Tuli pakit entiseltä ja tuli tarve lähteä uuden hakuun ihan tositarkoituksella. Mikäs sen parempi kuin lähilavalle kun sattui olemaan hyvä orkesterikin. Sinne vain lippujonon kautta ja sisälle ja tietenkin heti naisrintamaa silmäilemään. Ja olihan niitä siellä, ainakin 50. Siitä sitten vaivihkaa niitä silmäilemään ja niistä sopivimpia valitsemaan. Noin kymmenen heistä oli mielestäni tanssitettavan tuntuisia, ikään ja ulkoiseen olemukseensa nähden. Siitä sitten vain pokkaamaan ja jalalla koreasti näiden "valittujen" kanssa.
Ja tietenkin piti sitä supliikkipuoltakin harrastaa kun kerran oli vakioseuraa vailla.
Siinä illan kuluessa kävi kuitenkin selväksi että ainakin 3 kyseessäolevista naisista oli varattuja ja vain liikkeellä naisystävättärensä seuraksi. Ilta jatkui ja kengänpohjat kului ja juttukin luisti, ainakin jotenkuten.
Seuraava päätelmä oli ettei ainakin 4 näistä naisista ollut minusta pätkääkään kiinnostunut.
No olihan vielä kolme tanssitettavaa jäljellä. Siitä vain sitten tositoimiin, ja sitten tietenkin kahvion puolelle limsalle yhden kanssa, siellä kun olisi parempi jutellakin kuin meluisalla tanssilattialla. Mutta mutta, sitä keskustelua ei syntynyt sitten millään, jäi aika yksipuoliseksi ainakin, kun yritin sitä sun tätä kysellä, ja muutenkin saada tyttöä puhumaan muutakin kuin vastaamaan yhdellä sanalla. Ei onnistunut.
Ei uuta kuin tyttö takaisin muiden tanssitettavaksi ja sitten seuraava kierrokseen.
Juttua kyllä oli enemmän kuin ensimmäisellä ja muutenkin ihan mukavan tuntuinen. Mutta taas se mutta.
Hän sattui asumaan satojen kilometrien päässä, ja oli tansseissa serkkutyttönsä kanssa.
Iltakin alkoi olla lopullaan ja yksi ehdokkaista oli velä jäljellä kun tuli viimeinen valssi.
Siitä kiireesti pokkaamaan ettei muut kerkiä ensin, ja onnistuihan se. Ihan mukava tyttö, pahoitteli vain ettei oltu enempää keritty juttelemaan, ja iltakin oli jo loppu jän oli siellä autolla muun porukan kanssa ja oli pakko lähteä heidän kanssaan kotiin. Nähdään kai me täällä joskus, oli loppukommetti.
Siis mitä me tästä opimme. On 50 naista livessä ja on iso riski jäädä ilman vaikka tanssipaikkatapaamista voi kai aika hyvin verrata netitapaamiseen. Kaikki ei kiinnosta kaikkia, se vain täytyy hyväksyä. Olkoon kuinka paljon hyvänsä sitä täällä paljon mainostettua "sisäistä kauneutta", tai vaikka sitten sitä ulkoistakin.
Kuinka moni teistä valittajista täällä on käynyt viidelläkymmenellä deitillä? Ja jos on, niin silti jäänyt ilman seuraa?
No, ei minullakaan aina ole ollut niin huono säkä kuin tässä edellä. Mutta kuvailee kuitenkin sitä mitä on netissä, siis väärä ikähaarukka, keskustelutaito, ulkoinen olemus joka ei satu miellyttämään j.n.e.
Ja tietenkin piti sitä supliikkipuoltakin harrastaa kun kerran oli vakioseuraa vailla.
Siinä illan kuluessa kävi kuitenkin selväksi että ainakin 3 kyseessäolevista naisista oli varattuja ja vain liikkeellä naisystävättärensä seuraksi. Ilta jatkui ja kengänpohjat kului ja juttukin luisti, ainakin jotenkuten.
Seuraava päätelmä oli ettei ainakin 4 näistä naisista ollut minusta pätkääkään kiinnostunut.
No olihan vielä kolme tanssitettavaa jäljellä. Siitä vain sitten tositoimiin, ja sitten tietenkin kahvion puolelle limsalle yhden kanssa, siellä kun olisi parempi jutellakin kuin meluisalla tanssilattialla. Mutta mutta, sitä keskustelua ei syntynyt sitten millään, jäi aika yksipuoliseksi ainakin, kun yritin sitä sun tätä kysellä, ja muutenkin saada tyttöä puhumaan muutakin kuin vastaamaan yhdellä sanalla. Ei onnistunut.
