Liittoa takana n. 14 vuotta ja kaksi ihanaa poikaa.. Meillä vaimo ilmoitti n. 2 kk:ta sitten, että ei enää jaksa. Hän sanoi, että ei jaksa enää yrittää suhteen eteen. Ja hänellä ei ole mitään tunteita minua kohtaan. Tuolloin ruvettiin puhumaan ja selvittämään asiaa. Kuitenkin heti alkumetreillä hän meni ihastumaan johonkin nettituttavuuteen. Kun tuo paljastui, niin he olivat jo sopineet tapaamiset ja suunnitelleet vaikka mitä. Tuo asia vei meidän hommaa paljon taaksepäin.
Hänen oli vaikea päästää miehestä irti. Jatkettiin kuitenkin eteenpäin ja hän on vakuutellut, kuinka on saanut hiukan tunteita heräämään minua kohtaan. Seksi on sujunut hyvin. Pian pari viikkoa tuon ensimmäisen hairahduksen jälkeen hän jäi kiinni uudelleen. Hän oli harrastanut puhelin ja nettiseksiä useiden miesten kanssa. LIsäksi oli muutama, joiden kanssa oli ainakin suunniteltu livenäkin sitä.. Tiedä vaikka olisi tavattu.
Jälleen kerran jatkettiin eteenpäin ja jatkettiin keskustelua. Hän on valanut toivoa koko ajan sillä että löytää pikku hiljaa tunteita minua kohtaan jälleen. Sovittiin, että jätetään ulkopuoliset pois ja yritetään selvittää asiat ja jos ei saada selvitettyä, niin sitten erotaan. Mutta olemmepa tehneet kaikkemme ansaitaksemme eron.
Nyt tuli taas pommi niskaan. Rupesi taas olemaan merkkejä ilmassa, että vaimoani viedään ja lujaa.. Eikä epäilykseni ollut tälläkään kertaa aiheettomia. Hän on käynyt parin miehen kanssa mese ja sähköpostivaihtoja. Puheluita on soiteltu puolin ja toisin. En tiedä onko tavattu. Ja löysin keskustelun, jossa hän puntaroi ystävälleen näistä miehistä, että kumpi olisi parempi!! Mutta sanaakaan hän ei hänelle puhunut meidän väleistä.
Nyt tuntuu etten jaksa enää edes lasten takia. Vaimo valittaa koko ajan, että on tilanteesta niin väsynyt, ettei jaksa hoitaa oikein mitään. Kuitenkin hän jaksaa jatkuvasti kanavoida energiansa ihan muualle. Hän ei ole töissä, vaan on lasten kanssa kotona. Silti koti on kuin pommin jäljiltä, lapsilla on ongelmia koulussa (luusltavasti kotiongelmien vuoksi). Perintätoimistolta tulee laskuja, kun hän ei hoida niitä... En oikein tiedä, onko tässä se hetki kun on kumpikin tehnyt kaikkensa.. Tuntuu, että jos jatkan vielä tätä, niin hajotan itseni ja lapset kärsivät siinä sivussa. Olo on todella voimaton.
Vaimoni on ollut aina hyvin tiukka moraalinsa ja uskottomuuden kanssa. Nyt hän muuttui yhdessä yössä aivan täysin ja tuntuu, että en enää tunne ollenkaan henkilöä, jonka kanssa olen nyt naimisissa.
Hänen oli vaikea päästää miehestä irti. Jatkettiin kuitenkin eteenpäin ja hän on vakuutellut, kuinka on saanut hiukan tunteita heräämään minua kohtaan. Seksi on sujunut hyvin. Pian pari viikkoa tuon ensimmäisen hairahduksen jälkeen hän jäi kiinni uudelleen. Hän oli harrastanut puhelin ja nettiseksiä useiden miesten kanssa. LIsäksi oli muutama, joiden kanssa oli ainakin suunniteltu livenäkin sitä.. Tiedä vaikka olisi tavattu.
Jälleen kerran jatkettiin eteenpäin ja jatkettiin keskustelua. Hän on valanut toivoa koko ajan sillä että löytää pikku hiljaa tunteita minua kohtaan jälleen. Sovittiin, että jätetään ulkopuoliset pois ja yritetään selvittää asiat ja jos ei saada selvitettyä, niin sitten erotaan. Mutta olemmepa tehneet kaikkemme ansaitaksemme eron.
