Olen läpikäymässä ensimmäistä eroani pitkästä parisuhteesta. Jotenkin kummallinen olo tästä meidän erosta ja mietinkin onko tämä ihan normaalia :p. Olemme jo pitkään olleet enemmänkin kavereita ja nyt päätimme muuttaa omillemme ja katsoa sitten miltä tuntuu. Asumme samassa asunnossa vielä kuukauden verran ennen kuin muutamme pois.
Jotenkin luulin, että erot ovat pelkkää itkemistä, huutamista ja suremista. Meillä on toistaiseksi vieläkin välit hyvät ja olemme hyviä ystäviä, katsomme televisiota, teemme yhdessä ruokaa jne.
Onko tämä jotenkin kummallinen ero vai vain merkki siitä, että olimme jo valmiita eroon kun näin vähän se meitä kumpaakaan stressaa? Voi tietysti olla, että paniikki tulee sitten lähempänä muuttoa.
Onko muiden erot samanlaisia vai sitä huutamista ja toisen välttämistä mitä luulin niiden olevan?
Jotenkin luulin, että erot ovat pelkkää itkemistä, huutamista ja suremista. Meillä on toistaiseksi vieläkin välit hyvät ja olemme hyviä ystäviä, katsomme televisiota, teemme yhdessä ruokaa jne.
Onko tämä jotenkin kummallinen ero vai vain merkki siitä, että olimme jo valmiita eroon kun näin vähän se meitä kumpaakaan stressaa? Voi tietysti olla, että paniikki tulee sitten lähempänä muuttoa.
Onko muiden erot samanlaisia vai sitä huutamista ja toisen välttämistä mitä luulin niiden olevan?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olen voisiko sanoa "kateellinen" jos molemmat olette sitä mieltä, että ei enää kannata jatkaa. Eron syy on varmasti se mikä ratkaisee sen liittyykö eroon suuri tunteita vai ei.
Mielestäni ero "onnistuu" parhaiten jos molemmat osapuolet ovat siitä samaa mieltä. Ei siihen siinä tapauksessa tarvitsekkaan liittyä mitää suuri tunnepurkauksia. Tavallaanhan siihen eroon on jo kypsytty yhdessä ollessa.
no mulla muut erot olleet suht sopuisia...
mitä nyt yhden kanssa käyty oikeudessa asti tappelemassa ja toinen uhkasi tappaa kun hain tavaroitani....
mut muutaman muun kanssa ollu ihan suht ok ero siinä mielessä ettei ollut suurta riitaa... mitä nyt sanoin miehelle asiat jotka mättivät minua ja hän itki....
mut siis niin... pakko sanoa et olen kateellinen sinulle aloittaja tuosta että sulla on todellakin sopuisa ero!!!! ole tyytyväinen!!! mulla ne erot kun ei todellakaan ole mitään malli esimerkkejä....
mies oli vätys erossakin niin aloin pakkaa sen kamoja, tein listoja et kuka ottaa mitäki ja sitä rataa...
Sit etin eksälle asunnon ja se otti sen sinne meni ja tyytyväisiä ollaan. Ei tät olis jaksanu hullukaan.
En kertonut kuin parille ihmiselle asiasta koska en halunnut kuulla typeriä kommentteja. Kerta kerran jälkeen eroista oppiii enemmän...oon aika kova mimmi jo nykyään. Seuraavassa erossa oon jo muuttanu ennen ku toinen tulee kotii ja nyklat on jätetty pöydälle--- :)
ei mut toi jumiminen ja itsekseen miettiminen ei auta. yhdessä niit kamojakii voi pakata ei tartte olla nii mulkku°!!!!!
