Eräs tuttava(veli Herrassa) sanoi, että pyydettäessä, suostuuko
aloittamaan kokouksen, vai ei, niin pitää kysyä vastaus omalta sydämeltä.
Mitä oma sydämemme sanoo?
* ei minusta ole.
* en minä osaa
* en minä uskalla
*mitä muut ajattelevat
Mitä sanoo Pyhä Henki?
- olet Kristuksen todistaja
- astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla
- ole rohkea, minä olen sinun kanssasi
- avaa suusi niin minä sen täytän (myös tällaisessa tilanteessa)
- joka minuun uskoo, ei joudu häpeään....
Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan,
ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy.
Milloin näemme Jumalan tekoja jos ammennamme ohjeet lihalta ja vereltä,
omasta sydämestä?
Eikö uusi luomus/uusi sydän saisi johtaa - eikö silloin toimita ja
ojentauduta uskon mukaan?
Eikö uskossa toimiessamme Jumala ilmesty ja vahvista Sanansa
ja laske siunauksensa?
aloittamaan kokouksen, vai ei, niin pitää kysyä vastaus omalta sydämeltä.
Mitä oma sydämemme sanoo?
* ei minusta ole.
* en minä osaa
* en minä uskalla
*mitä muut ajattelevat
Mitä sanoo Pyhä Henki?
- olet Kristuksen todistaja
- astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla
- ole rohkea, minä olen sinun kanssasi
- avaa suusi niin minä sen täytän (myös tällaisessa tilanteessa)
- joka minuun uskoo, ei joudu häpeään....
Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan,
ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy.
Milloin näemme Jumalan tekoja jos ammennamme ohjeet lihalta ja vereltä,
omasta sydämestä?
Eikö uusi luomus/uusi sydän saisi johtaa - eikö silloin toimita ja
ojentauduta uskon mukaan?
Eikö uskossa toimiessamme Jumala ilmesty ja vahvista Sanansa
ja laske siunauksensa?
Vastaukset 32
Vanhimmat
""Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan,
ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy.""
selkokielellä?
esim: sinut kutsutaan hääjuhliin.(Ylkä kutsuu)
Juhlien ajankohta ei ole tiedossasi.
Sinun pitää siis tehdä valmisteluja sitävarten,
että kun kutsu käy, olet välittömästi valmis lähtöön.
Teet valmisteluja koska pidät kutsujaa luotettavana.
Raamatussa kaikki uskoontulleet odottavat pääsyä häihin.
Emme tiedä aikaa, emmekä hetkeä jolloin lähtö tapahtuu.
Meidän on kuitenkin tehtävä valmisteluja ja oltava joka
hetki valmiina lähtöön.
Usko on luja luotamus kutsun esittäjään,,,että vaikka aika kuluu,,,
emme siltikään heittäydy veltoiksi ja lakkaa tekemästä lähtövalmisteluja.
Koska luotamme kutsujaan, niin odotamme lähtöhetkeä kärsivällisesti
ja oikeastaan innolla, valmistautuen,,,uskommehan että hetki koittaa pian
ja juhlat alkavat.
Toisaalta usko on käyttövoimamme jokapäiväisessä elämässä arjessakin.
Työtätekevätkin uskovat saavansa palkan kahdenviikon, tai kuukauden kuluttua,
mutta sitä ennen on tehtävä töitä - kärsivällisesti.
Jos minä saavun luoksesi Suomeen ja tiedän että sinä tahdot minun asuntoni, josta olisin sinulle kertonut vaikka puhelimen välityksellä.
Niin tehdessämme kauppakirjan asunnostani jota et ole nähnyt olet uskossa luottanut ja ojentautunut puoleeni.
Eli uskosi muuttuu näkemiseksi, kun sitten saavut uuteen asuntoosi, jota olet unelmoinut, eli ehkä tämä esimerkki selventää hiukan.
Mehän emme vielä ole saavuttaneet päämääräämme, mutta uskomme valtakirjaan ja kauppakirjaan lujasti (Raamatun sanomaan).
