Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 10 vuotta ja yksi lapsikin siunaantunut ja toinen tulossa. On ollut myötä -ja vastoinkäymisiä, mutta nyt tämän toisen raskauden jälkeen olemme jostain syystä tapelleet aivan hirveästi ja olen ollut todella ahdistunut asian vuoksi. Meillä esikoinen vasta vuoden, mutta nyt huomaan, että yhteisen ajan puute, unenpuute ja arki on ajanut meidät erilleen ja kaikki romantiikka hävinnyt. Ennen toista raskautta olimme innoissaan ja halusimme kyllä tämän toisen lapsen heti perään, mutta nyt kaikki on muuttunut ja olen jopa ajatellut, että oli virhe tehdä toinen lapsi heti perään :-( - tai siis, pelkään, että tästä tilanteesta (jatkuva nahina ja riitely päällä jostakin asiasta) kärsivät nyt kaikki osapuolet. Seksihalut ovat täysin hukassa molemmilta ja viimeisen 2-3 kk aikana seksiä ollut ehkä 2 kertaa :-(. Vaikka meillä ei seksiä ole viime vuosina ollut paljon (ehkä 2-5 krt/kk), niin jotenkin seksittömyys ahdistaa nyt todella paljon - mutta minkäs teet, kun ei haluta yhtään? Voiko tästä suosta nousta? En haluaisi erota lasten takia, mutta tilanne ahdistaa todella paljon...
ahdistaa
dfghdg
15649
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Voisitteko käydä perheneuvolassa juttelemassa tilanteesta?
Nyt on aika lapsille, ei teille kahdelle!
Laske sataan kun alkaa kiukuttaan! Onko pakko alkaa riiteleen! Tunnet jo kumppanisi, älä nälvi vaan hymyile!
Lapset on hyvä tehdä peräkkäin, on seuraa toisilleen, kun kasvavat!
Miehet harvemmin on niitä riidanaloittajia, joten yritäppä ensin omaa käytöstäsi muokata!
Et ole enää se prinsessa ja tärkein sinä, vaan lapsesi ja se toinen, tuleva sellainen..
Tuskin miehesikään yksin riitelee, joten yritäppä nyt ite olla se fiksu ja kohtele miestäsi kunnioittavammin!
Lapset ei oo kauan pieniä, ei oo mahdoton tehtävä panna ne omat tarpeet joksikin aikaa jäihin!
Sitten myöhemmässä vaiheessa kehittelette aikaa parisuhteellenne.
Itsekkyyden aika on nyt ohi! On vanhemmuuden aika..
Pakko ihan kommentoida noita sinun elämän ohjeita, laittaa parisuhde ns. jäihin ja elää vain lapsille???
Ja sen seurauksena sitten kirjoitellaan tuolla uskottomuus palstalla vuoden kuluttua, kun mies pettää?
Ihan oikeasti, vaikka kuinka olisi lapsia, ei parisuhdetta tule unohtaa. Eiköhän niiden lastenkin kanssa jaksa paremmin, jos parisuhde voi hyvin.
Tällä tyylillä saadaan perheterapeutit työllistettyä, ei oikeastaan hassumpaa.
sitä suhdetta jo tarpeeksi ollut itsekkäisiin tarpeisiin. 10 vuotta kuitenkin siinä kuherrelleet..
Kun lapsi tehdään, se lapsi on se tärkein!
Tappeluako haluat lapsien näkevän koko lapsuuden? Sulla ei vissiin oo lapsia..Huoh!
tarvitse unohtaa parisuhdetta, vaikka kuinka olisi vanhemmuuden aika. Parisuhde pitäisi olla aina ykkösasia, jota ei pistetä täysin jäihin vuosiksi tai mitä nyt tuossa tarkoititkaan. Ei se vanhemmuus mikään ainoa asia elämässä ole, ei lapsia tarvitse jatkuvasti paapoa, vaikka tärkeitä ovatkin.
tästä vois olla apua :)
HELLYYSHARJOITUS I-II
Harjoitusten avulla voit
kokea uudenlaisia aistimuksia. Fyysinen kontakti on tavoite, ei välivaihe
oppia koskettamaan ja ottamaan vastaan kosketusta nauttien
oppia keskustelemaan yhdessä siitä, miltä aistimukset tuntuvat
tulla tietoisemmaksi
omista aistimuksista - siitä mistä pidän ja mistä en pidä
toiselta saadun palautteen avulla kumppanin aistimuksista - siitä mistä hän pitää ja mistä hän ei pidä
rohkaista oman nautinnon löytämiseen eri tavoin
oppia kertomaan, jos jokin kosketus ei tunnu hyvältä
Harjoitustilanteissa on yhdyntäkielto. Kielto poistaa suorituspaineet ja voitte rauhassa keskittyä hyväilemään toisianne ja ottamaan vastaan hyväilyjä.