Nyt tuli taas pommi niskaan. Rupesi taas olemaan merkkejä ilmassa, että vaimoani viedään ja lujaa.. Eikä epäilykseni ollut tälläkään kertaa aiheettomia. Hän on käynyt parin miehen kanssa mese ja sähköpostivaihtoja. Puheluita on soiteltu puolin ja toisin. En tiedä onko tavattu. Ja löysin keskustelun, jossa hän puntaroi ystävälleen näistä miehistä, että kumpi olisi parempi!! Mutta sanaakaan hän ei hänelle puhunut meidän väleistä.
Nyt tuntuu etten jaksa enää edes lasten takia. Vaimo valittaa koko ajan, että on tilanteesta niin väsynyt, ettei jaksa hoitaa oikein mitään. Kuitenkin hän jaksaa jatkuvasti kanavoida energiansa ihan muualle. Hän ei ole töissä, vaan on lasten kanssa kotona. Silti koti on kuin pommin jäljiltä, lapsilla on ongelmia koulussa (luusltavasti kotiongelmien vuoksi). Perintätoimistolta tulee laskuja, kun hän ei hoida niitä... En oikein tiedä, onko tässä se hetki kun on kumpikin tehnyt kaikkensa.. Tuntuu, että jos jatkan vielä tätä, niin hajotan itseni ja lapset kärsivät siinä sivussa. Olo on todella voimaton.
Vaimoni on ollut aina hyvin tiukka moraalinsa ja uskottomuuden kanssa. Nyt hän muuttui yhdessä yössä aivan täysin ja tuntuu, että en enää tunne ollenkaan henkilöä, jonka kanssa olen nyt naimisissa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Huonolta kuulostaa..Oletteko ajatelleet jotain pariterapiaa?
Kyllä se tahtoo se rakkaus kuihtua pikkuhiljaa noinkin pitkässä suhteessa..
Meillä olemme olleet yhdessä jo 25 vuotta kaikkinensa ja jotenkin tuntuu, että en ole varma oisko kannattanut väkisin aina vaan yrittää..
Tietenkin lasten takia on kannattanut, mutta nyt heidänkin lähdettyä omilleen, ei tunnu oikein miltään tämä yhdessä olo..Viimeiset 10 vuotta on ollut yhtä yrittämistä ja yrittämistä ja osittain tuntuu, että jotain näytelmää ollaan näytelty...kun ei voi omaa sydäntään pettää vaikka haluaisikin..
Rakkaus kun loppuu, kaikki tuntuu suhteessa loppuvan..
Jos teillä kuitenkin vielä tunteita on jäljellä, kannattaa varmaan jotain ulkopuolista apua hakea tilanteeseenne...
Laita muuten se naisesi menemään töihin! Tai kursseille...tulee muuta ajateltavaa..
On vähän liikaa siellä kotona aikaa mesetellä päivät pitkät...onko teillä kovinkin pienet lapset vielä?
Tuollaisia rutkuja ei ole kenenkään miehen pakko sietää hiljaa kärsien.
Kiireesti vaan pilkit veteenja uutta naista hakemaan, niitä ihan varmasti riittää suomitanttoja tai ulkomaisia.
niinhän sitä pöhköt luulee..
viisas kuin ihminen. Löysin itseni vaimostai vaikka en samalla tavalla. Meillä avioliittoa takan lähes 20 vuotta ja aikuistuvat lapset. Itse asiassa noin viisi vuotta sitten kun olivat teini-iässä niin tunsin itseni teiniksi jälleen, ehkä vaimollasi sama juttu. Kuitenin, alussa kerroit että vaimosi ilomoitti ettei enää jaksa. Mulle heräsi kysymys miksi? Oletko ajatellut että olet itse jättänyt jotain tekemättä sen vuoksi, että teet jotain muuta. Onko vaimosi kaikesta huolimatta ehkä yksinäinen. Mä olen, ainakin viikonloppuisin, en kai muuten näillä palstoilla kävisikään??!!! Viikolla käyn töissä, mistä en nauti, mutta käytävä on. Lisäksi harrastan paljon missä tapaan ystäviä ja tuttavia, puhelinlaskut ovat huimia, mutta silti poden yksinäisyyttä. Aina olen asettabut perheeni etusijalle. Neuvoisin kysymään vaimoltasi kokeeko hän olevansa yksinäinen kaikesta ympärillä olevasta huolimatta. Kerroit, että vaimosi on kotiäiti. Mielestäni sellainen on äärettömän hienoa, että on voinut olla kotona lasten kanssa, mutta lasten kasvaessa ja äidin tullessa yhä tarpeettomammaksi ja välttämättömämmäksi pahaksi voi nainen todella kaivata elämään uutta sisältöä. Älä luovuta vielä vaan auta vaimoasi itseäänkin ymmärtämään miksi hän ehkä mahdollisesti toimii miten toimii tällä hetkellä. Elämä ei ole yksioikoista eikä sitä itsekään aina ymmärrä omaa toimintaansa, saati osaisi sitä selittää.