Me tosin saimme rahatta pelastuksen eli kuten Jesaja kirjoittaa tulkaa ja juokaa ilman rahatta ja hinnatta.
mitään lisättävää. Osasit kyllä asian tuoda loistavasti ja ymmärrettävästi esille. Kiitoksen ansaitset vilpittömästi. Siinä oli jotain niin sydäntä koskettavaa ja lämmintä, että ihan taivasikävä iski!
tapahtunutta tosiasiaa ja tilannetta jossa nyt olemme.
Odotamme uskon muuttumista näkemiseen.
kauniista kommentistasi.
Siunausta
ostan kuitenkin sian säkissä eli luotan mielikuvaani unelma asunnosta jota tarjoat minulle.
-luottaa toivottuun asiaan- on ihan sama kuin luottaisi omaa mielikuvitukseen.
Nythän on kysymyksessä Jumalan lupaukset ja niihin luottaminen.
Kysymyksessä ei ole siis utukuvat, vaan omassa elämässä jo
luotettavaksi todettuun lupausten ajntajan lupauksiin luottaminen
ja sen mukaan elämänsä ojentaminen.
""Nythän on kysymyksessä Jumalan lupaukset ja niihin luottaminen.""
Oletko nähnyt Jumalan tai Jeesuksen vai vain tuntenut Pyhän Hengen johdatuksen ja toiveiden täyttymiset?
mutta enemmän kokenut kuin pelkän Pyhän Hengen johdatuksen
tai toiveiden täyttymyksen.
Olen saanut syntini anteeksi ja uuden luonnon.
Jumalan tekoja näen kun katson ulos.
Koko luomakunta julistaa Jumalan kunniaa koska kaiken Hän
on luonut Jeesuksen kautta ja saattanut olemassaoloon.
Raamatun lehdiltä lukiessani Jeesuksesta,
näen millainen Jumala on suhteessa meihin.
Oletko koskaan ajatellut että sinullakin voisi olla
henkilökohtainen yhteys Jumalan kanssa Jeesuksen kautta?
Tai onko sinulla jo?
mielestäni lihamme on se joka ilmoittaa "* ei minusta ole.
* en minä osaa
* en minä uskalla
*mitä muut ajattelevat
Vaan jos Kristus meidän sydämmissämme saa sijaa, niin kyllä sydämmee tietää mikä on Herran tahto.
Eräs mietittävä asia on sekin, jos meitä kielletään, että älkää panko käsiänne jokaisen pään päälle, niin kyllä sydämmemme pitäisi kristitylle ilmoittaa milloin on sellaisesta tilanteesta kyse.
Eli sydämmemme on Pyhän Hengen asuinsija, eikä siellä montaa Herraa asusta, lihamme on tosin heikko ja se on hyvä ristiin naulita.
Tää nyt saatto mennä hiuka kaanaan kielelle, mut sait varmaan ajatuksistani hiuka selvää.
Kirjoitit myös näin "astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla".
Muutamat arvelevat sen käsittävän toista ihmistä, vaikka minä arvelen sen koskevan juuri minua, eli minun olisi astua esiin silloinkin, kun minulla on muita esteitä, siis minun olisi hyvä täyttää Herran tahtoa ja tehdä se mikä on oikein Jumalan silmissä.
viittasin uuteen luomukseen, eli Kristukseen meissä.
Kysymys onkin siitä hallitseeko meitä vanha vai uusi,
eli tässä tapauksessa selvemmin ilmaistuna
* epäusko vai - usko
sopiva ja sopimaton aika,
Tuon Sanan ohjeen Paavali kirjoitti nuorelle seurakunnan johtaja Timoteukselle.
Mielestäni sitä voi jokainen soveltaa eri tilanteissa omaan elämäänsä
ja kun *oma sydän arkailee ja vapisee - usko sanoo nouse ja käy
Tuli vaan mieleeni, kun olin tee-tupa seminaarissa Katinalassa, niin sielä muutamilla oli hiukka ajattelisen paikka, sillä muutamat tuumivat, että se tarkoitti ei uskossa olevia.
