Kirjoitan lyhyesti suhteestani..Mulla on tämmönen ongelma että en uskalla jättää miestäni, koska pelkään häntä.Hän varmasti suuttuisi siitä ja käsisi kimppuun.On käynyt ennenkin kimppuuni, ei ole nyrkillä lyönyt, mutta muuta väkivaltaa käyttää.Pelkään häntä mutta olen myös riippuvainen hänestä, koska ehkä rakastan häntä kaikesta tästä huolimatta.Tai sitten olen vaan riippuvainen henestä..Luulen että roikun hänessä vain sen takia että saisin hyvitystä kokemastani pahasta.On meillä hyviä päiviä enemmän kun huonoja.Olemme olleet yhdessä jo kohta neljä vuotta.Viime aikoina hän on alkanut käyttäytyyn paremmin ja kunnioittavammin minua kohtaan.Se onkin lisännyt omituisesti motivaatiotani lähteä tästä suhteesta..Itse en välitä hänestä oikeastaan paljoakaan..taidan pelkästään sääliä häntä..mikä on todella sairasta, mutta pelkään hänen tekevän itselleen ehkä jotain jos jätän hänet.Yleensä pelkästään kännissä ollut väkivaltainen.Myöntää itse olevansa alkoholisti ja väkivaltainen.En tiedä meidän suhde on niin omituinen ettei kukaan voi tällästä käsittää.Hän on minua viisi vuotta vanhempi.En ole koskaan seurustellut muiden kanssa. Hän on minun ensi rakkaus..En pääse hänestä eroon.Minulla on harrastuksia ja koulu mutta muuta sosiaalista elämää esim. kavereita ei ole juuri ollenkaan. Vähän aika sitten jätin hänet noin 5kuukaudeksi ja seurustelin toisen kanssa mutta ja meillä meni poikki,monesta eri syystä johtuen esim.hän oli mustasukkainen tai emme vain sopineet yhteen. Rupesin heti olemaan tämän entisen kanssa, koska hän soitteli jatkuvasti.Mitenköhän pääsisin hänestä lopullisesti eroon?Minulla on pakkomielle häneen, väkivaltaiseen alistajaan.Mutta en kai kestä ilman häntäkään..Jos emme ole yhdessä, ajattelen häntä kuitenkin tosi usein ja joskus valtaa kamala paniikki kun emme olekkaan nähneet.Nythän me olemme olleet tekemisissä joka päivä kun asumme periaatteessa minun luonani molemmat..Mistä tämä kaikki sairas riippuvuus johtuu..ei tässä rakkaudesta ole kyse.Miten tässä nyt pitäis menetellä?
Elämääkö
Sonja
5450
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuollaisesta suhteesta lähtö on vaikeata, koska eroa on helppo siirtää. Mieheni ei myöskään lyönyt. Veti tukasta pitkin rappukäytävää tai potki. Henkinen väkivalta on kamalaa ja pitkällä pinnalla jaksaa monta vuotta. Vieraita naisiakin oli. Olin mieheni kanssa 7 vuotta. Pelkäsin myös eroa.
Aloitin hiljalleen eroamisen. Kävin enemmän sukulaisissa ja luokkakokouksissa. Kävin yksin ravintolassa tuulettumassa ja lenkkeilin. Rakkaus kun loppuu, niin ei ole koko ajan tavoitettavissa. Tein ylitöitä niin paljon, ettei tarvinnut katsella juopuneita miehiä ja vieraita muijia. Ruoka tuli tehtyä ja koti oli siistinä. Mies sanoi, että nyt hän käy kapakassa, koska muija ei ole koskaan kotona, aina töissä ym. Just joo, hän oli viihtynyt kapakassa 6 vuotta ja sillee. Taas oli syy juoda ja mennä kuin olisi tuli pepun alla.
Tein ylitöillä ylimääräistä rahaa. Onneksi meillä molemmilla oli omat rahat. Etsin salaa asunnon ja lähdin, kun hän oli töissä. Oli turvamiehiä, jos olisi tullut kotiin nyrkit pystyssä. Ei auttanut muu, pelkäsin.
