Aluksi lainaus toiselta foorumilta:
" Euroopan tulevaisuus: voidaanko sisällissota välttää?
On lähes väistämätöntä, että länsimaiset kulttuurit ja yhteiskunnat ajautuvat nykyistä paljon vakavampiin konflikteihin poliittisen Islamin kanssa tulevaisuudessa. Tämä ei edes ole äärinäkökulma, vaan esimerkiksi seksuaalivähemmistöön kuuluva filosofi Jukka Hankamäki on huolissaan asiasta ( http://jukkahankamaki.blogspot.com/2008/11/dialoginen-filosofia-uudistettu-painos.html ) , eikä häntä tiettävästi ole ehditty leimata ääri-miksikään (1.1. 2009 mennessä). Hankamäki vertaa Euroopan tulevaisuutta Balkanin sotiin ja Lähi-Idän nykyhetkeen.
Suoranaisen "sisällissodan" sijasta todennäköisempää lienee kuitenkin jonkinlainen "rauhanprosessi", sen tapainen, mikä on ollut jo vuosikymmeniä käynnissä palestiinalaisten ja Israelin välillä. Rauhanprosessin käsite on melko synkkä, se tarkoittaa jotakuinkin vihamielisyyksiä, joita yritetään pitkän ajan kuluessa saada loppumaan, usein huonolla menestyksellä. Esimerkiksi Lähi-Idän rauhanprosessin aikana toiset muslimit tekevät iskuja, toiset taas ainakin näennäisesti myötäilevät vastapuolta ja neuvottelevat. Mitään ihmeratkaisua tai ratkaisua ylipäätään, ei kuitenkaan ole näkyvissä. Välillä tilanne ryöpsähtää sodaksi, välillä taas neuvotellaan. Osapuolten rauhantahdosta huolimatta näkemyserot ovat jyrkät, ja jyrkentyvät entisestään.
Ehkä myös Euroopassa on pahimmankin kriisin aikana ainakin näennäisen yhteistyöhaluisia muslimijärjestöjä, jotka neuvotteluhaluiset eurooppalaiset tahot nimeävät "aidoiksi" muslimeiksi, ja jotka ovat ainoita vastapuolella, joiden kanssa suostutaan neuvottelemaan. Tietysti neuvotellaan rauhasta, dialogista ja vastapuolen ymmärtämisestä, mutta näkemyserojen valtavuudesta johtuen ratkaisun löytyminen voi olla hyvin vaikeaa sen jälkeen, kun tilanne on tulehtunut riittävästi. Muut muslimit pitävät ehkä näitä "maltillisia" lähinnä pettureina. Radikaalimmat voivat jopa tehdä aseellisia iskuja maltillisempien "selän takaa". "Maltillinen" julkisivu voi jopa estää radikaalimpien toimintaan puuttumisen, kuten monessa tapauksessa Israelin ja Palestiinan välillä. Rauhaa voidaan etsiä vuosikausia molempien puolten "maltillisten" piirien välillä, mutta radikaalimmat voivat toistuvasti pilata nämä yritykset.
Käsitys uhkaavasta sisällissodasta on tietysti hyvin yleinen, onhan se melko suoraan johdettavissa nykyisestä kehityskulusta. Julkisuudessa asiasta ollaan kuitenkin hiljaa. Ehkä tulevaisuutta tutkivat tai tulevaisuuden uhkakuvia kartoittavat tahot ovat pohtineet tätäkin vaihtoehtoa, mutta ainakaan viestiä ei ole toimitettu tulevaisuudesta kiinnostuneille päättäjille, tai sitä ei ole otettu todesta. Syynä salailuun ei ole salaliitto, vaan poliittinen korrektius ja tällaiset uhkakuvat kieltävä idealismi.