Eli kun me evankelioimme, niin on hyvä kunnioittaa jos ihmisellä on muuta tärkeää tekeillä, vaikka ruokailu tai kakka hätä.
Jumala on kuitenkin ihmeellinen, kun vie työtänsä meissä eteen päin, vaikka meidän uskomme horjuisikin, eli ihmeellinen on Kristus lupauksissaan.
Kyllä minun on usein myönnettävä, et meinaa epäuskokin sydämmellä työtä tehdä.
Vaan Jumala ilmoittaa ihmiselle omat valtasuuruutensa, kun mahdottomatkin muuttuvat Jeesuksessa luonnolliseksi, eli Jumala on voimallinen muuttamaan tilanteet kiitos aiheeksi.
Hyvä on tosin uskoa kylvää, siihen meidät on kutsuttu, eli kun ystävän leikki on hiipumassa, niin pyritään Kristuksen Hengessä sytyttämään se uuteen liekkiin.
Sunausta sinulle ja evankelioi palstalla yhä voimallisemmin.
Kyllä minullakin kesti kauan ennenkuin ristin työ tuli ikäänkuin selkärangaksi.
Epäusko tulee aina inhimillisen ihmisen, eli lihan vaikutuksesta.
Minua on auttanut valtavasti tällä alueella muistaminen, että Jeesus tuli
meille mm. viisaudeksi, ja voimaksi...ja sitten tämä:
Joka Häneen turvaa, ei joudu häpeään, siksi sitä uskaltaa Hänessä.
Hän sen uskon vaikuttaa kun tarttuu lupauksiin.
Mielenkiintoista, olet varmaan tehnyt teetupatyötä?
Sitä minäkin olen tehnyt joka viikko(lomia lukuunottmatta) 6-7 vuoden ajan.
(siitä on jo aikaa vuosia)
Ensikerran (tee-tupatyössä)koin Jumalan ihmeellisen Hengen väkevän vaikutuksen,
kun 60-70 teiniä oli kokoontunut kaup.osan keskukseen ja meitä kaksi nuorta naista meni heille
todistamaan ja kutsumaan tee-tuvalle.
Yksi nuori mies tuli minua kohti vauhdilla ja uhkasi antaa turpiin...
silloin toinen hyökkäsi väliin ja tönäisi sitä kaveria ja sanoi lujasti
että Sinä et koske siihen.
Tämän välikohtauksen jälkeen kun aloin puhua Jeesuksen työstä Golgatalla,
laskeutui aivan hiiskumaton hiljaisuus nuorisojoukkoon.
Se oli Jumalan teko ja sanoma Jeesuksesta tavoitti koko joukon.
Tämä tapahtuma vahvisti valtavasti uskoamme ja lisäsi rohkeuttamme
Jeesuksen todistajina.
Usko Raamatun Jeesukseen on sitä uskoa, jonka Hän Itse meissä
Sanan ja Hengen kautta vaikuttaa.
Kun katselee Jeesuksen tekemisiä ja Sanan lupauksia ja antaa Hengen sulattaa
ne sydämeensä, niin usko ja toivo ovat jokapäiväistä elämää.
Minulla on vakava tilanne huomenna.
Katsotaan kirjoitanko sen koetuksen jälkeen näin uskossa luottaen..
Rukouksin saa muistaa.
Eilen keskustelin mieheni kanssa Jumalan palvelemisesta sekä ihmisen antamasta lupauksesta toiselle ihmiselle. Keskustelu oli pitkä, joten tuon tänne vain joitakin kohtia, mitkä saattavat olla joillekin ajankohtaisia tai voivat kokea olevansa samassa tilanteessa.
