vanha ihastus

Hiipii mieleen vaikka ei haluaisi edes ajatella koko asiaa. Tämä tosin naisen näkökulma.

aika usein ja olisi kiva nähdä uudelleen monen kuukauden jälkeen. Nousisi ne vanhat tunteet varmaankin pintaan, oli se sentään niin suuri ihastus. Mä olen mies.

Olisi kiva tavata uudelleen. En osaa sanoa miten kävisi.

Ei siitä nyt ole kuin pari kuukautta. Se on liian lyhyt aika unohtaa, vielä kun välillä kuljetaan samoilla kulmilla. Jokainen katse laittaa miettimään. Vieläkö hän tuntee jotain, vieläkö itse tunnen liikaa, pitääkö hän minua tyhmänä, mitä hän ylipäätänsä ajattelee minusta nykyään. Ihastuminen on siitä pirullinen tunne, että sitä ei noin vaan pyyhitä pois. Vaikka toinen olisi sanonut mitä, jossain vaiheessa huomaa taas ajattelevansa "entä jos sittenkin" ja leijailevansa jossain korkeuksissa haaveidensa kanssa.

"Ajatteletko vanhaa keskenjäänyttä ihastustasi usein,"
-Ou jes

"ja miltä tuntuisi nähdä hänet monen kuukauden jälkeen?"
-Pyörtyisin..? saisin sykärin??

Nostattaako vanhat tunteet pinnalle
-Uskoisin näin

"vai laimentaako aika tunteen?"
-Ei nyt näytä aika siihen kykenevän, korkeintaan tunteminen voi sen enää laimentaa.

Kuukausien? Nyt puhutaan useista vuosista.

Välillä tulee jossiteltua että "mitä jos aikoinaan olisi tullut tehtyä/mennyt toisin" tai "jos tilanne olisi erilainen, voisiko meistä tulla mitään", mutta kun ne ihastukset/kiinnostukset ovat kuitenkin silloin aikoinaan lopahtaneet, niin mitään tuota mahdollista jossittelua kummempaa mielenkiintoa heidän peräänsä ei ole vaikka yksi sellainen on kyläänkin kaverina pyydellyt.

Nainen (tyttö) jota kohtaan olen eniten tunnemyrskyjä kokenut, oltiin samaan aikaan ala-asteella ja vähän ylä-asteellakin ja vielä vähän sen jälkeen yhdessä koulussakin, niin ollaan nyt myöhemmällä iällä jonkun verran oltu tekemisissä. Onhan hänen kanssaan kivaa ollut (baareissa nähty) ja oudon hyvin tultu toimeen, mutta eipä hänkään enää nykyään mitään tuntemuksia herätä - pienenpientä värinää lukuun ottamatta (mikä luultavasti johtuu "historiastamme"). On kyllä käynyt mielessä, että jos tilanne olisi täysin toinen ja useammin tekemisissä oleminen olisi mahdollista, niin heräisikö niitä tunteita kuitenkin, mutta vähän epäilen. Siis hänen kanssaan meni niin, että kouluaikoina taisi mennä joskus parikin vuotta ettei nähty, eri koulut, ja sitten kun näkikin uudelleen, niin ne tunteet kyllä tuli heti esiin. Mutta ei enää.

Mä en voi sille mitään, oon sairaan riipuuvainen hänestä. Harmi kun toi ihastukseni kohde (mies) on naimisissa. Tai mitä sillä väliä mä nappaan sen tavalla tai toisella. On mulla keinoja jos yks epäonnistuukin. Viimein hän tajuu sen, et mä oon sille parasta.

mä häntä ajattelen, en muita kylläkään. Hassua, miten muut menneisyyden miehet ovat jotenkin haihtuneet mielestä pois, kuin olisivat alunalkaenkin kuuluneet jonkun toisen ihmisen elämään, eikä minun omaani. Hänen kohdallaan ei ole koskaan tullut tuollaisia tuntemuksia. Edes aika näkemisten välillä ei ole tunteita laimentanut. Kyllä mä alan sen vuoksi itse olla aika vakuuttunut siitä, et hänen kuuluukin pysyä mun elämässäni aina, ystävänä vähintään.

tässä hetkessä, enkä ala lämmittelemään vanhoja juttuja, koska niihin on kaikkiin selkeät syyt miksi ne on päättyneet.

Minusta muutaman kuukauden takainen ihastus ei ole kovin vanha juttu. Minusta on metkaa nähdä vanhoja heiloja ja ihastuksia parin vuosikymmen takaa. Kyllä ne vieläkin tunnistaa kun vastaan kävelevät. Aika haalistaa muistot, kun niitä ei aktiivisesti lämmittele.

väistämättä eikä entinen voi pysyä samanlaisena vaan syntyy ihmisten välille jos on syntyäkseen.

En ajattele usein taikka harvoin kesken jäänyttä, toteutunutta enkä ajassa lipuvaa. Ihastus on tunne, ei ihminen joka tulee tuntea. Näkeminen tuntuu aina hetkisen hyvälle.

Kyllä ne mieleen välillä hiipii.. hyvässä ja pahassa :))

Jotkut tuo pintaan iloa, jotkut haikeutta.. Elämä on välillä tämmöstä