Yhteiskunnat ja yhteisöt toimivat parhaiten, kun niiden sisällä on mahdollisimman vähän kultturillisia tai maailmankuvallisia ristiriitoja. Kulttuurierot eivät aina ole pahasta, mutta ristiriidat ovat. Vakavat ristiriidat syntyvät keskenään yhteensovittamattomista, perustavanlaatuisista näkemyksistä ja toimintatavoista, jotka pannaan tiiviiseen vuorovaikutukseen keskenään. Esimerkiksi länsimaalaiselle avoin pukeutuminen tai vapaa seksuaalisuus voi olla ihmisoikeus, muslimille se taas voi olla mitä häpeällisintä irstautta. Tällainen tilanne yleensä kärjistyy, ja näkemykset ja toimintatavat erkanevat toisistaan entisestään. Kun yhteisöön asetetaan keinotekoisesti keskenään räikeästi ristiriitaisia kulttuureita, niiden välille on lähes varmuudella odotettavissa ongelmia.
Yhteenottoja edesauttaa harjoitettu monikulttuurisuuspolitiikka ja laajempikin asenteellisuus, joka ei edes pyri sopeuttamaan vieraita kulttuureita länsimaihin, vaan lietsoo ristiriitoja. Sen sijaan, että maahanmuuttajia opetettaisiin sopeutumaan länsimaisiin yhteiskuntiin, heidät opetetaan torjumaan länsimaalaiset vaikutteet ja kärjistämään kulttuurieroja jopa mielenosoituksellisesti. Maahanmuuttajiin ei myöskään suhtauduta tasa-arvoisesti, vaan heitä pidetään jollain tavoin syyntakeettomina ja avuttomina. Esimerkiksi vihanlietsonta ja holokaustin kieltäminen ovat yleisiä poliittisen Islamin keskuudessa. Silti tähän ei juuri puututa, vaikka vastaavasta toiminnasta eurooppalaista rangaistaisiin ankarasti. Rasistikortti vaientaa tehokkaasti monikulttuurisuuspolitiikan ja maahanmuuttajien kulttuurin epäkohtien arvostelun. Tämä on estänyt moniin ongelmiin puuttumisen, ja ongelmat ovat siksi kärjistyneet entistä vaikeammiksi."
" Euroopan tulevaisuus: voidaanko sisällissota välttää?
On lähes väistämätöntä, että länsimaiset kulttuurit ja yhteiskunnat ajautuvat nykyistä paljon vakavampiin konflikteihin poliittisen Islamin kanssa tulevaisuudessa. Tämä ei edes ole äärinäkökulma, vaan esimerkiksi seksuaalivähemmistöön kuuluva filosofi Jukka Hankamäki on huolissaan asiasta ( http://jukkahankamaki.blogspot.com/2008/11/dialoginen-filosofia-uudistettu-painos.html ) , eikä häntä tiettävästi ole ehditty leimata ääri-miksikään (1.1. 2009 mennessä). Hankamäki vertaa Euroopan tulevaisuutta Balkanin sotiin ja Lähi-Idän nykyhetkeen.
Suoranaisen "sisällissodan" sijasta todennäköisempää lienee kuitenkin jonkinlainen "rauhanprosessi", sen tapainen, mikä on ollut jo vuosikymmeniä käynnissä palestiinalaisten ja Israelin välillä. Rauhanprosessin käsite on melko synkkä, se tarkoittaa jotakuinkin vihamielisyyksiä, joita yritetään pitkän ajan kuluessa saada loppumaan, usein huonolla menestyksellä. Esimerkiksi Lähi-Idän rauhanprosessin aikana toiset muslimit tekevät iskuja, toiset taas ainakin näennäisesti myötäilevät vastapuolta ja neuvottelevat. Mitään ihmeratkaisua tai ratkaisua ylipäätään, ei kuitenkaan ole näkyvissä. Välillä tilanne ryöpsähtää sodaksi, välillä taas neuvotellaan. Osapuolten rauhantahdosta huolimatta näkemyserot ovat jyrkät, ja jyrkentyvät entisestään.