Mieheni uskova ystävä kysyi mieheltäni että olinko (siis minä) ajatellut kouluttautua esirukoilijaksi (toisin sanoen sielunhoitajaksi). Tiedän että olen hyvä kuuntelemaan, mutta minusta tuntuu etten pystyisi palvelemaan seurakuntaa tuossa tehtävässä, ainakaan vielä. Tiedän että se olisi minulta liikaa luvattu muille ihmisille, en usko että pystyisin sitä lupausta täyttämään ja pitämään, siis ainakaan vielä.
Sanoin sitten miehelleni että tällä hetkellä minun on helpompi olla esirukoilijana niille, jotka läpikäyvät sellaisia asioita joita minäkin läpikäyn tai kokevat sellaista jota itse olen kokenut. Sellaisissa prosesseissa voin samaistua esirukoiltavan tilanteeseen ja myös ymmärtää mitä hän läpikäy omassa tilanteessaan. Vierelläkulkeminen on silloin minulle luontevampaa.
Meidän jokaisen olisi pidettävä huoli siitä, ettemme lupaa liikoja kanssaihmisillemme, sellaisia asioita joita emme itsekään usko pystyvämme pitämään. Kun lupaa jotakin on siihen sitouduttava. Muutoin tuo toinen ihminen pettyy tähän ihmiseen joka on hänelle jotakin luvannut eikä olekaan lupaustaan pitänyt, ja hän saattaa katkeroitua muihin ihmisiin, jotka edustavat samaa kuin tämä lupaaja. Mutta ei ainoastaan edellä mainittu pety, vaan myös lupauksen tekijä... hän saattaa pettyä itseensä ja pitää itseään siitä syystä huonona ihmisenä Jumalan edessä.
Luvataan siskot ja veljet se, mitä pystymme pitämään. Varotaan myös ylikuormittamasta itseämme ja palvelemasta Herraa ainoastaan omilla voimillamme.
Siunausta teille kaikille niissä tehtävissä joissa Herraa palvelette!
Olen kanssasi samaa mieltä. Pitäisi pyrkiä lupaamaan vain sellaista minkä pystyy toteuttamaan. Lupailijasta ilman tekoja tulee oikeutetusti toisten silmissä tyhjän puhuja.
Hyvin ja viisaasti kirjoitit.
Erääseen kirjoituksesi kohtaan haluan sanoa oman käsitykseni
>>...olinko (siis minä) ajatellut kouluttautua esirukoilijaksi (toisin sanoen sielunhoitajaksi)
Alkuperäinen kysymys oli kouluttautua esirukoilijaksi.
En kylläkään ole kuullut että sellaiseksi voisi kouluttautua, ainakaan helluntailaisuudessa.
Minusta Pyhä Henki vaikuttaa tuossa asiassa enemmän ja opettaa enemmän kuin mitkään koulut.
Noin se juuri menee kuin kirjoitit. Sen enempää esirukoilijaksi kuin sielunhoitajaksikaan ei voida ryhtyä kuin Herran kouluttamana. Itse en väheksy seurakunnan koulutusta ja opetusta näistä asioista, mutta palvelutehtävä onnistuu vain Jumalan armoituksen saaneilta.
En ole profeetta, mutta rohkaisen Sinua kulkemaan kärsivien rinnalla, harrastamaan esirukousta ja pyytämään Jeesukselta armoitusta hoitamaan nääntyviä sieluja. Mitä teetkin, se tee uskollisesti niin kuin Herralle, ei ihmisille. Kun saat auttaa lähimmäisiäsi ja he saavat kauttasi avun -sillä näin tulee tapahtumaan- niin sano sydämessäsi: "Minä olen vähäinen palvelija, joka tein vain sen, mitä Herrani käski".
Miksi helluntailaiset ovat omaa poppoota koko sakki, he eivät ota kavereikseen täysin kuin oman sakkinsa ja heidän supattelupiiriinsä ei pääse kuin "omat". Häistä tai muusta sellaisesta puhumattakaan. Eikö kaikki ole samanarvoisia Herrassa. Hyvin rajoittavia, uteliaita kun omassa porukassa ei tahdu mitään tavallista.
mutta uskoontulleet ja Hengellä täyttyneet ja armolahjoja saaneet
uskovat ajettiin pois lut.kirkosta ja siksi Helluntailaisia hyljeksitään
ja pidetään hunompina kuin luterilaisia vieläkin,
vaikka nykyisin jo luterilaistenkin piirissä Jumala on päässyt yksilöitä
kohtaamaan ja usein vapaitten suuntien kokousten kautta.