Keskustelkaa mitä tunteita ja ajatuksia yhdyntäkielto teissä herättää. Muistakaa yhdyntäkielto harjoitusten ajan, näin kumpikin voi rentoutua ja luottamus kumppaniin vahvistuu.
Valmistautuminen harjoitukseen:
Varmistakaa, että teillä on mahdollisuus tehdä harjoitus rauhassa, kahden kesken. (Puhelin vaiennettu, lapset hoidettu, ovi lukossa yms. ).
Tehkää aloite harjoitukseen vuorotellen.
Voitte käydä suihkussa ennen harjoitusta. Se sekä rentouttaa, että antaa mukavamman olon.
Huoneen tulisi olla riittävän lämmin, niin ettei alastomanakaan palele. Valaistus ei saisi olla kovin kirkas, muttei täysin hämäräkään.
Musiikkia voitte käyttää taustalla, ei kuitenkaan liian lujaa, eikä sellaista, joka vie ajatukset muualle.
Harjoituksessa voitte käyttää myös voiteita tai talkkia.
Aikaa tulisi varata kummallekin puoli tuntia eli yhteensä tunti kullekin harjoituskerralle.
Ensin kosketellaan n. 15 min. selkäpuolta, sitten sama vatsan puolelta. Harjoitus tehdään kolme kertaa viikon aikana. Kumpikin on vuorotellen aktiivisessa ja passiivisessa roolissa.
HELLYYSHARJOITUS I
Hyväile parin vartaloa päästä varpaisiin ensin selkäpuolelta ja sitten vatsan puolelta. Älä vielä tässä vaiheessa kosketa rintoja tai sukupuolielimiä.
Katsele ensin hänen kasvojaan ja hiuksiaan ja koskettele niitä. Seuraavaksi korvat, niska, kädet. Tunnustele hänen ihoaan, lihaksia, luita. Voit koskettaa eri tavoin, voimakkaammin ja hellemmin, voit hyväillä, hieroa, puristaa jne. Voit palata johonkin kohtaan takaisin. Löydät ehkä alueita, joita et ole pitkään aikaan koskettanut tai ehkä et koskaan.
Käytä kaikkia aistejasi, tutustu kumppaniisi ja nauti hänen reaktioistaan.
Keskity siihen, miltä tuntuu koskettaa. Keskity omaan mielihyvääsi, mitä haluat koskettaa ja miten. Älä mieti, mitä kuvittelet toisen haluavan.
Kerro parillesi joko harjoituksen aikana tai sen jälkeen, miltä tuntuu koskettaa.
Tarkoitus ei ole saada aikaan seksuaalista kiihottumista. Kiihottumista voi kuitenkin tapahtua ja siitä ei ole mitään haittaa.
Kun sinua hyväillään, keskity omaan nautintoosi ja aistimuksiisi. Jos toisen kosketus tuntuu jostakin syystä epämiellyttävältä esim. kutittaa, kerro se hänelle hellästi. Voit ehkä tarttua hänen käteensä ja siirtää sen toiseen kohtaan.
Harjoituksen jälkeen voitte halailla ja jutella siitä enemmän.
Kun ensimmäinen vaihe on mennyt molempien mielestä hyvin, voitte siirtyä toiseen vaiheeseen.
HELLYYSHARJOITUS II
Muutoin ohjeet samat, mutta nyt teillä on lupa koskettaa myös rintoja ja sukupuolielimiä.
Älkää kosketelko seksuaalisesti herkkiä alueita tarkoituksella kiihottaakseen tai saadakseen orgasmi. Hyväilyt eivät saa olla tällä tavoin vaativia. Erektio tai orgasmi voi syntyä, mutta siihen ei pyritä.