Ehkä myös Euroopassa on pahimmankin kriisin aikana ainakin näennäisen yhteistyöhaluisia muslimijärjestöjä, jotka neuvotteluhaluiset eurooppalaiset tahot nimeävät "aidoiksi" muslimeiksi, ja jotka ovat ainoita vastapuolella, joiden kanssa suostutaan neuvottelemaan. Tietysti neuvotellaan rauhasta, dialogista ja vastapuolen ymmärtämisestä, mutta näkemyserojen valtavuudesta johtuen ratkaisun löytyminen voi olla hyvin vaikeaa sen jälkeen, kun tilanne on tulehtunut riittävästi. Muut muslimit pitävät ehkä näitä "maltillisia" lähinnä pettureina. Radikaalimmat voivat jopa tehdä aseellisia iskuja maltillisempien "selän takaa". "Maltillinen" julkisivu voi jopa estää radikaalimpien toimintaan puuttumisen, kuten monessa tapauksessa Israelin ja Palestiinan välillä. Rauhaa voidaan etsiä vuosikausia molempien puolten "maltillisten" piirien välillä, mutta radikaalimmat voivat toistuvasti pilata nämä yritykset.
Käsitys uhkaavasta sisällissodasta on tietysti hyvin yleinen, onhan se melko suoraan johdettavissa nykyisestä kehityskulusta. Julkisuudessa asiasta ollaan kuitenkin hiljaa. Ehkä tulevaisuutta tutkivat tai tulevaisuuden uhkakuvia kartoittavat tahot ovat pohtineet tätäkin vaihtoehtoa, mutta ainakaan viestiä ei ole toimitettu tulevaisuudesta kiinnostuneille päättäjille, tai sitä ei ole otettu todesta. Syynä salailuun ei ole salaliitto, vaan poliittinen korrektius ja tällaiset uhkakuvat kieltävä idealismi.
Yhteiskunnat ja yhteisöt toimivat parhaiten, kun niiden sisällä on mahdollisimman vähän kultturillisia tai maailmankuvallisia ristiriitoja. Kulttuurierot eivät aina ole pahasta, mutta ristiriidat ovat. Vakavat ristiriidat syntyvät keskenään yhteensovittamattomista, perustavanlaatuisista näkemyksistä ja toimintatavoista, jotka pannaan tiiviiseen vuorovaikutukseen keskenään. Esimerkiksi länsimaalaiselle avoin pukeutuminen tai vapaa seksuaalisuus voi olla ihmisoikeus, muslimille se taas voi olla mitä häpeällisintä irstautta. Tällainen tilanne yleensä kärjistyy, ja näkemykset ja toimintatavat erkanevat toisistaan entisestään. Kun yhteisöön asetetaan keinotekoisesti keskenään räikeästi ristiriitaisia kulttuureita, niiden välille on lähes varmuudella odotettavissa ongelmia.
Yhteenottoja edesauttaa harjoitettu monikulttuurisuuspolitiikka ja laajempikin asenteellisuus, joka ei edes pyri sopeuttamaan vieraita kulttuureita länsimaihin, vaan lietsoo ristiriitoja. Sen sijaan, että maahanmuuttajia opetettaisiin sopeutumaan länsimaisiin yhteiskuntiin, heidät opetetaan torjumaan länsimaalaiset vaikutteet ja kärjistämään kulttuurieroja jopa mielenosoituksellisesti. Maahanmuuttajiin ei myöskään suhtauduta tasa-arvoisesti, vaan heitä pidetään jollain tavoin syyntakeettomina ja avuttomina. Esimerkiksi vihanlietsonta ja holokaustin kieltäminen ovat yleisiä poliittisen Islamin keskuudessa. Silti tähän ei juuri puututa, vaikka vastaavasta toiminnasta eurooppalaista rangaistaisiin ankarasti. Rasistikortti vaientaa tehokkaasti monikulttuurisuuspolitiikan ja maahanmuuttajien kulttuurin epäkohtien arvostelun. Tämä on estänyt moniin ongelmiin puuttumisen, ja ongelmat ovat siksi kärjistyneet entistä vaikeammiksi."