Vieläkin luterilaiset pitävät Helluntailaisia lahkona ja itseään ainoana oikeana,
vaikka vain hyvin pieni prodentti heidän joukostaan on henkilökohtaisesti uskossa.
Suuri osa kirkossa nimellisesti mukana olevista ei välitä Jumalasta.
Tämän todistaa suomalaisten luterilaisten elämäntyyli.
Jos Helluntailaiset arkailevat kutsua kirkon väkeä, ei ole ihme
ja usein vaikka kutsutaankin, he eivät tule, koska "pelkäävät" että
Helluntailaisuus tarttuu, tai joku vaikka näkee että menee sinne.
(tai pelkäävät että joutuvat tunnustamaan että Helluntailaiset kunnioittavat Raamattua,
Jumalaa ja Jeesusta enemmän kuin he itse)
Tämä eräs näkökulma/perustelua laajennukseksi viestisi näkemykseen.
Olen käsittänyt niin, että helluntailaisia on aina ollut evl.kirkon piirissä hyväksyttynä. Ja että joitakin seurakuntia on ollut kirkon ulkopuolella.
Syntyikö helluntaikirkko nyt hiljattain painostuksen takia vai vapaaehtoisesti? Sen suhteen näyttää olevan kiistoja liikkeen sisällä.
Kysyin kerran palstalla liikkeen johdossa olevista naisista. Vastaus oli kielteinen.
Katsoin netistä. Tuolla pohjoisessa on Suomussalmen helluntaiseurakunta ja siellä on vanhemmistossa 2 naista. Onko se liikkeen periaatteiden vastaista vai sallittua. Tiedostosta en löytänyt, onko srk liittynyt helluntaikirkkoon.
käsittänyt väärin.
Poikkeuksetta uskoontulleet ja Hengellä täytetyt uskovat ajettiin
pois kirkosta. Pois ajetut alkoivat pakostakin pitää kokouksia ja heidät kastettiin.
Eivät Helluntailaiset ole koskaan toimineet luterilaisen kirkon sisällä seurakuntana.
Helluntaiseurakunnat ovat itsenäisiä kullakin paikkakunnalla, mutta tekevät
yhteistyötä keskenään alueellisesti ja maan kattavastikin.
Luterilaiset antoivat alkujaan haukkumanimeksi Helluntailainen, osoittaen siten
halveksuntansa uskoville, jotka olivat saaneet Jumalalta Raamatun mukaisen
Hengen täyteyden lahjoineen, (tapahtui alkujaan Helluntaina, kuten Apt.2 kerrotaan)
Nykyinen Helluntaikirkkokunnaksi muuttuminen on vieläkin pienen prosentin
yksilöiden liittyminen kirkkokunnan jäseniksi.
Nämä yksilöjäsenet ovat edelleen (toistaiseksi) Helluntaiseurakunnan sisällä,
ellei seurakunta ole kokonaisuudessaan päättänyt liittyä kirkkokuntarekisteriin.
Kuten edellä kirjoitin, toimivat seurakunnat itsenäisesti.
Raamatun mukaan vanhimmistoveli on yhden vaimon mies.
Nainen nimikkeellä vanhimmistoveli, ei ole Raamatun mukainen.
Joskus saattaa olla ettei veljiä ole tarpeeksi seurakunnassa, ja siksi on
valittu naisia, tai jos on kirkkokunta, silloinhan nainen varmaan voi olla
miehelle tarkoitetussa virassa.(en tiedä kirkkokunnan sääntöjä)
Feministisyys on synnyttänyt naisissa halun astua "miehen kenkiin".
Ehkä miesten pitäisi topakoitua asemassaan Kristuksessa.
