Kuinka suuria yksityisyydentarpeita teillä on?
Kysymys siksi, että vaimoni on alkanut valittaa minun olevan liian kiinnostunut hänen tekemisistään.
En saisi kysyä, että mitä sinä tänään teit, kenelle lähetit tekstiviestin, missä kävit ulkona, moneltako tulit kotiin, mitä söit, katsoitko televisiota(kun olin poissa), jne,jne
Minua itseäni ei haittaa jos vaimoni kysyy samoja asioita, päinvastoin tunnen hänen välittävän minusta.
Olen myös varma siitä, että vaimollani ei ole ketää toista kiikarissa, tämä ei ole syy hänen yksityisyydenhalulleen.
Minusta vaan jotenkin tuntuu oudolta, että vaimoni ei halua jakaa kaikkea minun kanssani!
Kysymys siksi, että vaimoni on alkanut valittaa minun olevan liian kiinnostunut hänen tekemisistään.
En saisi kysyä, että mitä sinä tänään teit, kenelle lähetit tekstiviestin, missä kävit ulkona, moneltako tulit kotiin, mitä söit, katsoitko televisiota(kun olin poissa), jne,jne
Minua itseäni ei haittaa jos vaimoni kysyy samoja asioita, päinvastoin tunnen hänen välittävän minusta.
Olen myös varma siitä, että vaimollani ei ole ketää toista kiikarissa, tämä ei ole syy hänen yksityisyydenhalulleen.
Minusta vaan jotenkin tuntuu oudolta, että vaimoni ei halua jakaa kaikkea minun kanssani!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Miksi kyselet ja kyttäät koko ajan?
Hankippa joku harrastus ja anna vaimosi olla rauhassa.
Aivan sairasta tuollainen tenttaus? Oletko sairaan mustis?
Lähtee meneen, jos jatkat tuota!
Kun sanot, että "anna vaimosi olla rauhassa" , niin minusta se kuulostaa ihan siltä, että minun pitäisi lähteä lätkimään!
En mää nyt häntä tenttaa, yritän vaan saada jotain keskustelua aikaan.
Eiks mun kanssa voi noista asioista puhua, kun kavereidensa kanssa se koko ajan jauhaa niistä?
Tunnen olevani jotenkin kavereita huonompi!
Eikö sinulla itselläsi ole kavereita? Miksi joka risaus pitäisi jakaa sen puolisonsa kanssa? Mene itekki sinne kavereidesi luokse jauhamaan läppää ja jätä se vaimo parkasi jo rauhaan.
On ihan normaalia "juttelua" puolin ja toisin niin eihän siinä mitään.. Mutta jatkuva toisen kyyläminen kertoo joko uteliaisuudesta tai epäilet jotain.
Ei kai nyt joka asiasta tarvitse tehdä tiliä ja se mitä pelkäät sinulle yleensä tapahtuu...
Itse ainakin tarvitsin ihan konkreettista yksityisyyden tarvetta,kun olin parisuhteessa. Aikaa itselle ja olla yksin.
Onko tuo käytös alkanut nyt äkkiseltään? Hän siis kuitenkin juttelee vastavista asioista kavereidensa kanssa?
Sinut on näköjään jotenkin nyt heitetty ulkoraiteelle; et usko toiseen...ei ole uskonut moni muukaan tänne kirjoitelleista!
Meillä juuri tuollainen pikku rupattelu kuuluu ihan normaaliin arkeen ja mielestämme kertoo välitttämisestä ja läheisyydestä.
Edellisessä liitossani oli juuri tuollaista; ei mitään keskustelua arjen pikkuasioista ja täytyy sanoa, että iso helpotus ero sittten oli vaikka ei kolmatta osapuolta ollutkaan...
Omalla kohdallani vaimoni alkoi käyttäytyä samalla lailla enkä haluaisi maalata piruja seinälle, mutta selvisihän, että mun selän takana tekstailee toisen miehen kanssa. Siksi ei halunnut kertoilla tekemisiään ettei jäisi kiinni, vaikka väitti ettei sillä ole mitään tekemistä asian kanssa.
Paskamainen temppu vaikka väittää ettei ole nussinut ketään muuta kuin minua. Tuo oli vain vietittelyä pusu, pusu mulla on ikävä tyyliin, joka on mielestäni paljon pahempi asia kuin tunteeton pano.