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jatkoa lainaukseen, ja lopuksi kommentti:
"Varsinaiset selkkaukset alkavat, kun tietty raja ylittyy. Tämä raja voi olla yhteiskuntarauhan rikkoutuminen. Esimerkiksi katastrofien aikana, kun virkavalta ei valvo tai siihen ei ole luoteta, tiedetään syntyvän helposti etnisiä yhteenottoja. Toinen kynnyksen ylittävä tekijä voi olla ei-länsimaisten, käytännössä lähinnä muslimien määrän kasvu tiettyyn "kriittiseen massaan". Väestörakenteen kehitys näyttää johtavan tähän tilanteeseen monissa länsimaissa jo lähivuosina. Ehkä kiihkomuslimit ja monikultturistit äänestävät länsimaisen vapaan demokratian nurin, tai sitten he tekevät sen väkivalloin tai ainakin yrittävät sitä. Tai sitten jännitteet kiristyvät kiristymistään, ja tarvitaan vain jokin pieni selkkaus tekosyyksi kapinoida väkivaltaisesti.
Jotkut uskovat, että länsimaalaiset alistuvat tähänkin, sorretun vääräuskoisen asemaan, tai kääntyvät joukoittain Islamiin. Tällöin länsimainen kulttuuri katoaisi hyvin nopeasti. Tämä voi olla joidenkin alueiden tai kansojen kohtalo, tosin en pidä sitä todennäköisenä. Uskoisin, että kun länsimaiset on ajettu täysin nurkkaan, kyllä monet päättävät puolustautua. Pelkään pahoin, että vasta täydellinen umpikuja herättää riittävän monia. Mitä useampi ymmärtää uhan ennalta ja toimii sitä vastaan, sitä vähemmillä yhteenotoilla selvitään. Voi jopa olla, että esimerkiksi Suomi ei koskaan ylitä edellä mainittua rajaa, jos maahan saadaan pian vastuullinen ja tiukka ulkomaalaispolitiikka.
Joka tapauksessa merkittäviä osia Eurooppaa joutuu sotaan, jossa kuolee monia. Tämä voi tapahtua hyvin nopeasti, esimerkiksi vuodessa parissa, tai sitten vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja kytevänä "rauhanprosessina", mutta jälki on joka tapauksessa karmeaa. Armeijoiden ja valtioiden toimintaa tässä tilanteessa on arvailtu, ja nämä joutuvatkin erikoiseen tilanteeseen. Loogista jatkoa aikaisemmalle politiikalle olisi ehkä siirtyä islamistien puolelle, koska vastapuoli edustaa aikaisemman politiikan äärimmäistä viholliskuvaa, kulttuuriaan, vapauttaan ja turvallisuuttaan puolustavaa eurooppalaista eli "rasistia". Toisaalta pidetään epäuskottavana, että armeijat tottelisivat käskyjä kääntyä maanmiehiään vastaan.
Konfliktin lopputulosta on vaikea tietää, mutta mitä aiemmin se alkaa, sitä paremmat mahdollisuudet on eurooppalaisilla, koska eurooppalaisten suhteellinen määrä pienenee jatkuvasti. Mitä aiemmin konflikti syttyy, sitä vähemmän siitä myös koituu inhimillistä kärsimystä ja aineellista vahinkoa.
Sodan lopputulos
On epätodennäköistä, että eurooppalaiset kukistuisivat tai voittaisivat nopeasti. Eräs mahdollisuus on, että konflikti ei lopu nähtävissä olevana tulevaisuutena. Tällöin Eurooppa voi jakautua etnisiin ja maailmankatsomuksellisiin vyöhykkeisiin, joiden välillä kytevät vihollisuudet ja uusien konfliktien siemenet, kuten Balkanilla tai Lähi-Idässä. Toki näiden vyöhykkeiden välille voidaan saada rauhakin, mutta Euroopan "repiminen" jättäisi silti syvät arvet.
