Niin...
Etenkin riitatilanteissa saan aina kuulla `PENTU´ `KASVA AIKUISEKSI´ jne jne jne...
Onko tällainen käytös riitatilnateissa normaalia?
Joo okei, oon 5 vuotta nuorempi miehestäni, mutta minusta ei kelläkään ole oikeutta haukkua tuolla tavalla edes RIIDOISSA!
MITÄ mieltä olette?????
Kaikki muut asiat ok, mutta tuo häiritsee riidoissa.....
Mieheni lähestymässä keski ikää...
Etenkin riitatilanteissa saan aina kuulla `PENTU´ `KASVA AIKUISEKSI´ jne jne jne...
Onko tällainen käytös riitatilnateissa normaalia?
Joo okei, oon 5 vuotta nuorempi miehestäni, mutta minusta ei kelläkään ole oikeutta haukkua tuolla tavalla edes RIIDOISSA!
MITÄ mieltä olette?????
Kaikki muut asiat ok, mutta tuo häiritsee riidoissa.....
Mieheni lähestymässä keski ikää...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jos riidellä täytyy (asiat saa yleensä ratkottua muutenkin), voit toki iskeä vyön alle ja alkaa ladella totuuksia vanhenemisesta, libidon menetyksestä, kalun pienenemisestä, muistihäiriöistä, kaljuuntumisesta, yleisestä raihnaisuudesta jne. mikä vanhenevalle miehelle on yleensä arka asia. Eli jos sinä olet pentu, hän olkoon ikivanha turhake ;)
Voi oikeastaan erota heti samantien ennen toisen alentamista. Se että saadaan luotua kummallekin itsetunto-ongelmia vain lisää parisuhteen epäonnistumisen mahdollisuuksia. Varsin normaalia kyllä, että nainen lähtee kostamaan saamiaan haukkuja. Niistä jää vaan kivasti tapa ja sit ei kykene rajoittamaan edes seuraavassa suhteessaan käytöstään, vaan sama miehen dissaus jatkuu.
Joo, mun mielestä todella lapsentasoinen neuvo kostaa kaikista arimmilla asioilla takasin. Luultavasti takaisin tulee yhtä arkoja asioita päin naamaa tai ehkäpä jo menee julkiselle tasolle, kun aletaan nokittelemaan, että kuka loukkaa ketäkin eniten.
Pitäisikö vain nöyränä kuunnella tuollaista?
Luulenpa että yltyy haukkumaan enempi, kun huomaa valtansa toisen ollessa hiljaa!!
Kyllä sitä takaisin saa sanoa, mutta ei aloittaa...
Itse käskisin "papparaisen" pitää mielipiteensä ominaan!
Ja nimen omaan silloin kun ei ole tunteet pinnassa. Riitely yleensäkin pitäisi tehdä rauhoittumisen jälkeen. Ja jos riitelemisen rakenteessa on ongelmia, niin siitä pitäisi keskustella vakavasti silloin kun ei ole riitaa. Istua alas ja sopia säännöistä miten pitää riidellä. Joskus asiat vaivaa ja riitoja tulee, mutta riitojen rajoittaminen sille tasolle, että vitutusta ei kaadettais toisen niskaan, se olisi aika hienoa. Vaikka jos oikein vituttaa, sitä tekee mieli raivota ja huutaa ja vaikka mitä ja niin pitääkin ettei patoudu, mutta mielellään ilman henkilökohtaisuuksia... Ilman suoranaista loukkaamista.
Ja sama sitten sullekin... Joillain on tapana jäädä jankkaamaan asiasta kun toinen antaakin vähän periksi. Sellainen ärsyttäminen kannattaa jättää sanomatta. Jotenkin sopia, että rajoittaa joiltain osin sitä mitä toiselle sanoo, niin parantaa kummankin elämää. Sanat ei poistu anteeksipyyntöön. Ne joskus kummittelee senkin jälkeen. Niin kuin joku pentu... Älä ite ainakaan lähde noin lapselliselle tasolle, vaan koita saada se loppumaan mieheltäsikin.
Että jossei se kunnioita sun ikääsi ja sua, niin oikeasti teillä saattaa tulla vielä suuriakin ongelmia. Kannattais kysyä, että kokeeko sut lapseksi ja keskenkasvuiseksi. Nolostunee asiasta, mutta niin pitääkin. Muutoin asia ei korjaannu. Äläkä siis pyytele anteeksi jos sitä harmittaa sanomiset, vaan sano että hyvä, kunhan jatkossa miettii etukäteen mitä sanoo.