>>>Vaimoni on ollut aina hyvin tiukka moraalinsa ja uskottomuuden kanssa. Nyt hän muuttui yhdessä yössä aivan täysin ja tuntuu, että en enää tunne ollenkaan henkilöä, jonka kanssa olen nyt naimisissa.
Ihmiset saattavat elää vuosikausia näytellen olevansa muuta kuin ovat, täyttääkseen toisten odotukset, ollakseen sellainen kuin luulee muiden haluavan. Sitten joku päivä naksahtaa ja lakkaa näyttelemästä.
Äkillinen käytöksen ja persoonallisuudenkin muutos saattaa myös johtua esimerkiksi aivokasvaimesta tai muusta vakavasta aivovauriosta. Vaimon olisi hyvä tutkituttaa päänsä.
Tuo tilanteenne vaikuttaa kyllä tosi pahalta, ero voi olla ainoa järkevä ratkaisu, mutta selvittäkää ensin ettei kyse ole tosiaan aivokasvaimesta. Sen voi ehkä leikata ja ihminen tulee ennalleen.
kun vaimosikin ja petyin pahasti--haavoitin itseäni ja vielä pahempaa,myös lapsiani tosi pahasti!!!Miehet,joihin retkahdin,kohtelivat mua väkivaltaisesti ja käyttivät törkeästi hyväkseen ja mä vaan annoin kaiken tapahtua,koska oli niin ihanaa olla "haluttu"!!??Aikuistuvat lapseni näkivät asiat "oikeassa valossa",mutta enhän minä kuunnellut "kersojen"varoittelua---minähän "elin"nyt vihdoinkin "oikeaa naisen"elämää!!!!???Monien kolhujen ja vuosien jälkeen ymmärsin,mitä olin menettänyt ja pelko yksin kuolemisesta valtasi koko sokean mieleni,sillä ymmärsin vihdoinkin,että mun oma perheeni seisoo mun rinnallani viimeseen hengenvetoon asti,mutta ei nämä "ihanat"hairahdukseni!!?? Mulla oli niin paljon siunausta elämässäni,että sain takaisin elämäni ja perheeni ja myös avioliittoni eheytyi!!!Valitettavasti myös sinun vaimosi joutuu käymään tämän katkeran tien loppuun asti,ennenkuin hänenkin sokeat silmänsä aukeavat!!??
Teidän tilanteessanne lasten ja sinun oma hyvinvointisi on prioriteetti yksi. Jos vaimosi on jo antanut periksi eikä halua kanssasi jatkaa, alkaisin valmistautua nopeasti eroon. Yksin et pysty parisuhdetta pelastamaan, mutta lapsista huolehtimiseen riittää tarpeen tullen yksikin rakastava ja arjessa läsnä oleva vanhempi.
Pidä huoli siitä, että et menetä omia luottotietojasi vaimon tekemisten tai tekemättä jättämisten vuoksi, sillä sitten oletkin jo todella hankalassa tilanteessa. Avioerohakemuksen voi jättää sisään, sillä varsinaisen eron saaminen kestää 6 kk. Sinä aikana ehtii tapahtua paljon, mutta ainakin taloudellista tilannetta tarkastellaan hakemuksen jättämisen ajankohdan perusteella. Jos vaimosi haluaa vapautta, anna hänen mennä sillä pakottamalla et rakkautta saa. Ai niin, lasten osoitteita älä anna muuttaa äläkä muuta omaa osoitetta toiseksi kuin lapsilla. Pää kylmänä ja selvänä eteenpäin elämässä, niin kyllä se aurinko vielä sieltä alkaa paistaa teille.