Muutin yhteen mieheni kanssa n.vuosi sitten. Olemme seurustelleen yli kaksi vuotta.
Alussa kaikki oli ihanaa (niinkuin suhteessa yleensä)
Mutta nyt kun asumme yhdessä miehen todellinen luonne tulee näkyviin: Tietokone ja pelit on yksi ja ainoa!
En voi itse ymmärtää tätä! Entisellä paikkakunnallani minulla oli ystäviä joiden kanssa liikuin ja harrastin. Täällä minulla ei ole mitään. Istun sisällä päivät pitkät olen yksinäinen ja yritän saada miestäni ymmärtämään että mielestäni ei ole reilua että hän saa tehdä ns. "omia juttujaan" päivät pitkät ottamatta minua huomioon minun halujani. En saa tätä miestä edes ulos kävelylle.. saatika mitään muutakaan. Miehen kavereille kun menemme viettämään iltaa istun hiljaa ja kuuntelen kun nämä herrat puhuvat peleistä ja peleistä ja peleistä tai jos herrat kokoontuvat meidän asunnossa se istuvat tietokoneella ja pelaavat (ja puhuvat peleistä, Aivan totta.. ei mistään muusta). Olen muutenkin melko hiljainen enkä osaa aloittaa uutta keskustelun aihetta.
Minulla ei ole luottamusta mieheen koska hänen piti n.puolitoista vuotta sitten käydä aidan toisella puolella. Olen myös melko mustasukkainen siitä kun mieheni joskus (usein) ystäviensä kanssa puhuvat hänen (mieheni) ex naisesta.. miksi pitää muistella exän rintoja ja kaikkea muuta jos on jo uusi suhde?
Kuulostaako tämä nyt aivan toivottomalta?
En uskalla lähteä suhteesta koska pelkään mitä sen jälkeen käy. Yhteinen koti "tuhoutuu" ja niinkuin myös kaikki. Mutta onko tervettä jäädä tälläiseen suhteeseen`?
Toisin sanoen olen aivan hukassa!
Alussa kaikki oli ihanaa (niinkuin suhteessa yleensä)
Mutta nyt kun asumme yhdessä miehen todellinen luonne tulee näkyviin: Tietokone ja pelit on yksi ja ainoa!
En voi itse ymmärtää tätä! Entisellä paikkakunnallani minulla oli ystäviä joiden kanssa liikuin ja harrastin. Täällä minulla ei ole mitään. Istun sisällä päivät pitkät olen yksinäinen ja yritän saada miestäni ymmärtämään että mielestäni ei ole reilua että hän saa tehdä ns. "omia juttujaan" päivät pitkät ottamatta minua huomioon minun halujani. En saa tätä miestä edes ulos kävelylle.. saatika mitään muutakaan. Miehen kavereille kun menemme viettämään iltaa istun hiljaa ja kuuntelen kun nämä herrat puhuvat peleistä ja peleistä ja peleistä tai jos herrat kokoontuvat meidän asunnossa se istuvat tietokoneella ja pelaavat (ja puhuvat peleistä, Aivan totta.. ei mistään muusta). Olen muutenkin melko hiljainen enkä osaa aloittaa uutta keskustelun aihetta.
Minulla ei ole luottamusta mieheen koska hänen piti n.puolitoista vuotta sitten käydä aidan toisella puolella. Olen myös melko mustasukkainen siitä kun mieheni joskus (usein) ystäviensä kanssa puhuvat hänen (mieheni) ex naisesta.. miksi pitää muistella exän rintoja ja kaikkea muuta jos on jo uusi suhde?
Kuulostaako tämä nyt aivan toivottomalta?
En uskalla lähteä suhteesta koska pelkään mitä sen jälkeen käy. Yhteinen koti "tuhoutuu" ja niinkuin myös kaikki. Mutta onko tervettä jäädä tälläiseen suhteeseen`?
