Miesjätti minut alle viikko sitten. Asia tuli täytenä yllätyksenä minulle. Sanoi, että tunteet ovat kuolleet, eikä ole enää halua yrittää uudestaan.Oli kuulemma harkinnut asiaa jo tovin. Olimme toisillemme täydellinen pari, yhteiset haaveet ja unelmat.Luonne-eroista johtuvia riitoja ei ollut. Ajattelee kuulemma minua päivittäin, mutta nyt kuulemma tuntuu liian raskaalta kaikki ja haluaa miettiä itsekseen. Ei silti halua antaa minulle minkäänlaista toivoa, koska tunteet loppuneet.
Nyt pyytäisin teiltä asiallisia kommentteja, voiko mieli muuttua esimerkiksi vaikka kuukauden sisällä? Jos väittää, että tunteet kuolleet, voivatko ne herätä uudestaan? Olen epätoivoinen ja ajattelen, jos annan hänen olla rauhassa siihen asti kunnes ottaa itse yhteyttä. Meillä siis yhä tavaroita toistemme luona, joiden takia olisi ainakin nähtävä. Itse en kykene tapaamaan vielä vähään aikaan. Mietin, vain, voisiko hän nähdä minut uudessa valossa ja rakastua uudelleen? Kokemuksia? Elättelen toivoa, mutta olen myös varautunut pahimpaan.
Nyt pyytäisin teiltä asiallisia kommentteja, voiko mieli muuttua esimerkiksi vaikka kuukauden sisällä? Jos väittää, että tunteet kuolleet, voivatko ne herätä uudestaan? Olen epätoivoinen ja ajattelen, jos annan hänen olla rauhassa siihen asti kunnes ottaa itse yhteyttä. Meillä siis yhä tavaroita toistemme luona, joiden takia olisi ainakin nähtävä. Itse en kykene tapaamaan vielä vähään aikaan. Mietin, vain, voisiko hän nähdä minut uudessa valossa ja rakastua uudelleen? Kokemuksia? Elättelen toivoa, mutta olen myös varautunut pahimpaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse erosin tammikuun alussa kun tyttöystävä jätti. No kyllähän me sitten siinä vähän vielä yritettiin kuukausi eron jälkeen uudestaan. ja yritettiin sitten vielä olla ystäviä sun muuta, mutta ei sitten oikein siitä tullut mitään. Hän taisi olla vaan kyllästynyt minuun ):
Kyllä se minullakin vielä takaraivossa kummittelee et josko se soitto tulisi häneltä vaikkapa vuoden sisällä ja pelkään, että jään sitä odottelemaan.
Paras kyllä on, että päätät lähteä eteenpäin. Se sattuu tuhat kertaa enemmän, mutta kun siitä pääsee yli, niin on taas elämä edessä. Itse sitä kovasti yritän, mutta aika paikallaan junnaamista tämä tällä hetkellä on. Ehkä kesällä sitten tulee uusi vielä parempi ja elämä taas hymyilee :)
Kiitos vastauksesta meikkonen. Tällä hetkellä tuntuu kaukaiselta ajatella ketään muuta tai tulevaa. Sitä vain toivoo, että saisi entisen elämän ja rakkauden takaisin. Tuntuu myös siltä, ettei kukaan voi ikinä olla yhtä hyvä, kuin hän oli minulle. Myös minä pelkään, että jään odottelemaan häntä ja odotankin. Olen viikon sisällä laihtunut kolme kiloa ja laihtuminen vain jatkuu. Toisaalta pelkään tätä laihtumista, mutta toisaalta saan siitä jotain tyydytystä, kun ajattelen, että kun sitten vihdoin tapaamme tavaroiden hakemisen merkeissä, niin mietin, mitä hän ajattelee muodonmuutoksestani. No, jokatapauksessa hän tekee tästä erosta itselleni vaikeaa, koska on vieläkin huolehtivainen ja kiltti. Minä vain haluaisin soittaa hänelle ja kertoa päivän kuulumiset, sanoa rakastavani häntä, mutta en saa. Minun pitää tukahduttaa nämä tunteet ja se tuntuu niin raastavalta, että tunnen kuolevani tähän olotilaan.
Teet niinkuin minä aikoinani kun ero tuli: kun ruoka ei maistunut liikaa oli hyvä laittaa koko elämä kuntoon. Otin hyödyn tilanteesta ja kiukulla urheilin itseni kesäkuntoon. Myöskin herkut ja turhan isot ruoka-annokset ovat jääneet pois. Siitä asti olen ollut aika tiukassa iskussa, (siis pari vuotta) ja voin kertoa että vientiä on riittänyt ihan eri lailla :)
Se on kauheeta yrittää tukahduttaa ne tunteet. Varsinkin kun minusta tuntuu, että meidän suhde jäi ikäänkuin kesken. Hän olisi halunnut enemmän. Mm. yhteisiä illallisia ja mökkireissuja jne. Mutta kun tämä kevät ja talvi on ollut minulla maailman kiireisintä aikaa opintojen takia ja tein sen minkä pystyin rahattomana ja opiskelujen ohessa. Sanoinkin hänelle, että kesällä vien hänet ulkomaille sun muuta.
Mutta mutta. Hän ei jaksanut odottaa ja ymmärän sen kyllä, koska välillä en ehtinyt huomioida häntä ollenkaan. Eli ajankohta oli meille vain väärä ja sen takia sitä toivoisikin, että joskus vielä paluu olisi mahdollinen.
Yhtä kaikki life goes on vaikka tyhjältä nyt tuntuukin, ja nyt on ainakin sitten opintoihin aikaa panostaa.
Itseltä vedettiin kanssa alta. Täytyy myöntää että olisi itsekin pitänyt huomata merkit ajoissa. Toisaalta itsekin olen ajatellut, että haluaako sitä saman kanssa elää loppuelämää. Kai tämä on paras ratkaisu, ja exä vain teki sen ratkaisun mitä itse olen välillä salaa mielessäni toivonut. Olisi tämän ehkä voinut vielä korjata, mutta voisi tulla saman ongelmat taas parin vuoden päästä. Olen laihtunut 6 kiloa, kun ruoka ei ole oikein maistunut :D Päätin myös jättää alkoholin ellen kokonaan, niin ainakin vähäksi aikaa. Nyt voi sitten keskittyä liikuntaan ja muuhun elämään. Ja pakkohan se on kun tuo exä pyörii muuten mielessä koko ajan.
Itse suosittelen sellaisen periaatteen omaksumista, että kun on kerran erottu tunteiden sammumisen takia, tehdään kaikkensa, että ei palattaisi enää yhteen ja kaikki toivo tulisi tappaa, koska ei siitä tule enää ikinä mitään hienoa vaikka palaisittekin jostain syystä yhteen. Jossain vaiheessa kumminkin taas eroaisitte, kun niin kerta kävi ennenkin.
Säästyt paljolta elämän ja sydämen menetykseltä, kun omaksut tämän periaatteen.