Seksuaalisuus
Alkuluvut makasivat vuoteella sotkeentuneena toisiinsa. Ei ollut jäänyt jaettavaa. Oltiin jaollisia itsellään ja ykkösellä - joka kuorsasi jossain jalkojen mangrovejuurakoissa laskuveden aikaan. Mudassa näkyi pienen pieniä jalanjälkiä; ravut olivat nousseet koloistaan ja osoittelivat saksillaan taivaalle. Jos kosketit, niin huomasit sormesi olevan kipeä. Lehvästöt päästelivät ääniä, vikisivät, huokailivat ja kumisivat. Maailmojen näkymätön rääkynä täytti puiden salaisimmatkin sopukat, kierteli hiljaa pitkin oksia. Olimme sokeita muttemme kuuroja.
Lämmin ja upottava lieju, johon oli uponnut kurottava tahto tai vietti, mutta joka koskaan itse ei sanonut sanaakaan, makasi vain elämän alla kuin sateessa vettynyt patja, oli historian kirjoitusalusta, paikka hiirelle juosta. Aamuliikenne ajoi valoina ja varjoina katossa kohti itää. Olin selvillä siitä, että kosketusnäyttöni oli herkkä. Olisitko niin ystävällinen ja välttäisit kapistuksellisuuden, minua se niin rasittaa, hänen äänensä lausui mielikuvituksen luomat sanat.
Äkkiä hän istui vuoteella tietämättä kuka hän oli. Jäseniä pakotti kuin kasvuiässä, mieli vaelsi, rämpi ja lensi yhdessä ja erikseen. Ei ollut kovin selvää mikään. Hetkeen ei edes tapahtunut mitään. Kun noustiin vuoteesta niin puolet jäi ja puolet aloitti aamurutiinit. Hän näki itsensä kulkevan ja katoavan lasilabyrinttiin, jonka toinen pää osoitti huoneistosta ulos ja toinen sisään. Reitti oli aina sama. Seinien särkeminen aiheutti siivoa ja haavoja jalkapohjiin.
Elämä oli laiskuutta, hän mietti katsellessaan häviämistään nousevan huomisen kitaan. Oli jonkinlainen seksuaalinen täydellisyys jäädä jälkeen, olla kuin fyysisestä itsestään jälkeen jäänyt, olla kuin mangrovejuurakkoon johtavat jäljet menneen kurkottamisen mudassa. Pinnalla kupli. Ilma oli raskasta hengittää, kuumaa ja kosteaa kuin toisen luvun hengitys kasvoilla, kuin ympäröivä ilma olisi oma iho, oma ahdistus ilman keinoa sitä paeta.
Alkuluvut makasivat vuoteella sotkeentuneena toisiinsa. Ei ollut jäänyt jaettavaa. Oltiin jaollisia itsellään ja ykkösellä - joka kuorsasi jossain jalkojen mangrovejuurakoissa laskuveden aikaan. Mudassa näkyi pienen pieniä jalanjälkiä; ravut olivat nousseet koloistaan ja osoittelivat saksillaan taivaalle. Jos kosketit, niin huomasit sormesi olevan kipeä. Lehvästöt päästelivät ääniä, vikisivät, huokailivat ja kumisivat. Maailmojen näkymätön rääkynä täytti puiden salaisimmatkin sopukat, kierteli hiljaa pitkin oksia. Olimme sokeita muttemme kuuroja.
Lämmin ja upottava lieju, johon oli uponnut kurottava tahto tai vietti, mutta joka koskaan itse ei sanonut sanaakaan, makasi vain elämän alla kuin sateessa vettynyt patja, oli historian kirjoitusalusta, paikka hiirelle juosta. Aamuliikenne ajoi valoina ja varjoina katossa kohti itää. Olin selvillä siitä, että kosketusnäyttöni oli herkkä. Olisitko niin ystävällinen ja välttäisit kapistuksellisuuden, minua se niin rasittaa, hänen äänensä lausui mielikuvituksen luomat sanat.
Äkkiä hän istui vuoteella tietämättä kuka hän oli. Jäseniä pakotti kuin kasvuiässä, mieli vaelsi, rämpi ja lensi yhdessä ja erikseen. Ei ollut kovin selvää mikään. Hetkeen ei edes tapahtunut mitään. Kun noustiin vuoteesta niin puolet jäi ja puolet aloitti aamurutiinit. Hän näki itsensä kulkevan ja katoavan lasilabyrinttiin, jonka toinen pää osoitti huoneistosta ulos ja toinen sisään. Reitti oli aina sama. Seinien särkeminen aiheutti siivoa ja haavoja jalkapohjiin.
