Tahtoisin neuvoa asiaan. Viikko sitten mieheni jätti minut, olimme kihloissa ja olemme asuneet yli puoli vuotta saman katon alla, seurusteltu melkein kaksi vuotta. Mieheni päätti suhteen riidan vuoksi, joita meillä on nyt ollut todella tiuhaan tahtiin, mikä johtuu taloudellisesta rahatilanteesta ja sen takia molemmat kokoajan hirveessä stressissä. Olen pyytänyt häntä takaisin ja yrittänyt vakuutella, että rakkautemme kestää. Hän sanoo kuitenkin "rakastan sinua enkä halua satuttaa mutta näin on parempi molemmille." Minusta ei ole! Olemme kummatkin sanoneet vihaisena toisillemme mitä suusta sattuu pääsemään, mutta nyt olemme jopa rauhoittuneet ja riidat ovat olleet pienempiä nyt lähiaikoina kuin aikaisemmin. Minusta tuntuu ettei hän halua edes yrittää. Emme ikinä keskustele tärkeistä asioista, niinkuin parisuhteessa pitäisi. Mies tekee pitkää päivää duunissa ja minä olen yrittänyt kaikin mahdollisin keinoin pitää suhteemme kasassa. Onko kellään neuvoja mitä voisin sanoa hänelle että voisimme vielä jatkaa. Olen vannonut rakkauttani vaikka kuinka monta kertaa ja yrittänyt sanoa että yhdessä voitamme vaikeudet mutta tuntuu ettei se auta. Haluaisin joltain neuvoja mitä voin tehdä, ja jos tässä nyt todella käy niin että joudun etsimään oman asunnon, niin mistä saan voimia pakkaamiseen kun kaikki puhti on pois, ja minä olen se osapuoli joka ei tahtoisi käyvän näin. Mieheni yrittää nyt esittää että ei välittäisi mutta kyselee välillä "mihin olet menossa, vaikkei kamalasti kiinnosta" yms. Eli kuitenkin jonkin verran kiinnostaa... Hän yrittää jatkuvasti peittää tunteensa, miten saisin hänet näyttämään ne? Vai onko hän oikeasti tosissaan ettei jaksa enää edes yrittää...
Onko enää toivoa?
Lylah
15785
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Luovuta,anna periks periks. Miks yrittää ja epäonnistuu.... Riita,riita riita. Kyllä siihen kyllästyy. Ois kannattanu riidellä vähemmän,puhua vaikka enemmän. Jospa olit tyranni parisuhteessa? Sillon ei auta puhumiset.
Anteeksi nyt vaan mutta meidän suhteessa minä olen aina ollut se joka haluaisi keskustella asioista silloin kun niistä pitäisi keskustella, ja mies taas kovan duunipäivän jälkeen on niin väsynyt ettei jaksa tai viitsi ja viikonloppuna taas on muuta hommaa :> Minusta tuntuu jo muutenkin pahalta joten voitko antaa niitä neuvoja tai älä sitten kommentoi lainkaan. Kiitos
Anteeksi nyt vaan. Silloin kun riitelitte halusitko SINÄ AINA sanoa viimeisen sanan? Jospa miehesi kyllästyi siihen että hänen sanomisiaan tai toiveitaan ei kuunneltu? Pystytkö näkemään mitään virheitä itsessäsi tai tekemisissäsi? Olen mies ja seurustelin 6.5 vuotta täydellisen naisen kanssa(ainakin omasta mielestään) Ei meilläkään puhuttu koska se oli turhaa(sama kuin olisin puhunut seinille) Ajattelinkin kuulemma väärin????
keskusteluun on väärä. Jos mies (tässätap. ) Tulee väsyneenä kotiin, ja sinä alat puhua jostain tärkeästä asiasta... !
Anna hänelle aikaa levätä, vie vaikka syömään ravintolaan.. Tai muualle kuitenkin pois kotiympyröistä.
Ota asiat puheeksi silloin kun hän on levännyt tai muuten juttupäällä. Jotkut miehet ei tosin osa edes puhua joistakin henk. koht. asioista riippuu luonteesta ja kasvatuksesta.
Eksälläni oli ärsyttävä tapa puhua jostain ei niin kivasta asiasta,kun olin lähdössä töihin tai heti kun tulin.
Siksi ymmärrän miestäsi. Ja ei ketään voi väkisin pitää..
Siinä se ongelma onkin, kun olen yrittänyt piristää häntä juuri kysymällä mentäisikö ulos syömään tms., mutta hän ei ole pitkään aikaan suostunut lähtemään kanssani mihkään. En tiedä sitten häpeääkö hän minua tai jotain... Aina on liian väsynyt tai muuta tekemistä, hänellä ei ole pitkään aikaan ollut aikaa minulle lainkaan. Ei se minusta ole syy heittää suhde mäkeen että on liian väsynyt.