>Asuin tyttöystäväni kanssa 3,5 vuotta ,mutta viimeinen vuosi oli seksitöntä ,mietin miten lähden
suhteesta.. Rivitalo jossa asuimme oli minun ..Ja eräänä päivänä ,kun exäni lähti töihin aamulla ystäväni
tuli luokseni ,mikä oli sovittu..Aloimme pakkaamaan tavaroita ja olin laatinut pitkän kirjelmän suhteesta
joka ei pelannut puhumisesta huolimatta..Olin välittäjän kanssa tehnyt sopimuksen myynnistä..
Kerroin exälle ,että etsii itselle asunnon mahdollisimman nopeasti..Tein lähtöilmoituksen salaiseksi
ja muutin toiseen kaupunkiin...Kaksi viikkoa muutosta välittäjä soitti ,että asunnolle on ostaja ja
exäni oli muuttanut pois asunnosta..Tein tälläisen tyhmän muuton ,mutta parempi näin kun alkaa
vatvomaan tilannetta ,mikä ei muutenkaan tuntunut paranevan puhumisesta huolimatta..
Aika julmaa noin lyhyellä varoitusajalla potkia toinen pois, minun mielestäni. Jos juttu ei toimi niin molempien pitää olla tietoinen tilanteesta jotta pystyy siihen kunnolla valmistautumaan. Toivon totisesti ettei minulle koskaan tehdä noin. Olisi kamalaa äkkiä yrittää löytää asuntoa ja samalla toipua salama kirkkaalta taivaalta -erosta.
Olen tekemässä lopullisen ratkaisun samankaltaisessa tilanteessa, asumuseron muodossa. Teidän tilanne kuulostaa hyvin samankaltaiselle kuin meillä. Mutta tuntien vaimoni, en usko että tulee onnistumaan ilman riitelyä, toivon mukaan ei kuitenkaan käsirysyksi mene..
Jotenkin tuntuu tuo teidän ero jopa liian sopuisalta. Hyvä kun kokeilette asumiserolla, koska mun mielestä tuollaiseen suhteeseen voisi vielä rakentaa. Jos ne tunteet siinä vielä herää talviuniltaan..
Mulla ero oli erittäin riitaisa, välillä ikävää, kaipuuta ja sitten vihaa ja toisen haukkumista ja rajua syyttelyä ja sen sellaista
pitkästä partisuhteesta (8v) kävi melko lailla samalla tavalla ilman riitoja....exä asui eron jälkeen kanssani vielä melkein puolivuotta, koska halusi kerralla löytää hyvän kämpän (osti). Asuttiin ihan nätisti kämppiksinä yhessä...ei kyselty enää toistemme menoista jne..tavarat jaettiin tasapuolisesti..ei ollu ongelma...
Erosta sovittiin yhdessä..joten mitään kolmiodraamaa ei juttuun liittynyt...
Mekin ollaan päätetty eroon poikaystävän kanssa n.kahden vuoden suhse takana josta asuttiin yhdessä vuoden.Me edelleen asutaan yhdessä ja estin kämppää ja sovittiin että asutaan niin kauan yhes et löydän sen,meinasin jo heti alussa että muutan heti pois koska ajattelin et yhteyselo olisi outoa...mut ex poikaystävä toivoi et asuisin mahd.kauan jos vaikka tunteet muuttuu vaikka se ensimmäisen aloitteen erosta teki.Mekin ollaan asuttu aika kaverillisissa merkeissä mielestäni,luukunnottamatta pari pusua sillon tällön.Mut tosiaan edelleen ruokaa yhdessä tehsään jne.toki kieltämättä tunteet jelloon laidasta laitaan,mut mielummin näin eroan kun et itkeskelis ja riitelis joka päivä.
Kai minä en sitten ole kovin kypsä aikuinen, koska eromme on ollut todella raskas ja väsyttävä. Huudan hänelle, nimittelen, tivaan selitystä eroon jne. Mies kuuntelee ja vastaa puhelimeen aina kun soitan. Luulisi että hän olisi jo kyllästynyt huutooni mutta ei. Varmaan helpottaa kun on uusi nainen jo kuvioissa, hän säästyi erotyön tekemiseltä. Itse huudan, itken, vaikeroin ja kaikkea siltä väliltä.