Elämä oli laiskuutta, hän mietti katsellessaan häviämistään nousevan huomisen kitaan. Oli jonkinlainen seksuaalinen täydellisyys jäädä jälkeen, olla kuin fyysisestä itsestään jälkeen jäänyt, olla kuin mangrovejuurakkoon johtavat jäljet menneen kurkottamisen mudassa. Pinnalla kupli. Ilma oli raskasta hengittää, kuumaa ja kosteaa kuin toisen luvun hengitys kasvoilla, kuin ympäröivä ilma olisi oma iho, oma ahdistus ilman keinoa sitä paeta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyllä mä kallistuin IPhoneen. Nokia is dead. Kattokaa nyt miten vaikeaa on päättää mokoma asia!
http://www.rictus.ch/images/marsupilami.jpg
http://www.youtube.com/watch?v=nHJkAYdT7qo&feature=related
nää parhaat on siulla oikeesti jossain tallessa?
Ai sä tykkäsit. Kiva. Mä näen kirjoittelun kuin lehtipinojen kasaamisen kierrätystä varten. Kun tuossa fiksaa Hesarit läjään, niin sitä kulkee ajassa lyhyen matkaa taaksepäin. Tässä on aina jotain salaperäistä, melkein maagista. Joten kai nämä jonnekin jää, en ole tutkinut.
Harmi kun pitkiä tekstejä ei voi enää kirjoittaa ahtaiden merkkimarginaalien takia, eikä oikein osaa tiivistää mitään runoksi. Joten mulle jää tämä vähäinen ilo poksautella elämän illuusioita muutamalla kappaleella ihmisen kieriskelyä omassa mahdottomuudessaan.
Ai myö ollaa samalt kylält! No mie ossaan tät murret iha niiko sie ihekkii, mut jotennii miul tää kovi katkonaista, sillai hakattuu, niiko miul tuo sipul o leikkuulaual. Cuul.
(kokkaamisiin & Poiroloihi)
koko rämeikkö tätä etsimään. Huomasin ja katosin muihin hommiin ja sitten tämä katosi. Mikään muu ei tosin käy, mutta minä yritän. Voin tehdä laskutoimitukset, toimittaa kaavan pimeistä aineista kunhan saan vaeltaa hetken tarinassa jossa...
Pidin tästä :) Usko tai älä, mutta olen kirjoitetun suhteen ARMOTTOMASSA PUUTTEESSA! Kidutusta, wandalismia, ja nyt taas sekosin kun tuohduin. Pahimmat hetket kai jo takana, mutta vielä on niitä hetkiä jolloin haluan palata vanhalle irrotetulle win7.11-asemalle vaeltamaan sen lukemattomissa konehuoneissa ja unikuvuissa levätäkseni edes hetkeksi.
Mut taietaan olla naapurkyliltä :)
http://www.youtube.com/watch?v=85wCw3ArNhs&feature=related
No mie oon tääl Tatis ko mato siene lakil Liisas & ihmemaas. Miu kissa o kans ja pötköttääp. Hää ko ei mittää tee, muuta ko o kissa.
Outoa porukkaa.
koitan pyörähellä ittellein vähä tillaa, hanki tippuut suora niskaa väliin, just ko saap niskasa pystyyn ja antaa tuulen heilutella minuu varvun pääs. Juolukka kutittelee väliin takapuolelt ja sammalet alla on nii märkii ku lumet sulaat niskahan ja vesihelmet putoilee kuanon pääll.
Vai katti o vaa katti? Mie mieliisin tiikeriä, jagulaaria tai muuta isompaa petoa :) Niissä on se jokin.
Oottekste kaikki pöllimetsäs? Mikä Juolukka? Mä sain kerran myrkytyksen, kun söin jostain puskasta jotain paskaa, ja siinä sitten mentiin pillit päällä ja mä revin letkuja nenästä kun vitutti. Taisin olla kolmen.
Tässä sulle isoa:
http://www.youtube.com/watch?v=0GhXkZs7Jlo&feature=related
tääl on nii raikas ilma ja tilaa herkistellä.
http://www.youtube.com/watch?v=53-ZISp1pL4
kuuluin Marsupilami radio group-tiimiin, sitten johtoportaaseen tuli riidankylväjä, hyvä tiimi hajosi ja tämä vanha Marsupilami muutti kauas viidakon syrjäisen alueen nurkkaan kuolemaan.
Se tosin ei taida kuulua mitenkään aloittamaasi keskusteluun. Kunhan mainitsin.
Kuten olen ilmoittanut ylevästi: Nollassa on kaikki.
Toi Reidio-grouppo oli cuul. Marsupilamikin on cuul, koska sillä on häntää.
piisaa 6 ja puoli kertaa sen ympäri. Siis se häntä sen marsupilamin ympäri. Vihreän.