Hengellinen pappeus on yleinen, sekä miesten, että naisten,
koska se perustuu Jumalan kutsuun ja armoituksiin.
Kiitoksia Sinulle valaisevasta selostuksesta. Olisi paha olla väärän tiedon luulossa.
Minulla on paljon ystäviä eri seurakunnista, muistakin kuin helluntailaisista.
Naimisiinkin olen mennyt luterilaisen miehen kanssa. Helluntailaiset toki yrittävät pitää siitä kiinni että aviopuoliso on ainakin henkilökohtaisesti uskossa, jottei uskovainen puoliso ajautuisi lopulta luopioksi.
Nykyisin tällaista tapahtuu jo useinkin, avioliittoja eri seurakuntaan kuuluvien välillä.
Sellaiset avioliitot ovat Jumalan tahto, että molemmat ovat henkilökohtaisesti uskossa.
Sellaista avioliittoa Jumalan sanassa ei hyväksytä, jossa uskova avioituu ei uskovan kanssa.
Tämä on täysin ymmärrettävää, ei uskovahan on pimeydessä, eli Jumalan vastustajan
orja. (Mitä yhteistä uskovalla on uskottoman kanssa, tai pimeydellä ja valkeudella)
Minunkin tuttavapiirissä on muutama tällainen avioliitto solmittu viimevuosina.
Ainoa hankala asia siinä on seurakuntayhteyden hoitaminen, jos luterilainen ei
halua tulla Helluntaiseurakunnan tilaisuuksiin, tai jos vaatii Helluntailaista puolisoaan
olemaan mukana pelkästään luterilaisen kirkon Jumalanpalveluksissa.
Nämä asiat olisi hyvä sopia jo ennen avioitumista, ettei siitä tule
ensimmäistä riidan aihetta.
Onhan nykyisin luterilaisen kirkon uskovia jäseniä käynyt paljon upotuskasteellakin,
pappejakin Israelin matkoilla ja jotkut Helluntaiseurakunnassa "yksityistilaisuudessa"
ettei asia tule julkiseksi, eikä heitä aleta syrjimään kirkon piirissä.
Luterilaisen kirkon pappeja käyttää Helluntaipastoreita sielunhoitajina,
koska ei voi puhua kirkkonsa, itseään kiusaavista ongelmista saman kirkon
virkaveljen kanssa.
Lisäksi kirkossa on 6 - 7 eri jakautumaa - suuntaa, jotka kaikki ovat silti
nimellisesti luterilaisia. Osa näistä kirkon eri (lohkoista) on uskovaisia.
Nykyisin kirkossa on alettu suhtautumaan myötämielisemmin Helluntailaisiin,
etenkin nuorempien taholta, vaikka ei halutakaan kokouksiin omalla
paikkakunnalla, ettei tulla leimatuksi "hurmahenkisiksi."
Kyllä rakentava yhteys samanhenkisten kanssa on Jumalalle mieleen.
Kunhan pidetään kiinni Sanasta, totuudesta rakkaudessa,
eikä anneta taantumukselle sijaa.(esim. kompromissien muodossa)
Kirjoituksissani keromani kokemukset perustuvat n 60 vuoden takaa
aina näihin päiviin saakka.
(en itse ole niin vanha, mutta olen koonnut historiaa haastatteluin ja siksi tiedän)
oletko pystynyt pitämään kaikki itsellesi antamat lupaukset?
Entä toisille?
Oletko koskaan pettynyt itseesi jommassa kummassa tapauksessa?
Ja oletko saanut armon antaa anteeksi, jos olet pettynyt/pettänyt itsesi?
vaikka en ihan kaikkiin kysymyksiisi voinut tyhjentävästi vastata,
parhaani tein.
Kirjoitit
>>Onhan nykyisin luterilaisen kirkon uskovia jäseniä käynyt paljon upotuskasteellakin,
pappejakin Israelin matkoilla ja jotkut Helluntaiseurakunnassa "yksityistilaisuudessa"
ettei asia tule julkiseksi, eikä heitä aleta syrjimään kirkon piirissä
Juuri siitä on kysymys.
