neuvoja kaipaa yli nelikymppinen ukko joka jo vuoden päivät on ittekseen opetellu kitaransoiton alkeita.nuoteista menee jo eka asema ja sointujakin on jokunen tullut opittua.kiinnostas kauheesti oppia sen verran että osais esim.badding,agents,hurriganes biisejä vielä joskus soittaa edes jotenkin.netin tabut ei hirveesti innosta.elikkä pitääkö opetella kaikki otelaudan sävelet(ei taida ikä ja terveys riittää) vai mihin pitäs eniten kiinnittää huomiota.vai pitäskö suosiolla mennä kaappikellonteko kurssille?
kiitos etukäteen
>40.v
10411
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mä olen jo yli viiskybää ja edelleen painin ihan samojen juttujen kanssa, koko ajan oppii uutta. Minä kiinnitän huomioni vain ja ainoastaan soiton riemuun, menee sit oikein tai väärin niin kivaa pitää olla ja soundi on kanssa tärkeä. Kai olet panostanut riittävän hyviin kamoihin että saat mieleises soundin?
.... minä olen myös 40vuotias kitaran kanssa räveltäjä. Kaappikellon teko taito on hieno taito sekin ja toisaalta noita soittimiahan voi myös opetella tekemään jos käsityöläisyys on lähellä sydäntäsi. Soittaminen on minusta kuitenkin niin mageeta, että suosittelen lämpimästi ettet luovuta vaan vedät vaan just siltä kun tuntuu. Soitat siitä ensimmäisestä esemasta jos tuntuu ettei ole tarvetta laajentaa, mutta älä suotta pelkää sitä otelautaa. Opettelet hahmottamaan sitä vaikka skaalojen kautta. Jos olet nyt opetellut ensimmäisen aseman boxin, niin voit jakaa sen otelaudan boxeihin ja opetella sen sillä tavalla tai sitten voit käydä vaikka duuriskaalat aina yhdellä kielellä kerrallaan läpi, niin sillä tavalla se alkaa hahmottumaan missä päin mikäkin nuotti sijaitsee. Otelaudan tuntemus helpottaa soittajan elämää ettei ole heti eksyksissä kun tuntuma satulaan katoaa;-) mutta hei soitat ihan siltä kun tuntuu kyllä sitä voi soittaa ekastakin asemasta. Skaaloista duuri ja molliskaaloilla pääsee jo pitkälle. Pentatoniset rokkaa ja jos haluaa hienostella niin opettelee vielä kirkkoskaalat moodeineen. Itsellänikin nuo on vaiheessa, mutta olen tuumannut että opettelee häntä siihen asti kun kerkiää. Biisejä voi kuitenkin soittaa jo vähemmälläkin pänttäämisellä ja perussoinnuilla voi jo komeasti vetää vaikka Somerjoen "Paratiisin".
Kyllä kitaraa oppii soittamaan eikä ikä ole este ja pirun kivaa puuhaa vaikka joskus tuntuisi siltä ettei homma ota tuulta alleen ja opi.
Muutamia asioita kitaran soittamisen ja oppimisen suhteen:
- jos sormet ja paikat kangistuu eikä jaksa fyysisesti -> kiinnitä huomiota soittoasentoosi, huono asento aiheuttaa myös fyysistä kipeytymistä, vie motivaatiota osaltaan eikä pysty samalla tavalla keskittymään jos huomio on kipeissä käsissä/selässä -> rento asento, kitara hyvälle korkeudelle jne. etsi hyvä soittoasento
- harjoittele monipuolisesti eli etsi itsellesi hyvä kombinaatio harjoitteluun eli
-opettele jotain kivoja kappaleita joiden vaikeustaso on juuri sulle sopiva ja siirry pikku hiljaa vaikeampiin kappaleisiin (näin oppii niitä otteitakin mukavassa muodossa pikku hiljaa
-harjoittele välistä ihan sorminäppäryyttä täysin tyhmiltä tuntuvilla kuvioilla kuten 1.2.3.4 yhdeltä kieleltä sitten sama seuraavalta jne. tee näitä ns. tyhmältä tuntuvia harjoituksia molempiin suuntiin esim. 1.2.3,4 ja 4.3.2.1 ja käytä tietysti ihan kaikkia sormia, jotta koordinaatioa kehittyisi kaikkia sormia käyttäen, vaikeuta myöskin tälläistä tyhmän tuntuista treeniä asteittain
- yksi mikä monilta unohtuu ja suosittelen, että harjoittelee myös lämmittely verrytykset soittamisen alkuun, tekee venyttäviä harjoituksia esim. äskeisen voi muttaa vaikka 1.2. 4.6 nauhaväleistä tapahtuvaksi käden venymisharjoitteluksi/tärkeintä ei ole nopeus vaan puhtaus, rytmi ja tyylitaju ;-)
- soita nuoteista ja opettele lisää mutta älä pidättäydy vain nuoteissa vaan soita ja opettele improvisaation kautta ja yritä soittaa jotain ihan itse hakemalla korvakuuloltase kitarasta, tämä on yksi parhaimpia ellei paras tapa oppia soittamaan monessa suhteessa kun osaa soittaa korvakuulolta ja osaa improvisoida, alussa tulee virheitä aivan varmasti mutta a)oppii yllättävä kivasti näinkin mistä kohtaa kitaran kaulalta pitää soittaa ja oppii muuten myös kätevästi korjaamaan soitossa tapahtuvia virheitä liuttumalla tai vaikkapa kielen taivutukselle (pendauksella), ajan myötä soittaja pystyy ylltävän hyvin kääntämään mm. virheensä tehokeinoksi ilman että kovinkaan moni kuulija huomaa soitossa virhettä :-) (toki löytyy aina niitä ketkä huomaa). Kun soitat korvakuulolta ja myöskin improvisoit niin musiikia oppii ikään kuin ennustamaan minne se on menossa ja osaa sitten soittaa juuri hyvän kuulloisesti oikealta korkeudelta ja myöskin oppii kuuntelemaan musiikkia hieman eri tavalla kun jos pelkistä nuoteista soittaa ja korvakin kehittyy.