Joo ja olen katkera paska!! Vituttaa itseänikin kun ei toiseen voi luottaa ja aina epäilee sen menoja, puheluita, sen sanoja minulle... kaikessa saattaa olla toinen tarkoitus kuin mitä sanoo.
Ukothan harrastaa tuota ihan yleisesti...kännissä!
Onko se sitten jotenkin ylevämpää, kun akkojen perseitä puristellaan ja lässytetään rakkaudesta...kännissä!
Tekopyhiä kuvatuksia ootte koko ukkolauma...selvinpäin!
No mulle nyt ei tulisi mieleenikään kysyä miehen tekstareista, saati vahtia miestä noin muutenkaan. Samanlaista käytöstä edellytän mieheltä eli kaikennäköinen mustasukkainen kyttäily ja vahtiminen on minusta kammottavaa käytöstä.
Olet aivan kuin minun mieheni, meillä samaa kyselyrumbaa joka päivä...
Kyllä se riittää, että kysyt "miten päivä on mennyt?" vaimo kertoo sitten kaiken tarpeellisen.
Toki jos vastaus on "ihan hyvin" niin voit tarkentaa hiukan kysymällä, mitä on puuhaillut jne.
Jätä nyt kuitenkin nuo tekstiviesti ja puhelu utelut väliin, tuollainen kysely on todella ahdistavaa ja ainakin itse tunnen oloni kahlituksi kun mies kyselee vähän liiankin tarkkaan.
Itselläni ei ole mitään sutinaa mihinkään päin, mutta jotkut asiat nyt vain on "tyttöjen juttuja" ja sitten taas jokaista puhelua ja viestiä ei mielestäni tarvitse puolisolle kertoa.
Mielestäni loistava parisuhde on sellainen, jossa kummankaan ei tarvitse alkaa kyselemään toisen tekemisiä. Silloin on molemmilla sitä omaakin elämää parisuhteen lisäkis.
joidenkin vastaajien kanssa.
Sinun ja vaimosi välillä on, joko alusta asti tai olosuhteiden muututtua, kommunikaatio-ongelma. Onko siis ollut näin jo alusta lähtien, että vaimosi ei halua jakaa elämääsi kanssasi vai onko tämä uusi juttu? Jos on uusi, niin ehkä hän on ihastunut toiseen, jos ei, niin ehkä hän vain on siinä vaiheessa että ei jaksa yhteisiä juttuja. Joka tapauksessa on normaalia kysellä toiselta asioita, se kuinka ahdistavaksi sen kokee riippuu siitä kuinka usein kyselet ja millä äänensävyllä. Jos on salattavaa, niin se kysely ainakin ärsyttää.
Kaikkea ei tarvitse jakaa suhteessa, mutta kyllä puolison pitää pystyä kommunikoimaan ja keskustelemaan. On siis ihan normaalia kysellä, että mitä puoliso on päivän aikana tehnyt ja saada vastauksia niihin kysymyksiin.
Jospa vaimosi tarvitsee hetken (tunnin?) töistä tullessaan sitä omaa rauhaa, ota selvää milloin hänelle sopisi se teidän yhteinen aikanne aina päivittäin. Meillä yritän pitää kiinni siitä, että syödään yhdessä pöydän ääressä ja päivän asiat keskustellaan silloin. Jos minä näen vaivaa laittaa ruokaa herralle, niin hän saa luvan syödä ja nauttia siitä minun kanssani, jos ei, niin saa laittaa itse ruokansa..
Mitä sinä haluat tietää näillä kyselyilläsi? Jokaisen minuutin mitä vaimo tekee vai selvittää, onko hänellä toinen kun hän on etääntynyt sinusta? Ole kuitenkin varovainen, koska ajat vaimoasi kauemmas noilla kyselyillä, jos hän ei halua sinun kanssasi niitä jakaa. Ei ole kuitenkaan normaalia olla keskusteluyhteydessä vain kavereiden kanssa, mutta ymmärrän tavallaan, jos olet kauan jo kysellyt niin ehkä hän etääntyy enemmän ja enemmän.