Ei uuta kuin tyttö takaisin muiden tanssitettavaksi ja sitten seuraava kierrokseen.
Juttua kyllä oli enemmän kuin ensimmäisellä ja muutenkin ihan mukavan tuntuinen. Mutta taas se mutta.
Hän sattui asumaan satojen kilometrien päässä, ja oli tansseissa serkkutyttönsä kanssa.
Iltakin alkoi olla lopullaan ja yksi ehdokkaista oli velä jäljellä kun tuli viimeinen valssi.
Siitä kiireesti pokkaamaan ettei muut kerkiä ensin, ja onnistuihan se. Ihan mukava tyttö, pahoitteli vain ettei oltu enempää keritty juttelemaan, ja iltakin oli jo loppu jän oli siellä autolla muun porukan kanssa ja oli pakko lähteä heidän kanssaan kotiin. Nähdään kai me täällä joskus, oli loppukommetti.
Siis mitä me tästä opimme. On 50 naista livessä ja on iso riski jäädä ilman vaikka tanssipaikkatapaamista voi kai aika hyvin verrata netitapaamiseen. Kaikki ei kiinnosta kaikkia, se vain täytyy hyväksyä. Olkoon kuinka paljon hyvänsä sitä täällä paljon mainostettua "sisäistä kauneutta", tai vaikka sitten sitä ulkoistakin.
Kuinka moni teistä valittajista täällä on käynyt viidelläkymmenellä deitillä? Ja jos on, niin silti jäänyt ilman seuraa?
No, ei minullakaan aina ole ollut niin huono säkä kuin tässä edellä. Mutta kuvailee kuitenkin sitä mitä on netissä, siis väärä ikähaarukka, keskustelutaito, ulkoinen olemus joka ei satu miellyttämään j.n.e.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kirjoituksestasi nousi ensimmäisenä mieleen kysymys, että oliko hauska ilta? Musta ainakin tuo kuvailemasi kuulosti lopulta aika virkistävältä, vaikka nyt ei löytynyt kumppania. Tansseit, keskustelit uusien ihmisten kanssa jne. Vaikka se perimmäinen tavoite ei nyt sattunut juuri tuolloin toteutumaan, niin toivottavasti sulla oli kiva ilta. :)
Olihan se tietenkin mukavakin, ja tiesin pitkällä poikamieskokemuksella jo ennestään ettei se joka kerralla onnistu. Sehän on sama täällä netissä, täällähän voi olla aika hauskaakin jos vain on oikea asenne.
Tiedän senkin koska olin täällä muutamia vuosia sitten deittailemassa / keskustelemassa melkein päivittäin.
Tansseihin monet lähtee muutenkin kuin tositarkoituksella, sekin selittää monen käytöstä, joten ei voi verrata deitellä käyntiin.
Käykö ihmiset deiteillä aina tositarkoituksella.
Weird!
No kyllä niihin mennään ainakin sillä fiiliksellä että kumppani olisi tervetullut. Tosin kyllä tuolla deitessä on varattujakin joukossa, mutta tanssipakat eivät ole pelkästään sinkkujen paikkoja.
Eihän tuossakaan tarinassa edes yritetty, kuin kymmentä naista, joten miksi vertaat viiteenkymmeneen deittiin?
Nettideittailussahan voit heti karsia myös liian kaukana asuvat, varatut sekä kommunikointikyvyttömät ja -haluttomat. Ainakin siinä tapauksessa, että eivät kovin rumasti valehtele. Lisäksi voisi kuvitella, että profiilin tehnyt henkilö saattaisi yleensäkin olla halukas löytämään seuraa - totuuden nimissä kuitenkin mainittakoon, että näin ei taida aina olla. Tarkoitan sitä, että tapaamisvaiheessa kuvittelisi tuosta "esikarsinnasta" johtuen olevan paremmat mahkut, kuin tansseissa.
Olen muutenkin hieman hämmästellyt sitä, että nettideitit tuntuvat olevan joillekin baarin tai yökerhon jatke. Kukin tyylillään, mutta minusta tämä olisi mitä mainioin työkalu tutustumiseen omana itsenään, eikä yleisesti harrastettujen soidinmenojen taitajana.