Sanotaan nyt heti alkuun, etten itsekään ole täydellinen. Eräässä kaverissani kuitenkin ärsyttää hänen tapansa heittäytyä avuttomaksi ja syyttää ympäristöä elämästään.
Kerron yksinkertaisen esimerkin. Meillä oli yläasteella opinnonohjausta ja tylsyyden takia lähinnä torkuimme noilla tunneilla. Oli 9-luokan kevät ja muiden täytellessä lukion hakukaavakkeita, kaverini huomasi, että amisten yhteishaku oli jo ollut. Silloin hän valitti: "miksei kukaan kertonut?". Tuo oli puolivitsi, mutta tuntuu, että hänelle on jäänyt päälle tuollainen asenne. Hänen mielestään hänellä ei ole ollut kesätöitä, koska kukaan ei ole kertonut hänelle hyvistä kesätyöpaikoista. Hänen elämän mottonsa on :"älä mene sieltä mistä aita on matalin, vaan mistä se on kokonaan kaatunut".
Hän ei tykkää jutella henk.koht asioita kellekään. Kun yritin puhua hänelle vanhempieni avioerosta, hän löi homman leikiksi. Silloin ymmärsin, että hänestä on kiusallista jutella sellaisista asioista. Hän on joskus jopa valitellut minulle, kun joku hänen kaverinsa on yrittänyt avautua hänelle. "Kirjoittakoon päiväkirjaa, miksi se mulle avautuilee?" tämä kaverini valitti. Yleensäkin jos jokin juttu menee hiukankaan syvällisempään suuntaan, vaihtuu se pian jo vitsailuksi. Puhuminen on hänen kanssaa levotonta, hän hölpöttää ja pölpöttää ja aihe vaihtuu kuin lennosta. Hyvä kun saa itse jokusen sanan väliin ängettyä. Hän on myös myöntänyt olevansa huono kuuntelija. Tämä ei kuitenkaan itseäni ole haitannut, hän nyt vain on sellainen persoona ja ystävyytemme on jatkunut jo yli 10 vuotta. Nautimme toistemme seurasta ja meillä on hauskaa yhdessä. Häntä ei ehkä kiinnosta kuunnella mitään kovin syvällisiä juttuja, mutta eipä hän itsekään sellaisia kovin juttele.
Olen huomannut, että hän käyttää aika lailla facebookkia sosiaalisten suhteiden ylläpitoon. Tehtyjen kyselyiden ja testien lukumääristä näkee, että hän tosiaan viettää siellä aikaa. Hän käyttää facebookkia myös ikään kuin päiväkirjanaan ja lähettelee testien tuloksia myös ystäville luettaviksi. Siellä hän avautuu itsestään paljon enemmän kuin livenä tavatessa. Mutta ongelmana on, että siellä hän myös tuntuu syyllistävän lähipiiriä.
Tyypillisiä tilapäivityksiä ovat "mulla on tylsää kun kaverit näköjään hyljeksivät kun eivät ole ottaneet yhteyttä vähään aikaan". Hän itse ei kuitenkaan kovin aktiivisesti ota yhteyttä. Tai että vihdoinkin joku tajusi tarjota hänelle juttuseuraa erään hankalan asian tiimoilta. Ja kuitenkaan hän itse ei ole ottanut yhteyttä sen asian tiimoilta eikä itsekään oikein tykkää kuunnella toisia.
Vaikka hän onkin huono kuuntelija, en ole pitänyt häntä mitenkään erityisen itsekkäänä. Nyt on alkanut kuitenkin tuntua, että hän ei oikein näe lähipiiriään tasaveroisina ihmisinä, vaan jonkun sortin palvelijoina/viihdyttäjinä, joiden täytyisi vielä tuntea huonoa omaa tuntoa siitä, etteivät miellytä häntä koko aikaa. Kai hän jotenkin kokee, ettei hänen itse tarvitse tehdä mitään minkään eteen. Lähipiirin vastuulla on sitten huolehtia hänelle hyvä elämä. Tunnen jopa huonoa omaa tuntoa siitä, etten ole huomannut jotain hänen fb-päivitystään ja osannut keskustella hänen kanssaan siitä (esmes että hänen opinnäytetyönsä ei edisty). Itse kun en käy facebookissa kovin usein.