Voi että kun on kiva saada palautetta, heti helpottaa :) mutta miksi ylipäätänsä mies näin tekee? Eikö enää riitatilanteessa keksi muuta sanottavaa niin pitää sortaa itse-tuntoa, ja tietää vielä senkin että on itselläni itsetunto ongelmia, tekeekö tahallaan?
Ja sitten myös sekin, että kääntää kaikki asiat minun niskaan, minun syy, minun vika, ja kun en myönnä kaikkia vikoja itselleni on mykkäkoulua seuraavat 3 päivää ja nukutaan eri sängyissä jopa.
en tiedä onko tällainen edes hyväksyttävää..
Siksi pyysin kysymään, että kokeeko sut lapseksi tai keskenkasvuiseksi. Kenties on sun kanssa pääasiassa siksi, että olet nuorempi ja siis saisi valtaa kun itse on vanhempi. Sitten saattaisi riitatilanteessa purskahtaa ulos. Tai sitten vaan iskee arkaan kohtaan millä saa sut hiljaiseksi ja "voittaa" riidan. Todella huono lopputulos riidalle. Siksi riitelystä pitäisikin keskustella, että miksi hän sen tekee. Tietty kunnioitus pitää olla riidellessäkin, että kuuntelee mikä toista painaa ja ehkäpä miettiä jotain ratkaisua.
Jos taas on tarve vaan päästellä höyryjä, niin silloin ei oikeastaan voida sopia mitään, mutta ei silloinkaan tarvi toista pilkata, vaikka huutaa pitäisikin vaikka seinille. Niin tai näin, mutta keskusteltava on, koska muutoin ei koskaan voi parantua tilanne, vaan pahenee vaan.
kysy siltä joskus ihan pokkanaamalla että
ootkos sä sitten joku pedofiili kun lapsista tykkäät?
ehkä tämä herättää hänet maanpinnalle.
Voisithan sille heittää tuollaisen jälkeen ihan rauhallisesti, että "pitäiskin varmaan alkaa katsella vähän enemmän samanikäistä seuraa..."
Pitäiskö muuten ihan oikeestikkin tehdä niin? Ette vaikuta kovin sopivalta parilta..
Joo, ei minkäänlaista sopua ole tuon päivän päätteksi ollut.
Tuntuu ettei mistään asiasta voi keskustella niinkuin aikuiset, tulee vaan piilovittuilua sillä tavalla että minä alistun.. Hyvä kyllä olisi jaripilli tuollainen heittää väliin mutta ei miestä näy niin paha seinille puhua.
Kyllä riitatilanteissa tulisi AINA kuunnella toista, ja saada myös se oma puheenvuoro, mutta kun minä aukaisen suuni on lopputlos se, että mies puhuu nii pitkään päälle ennen kuin hiljenen. Jakun erehdyn huutamaan väliin että ( ANNA MINÄ PUHUN NYT KIITOS ) niin sitten taas piikitellään OHO KATOPPAS jne..
Joten kunnioitusta minuun kohtaan ei kyllä heru.
Asiasta olen maininnut monesti riidassa haukkumisen jälkeen että ( etsi sitte sellainen nainen joka on sinun ikäinen niin ei tarvitse minua haukkua) Mies heittää tähän loppuun aina että ( ei se siitä kiinni ole ) jne jne..
Oikeasti... Mikä teidän suhteessa sit on niin hyvää, että se suhde on sun mielestä hyvä? Oikeasti nuo repliikit on justiin niitä, jotka kertoo arvostuksen puutteesta ja koetetaan alistaa toista. Siis okei... Jos olisi selkeästi toinen tyhmempi kuin toinen, niin silloin keskimäärin toisen kanta tulisi yleensä määrääväksi päätöksissä, mutta kun puhutaankin riidoista ja tunteista sekä siitä miten kommunikoidaan, niin se keskustelun pitäisi mennä toisen oikeassa ollessakin niin, että kuunneltaisiin kumpaakin ja sitten perusteltaisiin päätöksiä ja noin. Ja sittenkin... Vaikkei ymmärtäisi miksi punainen väri autossa on tärkeämpi kuin 200 hevosvoimaa, niin se sitä saattaa olla ja pitäisi päästä ainakin viininpunaiseen 150 heppaseen, jos se kelpaisi punaisesta.