Voitte levittää reidet ja koskettaa sukupuolielimiä myös jalkojen välistä.
Ei taitais onnistua kuin impotentin kanssa!!
Oma ukko ei osaa edes kädestä pitää kiinni ilman ettei toinen jo hamua vittua!
Eikä auta puhe! Ukko ei arvosta hellyyttä, eikä läheisyyttä muutenkaan pahemmin! Seksiä vaan! :(
Mistä asioista riitelette?
Unen puute jo yksistään voi aiheuttaa kärttyisyyttä ja haluttomuutta. Onko mahdollista järjestää lepoviikonloppu ja tai vapaapäiviä, että lapsi olisi mummolassa vaikka vuorokauden? Mitään korkeita ei kuitenkaan kannata tavoitella lepoaikanakaan, muuta kuin lepoa ja rauhassa olemista.
Ää nyt ihmeessä eroa ajattele vielä. Jotkut asiat hoituvat ihan maalaisjärjelläkin. Eihän ihminen hyvä hyssykkä nyt robotti ole, joka jaksaisi suorittaa ja suorittaa.
Ensimmäiseksi ennen seksiä ja romantiikkaa ym. luksusta olisi mietittävä tämä rentoutuminen ja stressin poistoasia kuntoon.
Vuoden vanha lapsi, ja uusi raskaus vievät kyllä mehut. Jos vielä mies ei oikein ymmärrä asiaa, niin soppa on valmis.
Mies ilmeisesti kaipaa huomiota ja hellyyttä enemmän, ja siitä saattaa tulla hänen puoleltaan kiukuttelua.
Järjestä miehelle jokin hänen kannaltaan miellyttävä yllätys. Kokeile, itse olen kokenut tämän todella hoitavaksi.
Kahdenkeskinen iltahetki ja miehelle jotain herkkuruokaa, hellyyttä tai muuta. Itse olen joskus järkännyt miehelle yllätyssynttärit: miesten saunailta ja olen hommannut muutaman hänen bestiksen hänen kanssaan ja äijäpurtavaa ja juotavaa heille.
Kerran järjestin ylläriksi viikonlopun, vuokrasin mökin ja kalastusvehkeet ja veneen ja sovin muutaman hänen kaverin kanssa lähdöstä.
Joskus on tehty yllärireissuja kahdestaan, mm. Lappiin ja etelään.
Kuules, mielikuvitus on rajana, millä toista voi hemmotella. Räätälöi jokin ylläri miehesi mieltymyksen ja sietokyvyn harrastusten suhteen. Sinä tiedät parhaiten.
Ole valmistaunut siihen, ettet sillä kertaa odota itsellesi mitään, vaan todella annat.
Kun ne akut ei lataannu itsekseen. Jommankumman niitä on vuorolleen ladattava....
ei mikään suhde pelaa, jos aina odottaa toiselta... vaikka väsyttäisi ihan tautisesti. Siitä se yhteinen energiataso alkaa pikku hiljaa nousta ja riidat vähentyvät. Mieskin alkaa nähdä avioliittonne uusin silmin.
Toinen siinä raskaana maha pystyssä ja mukelo käsivarsilla ja vielä pitäs ukolle järjestellä ylläreitä!
Huoh! Olipa taas neuvoja...ootkos joku ählämiakka LA?
Eiköhän olisi sen miehen aika alkaa MIEHEKSI ja isäksi ja lopettaa tuollainen vauvamainen käytös!
Keskity nyt AP vaan siihen lapsesi hyvinvointiin, ettei sen raukan tarvitsisi teidän riitelyä kuunnella ja itsesi hoitamiseen! Unohda sen miehen tarpeet nyt välillä!
Kyllä se niille "pilkkireissuille" ja "saunailtoihin" pääsee ihan ilman vaimon hyyssäystäkin ja valvontaa. Jos paapot sitä, huomaat että sulla on hyvin äkkiä siinä kolme vauvaa hoidettavana!
Sua AP nyt väsyttää ja hormoonitkin pelaa tavallaan, joten armahda itseäsi!
Älä mieti nyt niinkään romantiikkaa, vaan tulevaa vauvaasi ja jaksamista sen jälkeen..
Yritä olla provosoimatta miestäsi ja älä lähde riitelylinjalle, niele kiukkusi, kyllä se tunne ohi menee..