No, täytyy kai koittaa jotenkin hienovaraisesti vihjata asiasta hänelle:)
Kerron yksinkertaisen esimerkin. Meillä oli yläasteella opinnonohjausta ja tylsyyden takia lähinnä torkuimme noilla tunneilla. Oli 9-luokan kevät ja muiden täytellessä lukion hakukaavakkeita, kaverini huomasi, että amisten yhteishaku oli jo ollut. Silloin hän valitti: "miksei kukaan kertonut?". Tuo oli puolivitsi, mutta tuntuu, että hänelle on jäänyt päälle tuollainen asenne. Hänen mielestään hänellä ei ole ollut kesätöitä, koska kukaan ei ole kertonut hänelle hyvistä kesätyöpaikoista. Hänen elämän mottonsa on :"älä mene sieltä mistä aita on matalin, vaan mistä se on kokonaan kaatunut".
Hän ei tykkää jutella henk.koht asioita kellekään. Kun yritin puhua hänelle vanhempieni avioerosta, hän löi homman leikiksi. Silloin ymmärsin, että hänestä on kiusallista jutella sellaisista asioista. Hän on joskus jopa valitellut minulle, kun joku hänen kaverinsa on yrittänyt avautua hänelle. "Kirjoittakoon päiväkirjaa, miksi se mulle avautuilee?" tämä kaverini valitti. Yleensäkin jos jokin juttu menee hiukankaan syvällisempään suuntaan, vaihtuu se pian jo vitsailuksi. Puhuminen on hänen kanssaa levotonta, hän hölpöttää ja pölpöttää ja aihe vaihtuu kuin lennosta. Hyvä kun saa itse jokusen sanan väliin ängettyä. Hän on myös myöntänyt olevansa huono kuuntelija. Tämä ei kuitenkaan itseäni ole haitannut, hän nyt vain on sellainen persoona ja ystävyytemme on jatkunut jo yli 10 vuotta. Nautimme toistemme seurasta ja meillä on hauskaa yhdessä. Häntä ei ehkä kiinnosta kuunnella mitään kovin syvällisiä juttuja, mutta eipä hän itsekään sellaisia kovin juttele.
Olen huomannut, että hän käyttää aika lailla facebookkia sosiaalisten suhteiden ylläpitoon. Tehtyjen kyselyiden ja testien lukumääristä näkee, että hän tosiaan viettää siellä aikaa. Hän käyttää facebookkia myös ikään kuin päiväkirjanaan ja lähettelee testien tuloksia myös ystäville luettaviksi. Siellä hän avautuu itsestään paljon enemmän kuin livenä tavatessa. Mutta ongelmana on, että siellä hän myös tuntuu syyllistävän lähipiiriä.
Tyypillisiä tilapäivityksiä ovat "mulla on tylsää kun kaverit näköjään hyljeksivät kun eivät ole ottaneet yhteyttä vähään aikaan". Hän itse ei kuitenkaan kovin aktiivisesti ota yhteyttä. Tai että vihdoinkin joku tajusi tarjota hänelle juttuseuraa erään hankalan asian tiimoilta. Ja kuitenkaan hän itse ei ole ottanut yhteyttä sen asian tiimoilta eikä itsekään oikein tykkää kuunnella toisia.
Vaikka hän onkin huono kuuntelija, en ole pitänyt häntä mitenkään erityisen itsekkäänä. Nyt on alkanut kuitenkin tuntua, että hän ei oikein näe lähipiiriään tasaveroisina ihmisinä, vaan jonkun sortin palvelijoina/viihdyttäjinä, joiden täytyisi vielä tuntea huonoa omaa tuntoa siitä, etteivät miellytä häntä koko aikaa. Kai hän jotenkin kokee, ettei hänen itse tarvitse tehdä mitään minkään eteen. Lähipiirin vastuulla on sitten huolehtia hänelle hyvä elämä. Tunnen jopa huonoa omaa tuntoa siitä, etten ole huomannut jotain hänen fb-päivitystään ja osannut keskustella hänen kanssaan siitä (esmes että hänen opinnäytetyönsä ei edisty). Itse kun en käy facebookissa kovin usein.
No, täytyy kai koittaa jotenkin hienovaraisesti vihjata asiasta hänelle:)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.