- joskus ei tarvi edes itse soittaa että oppisi, kun katsoo soittovideoita tai kuuntelee musiikkia niin hyvä välistä tehdä se hieman kriittisemmin ja tarkemmin ja yrittää poimia esimerkeistä miten homma tehdään ja miksi eli kuuntelemalla ja katselemalla voi myös oppia uutta
- alkuun ja alkuvaiheessa ei kannata liikaa kiirehtiä, on turha soittaa nopeasti jos ei sitä osaa tehdä eikä sormet toimi ja nopeus ei ole itse tarkoitus, tärkeintä on oppia soittamaan puhtaasti ilman ylimääräisiä särinöitä ja epäpuhtauksia, nopeutta nostetaan aina sitä mukaan kun pystyy tekemään homman puhtaasti, pikkuhiljaa aina nopeampaan ja tärkätä on tässä saada otekäsi ja plekukäden koordinaatio kohdilleen, rytmi kohdilleen jne.
- virheitä tulee, älä ole liian ankara itsellesi ja missään nimessä ei kannata turhaa verrata itseään liikaa toisiin soittajiin vaan opitaan ja verrataan sitä omaa soittamista mitä se on ollut, mitä se on nyt ja mihin sitä ollaan menossa :-) näin pysyy eteneminen hanskassa eikä tee virhe kiirehtimisiä.
- vaikka soittamisen oppii siis soittamalla ja kuuntelemalla niin joskus on hyvä pitää pientä taukoa ja levätä ja tehdä vaikka jotain muuta kuten ottaa kunnon löylyt tai käydä kalastamassa, pieni tauko auttaa jaksamaan, ei pitkästy, auttaa keräämään ja tuo motivaatiota ja halua sekä estää "loppuun palamista".
- itsellä on yksi oikein pirun hyvä kultainen sääntö -> vaikka et oppisi ikinä musiikin teoriassa tietämään mikä on skaala tai pentatoininen asteikko niin jos soittosi kuullostaa hyvältä niin silloin jotakuinkin soittaminen on kohdillaan ja monesti tällöin myös ne asteikot on kohdillaan ;-)
- jos kiinnostusta riittää niin teoriasta on hyötyä eli opettele skaalat, otteet, nuotit jne. teoriapuolta ja vaikka näitä ei kaikkia oppisi niin maailmalla on soittajia ihan mestaritasolla asti jotka eivät osaa nuotteja.
- opettele alkuu perusasiat, ajoitus, liutukset, pendaukset, yhdellä ja kahdella kielellä soittamiset jne.
HEH tulhan raapustettua pidempi juttu mutta ehkä se kannatti :-)
- kun päätät opetella jonkun biisin, niin harjoittale sitä niin kauan että pystyt soittamaan koko biisin virheettömästi ulkomuistista koska tahansa. Sen jälkeen soita sitä niin kauan että soitto muuttuu automaattiseksi eikä sitä tarvitse miettiä.
P.S. Se kaappikellontekokurssi voisi toimia palauttavana harjoituksena viemällä ajatukset välillä muualle.
miten kitara viritetään. Niillä oli tarkat korvat. Ei ne välttämättä käyttäneet eurooppalaista standardiviritystä vaan omaan musiikkiinsa sopivaa...
Ei suomalaisillakaan viulupelimanneilla ollut digitaalisia viritysmittareita eikä tabulatuureja, mutta kyllä ne soittaa osasivat.