Kohta tulee ihanat kevätilmat, ulkoile lapsesi kanssa! Se on parasta lääkettä,ulkoilma!
Jos nyt jo ennen toisen lapsen syntymää on vaikeata niin voin taata, että tuon lapsen syntymän jälkeen teillä on entistä vaikeampaa. Kahden pienen lapsen kanssa elämä on kaikkea muuta kuin romanttista. Se on enimmäkseen pelkkää työtä ja arkea. Silloin on tärkeää, että parisuhde on kunnossa ja arkinen yhdessäolo on siedettävää. Ero tuskin tässä tilanteessa parantaisi tai helpottaisi elämäänne. Suosittelisin että hakisitte yhdessä apua perheneuvonnasta.
No eipä nämä sinunkaan neuvosi nyt kummoisia ole: niele kiukkusi, älä provosoi, ulkoile.
Hohhoijaa ja haukotus, sanoo Liina Anniina.
Noilla keinoin pelkästään avioliittoa hoitamalla saat vauvan lisäksi mahahaavan.
Minä taas sanon: kiukkua ei tarvitse niellä.
Elämässä toimii vastavuoroisuus: kun antaa niin saa. Kun annat miehellesi hieman ekstraa, niin oletettavasti tulet sinä myös saamaan mieheltäsi jossain vaiheessa hieman lisukkeita. Siitä se nimittäin alkaa, toimiva avioliitto ELLEI nyt miehesi satu olemaan täysi muuli tai pässinpää.
Sille ei taas voi mitään, ja SIINÄ tapauksessa on tapahtunut elämäsi suurin virhe.
Toki ulkoilu kannattaa oman terveytesi vuoksi, ja lapsenhoito nyt on ilmeisen itsestäänselvyys. Sen teetkin eikä sitä tarvitse erikseen edes ehdottaa.
Valitettavan yleisiä kommentteja täällä saa. Siis noita "keskity lapseen ja itseesi", "äla ala paapoa miestäsi" jne. Mikä ihmisiä oikein nykyään vaivaa?!? Ei ollenkaan tajuta että vanhempana eläminen on tiimityötä Ja tiimiksi ei tulla niin että kaksi yksilöä häärää kumpikin omiaan vaan niin että vanhempien välillä on vahva henkinen side. Parisuhdetta ei todellakaan voi laittaa vain jäihin kymmeneksi vuodeksi odottamaan lapsien kasvua. On ihan varmaa että se suhde ei enää sieltä samanlaisena palaa vaan suurella todennäköisyydellä siinä vieressä on aika vieras ihminen. Ja tämä tapahtuu usein jo paljon nopeammin kuin kymmenessä vuodessa.
Kuten joku tuossa jo aikaisemmin kirjoittikin, parisuhde on antamista ei vain saamista. Jos aina ajattelee että en minä tee kun ei tuo toinenkaan tee, on vain vahvistamassa negatiivistä kierrettä, ei parantamassa asioita. Toki jos toinen ei koskaan tee mitään takaisin, on turha yrittää. Mutta hyvällä saa yleensä hyvää, pahalla pahaa. Toisen ilahduttaminen on harvoin itseltä pois vaan yleensä päinvastoin. Sitten saa itsekin kohta jotain.
Parisuhteen ylläpito lapsiperheessä vaatii käytännössä paljon aktiivisuutta. Se ei säily ilman todellista tahtoa ja tekoja. Pitää luoda uudet rutiinit ja tavat siihen miten ollaan parisuhteessa. Otetaan viikko-ohjelmaan esimerkiksi säännöllinen yhteisaika joka perjantai kun lapset on saatu nukkumaan. Avataan viinipullo ja jutellaan viikon asiat ja mieltä painavat ajatukset, ollaan lähekkäin ja haetaan sitä läheisyyttä joka muuten helposti puuttuu. Tai sitten jotain muuta joka sopii omiin tarpeisiin ja aikatauluihin. Mutta tehdään silti jotain säännöllisesti yhdessä ja siitä ei helposti luisteta ja tingitä. Tärkeää on oikeasti pysähtyä ja unohtaa hetkeksi koko lapsiperheen pyöritys ja muistaa se toinen ihan puolisona. Niinkuin ennen oli.
Olihan taas neuvoja! Avioerotilastoja katsomalla ei taida oikein neuvot mennä perille...