Toisin sanoen olen aivan hukassa!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen yrittänyt puhua monesti että kaipaan yhteistä ajanviettoa. Tämäkin tuntuu koskevan hänelle vain seuraavaa päivää. Sovitaan että mennään vaikka todella pienelle kävelylle. Se jää siihen yhteen ainoaan kertaan.. Mieheni myös vetoaa siihen että kaupassa käynti on riittävä ulkoilu. Hän haluaa tekemistä joka ei ole urheilua mielummin sellaista jota voi tehdä sisällä.. ja ulkoilu ei kuulemma kiinnosta kun paikat on niin nähtyjä. Eli olemme myös yrittäneet puhua asiasta.
miksi olet suhteessa jossa et todellakaan ole onnellinen????
turha väittää että olisit onnellinen... jos niin väität niin lueppa tekstisi ja kuvittele että se on jonkun muun kirjoittama.... niin näet sen ettet todellakaan ole onnellinen........
jos haluat vinkkiä miten päästä tilanteesta eroon ja mies muuttumaan niin lähde.... lähde äläkä palaa takaisin... eti suhde jossa olet onnellinen... ja kumppanisi huomioi sinua...
Tuosta pelaamisesta sen verran että kyllähän munkin miesystävä pelaa roolipeliä ja viettää kyllä hyvin paljon ajastaan juuri peliä pelaten, mutta ei silti koskaan ole jättänyt minua huomioimatta. Kyllä me ainakin lähdetään ulos kävelylle jos sitä pyydän tai mitä sit tehdäänkään, muta toki sitä aikaa löytyy myös minulle. Ja koska tuota aikaa löytyy myös minulle, en ole pitänyt tätä minään ongelmana, ei ole mielestäni reilua vaatia et miehen tulee lopettaa pelaaminen koska se on kuitenkin hänelle tärkeää ajanvietettä. Ja toisaalta se aika on sit myös mun omaa aikaa, saan tehdä mitä ite haluan/keksin.
Toisaalta voisit yrittää saada sitä miestäs oikeesti lähtemään kanssas johonkin, ja sanot hänelle suoraan et tuo hänen käytös ei ole reilua ja että sinutkin pitää ottaa huomioon. Ja sinä itse voisit myös yrittää aktiivisemmin etsiä uusia kavereita sieltä uudelta paikkakunnalta jolloin sinunkin elämääsi tulisi sisältöä enemmän. Eihän missään parisuhteessa muutenkaan vietetä koko ajan aikaa yhdessä, yleensä molemmilla on juuri omat menonsa ja oma aikansa mikä on vaan ja ainoastaan itseään varten, mutta niinkuin sanoin ni täytyy löytyä myös yhteistä aikaa oman ajan rinnalle.
Voisit myös yrittää sitä, että sanot miehellesi että jos ei muutosta käytökseen ala tulemaan niin jätät hänet..siis sanot sen ihan suoraan ilman mitään kiertelyitä..luusis siinä jo meihen silmien aukeavan ja jos ei aukee ni sillo oikeesti kans lähde siitä suhteesta..sillä jos ei oo rakkautta nyt ni ei sitä oo koskaan myöhemminkään!
Ymmärrän toki tunteesi ja toivon että löydätte yhdessä keskustelemalla yhteisen ratkaisun mikä miellyttää molempia! :)
Tsemppiä!
Olen kyllä ystäviä täältä yrittänyt saada. olemme puhumeetkin aiheesta että hän voisi huomioida minuakin.. mutta ei tämä auta ja olen myös siitäkin maininnut että en jaksa samaa käytöstä kauaa.. vastauksena on vain "taas tää sama homma.. Miks pitää aina lähtee tohon" ja siitä sitten alkaa kaikki syyttelyt jne.
Miestä ei saa lähtemään minnekkään. Ihan totta.. Yleensä hän sanoo että "meme yksin kävelylle" vaikka yritän juuri sitä yhteistä aikaa saada. Ja Milloin on ulkona (muka) liian kylmä, kuuma,pimeää,märkää jne.
Kiitos paljon vastauksesta...