Otin kaikki omat tavarat, ettei tarvinnut palata etsimään mitään. Salainen osoite ja puh.nro myös. Soitin, kun tiesin hänen olevan vapaalla. En häirinnyt työaikana ja sovimme treffit, juteltiin kavereina ja erottiin. Nyt hän mollaa mua tutuille, vika mussa.
Voit toki sanoa, että etsit asuntoa suoraankin, mutta älä mene takaisin tuon kertomisen jälkeen äläkä kerro, kun olette kahden. Mene tarpeellisten tavaroiden kanssa ystävän tai sukulaisen luo ennen kuin hän tulee kotiin töistä. Onko vaarallinen mies myös muille kuin "vain" sulle?? Kun muutat, niin älä mene pakkaamaan ja kantamaan yksin !!
Ota ero !!! Et varmasti kadu! Ole varovainen !
Iso hali...
että kyseessä on jokin hyvin alitajuinen kaava, jota pakonomaisesti toistat.
Esim. monet alkoholisti-isän tyttäret valitsevat alkoholistimiehen, vaikka se on heille juuri kipein paikka.
Sillä tavalla ehkä haluaa olla jotenkin sidoksissa lapsuuteen, joka oli tuttua vaikkakin onnetonta.
Myös itse otin suhteessani mielipiteettömän alistujan aseman ja tajusin myöhemmin sen tulevan suoraan lapsuudestani, jossa minä olin aina se joka antoi periksi, jousti ja alistui.
Opin siis itsekin uskomaan ettei minun toiveillani ja tarpeillani ole mitään väliä.
Hei! Mulla on sama tilanne... olen eristäytynyt kavereistani ja kaikesta, pikkuhiljaa. Kun oikein listaan mielessäni negatiivisia asioita, pelästyn itsekin sitä, miten en ole jättänyt mieskaveriani jo! Mustasukkaisuus, inhoaa kaikkia ystäviäni, haukkumiset (huorittelu, ulkonäkö, lähes kaikki mahdollinen- ei kuulemma oikeasti ajattele niin, sanoo kun on riidat riidelty taas..), väkivalta, ailahtelevaisuus (huonona päivänä tiuskaisee mistä vaan--> lopputulos voi olla mikä vain), elää mun rahoilla (työtön), haukkuu ruokani ja kaikki jos teen, alkoholin käyttö (pääsiäisenä taas kolmena päivänä, aamusta asti, ja minä saan maksaa, ja jos en hae siideriä, eli sanon etten ole hänen maksaja viinoissa, kuulen uhkailuja)... Lista loputon. Hyvinä hetkinä taas saan kuulla kuitenkin olevani kaunis, hän arvostaa minua, rakastaa enemmän kuin mitään jne.. Mutta se ei voi olla totta, jos voi noin kuitenkin käyttäytyä mua kohtaan. Tässä kuitenkin vielä olen. Parhaillaan murehdin taas raha- asioita... kusessa ollaan, mutta ei se haittaa, onhan mulla visa (sanoo mies)....Mut on ihan lytistetty, oma vika kun en ajoissa lähtenyt. Mistä voimaa lähteä NYT?! Jotenkin käy kuitenkin sääliksikin, jättää se... VOI HELVETTI MEITÄ NAISIA!! Tai ainakin mua. Ja kuitenkin hänen mukaansa mulla on kaikki hyvin, vastoinkäymisiä on aina kuulemma..olen muka pumpulissa kasvanut. En vaan jaksa ainaista riitelyä.. hermoraunio, eilen huusin kurkku suorana taas juomisesta, kun se joi ja laittoi mut kolme kertaa hakemaan siideriä... Ei huutaminen auta, mutta MITÄ MÄ VOISIN TEHDÄ sitten?! Kun asun eri paikkakunnalla kuin vanhemmat ja kaverit, olen ns. yksin tän asian kanssa, ei pakopaikkaa.
Jos teillä ei ole lapsia, niin miksi annat alistaa itseäsi. Sinä olet töissä, pärjäät hyvin ilman häntä. Katsele parempi äijä isellesi, tai ole vähän aikaa yksin. Kun aikaa kuluu liikaa asiat vain pahenevat tuollaisen miehen kanssa, eikä sinulla enää sitten ole voimia lähteä pois.