Erottiin eilen poikaystäväni kanssa. Asia tuli täytenä yllätyksenä, en osannut odottaa että hän jättää minut. Toki olin miettinyt että kuinka suhteellemme käy sillä hän lähtee toiseen kaupunkiin töihin ja sen jälkeen armeijaan. Emme siis olisi nähneet kuin korkeintaan kerran kuussa, enne eroakin näimme vain noin kerran viikossa koulun ja ylioppilaskirjoitusten takia. Asian vielä vaikeammaksi tekee se että meidän kummankin tunteet ovat ennallaan, hänen mukaansa ainoa syy eroon on se että hän ei halua kiduttaa itseään sillä että nähdään harvoin ja muu aika ootetaa sitä päivää ku nähää... Omasta puolestani haluaisin vielä olla ystäviä, sillä en halua menettää niin ihanaa ihmistä kokonaan. Hänkin sanoi että haluaa pysyä kaverina.
Olimme olleet yhdessä reilun vuoden ja meillä meni loistavasti! Ainakin sen käsityksen olen ite saanut... Hän oli ensimmäinen poikaystäväni, ja hän aivan ihana ihminen.
Haluaisin puhua tunteistani tälle entiselle poikaystävälleni, keskustella tästä erosta ja yrittää käsitellä tätä. Hän kuitenkin löi eilen luurin korvaani eikä enää vastaa puhelimeen. Haluaisin vain saada asian käsiteltyä, mutta tuntuu että se ei ole ainoa syy miksi yritän ottaa yhteyttä, sillä rakastan vieläkin häntä... Miulla on niin kova ikävä että en osaa sanoin kuvailla... Menetin just elämän tärkeimmän asian... Sattuu aivan liikaa...
En tiedä miten selviän tästä... Olen nyt päivän itkeny, ruoka ei oo maistunu ja välillä saan tosi rajuja itkukohtauksia. Silloin en pysty kunnolla hengittämään ku tuntuu et ilma loppuu enkä saa henkeä... Miulla ei ole ainoatakaan hyvää kaveria jolle voisi oikeasti puhua tästä asiasta. Istun vaan yksin kotona itkemässä koska muuta en pysty tekemään.
Miten siis selviän?!!
Olimme olleet yhdessä reilun vuoden ja meillä meni loistavasti! Ainakin sen käsityksen olen ite saanut... Hän oli ensimmäinen poikaystäväni, ja hän aivan ihana ihminen.
Haluaisin puhua tunteistani tälle entiselle poikaystävälleni, keskustella tästä erosta ja yrittää käsitellä tätä. Hän kuitenkin löi eilen luurin korvaani eikä enää vastaa puhelimeen. Haluaisin vain saada asian käsiteltyä, mutta tuntuu että se ei ole ainoa syy miksi yritän ottaa yhteyttä, sillä rakastan vieläkin häntä... Miulla on niin kova ikävä että en osaa sanoin kuvailla... Menetin just elämän tärkeimmän asian... Sattuu aivan liikaa...
En tiedä miten selviän tästä... Olen nyt päivän itkeny, ruoka ei oo maistunu ja välillä saan tosi rajuja itkukohtauksia. Silloin en pysty kunnolla hengittämään ku tuntuu et ilma loppuu enkä saa henkeä... Miulla ei ole ainoatakaan hyvää kaveria jolle voisi oikeasti puhua tästä asiasta. Istun vaan yksin kotona itkemässä koska muuta en pysty tekemään.
Miten siis selviän?!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voimia sinulle. Toivoisin voivani auttaa, koska tiedän kuinka helvetiltä tuo tuntuu. Ainoa tapa selvitä on kuitenkin vain kärsiä se koko helvetin tuska hetki kerrallaan, kunnes kipu on itketty ja raivottu pikkuhiljaa pois. Ja toivoa, että jonakin päivänä rakkaus löytää uuden kohteen, on se sitten mikä tai kuka tahansa.
Itselläni on helpottanut se, että annan itselleni välillä oikein luvan riehua, itkeä ja huutaa suruani ja kipuani. Oikein revittelen tunteillani. Toisinaan keskityn asioihin, joiden tekemisestä nautin yksin; on se sitten maalaaminen, runojen kirjoittelu, ruoanlaitto, kynsimanikyyri, pitkät kävelylenkit lempimusiikin tahdittamana tai mitä miloinkin. Joskus, kun oikein tuntuu pahalta, keskityn hoitamaan vain kaikki pakolliset kuviot: työssä käynnin, siivoamisen, kaupassa käynnin ja laskujen maksun, ja annan itselleni luvan nukkua koko loppupäivän. Hukuttaudun vain unen antamaan suloiseen unohdukseen, ja herätessä kipu saattaa olla edes hitusen helpottanut. Toisinaan auttaa, kun mietiskelen ja haaveilen tulevaisuudesta, jossa kaikki on taas hyvin.
Voimia. Älä luovuta.