Elikkä olen seurustellut 4 vuotta ja tahtoisin kovasti lapsen. Avopuolisoni ei ole asiasta samaa mieltä, hän ei ole siihen vielä valmis. Asiasta on riidelty miljoonat kerrat ja se päättyy usein minun itkuun tai suuttumukseen. Toisaalta joskus avokki on hieman lämmennyt asialle ja sovitaan, että katsotaan sitä ehkäisyn lopettamista kun pillerit seuraavan kerran loppuu, mutta sitten minä olen kännissä idiootti ja menen vanhan kaverini luokse tilittämään kuinka haluaisin lapsen ja rakastan avopuolisoani. Hän jaksaa kuunnella minua aina, mutta menen sinne vain jos olen todella kännissä. Siinä on sellainen ongelma, että tämä kaveri on miespuolinen ja avopuolisoni ei voi sietää häntä. En ikinä ole pettänyt avopuolisoani, mutta toisaalta ymmärrän hänen suhtautumisen tähän minun "katoamiseeni". Sitten tuntuu taas, että kaikki alkaa alusta kun minä typeryydelläni hajotan kaiken. Miten saisin taottua itselleni, että tilitys ei auta ja avopuolisoni ymmärtämään, että rakastan häntä todella koko sydämestäni. Sekavaa, mutta totta. :/
Hankalaa
care
7254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
taida olla valmis vanhemmuuteen...vielä. Tuo sinun alkoholi-käyttäytyminen pitäisi ensin saada hoidettua.
Jos lapsi-haaveet ovat oikeasti voimakkaat sinulla, ei siitä riitely auta asiaa millään lailla. Jos kumppanisi ei ole valmis vanhemmuuteen, sinun on itse mietittävä mitä aiot tehdä: jatkat eloa kumppanisi kanssa ja jätät lapsihaaveet myöhemmäksi tai eroat kumppanistasi ja etsit sellaisen, joka myös on valmis vanhemmuuteen. Jos rakkaus on vahvempi kuin lapsihaaveet, jatkat eloa kumppanisi kanssa (ilman alkoholia ja ex-kaveria), jos taas lapsihaaveet vahvemmat, niin alahan pakata kimpsujasi.
Ensimmäinen tehtäväsi on kuitenkin kasvaa aikuiseksi, henkisesti.
kummankin vanhemman pitäisi olla valmis lapseen, ei pelkästään sinun. ei se auta yhtään että itket ja huudat asiasta. tuli vaan mieleen että kuinkakohan vanhoja te olette, koska kirjoituksen perusteella luulisi etttä olisi ehkä korkeimmiltaan 20v. ja mielestäni se on liian nuori vanhemmaksi, mutta muutenkin käyttäytymisesi on sellaista että sinulle lasta ei pitäisi vielä siunata.
kyllä sen lapsen kerkeää hankkia, miksi on siis kiire?
Et ole selvästikään valmis äidiksi. Johan tuo holtiton käyttäytyminen, huutaminen ja painostaminen sen kertoo. Ei lapsia tehdä siksi, että niitä vaan halutaan. Kyllä siihen pitää olla henkisesti valmis. Sinä et kuvauksesi perusteella ole. Otappa ihan rauhallisesti ja unohda ne lapsihaaveet vähäksi aikaa.
Katselkaa vaikka pari vuotta elämää onnellisina, ilman riitoja ja häviämisiä ja vaikka matkustelkaa ja katselkaa maailmaa. Katsokaa oletteko varmasti oikeat ihmiset toisillenne, haluatteko samoja asioita (muutakin kuin lapsiasiaa), mitä haaveita ja toiveita teillä on.
Sinun tehtäväsi on kunnoittaa toisen toiveita ja hänen sinun. Hän haluaa lapsia, mutta ei vielä. Joten sinä joko odotat tai nostat kytkintä.