Totta. Viimeinkin kuin sain purettua ajatukseni tekstiksi kuulostaa tämä oikesti aika kamalalta.
minusta kuulostat liian takertuvalta. teidän pitäisi miehenne kanssa 24/7 viettää yhteistä laatuaikaa. menet miehesi kanssa tapaamaan hänen kavereita, olet paikalla kun hänen kaverinsa tulevat teille kylään. jos menet lenkille haluat miehen sinnekin mukaan. mitä sitten, jos he puhuvat poikaystäväsi exän tisseistä? ei se ole sinulta mitään pois. ehkä ne tosiaan olivat valtavat ja siitä on tullut heille sisäpiirivitsi. jos ei kiinnosta kuunnella, voit aina mennä toiseen huoneeseen.
mainiota, että uhrauduit muuttamaan miehen paikkakunnalle, mutta ei hän ole siitä mitään sinulle velkaa. se on sinun vastuusi etsiä ystäviä/harrastaa omia kiinnostuksen kohteitasi/tienata rahaa. istut päivät pitkät yksinäsi? mitä jos hankkisit töitä/opiskelupaikan, sitä kautta saattaisit tutustua muihinkin. tottakai jos kaiket päivät pörräät miehesi ympärillä vaatien huomiota, hänen yksityisyyden tarve kasvaa valtavaksi. luultavasti jatkuva pelailu on tapa rentoutua, ja päästä hetkellisesti pois luotasi.
Kyllä mun mielestä viihtyvyys on osaksi myös miehen vastuulla jos hänen takia on muuttanu. Mulla oli jossain vaiheessa sama tilanne, muutin miehen takia kauas omista vanhemmista ja kavereista. Aluksi takerruin mieheen vähä liikaaki, mutta annoin sen lähteä välillä kavereitten kans keskenään kahville. Nyt ku asutaan yhessä ja mä oon töissä, oon saanu kavereita työkavereista ja ex-työkavereista, myös poikaystävän kavereitten tyttöystävistä. Mutta vietän paljo aikaa yksin, käyn salilla ja istun kotona, välillä kyllä käyn tuulettumassa kavereitten kans ja siitä tulee aina hyvä mieli. Miehen kans kyllä vietetään kans aikaa, vaikka ollaan myös erillään. Nyt elämä tuntuu hyvältä, ollaan asuttu yhessä 3 vuotta.
Niin kun tota sun kirjoitustas lukee niin tulee oikeesti mieleen se, että oletko todellakin liian takertuva? menetkö yksin ylipäänsä mihinkään? Kyllä varmasti aikaa myöten löydät niitä omiakin kavereita, mut itse olen sitä mieltä et ei pariskunnan pidä eikä tarvitse olla koko aikaa yhdessä, molemmille on anneettava se oma tila että jaksaa taas eteenpäin.
Ja niinkuin sanoin ni kyllähän munkin miesystävä pelaa peliä ja mie siis vaan sallin sen hänelle enkä oo siitä koskaan hänelle valittanut. Alkuun tuntuikin et hän sitä häpes enemmän et pelas, tosin nykyään voi jo olla ihan rento suhteen et en varmasti sano asiasta mitään hänelle. Minä sen sijaan käytän sen ajan itselleni käyn kavereiden kans ja luen vaik kirjaa kun mies on koneella..siis usko pois kyllä sitä tekemistä löytyy vaikka kuinka paljon jos vaan haluaa keksiä!
Tee oikeesti jotain mikä on sulle mukavaa/mistä tykkäät ja anna sen miehes pelata ihan rauhassa! Mut jos et tota pysty hyväksymään niin kait teijän sit pitää erota, ehkä se on molemmille sit parempi niin. Ite en vaan todellakaan anna suhteen kaatua mihinkään pelaamiseen, se ei oo sen väärti.
Ja miten ni et löydä kavereita? Käytkö ylipäänsä missään kodin ulkopuolella? Koulussa, töissä, jossain? Siis mene johonkin harrastukseen missä tapaat uusia ystäviä tms..kyllä niitä kavereita löytyy kunhan lähdet sieltä neljän seinän sisältä pois! Eihän tuo ole mikään ihme et tylsistyt kun olet omien sanojes mukaan koko ajan sisällä. Etkä sä voi siitä miestäs syyttää et sul on tylsää jos et minnekään mene/yritä edes löytää uusia ystäviä!