Kokeile yhteisiä lenkkejä, joilla voit yrittää jutella ne päivän asiat. Ei tosiaan ihan kaikkea tarvitse tietää kuitenkaan. Mieti omia motiivejasi tietää kaikki tarkkaan. Totuus on kuitenkin se, että suuri osa ihmisistä haluaa elää omaa elämäänsä vaikka onkin parisuhteessa..valitettavaa toisaalta, jos se menee siihen, että eletään kuten sinkut, mutta muka parisuhteessa..
"Minusta vaan jotenkin tuntuu oudolta, että vaimoni ei halua jakaa kaikkea minun kanssani!"
Sinä tässä olet outo ja ahdistava.
Jos vaimosi ei kerro sinulle jotain, hänellä on siihen varmaan hyvä syy.
Jos olet riittävän avoin ja hyväksyvä, hän ehkä joskus kertoo salaisuutensa sinulle.
Omalla kohdallani ex.mieheni oli sairaan mustis. Nykysuhteeseen se peilautuu juuri kuten teillä. Kun mies kyselee juuri tälläisiä arjen normaalikysymyksiä, minua alkaa ahdistaa, en halua vastata, ärsyynnyn. Kun toinen ei kysele voin oma-aloitteisesti kertoa. Mutta kyllä jo toisen tekstiviesteihin puuttuminen on liiallista uteliaisuutta joka minua ainakin vaivaisi muutenkin. Ei kaikkea tarvi toisen kanssa jakaa, itsekin puhelen tuollaisista asioista enemmän ystävieni kanssa kuin mieheni. Toki, onko kaikki ok ym. kyselyt kertovat minulle välittämisestä. Kysele mielummin laajemmin kuin jotain tiettyä. Meneekö töissä ok? Saitko nukuttua hyvin? Ootko syönyt tänään hyvin vai tehtäskö/haettasko jotain? Ja kerro aluksi vaikka miten sulla itsellä ja jatka siitä. Voihan olla jotta vaimolla joku mies mielessä on ja tälläiset kyselyt haittavat hänen mietiskelyänsä.
Vielä, kun minulla oli monta vuotta yksinoloa, kaikki tälläinen kysely oli minusta tosi outoa ja koin sen kyttäämisenä kun en ollut tottunut sellaiseen, Monta eri vaihtoehtoa vaimosi käyttäytymiseen löytyy.
minun mieheltäni. Tuollainen on sairasta ja ahditavaa. Saa kait sitä naisella omia ajatuksiaan/ harrastuksiaan olla että melkein joka askeleestakin pitäisi tili tehdä.
eikö se ole enemmän epänormaalia, että ei kerro asioistaan yhtään mitään? Jos vaimo ei halua puhua, niin varmaan parempi erota koska ei se avioliitto sitäkään voi olla, että eletään omaa elämää yhdessä välittämättä toisesta. Toki on rajansa sillä kyselemiselläkin, mutta normaalissa suhteessa voi nätisti toiselle sanoa, että nyt on rajat ylitetty. Jos epäilee vilppipeliä, niin ihan takuulla alkaa toiselta kysellä.
Aloittaja taitaa olla kateellinen näille vaimon kavereille, ja ihan syystä, jos he saavat vaimosta enemmän kuin oma puoliso. Kannattaa lueskella kateudesta ja miten hallita sitä, ennenkuin tilanne riistäytyy käsistä. Kyllä tässä nyt ehdottomasti on puhumisen paikka vaimon kanssa siitä, että mitä hän on valmis antamaan itsestään.
Valitan, mutta näin se menee useimmiten, että tarpeet ei kohtaa. Mies ei saa sitä huomiota mitä kaipaisi, vaimo etääntyy ja sen sijaan, että pelastaisi suhteen alkaa ehkä katsella muita, koska haluaa sen vapautensa pitää. Oma kumppanini on sanonut, että ei halua jakaa asioitaan, ja kova koulu on käyty sen suhteen. Ei jaa edelleenkään, mutta enpä jaa minäkään enää ja olen lakannut rakastamasta häntä. En ole vieraisiin lähtenyt enkä lähde, mutta oma kumppani on löytänyt uuden sydänystävän, jolle jakaa asiansa ihan vapaaehtoisesti. Tästä päättelen, että emme vain ole toisillemme niitä oikeita puoliskoja. Tällä hetkellä siis odotellaan, että kumpiko rohkaistuu irrottautumaan.