Jos länsimainen sivilisaatio on yhä olemassa yhteenottojen jälkeen, on se oppinut tärkeän läksyn. Monikultturismin kaltaiset houkuttelevasti muotoillut, mutta ihmisluontoa vastaamattomat opit jäävät historiaan esimerkkeinä suurimmista petoksista, susista lampaiden vaatteissa. Ehkä sodan karvas läksy kehittää eurooppalaisten ajattelua, ja luo uudenlaisen ajattelun ja keskustelun kulttuurin, jossa tunteen ja ajattelun sekoittamisen ongelmallisuus tiedostetaan entistä syvemmin. Tätä uutta kulttuuria tai "uutta ajattelua" voidaan kenties hyödyntää monin tavoin esimerkiksi tieteessä ja politiikassa. Kenties syvän pimeyden jälkeen seuraa uusi renessanssi, uusi kultakausi.
Länsimaiden ja islamilaisen maailman väliset suhteet on joka tapauksessa revitty rikki kenties vuosisadoiksi. Ikävää, että läntisen ja islamilaisen maailman välisen vuosisatoja kestäneen, molempia osapuolia kehittäneen vuorovaikutuksen pitää loppua näin karmealla tavalla johtajiemme unohdettua sen, mikä kulttuureissa on kaikkein tärkeintä- identiteetin.
Eräs maahanmuuttokritiikin tavoite
Lähes kukaan ei toivo sisällissotaa. Sitä pidetään erittäin valitettavana mutta todennäköisenä uhkana. Tähän uhkaan tulee varautua ajoissa, jotta sota voitaisiin välttää tai edes rajata. Suomi voi selviytyä vähällä, jos maahan saadaan pian vastuullinen ulkomaalaispolitiikka.
Eurooppalaisen ihmisen ja läntisen sivilisaation puolustajat eivät aio tätä sotaa lietsoa tai aloittaa, vaan sodanlietsonta ja aloite tulevat siltä puolelta, joka on tähänkin asti ollut aloitteellinen vihanlietsonnassa ja hyökkäyksessä länsimaita vastaan. Sota tekisi erittäin suurta vahinkoa läntisille kulttuureille, kansoille ja maille. Meidän tehtävämme on torjua tämä konflikti."
Niin, tulevaa sisällissotaa, sen ajankohtaa, sitä säästyykö entisiä rautaripun takaisen Itä-Euroopan maita tältä kaikkien kärsimysten vuosikymmeniensä seurauksena onnekkaasti, sitä onko enää mitään mahdollisuutta välttää sotaa, sekä sitä, onko Euroopan kulttuurin tuhoutuminen parempi vai huonompi vaihtoehto, miettii yhä useampi, yhä konkreettisempana ja yhä vähemmän hypoteettisena tulevaisuutena. Itse en osaa enää olla optimistinen ja veikkaan, että peli on ainakin rautaesiripun tällä puolella jo menetetty, kun mitään ei näytetä tekevän täyskäännöksen aikaansaamiseksi.
Tulevaisuuden teollinen maailma löytyy Itä-Aasiasta, ja Eurooppa taantuu sekasortoiseksi kehitysmaa-alueeksi, väestö koostuen pääosin muslimimaista ja Afrikasta tulleiden ja tulevien jälkeläisistä, johon ehkä sulautuu pieni määrä tänne jäänyttä ja mahdollisesti henkiin jätettyä Euroopan alkuperäiskansaa - tai ainakin tulevan sekaväestön joukossa löytyy pieni määrä tämän alkuperäiskansan perimää ajalta ennen pakoa ja viimeisiä "puhdistuksia". Täällä pohjoisessa tosin tullee olemaan melko autiota, kun eivät toimi enää taikaseinät, eikä edes banaani kasva.
Tuolla keskustelua ja linkkejä:
http://hommaforum.org/index.php?topic=244.0
kun tarjoukset kohtaavat. Siinä koko asia!
.