Tutustukaa siis vielä toisiinne ja katsokaa oletteko valmiita esim, avioliittoon. Askel sinne suuntaan on paljon pienempi kuin tehdä lapsi. Lapsen teko on koko elämän suurimpia päätöksiä. Siihen ei noin vain voi ryhtyä.
Selitykseni kuulostaa juu todella epämääräiseltä. Jotenkin nämä asiat vaivaavat minua ja kun niistä ei jotenkin saada avopuolisoni kanssa juteltua niin sitten kaikki purkautuu silloin kun on ottanut alkoholia. Ei tietenkään riidellä joka päivä eikä juoda usein, mutta mutta.. Olen reilu parikymppinen, mutta ei valmiutta äitiyteen mitata numeroissa se on yksilöllinen asia.
... sinun ehdottomasti kannattaisi siirtää lapsen hankintaa ainakin muutamalla vuodella eteenpäin, koska et ole vielä siinä iässä, jossa ensilapsen hankkiminen tuo lisäriskejä. Sillä näilläkin palstoilla niin monet nuoret äidit valittavat lapsen vaativan todella ison huomion, jolloin ei jää enää aikaa omille menoille, joita muut samanikäiset nuoret aikuiset harrastavat ja sitten kun aikaa taas riittäisi ikää on ehtinyt tulla niin paljon eli n. 20v lisää, jolloin ei enää ikätovereita niissä ympyröissä enää tule vastaan. Eli nauti vielä muutama vuosi vapaata olemisesta ja sen jälkeen ei enää kaipaa päästä paanalle, vaan voi keskittyä täysipainoisesti lapseen ja nauttia tilanteesta täysin siemauksin.
Itse miehenä saan kylmiä väreitä aina kun joku vimmalla haluaa lapsen/lapsia. Jotenkin siitä paistaa sen minä-minulle asenne ja ennen kaikkea kypsymättömyys. Kyllähän lapsi on kahden ihmisen rakkauden hedelmä, eikä mikään toispuoleinen määräaikaisprojekti, missä toinen antaa ja toinen ottaa. Olisi hirveän hienoa vaihtelua, kun vanhemmat pysyisivät yhdessä aidon onnellisesti (ei kulissia) vaikka lapsen 18-vuotisyntymäpäivään saakka. Ensin rakennetaan vakaa, suurinpiirtein riidaton suhde ja sitten lapsia. Jos toinen ei niitä koskaan halua, silloin on varmaan etsittävä sellainen, joka niitä haluaa. Ongelma tulee vain vastaan siinä, että onko tämä henkilö sitten kumppanina niin erinomainen? Ellei sitten ole jälleen kyse siitä, että etsitään vain siittäjää ja sitten pai pai. Jos toinen lapsia haluaa, mutta kokee, että ei ole vielä valmis tai ei tiedä onko suhteenne kestävällä pohjalla, näkisin, että siinä on kypsä kumppani. Muistuttaa omaa tilannettani sikäli, että lapsipuheet ovat alkaneet omassa suhteessani, en vain vielä tiedä onko suhde niin vahavalla pohjalla, jotta lapsen voisi hankkia. Painostus ja riitely ei auta, tulee tunne, että on vain hyväksikäytetty. Rakastatko miestäsi todella, vai vain ajatusta siitä, että saisit jonkun (kenen vain) kanssa lapsen?
Ongelma onkin siinä juuri, että tunnen itseni täysin valmiiksi sihen kaikkeen, mutta avopuoliso ei. Tahdon odottaa sitä päivää jolloin hänkin tuntee samoin. Välillä lupaan, etten ota koko asiaa puheeksi ja se onnistuu jonkun aikaa ja jos sattuu ottamaan yhtään enempää alkoholia niin silloin asiat possahtavat taas käsiin. :( Rakastan häntä todella, mutten "hillitse" tätä vauvakuumetta. Vauvasta on puhuttu yli vuosi sitten ensimmäisen kerran eli tämä ei ole mikään hetken mielijohde.