http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2010/03/27/varo-tallaista-riitaa-toissa/20104354/139
Artikkelissa oli paljon tälläkin palstalla aikaisemmin käsiteltyjä asioita, mutta myös uusia näkökulmia
"Voi olla, että kiista on lähtenyt työnjaosta tai töksäytetystä palautteesta, jonka toinen on ottanut henkilökohtaisesti. Selvittämätöntä tilannetta jokainen tulkitsee tavallaan.
– Kun ei puhuta, kuvitellaan toisesta pahaa ja eletään epätodellisuudessa"
Hyvin sanottu, itsekin olen sivunnut aihetta "realismi", kun puhutaan työilmapiirin ratkaisumalleista
"– Ratkaisu on menetetty, jos lähdetään hakemaan syyllistä"
Erittäin hyvin kiteytetty, toisilla on jokin sisäänrakennettu ominaisuus etsiä syyllinen ja se syyllinen ei koskaan ole ko. henkilö itse. Sellaisessa tilanteessa ei yleensä synny mitään sopimusratkaisuja
"Kun piinoista aletaan puhua, tunteet ovat pinnassa. Jotta asiat muuttuisivat, sovitaan säännöt, joihin voidaan jopa kirjata tervehtiminen ja huutamattomuus. Pehrman myöntää, että nämä saattavat ulkopuolisesta tuntua koomiselta, kun on kyse aikuisista ihmisistä. Hänen mukaansa ihmiset ovat kuitenkin hyvin tosissaan. Läheskään jokaisella esimiehellä ei ole luontaisia sovittelutaitoja.
Tällöin yritys voi hakea ulkopuolista apua esimerkiksi sovittelufoorumista, joka on riippumaton kansalaisjärjestö. "
- Olen myös joskus maininnut aikaisemmin, että esimies tavallaan vetää sen lyhyen korren saadessaan ohdettavakseen isoja kakaroita, joiden käytöstä pitää vahtia, ja joille pitää tehdä sääntöjä. Kun se micromanagementtikin koetaan työilmapiiriä laskevaksi tekijäksi.
Hyvä, että tuollaisia ulkopuolisia tahoja on olemassa, että esimiehet voivat keskittyä siihen, mistä heille maksetaan, eli sen työn johtamiseen.
Artikkelissa oli paljon tälläkin palstalla aikaisemmin käsiteltyjä asioita, mutta myös uusia näkökulmia
"Voi olla, että kiista on lähtenyt työnjaosta tai töksäytetystä palautteesta, jonka toinen on ottanut henkilökohtaisesti. Selvittämätöntä tilannetta jokainen tulkitsee tavallaan.
– Kun ei puhuta, kuvitellaan toisesta pahaa ja eletään epätodellisuudessa"
Hyvin sanottu, itsekin olen sivunnut aihetta "realismi", kun puhutaan työilmapiirin ratkaisumalleista
"– Ratkaisu on menetetty, jos lähdetään hakemaan syyllistä"
Erittäin hyvin kiteytetty, toisilla on jokin sisäänrakennettu ominaisuus etsiä syyllinen ja se syyllinen ei koskaan ole ko. henkilö itse. Sellaisessa tilanteessa ei yleensä synny mitään sopimusratkaisuja
"Kun piinoista aletaan puhua, tunteet ovat pinnassa. Jotta asiat muuttuisivat, sovitaan säännöt, joihin voidaan jopa kirjata tervehtiminen ja huutamattomuus. Pehrman myöntää, että nämä saattavat ulkopuolisesta tuntua koomiselta, kun on kyse aikuisista ihmisistä. Hänen mukaansa ihmiset ovat kuitenkin hyvin tosissaan. Läheskään jokaisella esimiehellä ei ole luontaisia sovittelutaitoja.
Tällöin yritys voi hakea ulkopuolista apua esimerkiksi sovittelufoorumista, joka on riippumaton kansalaisjärjestö. "
- Olen myös joskus maininnut aikaisemmin, että esimies tavallaan vetää sen lyhyen korren saadessaan ohdettavakseen isoja kakaroita, joiden käytöstä pitää vahtia, ja joille pitää tehdä sääntöjä. Kun se micromanagementtikin koetaan työilmapiiriä laskevaksi tekijäksi.
Hyvä, että tuollaisia ulkopuolisia tahoja on olemassa, että esimiehet voivat keskittyä siihen, mistä heille maksetaan, eli sen työn johtamiseen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kyse vähän sellaisestakin, että koetetaan puhua myös kiusaamisesta kautta rantain, siloitellen, ja niin että siihen syyllistyneetkin ja siihen puuttumattomat esimiehetkin voisivat ottaa tekstin informaatiota vastaan. Vanha konsti, hyvä jos toimii.
riitely ja vitsien kertominen ole mitään riitelyä, vai luetaanko passiivis-aggressiivinen (Mitä passiivista kiusaamisessa muuten on?) käytöskin riitelyksi mutkan kautta? Riidelköön jokainen omat riitansa. Kiusaajat sekoittavat hännysporukkansa ain avähäiseenkin konfliktiinsa, kun eivät mistään tunteenliikahduksesta tunnu omin voimin selviävän.