On syysilta, metsä huokailee viileitä sanoja pururadalle. Kirpeässä ja happirikkaassa ilmassa tassuttelee bimbo blondi vartalonmyötäisessä juoksupuvussaan. Emme nyt kehu hänen vartaloaan, vaan tyydymme lakonisesti toteamaan: cuul.
Tarkka kuvaelma: pitkäraajainen, hieman littanat rinnat ja hyppyriperse. Kummallinen musta pipo, jossa luki kullalla ”fighter”. Pipon teksti oli jostain käsittämättömästä syystä siirretty takaraivolle kymmenillä erivärisillä ponnareilla sidottujen hiusten seuraksi. Juoksu oli kevyttä, äänetöntä. Tuntui, että hän olisi juossut koko ikänsä.
Asusteet olivat Niken. Metsä oli hiljaa ja pururadalla ei kulkenut ketään muuta, ei vastaan eikä ohitse. Oli odottava tunnelma. Syke nousi jyrkässä mäessä. Nainen hengitti kiivaammin.
Läheisessä pusikossa istui Jorma. Jorman elämä oli kääntynyt päälaelleen vaimon lähdettyä ja jätettyä hänet palaneen omakotitalon savuaviin raunioihin. Vaimon viimeinen pisara oli Jorman tupakanpoltto. Jorma oli polttanut talon. Perhe katseli hangessa talon tuhoutumista. Jorma oli mennyt autoonsa ja korkkasi Kossun palokuntaa odotellessa.
Jorman äiti leipoi Jormalle lohdutuspullaa. Isä piti Jormaa munattomana miehenä.
uudessa vuokra-asunnossaan, jonka kaupunki oli hänelle sosiaalitoimiston toimesta hankkinut, Jorma istui netissä ja masturboi, kirjoitteli niitä ja näitä ja ilkeili naisille, jotka kaikki edustivat sitä sarkaa elämässä, jossa mikään ei kuki. Jorman kukka nuokkui yömyöhään.
Pakkomielteet heräävät läheisyydestä. Jorma purki itseään pitkään juoksemalla verenmaku suussaan, piiskaten itseään yhä vaativampiin suorituksiin. Jorma rankaisi itseään. Eräänä iltana häntä vastaan juoksi blondi, jonka hän nimesi heti bimboksi. Naisesta tuli hänelle pakkomielle sillä samalla hetkellä kun tämä juoksi seuraavalla viikolla jälleen häntä vastaan. Jorman mielestä bimbo tyrkytti itseään hänelle.
Tänään Jorma odotti pusikossa ja päättäneenä rankaista naista. Hän ei seisonut, mutta sydän tykytti rinnassa kuin adrenaliiniin yliannostuksessa. Veri takoi hänen päässään, kun nainen tuntien kyykistelyn jälkeen juoksi esiin mäen päälle posket punaisena ja hengitys höyryten. Ilmeisen väsynyt nainen jatkoi hitaammalla tempolla eteenpäin, heilautti olkavarsiaan kuin nyrkkeilijä ja otti taas tasaisen vauhdin.
Jorma säntäsi juoksuun. Hän juoksi kuin eläin aluskasvillisuuden lävitse ja tunkeutui naisen tuoksuun sisään. Jorman aivot olivat sumenneet ja hän toimi täysin refleksiensä varassa: hän tarttui vahvemman käsivartensa kuritusotteella naisen ohueen kaulaan ja kuuli miten tämä älähti. Sitten Jormalle kävi oudosti. Jorma tunsi lentävänsä hetken ilmassa, kunnes hän tömähti suulleen pururataan ja oli hämmästyksestä soikea, hetken. Sitten Jorman tajunta sammui.
Kun Jorma tuli tajuihinsa, hän huomasi tuijottavansa kahden mustan koiran hampaita edessään. Leuoilta valui kuolaa, pitkiä jojoja. Nainen oli kadonnut.
Jorma ajatteli olevansa pulassa. Hän ei voinut hengittää kunnolla, sillä hänestä tuntui kuin häneltä olisi katkennut kolme kylkiluuta ja leukaluu. Vasen olkapää oli vääntynyt sijoiltaan mutta ei ollut kipeä. Jorma laski alleen ja koirat seisoivat etujalat haara-asennossa ja päät roikkuen. Ne odottivat liikettä, millaista liikettä tahansa.
(kyllästynyt raiskauskeskusteluihin –hymiö)
Tarkka kuvaelma: pitkäraajainen, hieman littanat rinnat ja hyppyriperse. Kummallinen musta pipo, jossa luki kullalla ”fighter”. Pipon teksti oli jostain käsittämättömästä syystä siirretty takaraivolle kymmenillä erivärisillä ponnareilla sidottujen hiusten seuraksi. Juoksu oli kevyttä, äänetöntä. Tuntui, että hän olisi juossut koko ikänsä.
