Muutamia viikkoja tapailua...nyt on tullut ihan kauhea pelko, että ero tulee siitä huolimatta että yhdessä on ollut ihanaa. Kait tämä on sitä kuuluisaa "epävarmuutta", mutta merkillistä että olo on niin ailahteleva. Etsin hänen ilmoituksiaan netistä (niitä ei ole), epäilen kaikkea mahdollista...missä hän on ja kenen kanssa. Olen jo ihastunut kovasti häneen, mutta tuntuu, etten uskalla heittäytyä rakastumisen tunteisiin koska pelkään silti että tässä käy huonosti. En uskalla puhua miehelle edes näistä ajatuksistani, jotta hän ei ahdistuisi, joten tarkoituksella pidän tätä muuria päällä. Huh, on tämä aikaa...puolen vuoden ajan kun kestäisi, varmasti tilanne on jo toinen...kaipuu on ihan kauhea, voi kun tätä saisi jotenkin purettua.
Pelottaa
suhteen alussa
3689
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
eiköhän se kerro vaan siitä että tunteet on aitoja kun pelkojakin tulee. luonnollista ihan täysin! täytyy uskaltaa elää! onnea sinulle ja suhteellesi!
Meilläkin on muutamia viikkoja tapailua takana..noh, itseasiassa olemme jo poukkaroineet kihloihin. Meillä on myös ihanaa yhdessä... mutta SILTI tunnen tällä hetkellä epävarmuutta:( Olo on tosiaan ailahteleva. En epäile, etteikö hän olisi uskollinen, mutta pelkään kait sitä, että hänen tunteensa vain sammuisivat. Rakastan tätä ihmistä ylikaiken, enkä ole ollut kenenkään kanssa näin onnellinen. Kuvitelma tämän ihmisen menettämisestä saa ahdistumaan täysin. Mutta vikaa on varmaan minussakin, koska tarvitsen päivittäin rakkaudentunnustuksen ja jos toisen viesti vaikuttaa "kylmemmältä", niin tyyliin huolestun. Ja järki sanoo kuitenkin, että ei se rakkaus noin vain katoa eikä kaikki viestit voi olla siirappimaisia. Olen ollut ihan täysillä tässä alusta lähtien (samaa sanoo tämä toinenkin) enkä aio enää peruuttaa.
Mulla on yleensä ihan sama juttu tunteiden näyttämisen suhteen. Olen pelännyt toisen menettämistä ja vetänyt pienehkön kuoren päälleni. Olen esittänyt paljon kylmempää, kuin mitä oikeesti olen. Tällä kertaa olen näyttänyt tunteeni suurilta osin, enkä ole kokenut sitä yhtään pahaksi:) JOs toinen välittää yhtä paljon, niin hän suorastaan tahtoo kuulla rakkaudentunnustuksen.
No mutta vaikka kuulin nuo kolme sanaa viimeksi eilen, niin silti mua pelottaa.. Ja yritä koko ajan ajatella positiivisesti. Pitäisi saada oikea asenne kohdalleen. Ja antaa vaan virran viedä. Ja koittaa nauttia siitä, mitä on. Kannattaa surra vasta sitten, kun siihen on aihetta. ja kaikki menee, niinkuin asioiden kuuluu mennä.
Tsemppiä sulle:)
Heipähei 2010...vanhemmalla iällä sitä uskoo enemmän suhteen hitaaseen kehittymiseen ja siihen, ettei heti tunnusteta ja olla täysillä mukana. Nuorena olin itsekin "hötky", ja siksi sainkin kärsiä paljon tuskaa rakastumisista, jotka sitten usein loppuivatkin muutaman kuukauden kuluttua. En vielä ymmärtänyt parisuhteiden kehityskulkua. Toki pitää olla ihastunut, mutta annan tunteiden kasvaa niitä hieman jarrutellen. Epävarmuus näyttää aiheuttavan itsetutkiskelua omia tunteita ko henkilöä kohtaan. Pelko menettämisestä ovat siis herääviä tunteita ko miestä kohtaa. Impulsiivisuudesta en ole itse kokenut kuin haittaa vakavempia parisuhteita ajatellen. Olen myös pyrkinyt välttämään omaa tarvitsevuuttani, jotta mies saisi aikaa omille tunteiden kehittymiselle. Vasta ajan kanssa myös tietää onko toisesta elämänkumppaniksi asti. Huumavaihe menee ohi, aina. Itse olen niin vanhanaikainen että annan enemmän arvoa kihloihin ja naimisiin menemiselle enkä koe huumavaiheen olevan oikea heti tälle tapahtumalle. Entisen mieheni kanssa olimme muutaman vuoden yhdessä, kunnes menimme kihloihin rakkaudesta...Mutta nämähän ovat yksilöllisiä asioita. Kokemus vain tuo varovaisuutta.