Erottiin eilen poikaystäväni kanssa. Asia tuli täytenä yllätyksenä, en osannut odottaa että hän jättää minut. Toki olin miettinyt että kuinka suhteellemme käy sillä hän lähtee toiseen kaupunkiin töihin ja sen jälkeen armeijaan. Emme siis olisi nähneet kuin korkeintaan kerran kuussa, enne eroakin näimme vain noin kerran viikossa koulun ja ylioppilaskirjoitusten takia. Asian vielä vaikeammaksi tekee se että meidän kummankin tunteet ovat ennallaan, hänen mukaansa ainoa syy eroon on se että hän ei halua kiduttaa itseään sillä että nähdään harvoin ja muu aika ootetaa sitä päivää ku nähää... Omasta puolestani haluaisin vielä olla ystäviä, sillä en halua menettää niin ihanaa ihmistä kokonaan. Hänkin sanoi että haluaa pysyä kaverina.
Olimme olleet yhdessä reilun vuoden ja meillä meni loistavasti! Ainakin sen käsityksen olen ite saanut... Hän oli ensimmäinen poikaystäväni, ja hän aivan ihana ihminen.
Haluaisin puhua tunteistani tälle entiselle poikaystävälleni, keskustella tästä erosta ja yrittää käsitellä tätä. Hän kuitenkin löi eilen luurin korvaani eikä enää vastaa puhelimeen. Haluaisin vain saada asian käsiteltyä, mutta tuntuu että se ei ole ainoa syy miksi yritän ottaa yhteyttä, sillä rakastan vieläkin häntä... Miulla on niin kova ikävä että en osaa sanoin kuvailla... Menetin just elämän tärkeimmän asian... Sattuu aivan liikaa...
En tiedä miten selviän tästä... Olen nyt päivän itkeny, ruoka ei oo maistunu ja välillä saan tosi rajuja itkukohtauksia. Silloin en pysty kunnolla hengittämään ku tuntuu et ilma loppuu enkä saa henkeä... Miulla ei ole ainoatakaan hyvää kaveria jolle voisi oikeasti puhua tästä asiasta. Istun vaan yksin kotona itkemässä koska muuta en pysty tekemään.
Miten siis selviän?!!
Olimme olleet yhdessä reilun vuoden ja meillä meni loistavasti! Ainakin sen käsityksen olen ite saanut... Hän oli ensimmäinen poikaystäväni, ja hän aivan ihana ihminen.
Haluaisin puhua tunteistani tälle entiselle poikaystävälleni, keskustella tästä erosta ja yrittää käsitellä tätä. Hän kuitenkin löi eilen luurin korvaani eikä enää vastaa puhelimeen. Haluaisin vain saada asian käsiteltyä, mutta tuntuu että se ei ole ainoa syy miksi yritän ottaa yhteyttä, sillä rakastan vieläkin häntä... Miulla on niin kova ikävä että en osaa sanoin kuvailla... Menetin just elämän tärkeimmän asian... Sattuu aivan liikaa...
En tiedä miten selviän tästä... Olen nyt päivän itkeny, ruoka ei oo maistunu ja välillä saan tosi rajuja itkukohtauksia. Silloin en pysty kunnolla hengittämään ku tuntuu et ilma loppuu enkä saa henkeä... Miulla ei ole ainoatakaan hyvää kaveria jolle voisi oikeasti puhua tästä asiasta. Istun vaan yksin kotona itkemässä koska muuta en pysty tekemään.
Miten siis selviän?!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tämä kuulostaa todella kornilta, mutta pääse kyllä "yli" erosta. Tämä oli ensimmäinen erosi, mutta valitettavasti ei ehkä viimeisesi. Olet nuori (näin kirjoitukestasi ymmärsin), joten nauti elämästä. Itse aloin seurustella 18 vuotiaana ja kun olin 34v. niin minun oli pakko lähteä katsomaan maailmaa. Valitettavasti nuorena solmitut liitot usein päättyvät eroon. Koska ei olla saatu elää sitä "villiä nuoruutta", niin se tehdään sitten jossain vaiheessa myöhemmin.
Ei liian nuorena kannata sitoutua, ehdit tehdä sen myöhemminkin.
munkin poikaystävä jätti mut tänään =( kaikki alkoi tosi pienestä riidasta ja lopulta poikaystäväni sanoi, ettei halua enää olla mun kanssa. mulla on ystäviä joille voisin jutella asiasta, mutta en halua, koska en halua ajatella että se on ohi. seurusteltiin myös reilu vuosi. minulla on ollut muitakin poikaystäviä mutta tämä on ensimmäinen josta oikeasti tykkäsin. kun ensimmäinen poikaystäväni jätti minut mietin miksi en kelpaa. kun jätin toisen poikaystäväni, mietin että haluan olla hänen kanssaan ja rakastan häntä mutta olemme niin väärät toisillemme. rakastan tätä kolmatta exääni hirveästi ja tykkään hänestä aivan liikaa. nyt on semmoinen olo, että haluan vetää valtimot auki, elämä on ohi. =(((
Ah, mitä teiniangstia. Kyllä se siitä, te olette vielä penskoja, kasvamassa aikuisuuteen. Kasvuun liittyy kipuja ja elämä jatkuu. Ei se vielä parikymppisenä ole ohi. Katsotaan 50 vuoden kuluttua uudelleen.