Ja toinen juttu: anna sen miehes mennä kavereiden kanssa ihan keskenään aina välillä eläkä sie mee niitten matkaan..sillä tottahan se on et mieheillä on ihan omat jutut ja naisilla taas omansa ja sen takia juuri pitääkin välillä viettää aikaa vaan mies ja naisporukassa ilman et se seurustelukumppani on siinä mukana kuuntelemassa mitä puhut kavereides kans! ei meillä ainakaan mies tuu mukaan joka kerta ku nään kavereideni kans, hän on sen ajatellut niin et antaa naisten jutella keskenään omia juttujaan ilman hänen mukana oloaan! Tottakai välilla saa olla mukana mut ei aina.
Siis pointti oli nyt se et hanki sitä sisältöä elämään ja anna sen miehes pelata rauhassa! Mene uslos yksin, hanki harrastuksia ym ym..mut älä roiku toisessa kiinni ympäri vuorokauden!
Ja siis lisäks tuo mun edellinen viesti et puhukaa avoimesti asioista, kerro hänelle tosiaan miltä sinusta tuntuu ja et kyllähän hänkin voisi kuitenkin vähän sinuakin huomioida..pyydä vaikka alkuun tunti päivässä sitä yhteistä aikaa miä on siis silloin vain teille kahdelle tarkoitettua teettepä sitten sen tunnin aikana mitä tahansa..ja sen jälkeen anna miehesi taas tehdä mitä hän haluaa puuttumatta siihen.
Kyllä se siitä taas pikkuhiljaa alkaa varmasti parempaan päin menemään!
valmistuin keväällä eikä ole nyt töitä löytynyt.
Menen yksin moneenkin paikkaan... Huoleni on lähinnä se että mieheni ei lähde kanssani minnekkään/tee mitään. Hän kyllä käy ystäviensä kanssa kahvilla ja pelailemassa.
Kun yritän ehdottaa että olisko meidän aika tehdä jotain yhdessä.
Olen kyllästynyt menenään yksin elokuviin ja kaupungille.
Eli jos haluan olla mieheni kanssa se on se että istun vieressä ja katson kun hän pelaa tai vastaavasti menen hänen pyynnöstä mukaan hänen ystävilleen.
Ajattelen aina että jos edes kerran saisi koko päivän olla kuulematta miehen suusta että on tylsää tai muuta vastaavaa.. olisi kerrankin molemmilla hauskaa..
Ja totta.. voi olla sekin että olen takertuva..
Olen vastannut aika monasti ja taas: sinun parisi ei muutu, teet ja yrität sinä mitä tahansa. Ainut, jota voit muuttaa, olet sinä itse. Opettele ajattelemaan ja tekemään asiat toisin, sen jälkeen on helpompi päästää paskiaisesta irti. - Tai paskiainen huomaa kenties ehkä jotain, mutta liian myöhään. Muuttuminen tarkoittaa kasvamista ja kun sitä tapahtuu, et katsele etkä kuuntele tuollaista enää yhtään.
Ei tuossa teidän tilanteessa näköjään ole oikein mitään enää tehtävissä..vahvasti kuulostaa siltä, et tuo mies ei nyt sit vaan ole sinua varten.
Ehkä teidän rakkaus ei oo vaan luotu kestämään, siltä tuo vahvasti kuulostaa. Kehoittaisin vakavasti miettimään eroa tuosta miehestäs ja hae sellainen mies joka vastaa sun ajatuksia kunnollisesta miehestä. Siis sellainen joka kans sit on sun kans paljon päivän aikana ja ottaa sua huomioon. Kyllä sellaisiakin miehiä löytyy ja sellainen on näköjään enemmän nyt sua varten ku saatikka toi sun nykyinen.
Toki yksin muuttaminen tuossa tilanteessa voi nyt tuntua kurjalta kun olet tullut nimenomaan miehesi takia kyseiselle paikkakunnalle mutta ehkä se erokin o nyt hyvä ratkaisu..ainakin vähäksi aikaa. Sittenhän näet et alkaako elämä luistamaan paremmin ilman tätä sun miesystävää.