Kyllä se suhde pitäisi olla kunnossa jo ennen lapsien tekoa, eikä sitten sormi suussa miettiä, et hups keikkaa! eihän tämä nyt ollutkaan kivaa!
Ihannehan olisi, jos sitä raskaanakin jaksaisi päivät pitkät iloista naamaa näyttää ja sille miehelle sitä pimppaa antaa päivät pitkät, mutta todellisuushan on ihan muuta!
Tottakai se suhde pitäisi kuntoon saada, mutta ap:n tapauksessa ei hyvältä näytä! Kiukuttelut nyt saadaan kuitenkin loppumaan, kun lopettaa sen kiukuttelun ensin itse!
Kyllä raskaana olevan pitäisi ensisijaisesti saada keskittyä itseensä ja vauvaansa...miehen pitäisi älytä olla siinä tukena..
Tuon Liina Anniinan neuvot ovat kyllä kummallisia..onko miehesi LA ihan tossusi alla, kun ei osaa itse edes illanviettojaan järjestää? Että sun pitää kaikki sen vapaa-aika ohjelmoida? Höh!
Mahtaa olla oikea tohvelisankari koko tossukka...varmaan sellainen "hiljainen" mies..eikä ihme.
"Kyllä raskaana olevan pitäisi ensisijaisesti saada keskittyä itseensä ja vauvaansa...miehen pitäisi älytä olla siinä tukena.."
Periaatteessa näin, mutta tämän voi tehdä niin monella tavalla. Äiti voi unohtaa koko ulkomaailman ja kuvitella olevansa maailman napa jonka ympärillä kaikki, myös mies pyörii. Tai sitten hän voi elää niin että mieskin tuntee olevasa tärkeä osa perhettä ja nimenomaan tärkeä henkilö äidin tukena. Se ei vain tapahdu unohtamalla mies vaan tekemällä ja puhumalla asiat "me-hengessä", ei "minä-hengessä".
Naisillakin on usein paljon opeteltavaa puhumisessa ja kommunikoinnissa tässä asiassa. Monet naiset kuvittelevat että mies jotenkin automaattisesti tajuaa miten paljon naisen elämä ja ajatukset muuttuvat kun hän tulee raskaaksi. Mutta eivät he tajua, koska eivät joudu lasta itse kantamaan. Naisen pitää sanoa ihan selvästi miksi hän muuttuu ja mitä tapahtuu. Ja että rakkaus mieheen ei katoa vaikka lapsi tuleekin mukaan. Ei kukaan, edes mies, halua tulla vain äkkiä syrjäytetyksi. Toki miehellekin asia on kasvun paikka, mutta ei sitä pidä vaikeammaksi tehdä kuin se jo muutenkin on.
Minusta tuo "raskaana olevan keskittyminen itseensä ja vauvaansa" on suoraan sanottuna aikamoista nykyajan vouhotusta. Raskauteen ei ole mitään syytä keskittyä niin paljon että sitä pidetään elämän pääasiallisena tarkoituksena ja sisältönä. Ihan samoin kun syntyneiden lasten kanssa olo on hyvin tärkeää mutta ei koko elämä. Äidit jotka vain keskittyvät ensin raskauteensa ja sitten lapseensa, elävät usein jossain kuplassa jossa muu maailma on joku kummallinen outo maailma jossain muualla. Raskaus ja lapsen hoito ovat erittäin luonnollisia asioita eikä niitä ole mitään syytä mystifioida liikaa. Ne ovat osa elämää, mutta vain yksi (vaikkakin erittäin tärkeä) osa sitä. Äidin elämään pitäisi aina kuitenkin mahtua muutakin, niin työtä, parisuhdetta kuin ystäviä ja sukulaisiakin unohtamatta harastuksia. Ne ovat toki huomattavasti entistä pienemmässä osassa varsinkin pikkuvauvavaiheen aikana mutta jos ne unohtaa kokonaan, on yleensä tiedossa ongelmia ennemmin tai myöhemmin. Raskaus ei oikeuta äitiä olemaan vain paapottavana ja passattavana "lapsena" jota pitää aina ymmärtää ja tukea. Hän on silti edelleen aikuinen vastuullinen ihminen jonka pitää ymmärtää että ei ole elämässä yksin.