonteissa, jos toinen taas on kotonaviihtyvä eikä taloudellisesti kovin menestynyt. Kumpaakin ärsyttäisi toisen erilaisuus. Jos yhteen päädyttäisiin, toisen, tai molempien, pitäisi kieltää omat mieltymyksensä ja yrittää sopeutua toisen rientoihin. Luultavasti sopeutumista yrittäisi se kotonanyhjöttäjä, ja se voisi olla hänelle hyvin stressaavaa.
Aikuisen ihmisen parisuhdevalinnassa ratkaisee kyllä aika tavalla YHTEISET ARVOT.
Itse en tulisi toimeen työttömän miljonäärin kanssa, koska olen tottunut tekemään työtä 16-vuotiaasta asti ja menestynytkin urallani ihan hyvin. Työni on myös mielenkiintoista. Silti en nauti oravanpyörästä, enkä ole kiinnostunut mistään työnarkomaaneistakin. Toisaalta pimeitä bisneksiä harrastavan "puolirikollisen" dumppasin kyllä syystä, etten arvostanut hänenkään elämänarvojaan, vaikka mies oli muuten ihan ns. mukava.
Minä matkustan noin kerran vuodessa, ja harrastan asioita, joita jotkut voivat pitää snobeina. Silti materiaaliset arvot ovat itselleni aika tavalla vieraita - tämän olen oppinut jo lapsuuden kotoa. Tarvittaessa tulen toimeen todella pienellä, eikä esim. työttömyys pelottaisi minua yhtään. Ja isojakin elämänmuutoksia voi tulla kenen tahansa eteen koska tahansa. Varsinkin miesten työttömyys on 2010-luvun Suomessa koko ajan lisääntynyt.
Ongelmia tulee siinä, että monet hakevat täältä myös jotain ihaan muuta kuin PARISUHDETTA sellaisenaan.
Ja parisuhteet ovat myös vaihtokauppaa. Kuka hakee isää/äitiä lapselleen, hoitajaa jo edellisestä liitosta syntyneille lapsilleen, kuka elättäjää, kuka siivoajaa, kuka ruoanlaittajaa, kuka harrastuskumppania, matkakumppania, yksinäisyyyden poistajaa, kavereille esiteltävää palkintoa jne.
Siksi jollekin menestyneelle miehelle kotona viihtyvä hiirulainen voi olla nappivalinta ja -toive. Kannattaa tehdä itselle selväksi mitä ovat omat arvot ja mullainen kumppani sopii. Millainen se suhde olisi, mitä haluaisi. Haluaako yhteenmuuttamista, avioliittoa, perhettä vai ihan tapailua vaan. Yllättävän moni on ihan pihalla siitä, mitä oikeasti etsii.
Moni on tosiaan aika pihalla ja lähtevät helposti toistamaan samoja virheitä mihin suhteet on aikaisemmin kaatunut. Profiileissa ei kerrota kuin jostakin musiikkimausta ja sekin usein ympäripyöreästi. Seksuaalisuus rasti ruutuun menetelmällä, hetero, homo, lesbo, bi ja sitten taas ihmetellään miksi ei toimi.
Naurettavimmissa profiileissa nainen kertoo ettei oikein hae mitään!
Työttömyys iskee ensin miesvaltaisille aloille, seuraavaksi naisvaltaiset, palvelu ja kunta-ala. Raha ei riitä kaikkeen.
huomannut, että normaali nainen ei todellakaan arvosta ylpeitä, itseriittoisia ja jos vielä ns. meneviä ja rahakkaita miehiä.
Mistäkö tiedän ?!
Olen teollisuustyöntekijä ja on kaikki, mistä miehet unelmoivat...
Ehkä on geenipohjaakin, mutta aito välittäminen on varmaan se jokin...
olen erilainen kuulemma, kuin muut miehet ja tämän vain miehille, että kannattaa miettiä ja suuntautua elämän perusarvoihin......