Aloittajalle sen verran vielä, että jos tilanne ei tuosta lähde aukeamaan, niin sinun kannattaisi oikeasti miettiä, että haluatko elää elämääsi ihmisen kanssa, joka ei ole ehkä täysillä suhteessa. Toisaalta, mietipä sitä oliko asiat aina noin, eli menitkö naimisiin oikein ajatuksin, tietäen tuonkin puolen puolisostasi? Ihmiset harvoin muuttuvat, joten omakohtaisesti ainakin voin sanoa, että menin naimisiin totuuden kieltäen..fantasiat olivat fantasioita.
Meillä sitten taas on ollut aina - nyt yhdessä 11 vuotta - sen verran paljon muita keskustelun aiheita, että tuollaiset luettelemiesi kaltaiset ovat "sivuseikka". Päivän kuulumiset vaihdetaan töiden osalta, muutoin kumpikin puhuu "omiaan" - jokin tekstareiden tai aikataulujen kysely tuntuisi jotenkin... Keinotekoiselta, samoin toisen syömisien tai telkkarin katselemisen kyseleminen.
No, kukin tavallaan... Vaikka tuossa moni onkin kallistumassa sille kannalle, että liitossanne taitaa olla jotain pielessä / vaimollasi muita intressejä, niin itselle tulee ensimmäisenä mieleen, että jospa vaimosi on vain kyllästynyt jauhamaan samoja asioita päivästä toiseen..?
Itse en kokisi tuollaisia "aikataulukuulusteluja" minään asioiden jakamisena... Mieheni kanssa puhutaan lapsista, sukulaisista, kavereista, yhteisistä asioista... Puhetta riittää - mutta niin sitä riittää kummallakin myös ystävien kanssa. On asioita, joita en halua mieheni kanssa puhua, ns naisten hömpötyksiä - eikä se ole mitenkään mieheltäni pois, jos niitä lörpöttelen ystävieni kanssa. En minäkään halua kuulla selontekoja kaikista pilkkireissuista tai öljynvaihdoista...
>>En saisi kysyä, että mitä sinä tänään teit, kenelle lähetit tekstiviestin, missä kävit ulkona, moneltako tulit kotiin, mitä söit, katsoitko televisiota(kun olin poissa), jne,jne
>>Minusta vaan jotenkin tuntuu oudolta, että vaimoni ei halua jakaa kaikkea minun kanssani!
Jännästi tämä jakaa vastaajat kahtia: osan mielestä vaimo on tosiaan outo kun ei halua smalltalkkailla kanssasi, osan mielestä taas sinä olet outo kun tenttaat tuollaisia.
Minusta on ihan normaalia kysyä mitä teit tänään, toinen sitten voi vastailla haluamallaan tarkkuudella. Mutta toisen tekstiviestittelyjen ja kotiintuloaikojen kysely on jo ahdistavaa kyyläämistä. Aika olennaista on myös se miten kysyy, millaisella äänensävyllä ja ilmeellä. Jatkokysymyksiä ei myöskään saisi tulla monta putkeen.
-Mitä teit tänään?
-Kävin ulkona kavereitten kanssa.
-Keitten kavereitten?
-Maijan ja Liisan.
-Missä ulkona?
-Shoppailtiin ja oltiin kahvilassa.
-Missä kahvilassa?
Viimeistään tässä vaiheessa ollaan siirrytty jo smalltalkista ristikuulustelun puolelle.
Kysymyksiin reagointi riippuu elämäntilanteestakin: jos vaimo on vaikka työtön, niin jo kysymys miteä teit tänään voi tuntua ikävältä, jos hän kokee ettei ole tehnyt mitään hyödyllistä. Tai jos hänellä on yli- tai alipainoa, niin ruoka voi olla herkkä puheenaihe.
Kerroit ettei sinua haittaa jos vaimosi kysyy tuollaisia, mutta kysyykö hän? Tai kerrotko kysymättä?
Ehkä voisit kertoa itse miten oma päiväsi on mennyt ja sitten kysäistä, että mites sinulla?
Ehkä häntä kiinnostaisi puhua ihan muunlaisista asioista? Ahtaajien lakosta, mediamaksusta, Haitin maanjäristyksestä, ilmastonmuutoksesta? Kiinnostaako teitä ylipäänsä samanlaiset asiat? Jutteletteko yleensäkään mistään muusta kuin omista tekemisistänne?