En taida jaksaa enää tätä teeskentelyä. Parempina hetkinä tunnen, että voimme jatkaa elämää yhtenäisenä perheenä ja suunnitella kotiin kaikkea kivaa.
Mutta taustalla on kuitenkin se toinen nainen. Jonka olemassaolon tiedän ja mieskin tietää että tiedän. Siitä ei vaan puhuta.
Välillä taas, kuten nyt, elämä on yhtä riitelyä ja toisten syyttelyä. Ja tunnen melkein vihaavani tuota miestä.
Taidan luovuttaa. On vaan niin paska olo.
Anteeksi tunnepurkaus, jonnekin oli pakko avautua että jaksan lasten edessä teeskennellä "häpi fämiliä".
Mutta taustalla on kuitenkin se toinen nainen. Jonka olemassaolon tiedän ja mieskin tietää että tiedän. Siitä ei vaan puhuta.
Välillä taas, kuten nyt, elämä on yhtä riitelyä ja toisten syyttelyä. Ja tunnen melkein vihaavani tuota miestä.
Taidan luovuttaa. On vaan niin paska olo.
Anteeksi tunnepurkaus, jonnekin oli pakko avautua että jaksan lasten edessä teeskennellä "häpi fämiliä".
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ootko onnellinen tuollaisessa elämässä? Kyllä ne lapset vaistoo ettei asiat ole kunnossa tiedän sen omasta kokemuksesta, sitä jaksaa olla parempi vanhempi ilman tuollaista stressiäkin. Mutta sinähän sen päätät millaisen elämän haluat.
Ajattele asiaa kokonaisuutena. Jätä ainakin miehen huorimisreissut omaan arvoonsa. Jos tunttu, että mustaa on vain edessä, jos puoliso inhottaa, kävele ulos näytelmästä
näyttelijä.
Sulostuta sinäkin elämääsi lisäpyörällä ja kerro se ihan vain ohimennen miehellesi. Jatka lasten edessä samaa feikki-näytelmää happy familysta - he sen kuitenkin ansaitsevat kokea, vaikkei se totta olekaan. Jos et halua seksiä vieraan kanssa, monesti riittää jo se, että tunnet olevasi kuitenkin haluttu nainen ja keskustelukumppani.
Minä tein niin ja ikäänkuin sivutuotteena sain riipaisevasti katuvan aviomiehen mätkähtämään eteeni mahalleen ja katumaan omaa syrjähyppyä.
Siirsin ylimääräisen näyttelijän sivuun sen jälkeen ja jatkoin elämää perheenä onnellisempana kuin koskaan.
Joskus ihminen ymmärtää tekonsa vakavuuden vasta kun itse on sen keskiössä.