Asusteet olivat Niken. Metsä oli hiljaa ja pururadalla ei kulkenut ketään muuta, ei vastaan eikä ohitse. Oli odottava tunnelma. Syke nousi jyrkässä mäessä. Nainen hengitti kiivaammin.
Läheisessä pusikossa istui Jorma. Jorman elämä oli kääntynyt päälaelleen vaimon lähdettyä ja jätettyä hänet palaneen omakotitalon savuaviin raunioihin. Vaimon viimeinen pisara oli Jorman tupakanpoltto. Jorma oli polttanut talon. Perhe katseli hangessa talon tuhoutumista. Jorma oli mennyt autoonsa ja korkkasi Kossun palokuntaa odotellessa.
Jorman äiti leipoi Jormalle lohdutuspullaa. Isä piti Jormaa munattomana miehenä.
uudessa vuokra-asunnossaan, jonka kaupunki oli hänelle sosiaalitoimiston toimesta hankkinut, Jorma istui netissä ja masturboi, kirjoitteli niitä ja näitä ja ilkeili naisille, jotka kaikki edustivat sitä sarkaa elämässä, jossa mikään ei kuki. Jorman kukka nuokkui yömyöhään.
Pakkomielteet heräävät läheisyydestä. Jorma purki itseään pitkään juoksemalla verenmaku suussaan, piiskaten itseään yhä vaativampiin suorituksiin. Jorma rankaisi itseään. Eräänä iltana häntä vastaan juoksi blondi, jonka hän nimesi heti bimboksi. Naisesta tuli hänelle pakkomielle sillä samalla hetkellä kun tämä juoksi seuraavalla viikolla jälleen häntä vastaan. Jorman mielestä bimbo tyrkytti itseään hänelle.
Tänään Jorma odotti pusikossa ja päättäneenä rankaista naista. Hän ei seisonut, mutta sydän tykytti rinnassa kuin adrenaliiniin yliannostuksessa. Veri takoi hänen päässään, kun nainen tuntien kyykistelyn jälkeen juoksi esiin mäen päälle posket punaisena ja hengitys höyryten. Ilmeisen väsynyt nainen jatkoi hitaammalla tempolla eteenpäin, heilautti olkavarsiaan kuin nyrkkeilijä ja otti taas tasaisen vauhdin.
Jorma säntäsi juoksuun. Hän juoksi kuin eläin aluskasvillisuuden lävitse ja tunkeutui naisen tuoksuun sisään. Jorman aivot olivat sumenneet ja hän toimi täysin refleksiensä varassa: hän tarttui vahvemman käsivartensa kuritusotteella naisen ohueen kaulaan ja kuuli miten tämä älähti. Sitten Jormalle kävi oudosti. Jorma tunsi lentävänsä hetken ilmassa, kunnes hän tömähti suulleen pururataan ja oli hämmästyksestä soikea, hetken. Sitten Jorman tajunta sammui.
Kun Jorma tuli tajuihinsa, hän huomasi tuijottavansa kahden mustan koiran hampaita edessään. Leuoilta valui kuolaa, pitkiä jojoja. Nainen oli kadonnut.
Jorma ajatteli olevansa pulassa. Hän ei voinut hengittää kunnolla, sillä hänestä tuntui kuin häneltä olisi katkennut kolme kylkiluuta ja leukaluu. Vasen olkapää oli vääntynyt sijoiltaan mutta ei ollut kipeä. Jorma laski alleen ja koirat seisoivat etujalat haara-asennossa ja päät roikkuen. Ne odottivat liikettä, millaista liikettä tahansa.
(kyllästynyt raiskauskeskusteluihin –hymiö)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Siis tämä hölötyksen opinnallinen osuus on tuossa metsässä ja siinä, että saalistajan kannattaa katsella ympärilleen, sillä metsä vilisee outoja eläimiä.
ei ollut sissiksi :) Mutta sehän seikka oli jo ennalta tiedossa. Reppana-Jormille metsä on vaarallinen paikka. Totesi nainen ja juoksi nauraen pois.
Mä olen ristinyt kaikki tällaset Jordeiksi.
(KSR-hymiö rynnäkkökiväärin perustutkinnolla)
Kamala :(
Musta ihmisen logiikan ymmärtäminen on aivan samaa kuin tämä palsta, miehen logiikka tai naisen logiikka. Ajattelun tapa, motiivit ja alkusyyt ovat kaikkien ajateltavissa, sitten vain väritetään.
(tilanne oli tavallinen maastoharjoitus oikeissa olosuhteissa. Eli jos mä olin tuo kundi, niin kävi ohuesti, tai jos mä olin tuo gimma, niin liioittelin über-överisti -hymiö)
vuhx3
kerrotaan näemmä nykyään kaikkien nimet :(
*jurputtaa*