En pidä tilanteesta ja yritän olla asiallinen kun olen hänen kanssaan tekemisissä. Mutta en voi sille mitään että kuullessani hänen onnellisen äänensä tai nähdessäni hänen onnellisen naamansa (uudesta suhteesta) räjähdän. Olen kuin muurahainen pinseteissä ja hän levittelee minulle onneaan vaikka satutti minua lujaa. Se olinkin minä johon sattui ja hän selvisi kuin koira veräjästä valehdeltuaan minulle monta vuotta.
Sitä en vaan tajua että miksi haluaa yhä olla tekemisissä kanssani. Lakkaisi vastaamasta puhelimeen niin homma olisi sillä selvä.
Minu eroni oli/on myös raskas, minut jätettiin ja tivaan koko ajan miksi ja välillä nimittelen ja haukun ja välillä taas kaipaan...exäni ei vastaa puheluihin/viesteihin.
Mieti nyt hyvä ihminen omia tekojasi, pohdi itseksesi ja itsetutkiskele käytöstäsi. Et voi syyttää häntä. Et voi syyttää häntä siitäkään, että oma käytöksesi ei lopu "lakkaisi vastata puhelimeen niin homma olisi sillä selvä". Höpöhöpö. Mieti.
En aio silitellä ihmisen päätä, joka on valehdellut vuosikausia ja sitten etsii itselleen uuden naisen. Mietipä sinä sitä.
Viha ja toisen tekemä vaurio itsetunnolle ei itsetutkiskelulla tule miksikään. Vain aika voi laimentaa tunteet ja parantaa haavoja. Joitakin arpia ei saa koskaan pois, varsinkaan jos petetään luottamus vuosikymmenen jälkeen.
Ylä ala mäkeä vuoden verran eikä osattu koskaan puhua riitoja läpi eikä sopia - nyt vuoden jälkeen onkin aika säkki täynnä selvittämättömiä asioita ja pikku asioistakin alkoi tulla isoja.... ja sitten kun kaikki tulee niskaan riita tilanteessa - vetää aika hämmentyneeksi olon - alkuaikoina menin mukaan siihen mutta nyt oppineena ja huomanneena sen "taktiikan" , sanoin että otetaas yks riita kerrallaan... no ei auttanu minun sanominen kuitenkaan... koetin kaiken mahdollisen mitä tiedän, paperia kynän , pantti phujalla jne... ei toiminut... ainoastaan toimi kun pyysin anteeksi, en aina tiennyt itsekään mitä anteeksi pyydän... kerran jopa jouduin pyytämään anteeksi kun hän ajoi toisen auton perään, hän oli se ajaja, minä istuin vieressä mutta hänen mielestään oli minun vika se täräytys , en kyllä ymmärrä miten ....- uskomatonta ! ! !
Viime riita ja mykkäkoulussa hän ollut siitä lähtien - raivoisia tekstiviestiä puolin toisin parin päivän välein mutta ei soittoa... muutakun tänään sitten soitin, hän on velkaa aika summan minulle yhteisistä hankinnoista josta sovittiin maksaa puoliksi, vain suullinen sopimus , ja kun kysyin ; vastaa rehellisesti sovittiinko näin että puolitetaan - vastaus oli , ei sovittu - ok hankinnat on hänellä ja ilmaiseksi, minä ne maksoin ....
joten... osaa noin valehdella suoraan ja kiistää lupauksensa, sanoin että sellaiselle perustalle en tulevaisuuttani rupea luomaan - ja lopetin suhteen siihen paikkaan !
Ei anteeksi pyyntöä ei katumusta koskaan ennenkään hänenpuoleltaan, ihmeitä en odota nytkään !
Katkeralta varmaan kuulostaa, mutta sellainen on olokin ,hyväksikäytetty !