Kirkossa on uskovaisiakin pappeja, jotka ymmärtävät
kasteen Raamatunmukaisen merkityksen.
He eivät kuitenkaan voi kirkon pappeina päästää julkisuuteen
tietoa siitä, että ovat käyneet upotuskasteella.
Jos he tämän asian paljastaisivat, erotettaisiin heidät tehtävästään
ja he menettäisivät toimeentulonsa.
Sama laki pätee siihen, että koska he ovat henkilökohtaisesti uskossa
ja saaneet syntinsä anteeksi.
Jos he saarnoissaan poikkeaisivat kirkon perinteisestä kaavasta ja ns. sallitusta
julistuksesta, on vaarana se, että heistä tehdään valitus.
Silloinkin seurauksena voi olla työpaikan/toimeentulon menetys.
Aivan, salakaste, kuten Nikodeemus tuli Jeesuksen luo salaa yöllä
kyselemään uskoontulosta......
Voi olla että osa luterilaisen kirkon hajanaisuudesta avaa mahdollisuuksia,
vielä ennen Jeesuksen tuloa, täyden evankeliumin julistamiseen ainakin
osassa luterilaista kirkkoa.(mahd.ex kirkkoa silloin)..ja kastekin
toimitettaisiin Raamatun mukaisesti.
(Olisi suuri armo jos se käsittäisi kaikkia kirkon jäseniä)
Siunausta!
Olen tietoinen siitä, että uskovan kasteella käynyt lut.kirkon pappi todennäköisesti menettäisi virkansa; onhan hän toimellaan kieltänyt luterilaiset tunnustuskirjat (joissa vauvakaste on ensimmäinen sakramentti, armoväline, jonka varaan kirkko on rakennettu. Toinen sakramentti on ehtoollinen) ja lisäksi hän on rikkonut antamansa pappisvalan.
Jo alkuseurakunnassa oli näin; joka tunnusti Jeesuksen Messiaaksi ja joka kastettiin Hänen nimeensä, erotettiin synagoogasta ja menetti virkansa. Paavali siitä hyvä esimerkki. Mutta kuten heidän niin meidänkin tulee kulkea tämä tie luottaen Jeesuksen lupaukseen: "Etsikää ensin Jumalaa ja Hänen vanhurskauttaan niin kaikki muukin teille annetaan".
Uskon, että Jumala pitää huolen kaikista lapsistaan eikä heidän pidä salata sitä, että he seuraavat koko sydämisesti Jeesusta. Herra pitää huolen heistä, kuten miljoonista ennen meitä eläneistä omistaan. Kuningas Aahabin viha ja halu surmata profeetta Elias ei onnistunut, sillä Jumala varjeli omansa ja pani taivaan linnutkin tuomaan hänelle ruokaa.
Kyllä Jumala pitää huolen papeista, jotka rohkeasti tunnustavat uskonsa ja seuraavat Jeesusta. Hän pitää heidät leivänsyrjässä kiinni kuten alkuseurakunnassakin niistä papeista jotka tulivat uskolle kuuliaisiksi. Ap.teoissa kerrotaan useista papeista, jotka kääntyivät uskoon ja varmaa on se, ettei heillä sen jälkeen ollut osaa eikä arpaa kansan tuomiin kymmenyksiin, eli entiseen elantoonsa.
Tunnen useita luterilaisia pappeja, jotka ovat tulleet uskoon ja iloitsen heistä. Yksi heistä on Kalevi Lehtinen, joka julistaa kokouksissaan avoimesti, että ihmisen on tehtävä parannus, uskottava Jeesukseen ja otettava Hänet vastaan elämänsä Herraksi.
Jumalan siunausta myös Sinulle. Lähden nyt matkalle pariksi päiväksi ja palaan päätteelle lauantai-iltana, jos Jumala suo.
Turvallista ja antoisaa matkaa sinulle.