Riidoissa ei ole kyse kuitenkaan päätöksistä, vaan usein siitä miltä musta tuntuu asioista. Nainen, joka on sinun ikäisesi... Niin... Eikö tuo jo kerro? Varmaankin hänellä tarve olla määräävä, perheen pää, kaikissa tärkeissä asioissa. Narsistinen tai ainakin auktoriteettiin perustuva katsonta kanta. Minusta tuo tilanne ei tule koskaan ratkeamaan ilman ulkopuolista apua. Luulen, että mies pitää itseään niin arvokkaana, että antaa sun lähteä ennen kuin oikeasti muuttaa kantaansa. Se että tulee esiin riidoissa ja muuten on ok, niin se kertoo taas toisesta piirteestä, joka narsisteilla on... Manipuloinnista. Mutta... Narsistiksi en menisi sanomaan jonkun riitelyn takia enkä edes siitä että miten naistaan kohtelee, ehkäpä ei olekkaan narsistinen kuin sua kohtaan. Sovinisti tai muutoin sen tyylinen.
Sinuna listaisin asiat mitkä miehessä on totuudella hyviä asioita ja sitten mietit onko kyseessä oikea rakkaussuhde vai rahastako ja häpeän pelostako siinä pysyt. Niin ja kun väitän, että hyviä asioita kokisit jokaisen miehen kanssa ja arvostusta saat vain joiltain niin uskotko? Sama arvostus sit puuttuu usein miehiltä lapsia kohtaan. Vaikka vanhemman pitääkin tehdä valinnat lasten puolesta, niin silti lapsia pitää kuunnella. Miten sitä muutoin ymmärtää heidän näkökantaansa eikä heidänkään itsetunto ikinä pääse muodostumaankaan riittäväksi.
Kyse on jokatapauksessa vain sun elämästä ja siitä oletko onnellinen ja saatko arvostusta elämässäsi vai voisiko olla toisin. Huomioon ottaminen... Ja arvostus. Siihen voikin lisätä läheisyydenkin. Tai saattaisi olla siinäkin helposti siinäkin puutosta. Ei välttämättä, mutta saattaisi. Seksillä ei ole läheisyyden kanssa tekemistä, vaikka joskus seksi voikin olla hyvin läheistä.
Hmm... Jostain syystä muistin ketjun aloituksen olleen keski-ikäistä miestä ja nuorta naista koskeva, että jos jotkut kommentit on mennyt hiukan metsään... Sekoitin kai johonkin toiseen ketjuun tai jotain. Niin kuin tuo että kokeeko sut lapseksi... :) Viis vuotta ei sellaista asetelmaa oikein tee, mutta narsismi, sovinismi ja auktoriteetti jutut toimii silti. Susta tulee kyllä läheisriippuvainen jos alistut ja tyydyt siihen että sut hiljennetään. Samalla menetät itseluottamuksen ja lisänä nippu muita ongelmia. Muutos asioihin pian tai ongelmat todellakin pahenevat. Ja sillai ne muutokset, että se lähtee susta. Listaat asioita ja sitten mietit oletko onnellinen ja mikä on tärkeää parisuhteessa sulle. Suomessa toimeen tulee kyllä kaikki. Ei tarvitse olla naimakaupoissa, jos sellainen arveluttaa. Vastuun ottaminen on tietty asia sinäänsä.
Mun mieheni haukkuu mut lyttyyn n. joka kolmas kuukausi viimeksi eilen. En saa suunvuoroa joten kuuntelen tuntitolkulla huutoa ja haukkumista. Kaikki on mun vikani, olen pilannut hänen ja lasten elämän, olen sosiopaatti ja luonnehäiriöinen, tuhlari ja hullu huora. Myös vanhempani saavat osansa, jopa kuollut isäni. Tämä kierre alkoi vuosia sitten ja edelleen olen tässä paska suhteessa koska olen niin lyöty etten ymmärrä enkä osaa tehdä mitään, tulevaisuus näyttää toivottomalle, olen alkanut vihata miestäni, toivon että hän kuolisi, tiedän..kauhea ajatus mutta ...en näe ulospääsyä minkäänlaista. Sanoisin sinulle että nyt kun vielä olet voimissasi, lähde ennenkuin olet täysin umpikujassa kuten minä, itsemurhaakin olen harkinnut mutten haluaisi lasteni tähden, eikä minulla ole rohkeutta edes siihen. Täysin epäonnistunut ihminen jonka ei olisi koskaan pitänyt edes syntyä, sellainen minä olen miehen mielestä.
Meillä on puolisoni kanssa toisinaan räväköitäkin riitoja, mutta muutamaa pelisääntöä me kunnioitetaan, vaikka keskustelu kävisi kuinka kuumaksi.