Minun suhde oli just samanlainen kuin sulla, naisystäväni oli jääräpää ja ei halunnut ikinä puhua ongelmista! vaikeni aina kuin muuri ja sanoiki kerran, että eroo mielummin kuin alkaa selvittään riitaa tai puhumaan. Meillä kans meni todella hyvin viimenen kuukausi ja sitten tuli riita ja nainen jätti minut samantien eikä halunnu puhua tai selvittää riitaa. Erosta kulunut nyt 6vkoa ja hän ei edes vastaa viesteihini, katos kuin tuhka tuuleen :( olimme yhdessä 2v.
Mun vanhemmistani isä aikoinaan teki pitkää työpäivää perheen elättämiseksi. Äiti oli pitkään kotona meidän lasten kanssa. Nyt kun ollaan puhuttu heidänkin parisuhteestaan niin äitini on kertonut, ettei sitä parisuhdetta arkena hoidettu. Toiselle annettiin rauhaa olla väsynyt ja hiljaa jos sitä tarvitsi. Sekin kun on osa parisuhdetta että huomioi toisen tunteet ja tarpeet eikä aina niin hanakasti mieti sitä mitä minä tarvitsen ja mikä kuuluu 'oikeaan' parisuhteeseen. Mun vanhemmat sitten otti erilaisia irtiottoja, menivät esim. viikonloppuna yhdessä jonnekin tai ihan vaan illalla ravintolaan kaksistaan, loma-aikana rentoutuivat yhdessä. Eli he hoitivat parisuhdetta silloin kun molemmilla oli energiaa keskittyä parisuhteeseen.
Itsekin omassa parisuhteessa ollaa usein hiljaa kun toisella on ollut pitkä päivä töissä. Usein kun on mentaalisesti ja fyysisesti niin puhki, että sitä haluaa vaan olla eikä lähteä analysoimaan että miltä tuntuu ja mikä mättää jne. Sitten yleensä päätetään yhdessä ihan tiettyjä aikoja, milloin varataan aikaa vain meille kahdelle ja meidän suhteelle. On toiminut ainakin tähän asti.
Pointti on siis etttä miehesi on saattanut tuntea liikaa painostusta. Koko ajan pitäisi olla sitä ja tehdä tätä jne vaikka työhuolet, rahahuolet ja väsymys painaa päälle. Helposti tulee riittämätön olo, vaikka et olisi sitä tarkoittanutkaan tapahtuvaksi. Kannattaa ottaa hetki etäisyyttä. Kirjota miehellesi vaikka kirje, jossa selität omia fiiliksiäsi, mutta älä ahdistele jatkuvasti yhdessä ololla. Ehdota vaikka että pitäisitte taukoa ja sen jälkeen kokeilette uudestaan tai että vaan palaatte ns. seurusteluasteelle ja opettelette antamaan toisillenne tilaa ja puhumaan asioista sopivassa suhteessa. Älä kiinnitä huomiota yleisiin normeihin siitä millainen on hyvä parisuhde. Hyvä parisuhde on sellainen mikä teistä molemmista tuntuu hyvältä. Hyvässä parisuhteessa huomioidaan paitsi omat MYÖS kumppanin tarpeet, silloinkin kun ne eivät ole samat kuin omasi.
Kiitos viesteistänne, nämä auttoivat paljon!! :) Toivottavasti jotakin on vielä tehtävissä...
Olen ehk aika samanlainen kuin miehesi, oikeasti haluan aina sovittaa riidat, mutta haluan nähää kuinka paljon naisystäväni rakastaa minua, nytten olenki koittanut luopua tosta tyhmästä ajattelusta, koska jokupäiva tulee vielä se päiva kun hän enää ei jaksa katsella kun mä sulkeudun omaan kuoreen, mun neuvo on see että, kysyt häneltä suoraan että onko hän tosissaan heittämässa kaiken yhteisen ajan hukkaan, muistuta hänelle vanhoja hyviä aikoja, rahaongelmat pystytte yhdessä vaan selvittämään, see on ainoa ja oikea vaihtoehto, jos jäätte erilleen niin siitä tule tuplatesti vaikeampaa, voit sano myös että että sinä et myöhemmin tule pyytämään hänta takasin koska tunteet häviävät ajan myöteen, koska vastarakkautta et saa, anna hänelle aikaa miettiä, koska pikaiset vastaukset on hetken mielijohteesta tehty, jos pystyt niin älä soittelee tai lähetä muutmaan päivään viestiä, luulen että hän sisimmässään halua sinun kanssasi olla.
