Olen puoli vuotta selannut ahkerasti profiileja, tavannut kolme miestä, vaan ei kolahda kukaan =/
ja jos olen luullut löytäväni sopivan yksilön, niin kas kummaa toinen ei ole sitten kiinnostunut tai asuu liian kaukana...olen ollut kuvallisena ja kuvattomana profiilina, ahistaa ihan kun läksin niin innokkaana mukaan tähän touhuun...nyt mietin lopetanko koko treffipalstalla olon vai kuinka kauan katselen...
ja jos olen luullut löytäväni sopivan yksilön, niin kas kummaa toinen ei ole sitten kiinnostunut tai asuu liian kaukana...olen ollut kuvallisena ja kuvattomana profiilina, ahistaa ihan kun läksin niin innokkaana mukaan tähän touhuun...nyt mietin lopetanko koko treffipalstalla olon vai kuinka kauan katselen...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei se välttämättä etsimällä löydy, mutta varmaan on se, ellei ole esillä ja näkyvillä niin kukaan ei kotoa tule hakemaan.
Omia valintoja kaikki tyynni, myös luovuttaminen, silloin kukaan ei saa tietää kuinka fiksu, mukava, ihana nainen olet.
Pitää myös muistaa ja ymmärtää ettei kukaan meistä ole täydellinen, pientä kompromissi-kykyä ihmissuhteissa aina vaaditaan, puolin ja toisin.
No, joka tapauksessa mukavaa kevättä ja kesän odotusta sinulle, toivottavasti onni suosii rohkeaa...
Mielestäni ihminen ei ole ronkeli jos ei huoli ketätahansa. Itse aikoinani minulla oli 24ssä profiili yli 2 vuotta, vaikka välillä sen piilotinkin. Tapasin muutamia miehiä ja vaikka olivatkin tosi mukavia, niin olin hyvin rehellinen, jos se vaan ei tuntunut siltä että haluaisin jatkaa tapailemista, kerroin sen heille suoraan. En loukannut ketään eikä myöskään kukaan suuttunut. Muutamasta jäi todellinen ystäväkin. Itse etsin ns. aikuista suhdetta eli tapaillaan vakituisesti yhden kanssa silloin kun on aikaa molemmilla. Pari kertaa suhde kestikin n. puolivuotta mutta sitten tapasin sen oikean jonka kanssa kolahti täysillä. siitä on nyt yli 3vuotta ja onni kukoistaa, olemme naimisissa oleva keski-ikäinen pariskunta. Koskaan en edes ajatellut aviotuvani uudelleen, en vaan kokenut mitään tarvetta siihen. Muutimme puoliväliin molempien paikkakuntia ja aloitimme puhtaalta pöydältä uuden elämämme. Meillä oli aluksi välimatkaa 250km/suunta mutta sillä ei ollut mitään merkitystä kun rakkaus iski. Jokaikisen ylimääräisen minuutin haimme yhdessäoloomme. Olen todella onnellinen että ns, roikuin siellä niinkin kauan :) En olisi muuten koskaa häntä tavannut. joten pikku vinkki, älä luovuta mutta älä myöskään ota paineita. Se tulee jos on tullakseen.