-Toisen luonteen piirteitä/ominaisuuksia ei haukuta missään nimessä.
Se jää kaivelemaan jälkikäteenkin, vaikka riitely olisi muuten sovittu. Ei ole mitään mieltä mollata toisen karvamahaa, jos riidellään mistä päästä hammastahnatuubia saa puristaa. =)
-Asiat käydään (huudetaan) kerralla läpi ja riitelyn jälkeen sovitaan kuinka jatkossa riitelyn aiheuttaneen asian kanssa menetellään
-nyrkkiä saa lyödä pöytää, mutta toista ei saa uhata millään tavalla
-vanhoja riitoja ei kaivella tuomaan lisäväriä sen hetkiseen riitaan
-puolisoni saattoi aikaisemmin yrittää pitää mykkäkoulua, johon hän oli tottunut exänsä kanssa. Minä kerran totesin, että mykkäkoulu on yksi alistamisen ja agressiivisuuden muoto, enkä suostu siihen peliin. Sen jälkeen mykkäkoulujakaan ei ole ollut.
Meillä riidellään muutaman kerran vuodessa. Joskus saattaa olla puolikin vuotta väliä, mutta sitten kun riidellään niin annetaan tulla kunnolla, mutta toista kunnioittaen. Toisin sanoen meillä riidellään asiasta, ei asian vierestä. Näillä pelisäännöillä tunnen oloni turvalliseksi ja hyväksytyksi parisuhteessani, vaikka olisi suurempikin sanaharkka käynnissä.
En väitä, että aina menisi riitelyt edellä kerrotun tyylipuhtaasti, mutta kyllä 85 % riitelyistä. =) Ainahan sitä parantamisen varaakin pitää olla.
...Yritin kerran jo lähettää viestin, mutta järjestelmä ilmoitti, että 18+1 ei ole 19.. =D
Kuten oon aiemmin sanonut, Suomessa kyllä tulee toimeen vaikka olisi ilman työtäkin. Tavallaan joo on sunkin syytä, että teillä on kurjaa ja syy on siinä, ettet oo lähteny pois. Tuossa vaiheeessa kun on itsetunto mennyttä lähteminen on kuitenkin jo niin vaikeaa, että tarvitsee ainakin paljon apua selviämiseen ja siihen miten lähteä. Oikeasti se lähteminen vaikeuttaa elämää vain hyvin rajalliseksi aikaa jonka jälkeen alkaa toipuminen. Kun asiat on päässeet tuolle tasolle, niin sinun kannattaisi hakea apua oikeasti terapeutilta. Mitään menetettäväähän ei ole. Sekään ei vie sulta lapsia pois, vaan vaaditaan pätevämpiä syitä.
Jos et tee mitään, niin sekin on valinta. Sä valitset sen elämän missä olet nyt. Oikeasti jos on niin pahassa tilanteessa, että itsarikin on vaihtoehto, niin mitäpä menetettävää siinäkään olisi, vaikka yrittäisikin oikeasti lähteä elämään uutta elämää. Parin vuoden päästä ilman terapiaakin on jo elämä aivan toisen oloinen, saati sitten jos pääsee purkamaan painolastin pois. Kamalinta on, jos jää uhriksi erottuaankin. Toistaa uhrin mantraa uudestaan ja uudestaan. Kuinka mies oli kamala ja noin. Viha on myrkky itseään kohtaan. Se vaan on käsiteltävä ja sitten päästävä tasolle, jossa ei menneet juuri kiinnosta.
Aika tästä eteen päin on ratkaisevaa!
Ei ne riidat aina menekkään niin kuin sovitaan, koska on tunteet pelissä. Loistavia sääntöjä ja kun noin on puhuttu, niin kertoo myös molempien ymmärtämisestä, mistä parisuhteessa on kyse. Huutaminen ja raivoaminen on luonnollista. Vaikka hommais nyrkkeilysäkinkin, että pääsis jonnein vetämään kunnon itkuraivarit. Kunnon tuntemuksia pitääkin olla ja sit sovintoseksiä päälle, kun kumpikin on mieltään päässyt osoittamaan. :D
Valitettavasti ei sulle ole mitään neuvottavaa, etkä taida kenenkään neuvoja kaivatakkaan, kun homma on hallussa. Vaikka oppiahan elämä on niin kauan kuin elää ja parisuhdekin muuttuu kokoajan. Ja mikäpä mä oikeasti neuvomaankaan. Ajatuksiani vain kirjoittelen.