Kaikki eivät ole samanlaisi mutta miehenä mina kyselisin samallalailla niin kui miehesi, et mitäs teet jne... koska välitän ja en haluiaisi menettää, mutta sinulla ei ole mitään menetettävää, joko hän tosissaan ei tykkää enää sinusta ja halua luopua kaikesta, tai sitten hän tajuaa tosi tilanteen, ja myöhemmin katuu (aivan varmasti) kun puhut, niin ole itsevarma! älä näytä heikkouden merkkejä! tietenkiin sano että kuinka paljon rakastat hänta ja muutenkin miten asiat on. toivottavasti saat asiat kuntoon!
Kiitos viestistä!
Nyt taisi vain käydä näin että menin eilen kotiin ja mieheni (tai siis exäni) tunnusti että ovat olleet toisen tytön kanssa edellisenä yönä sängyssämme... Todisteitakin löytyi lakanoilta, kylppäristä ja keittiöstä... En olis kyllä hänestä uskonut, mutta hän teki sen mun kiusakseni. Enää en rakasta häntä, vaan pidän häntä likaisena, raakana, lapsellisena ja erittäin tyhmänä ihmisenä. Ehkä tämä on minun parhaakseni. Löydän varmasti jonkun, joka on mun arvoinen. Elämä jatkuu... --> =)
Niin... jos toinen sanoo, ettei halua enää yrittää, niin eikö pitäisi uskoa? Itselläni oli hiukka samanlainen tilanne, mutta olin itse se osapuoli, joka halusi lopettaa. Se oli todella ahdistavaa, kun toinen ei uskonut sitä ja yritti kaikkensa, että jatkaisimme yhdessä. Kerroit sanovasi miehellesi rakastavasi häntä ja että yhdessä voitatte vaikeudet ym. Tämä oli sinun mielipide, ei hänen. Et usko, miten ahdistavaa on kuunnella toisen rakkauden tunnustuksia, kun itse ei halua tätä enää.
Näköjään olit itse päättänyt, että ette voi erota, etkä kuunnellut toista osapuolta. Näillä teoilla valitettavasti itse työnsit puolisosi koko ajan kauemmas.
Ehkä puolisosi (nykyinen ex) petti sinua omasta halusta tai sitten näyttääkseen sinulle, että anna jo olla.
Olisit uskonut aikaisemmin ja antanut hänelle tilaa miettiä, olisitte ehkä voineet pelastaa liittonne. Tuollainen ahdistaminen, jota sinä puolisollesi teit,on vihoviimeinen teko. Lopputuloksen näemme tässä.
Hei, itselläni vastaava tilanne kuin Lylahilla. Mies jätti viime perjantaina yks kaks yllättäen. Sanoi, että rakkaus vain loppui ja tunteet kuoli joulun aikaisten riitojen vuoksi. Ei kuulemma ollut hätiköity päätös, vaan oli miettinyt ja harkinnut sitä. En vain itse nähnyt merkkejä. Vielä lauantaina sanoi, että miksi olen niin mukava silti hänelle ja sanoi, että huomenna pakataan mun tavarat ja sitten mietitään. Seuraavana aamuna kun kysyin miettimisestä, niin ei halunnut enää antaa mulle toivoa. Itkin ja roikuin hänessä. Juttelin jopa hänen äitinsä kanssa asiasta. Olin epätoivoinen. Ja olen edelleen. Murtunut ja yksinäinen. Öisin herään tunnein välein toivoen, että kaikki oli vain painajaista. Eilen mies soitti ja teki selväksi, ettei edes äitinsä kanssa puhuminen tuo häntä minulle takaisin. Sanoi, kuitenkin myös miettivänsä minua päivittäin. Tietää, että voisimme jatkaa uudelta pohjalta, mutta ei vain jaksa, eikä ole halua. Sanoi, että on ahdistunut ja haluaa yksinään miettiä näitä asioita.
Minea72:n viesti oli hyvä, sillä sain näkemystä siitä, mitä toinen käy läpi nyt.
Lylah:ille: olen pahoillani, siitä miten teille kävi. Tiedän mitä käyt tällä hetkellä läpi. Jos haluat keskustella, niin voidaan vaihtaa meilejä?
Liina_87: Vaihdetaan vain meilejä, olis mukava jutella asioista :)
Ja kiitos Minealle, en ottanut itseeni, vaan tajusin pointin. Itse en ole täysin samaa mieltä mitä sanoit, mutta ymmärsin varmasti asian niinkuin oli tarkoitus. Sain voimia. Ja sitäpaitsi, seuraavassa suhteessa sitten tietää ettei tee samoja virheitä.
Hmm.. mitenköhän sitä vaihtaisi meilejä, jottei tule toisten näkyville?
Mun: [email protected]