Erosin poikaystävästäni 8kk seurustelun jälkeen hänen petettyään mua. 8 kk jälkeenki tuntuu et rakastan häntä. hän seurustelee nyt ja niin mäkin seurustelin, mutta erosin kun tajusin et en rakastanukkaa häntä kuin pitäs ja tajusin et edelleen välitän siitä entisestä niin pirusti. ei jotenkaa voi tajuta miten sitä voi lopettaa siitä välittämisen. pelottaa tavallaan et haikailesin iäisyyden jostai enkä saa tunteita pois :( tähän asti silkka mahottomuus.
juh
Ww4
1249
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuttu tunne... Mä jouduin eroon emännästäni pakon edessä joulun aikaan... Sen elämäntilanteen pakottamana.. Nyt tässä koetan kehittää elämää eteenpäin mutta tuntuu et mikään ei vain yksinkertaisesti suju.. edelleen sisuksissa palaa julmettu rakkaus.. ikävä ja kaikki muut oheistarvikkeet.. Ainoo vain et nyt on sellainen olo et rakastan ja ikävöin.. ilman kohdetta.. On tuossa muutamia vastaan tullut, koettanu niiden kanssa kehittää jotain mutta ei... Ei vain iske sitten mitenkään.. Ja se tuntuu jotenkin pahalta kun toinen juttelee jo mukavia josta pitäisi innostua jo ihan varmasti mutta ei.. Se vain on se rakkaus sellanen ruma sana joka nykyään tuntuu olevan monille vain korulause jonkin asian pönkittämiseksi..
Aidoilla tunteilla ei ole enää mitään väliä.. Kunhan vain on se jota esitellä ja et se on "menevä ja se on niin hauska"... Jokaisella meillä on huonot päivät, murheet ja muut.. Jos rakastaa oikeasti, silloin ymmärtää niitä ja antaa tilaa tarpeen mukaan. Tietenkin jos toinen ottaa sen ymmärtämisenkin jo ahdistavana ja kehittää siitä omassa päässän ylitsepääsemättömän esteen ni minkäs sille enää voi..
Mut silloin toinen ainakaan ei ole rakastanut oikeasti.. Rakkaus, kaiken se kestää, kaiken se uskoo ja kaiken se kärsii.. (tietenkin pettäminen on asia toinen..., jos toinen pettää niin silloin ei ole kuin yksi joka rakastaa oikeasti suhteessa..)
Mä vain odotan sitä päivää.. että voin sulkea rakastamani ihmisen syliini, halata tätä hiljaa.. tekemättä mitään muuta. Vain halata ja saisin sanoa hiljaa onnen kyynelien kanssa "rakastan sinua"
Mutta tämä ei ole mahdollista enää koskaan todennäköisesti... enkä usko että koskaan kukaan pystyy samaan kuin tämä kelle avasin itseni kokonaan...
Nyt vain odotan sitä että jokin vie jalkani alta uudelleen.. saa mut avautumaan jälleen ja päästää mun tunteet pihalle. Sitä odotellessa.. elän tätä päivää.. en menneisyydessä ja katson huomista.