Joo, itse oli 39v kun aloitin kitaran soiton.
Kaveri sanoi "Osta vaan soittimeksi kitara. Peruskappeleita on ihan helppo oppia säestämään (komppaamaan)."
Muuten piti paikkansa, mutta se ei kertonut että eihän se komppi juuri kummoiselta kuulosta jos ei saa sitä melodiaa jostain eli pitäisi osata myös laulaa. Itse kun en osaa pätkääkään laulaa niin nyt on ollut pakko alkaa opettelemaan niitä melodioiden soittelua kitaralla, mikä ei ole maailman helpoin juttu. Onnistuu mutta joku piano olisi olut helpompi.
Eli kitara on perussoittoon helppo soitin JOS osaa laulaa.
sitä mä deltablues just tarkoitin ettei ollut välttämättä tietoa mistään "oikeista" virityksistä ja siksi piti keksiä omia.
alkaa sujua, kun pääsee otelaudan kanssa sinuiksi. Sitten kun pelkkien melodioiden soittaminen alkaa käydä yksitoikkoiseksi kannattaa opetella soittamaan sen melodian "alle" peukalolla myös bassoäänet rytmittämään soittoa ja täydentämään soundia.
Ei sekään helppoa ole, mutta kun aloittaa riittävän helpoista kappaleista (lastenlaulut on hyviä ) niin kyllä sekin onnistuu. Monet melodiat kuitenkin noudattelevat sointuotteita...
voi myös tabulatuureista ja on helpoin tapa soittaa just sitä mitä haluaa.sointuja on aina kumminkin hauska opetella ja sorminäppäryyttä 1234 harkat joka kielellä ennen soittamista.ja tietysti se virittäminen pitäs opetella ilman sitä mittaria.siinähän sitä haastetta jo onkin pimeitten iltojen ratoksi:)
siis jos ajatellaan mitä vuodessa oppii. Vitsi. Joku oppii saatanasti, joka vähän. Jälkimmäinen kuvaa minua. Kun soitin vaan seitsemää tuntia päivässä, okei opin nopeammin. Opin muyös ettei minun niskani ja hartiani kestä kuutta tuntia enempää päivässä. Siis muutamaa viikkoa myöhemmin.
Viisi kuusi tuntia päivässä - okei. Okei myös se, että oikean asennon soittamisessa löytää joskus. Ettei ole sama asia, että soittaa sooloja kuusikielisekllä kitaralla - tai "sooloja"". Tai soittaa niitä 12-kielisellä. Itse asiassa - 12-kielinen on mielessä. Kokeilin sellaista. Tuntui erilaiselta.12-kielistä 12-kielistä Sähkistä ei ollut paikalla. Se maksaa noin 800 euroa. Siis se ettei häiritse naapureita. Halpa hinta. Ihan työttömyyskorvauksella olevalle nowhere manille. Sen voisi varmaankin saada ihan valtion kustannuksella? Ihan ammattikoulutuksena?
Veikkaan ettei. Pelkkä nimeni saa aikaan oksennusfreklsenssin Kelassa. Siinä arvostetussa valtion vakuutuslaitoksessa. Tai edes minun samankaltaisessa sukunimessäni. Enpä usko Kelan puolueettomuuteen paskan vertaan.
Ne ei tykkää yhtään hyvää, että joku on toistaseksi sairaslomalla. Lääkärit ovat kuin perseen ammuttuja karhuja - kun ne kuulee, että joku potilas kuolee vuoden sisällä. Sehän on mahdotonta. Isäni kuoli kahdessa viikossa diagnoosin jälkeen. Siis ihan vahingodssa. Hän tuli maininneeksi, että hänen jalkansa on kipeä. Kaikkialle levinyt syöpä selvisi muutamassa päivässä.Vahingossa.
Emme olleet läheisissä väleissä. Tätini kertoi kuolemantapauksesta. Sattui se silti. Paljon enemmän kuin olisi uskonut. Minun sairaslomanikin on kaiketi vahinko. Siis että olen toistaiseksi sairaslomalla. Ainakin se on vahinko Tapiolalle. Joka varmaankin pääsisi vähemmällä jos se maksaisi kiltisti eläkkeeni. Siis Tapiola. Minulla ei ole alemmuuskompleksia. Minua ei yksikään ihminen - firmasta puhumattakaan - pääse - nolaamaan. Eikä joku niin nolo firma kuin Tapiola. Se mainostaa itseään pankkina radiossa. Siihen en juuri huomiotani kiinnitä. Enkä suosita ketään muutakaan huomioimaan.
Konkurssiin se menee. Ihan kuten kaikki muutkin ääliöfirmat. Haluateko te tietää koska? Ihan heti kun luottamus niihin loppuu. JKuudessa kuukaudessa. Tai vuodessa. Se on maksimi.